SUOMALAISET OMISTAVAT YHÄ KARJALAN MAAT
Joillakin suomalaisilla poliitikoilla erityisesti valtionhallinnon huipulla näyttää olevan käsitys, että venäläiset omistaisivat pakkoluovutettujen alueitten maan ja kiinteistöt. Omistusoikeus on yksiselitteisesti suomalaisilla.
Useat poliitikot näyttävät sotkevan kaksi asiaa:
- rajan siirtyminen ja
- kiinteistöjen omistusoikeuden siirtyminen
Suomen valtio joutui Pariisin rauhansopimuksessa 1947 pakon edessä hyväksymään rajan siirtämisen nykyiseen paikkaan. Suomen valtiolla ei ollut oikeutta, eikä luonnollisesti mitään syytäkään, siirtää kansalaisten yksityistä omaisuutta Neuvostoliitolle.
Neuvostoliitto oli syyllinen sotiin, silti se otti Suomelta alueita. Yleensä tämän tyyppistä tapahtumaa kutsutaan ryöstöksi. Ryöstäjä sen paremmin kuin valloittajakaan ei saa valloittamaansa maahan ja tavaraan omistusoikeutta.
Emme elä enää roomalaisen oikeuden aikakautta, jolloin sota ja valloitus oikeuttivat pitämään valloitetun alueen. Viimeistään Kansainliitto ja sen seuralainen YK lopettivat roomalaisen oikeuden.
Kansainvälisten sopimusten mukaan, jos valloitetaan toiselta alueita, on sodan jälkeen mahdollisimman nopeasti vetäydyttävä niiltä pois. Alkuperäisillä asukkailla pitää olla vapaa oikeus palata kotiseudulleen ja hyödyntää omaisuuttaan. Omistuksen osalta mm. YK:n ihmisoikeusjulistus ja sen 17 artikla ovat täysin yksiselitteisiä.
Suomalaisilla siviileillä olisi ollut mahdollisuus jäädä Karjalaan omille asuinsijoilleen. He eivät sitä tehneet, koska jokainen suomalainen tiesi, mikä kohtalo heitä olisi odottanut. Karkotus Siperiaan jalkapatikassa olisi ollut ehkä kohtalon helpoin osa.
Kiinteistöjen omistusoikeuden siirto tapahtuu siviiliprosessien kautta. Mikkelin arkistoista voi edelleen löytää kiinteistörekisterit, jotka kertovat Karjalan maiden oikeitten omistajien nimet. Suomalainen perintöoikeus on kiinteistöasioissa perusrakenteeltaan hyvin selkeä, joten sukupolvien vaihtuminenkaan ei tuo muuta muutosta kuin lisääntyneen edunsaajien joukon.
Ylivoimainen este on suomalaisesta näkökulmasta estänyt kiinteistöjen asianmukaisen hyväksikäyttämisen ja toisaalta kiinteistöjen omistusoikeuksien siirrot. Suomen valtio ei ole vaatinut maksamattomien siirtoleimojen vuoksi omistusta itselleen. Eihän se myöskään ole järjestänyt mahdollisuutta siirtojen toteuttamiseenkaan.
Pariisin rauhansopimuksen tekstistä ei löydy mitään mainintaa siitä, että yksityinen omaisuus olisi siirtynyt Neuvostoliitolle. Eikä se olisi ollut mahdollistakaan, koska Suomen valtion olisi ensin pitänyt sosialisoida yksityinen omaisuus pakkoluovutetuilla alueilla. Siihen eduskuntakaan tuskin olisi suostunut.
On mahdollista, että kansainvälisessä oikeudessa jossain vaiheessa puidaan maitten takaisinsaantia sekä niitä vahinkoja, joita Neuvostoliitto/Venäjä on aiheuttanut Karjalan maille samoin kuin sitä vuokraa tai korvausta, joka kuuluu evakoille heidän maittensa laittomasta hyväksikäytöstä yli 60 vuoden ajalta.
Euroopassa on arviolta noin 30 miljoonaa "karkotettua" eli expatriated tai Vertriebener, jotka ovat rajasiirtojen mukana menettäneet omien maittensa hallintamahdollisuuden. Mikään taho ei tiettävästi sinänsä kiellä heidän omistusoikeutensa palautusta, mutta kylläkin omien etujensa vuoksi yrittää estää maitten takaisinluovutuksen. Itä-Saksasta löytyy jo paljon esimerkkejä oikeuden toteutumisesta.
Karkotettujen kysymys on esillä ja vahvistuu. Myös USA:n edustajat ovat kiirehtineet ongelman ratkaisua. Miksi he eivät puhu Karjalasta? Siksi, että Suomen valtionjohto omissa fobioissaan vaikenee asiasta.
On todella hämmentävää ja erittäin kummallista, että Suomen valtionjohto yrittää luovuttaa karjalaisten maita venäläisille, eikä aja niiden palauttamista. He siten työskentelevät vieraan valtion puolesta. Suomen oikeusviranomaisten tulisi antaa lausunto siitä, onko tämä vaikeneminen ja suomalaisten etujen määrätietoinen luovuttaminen Venäjälle Suomen perustuslain mukainen. Ainakin se sotii voimakkaasti moraalikäsitystä sekä presidentin ja pääministerin antamien valojen kirjainta ja henkeä vastaan.
Voidaan myös kysyä, oliko se sitten väärin, että esim. Hankoniemi ja Porkkala palautettiin? Entä toimivatko Paasikivi ja Kekkonen lain ja sopimusten vastaisesti yrittäessään saada Karjalan maita takaisin? Entä vaikkapa Mannerheim ja Ryti, jotka suorastaan asevoimin hakivat pakkoluovutettuja alueita takaisin Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen?
Ei ole ihme, jos suomalaisilla on täydellisen vääriä käsityksiä Karjalan kiinteistöjen omistusoikeudesta, koska meille on 60 vuotta harkitusti jaettu KGB:n eli nykyisen FSB:n kannanottoja. Suomettuneet poliitikot, presidenttiehdokkaat Halonen ja Vanhanen eturivissä, ovat ne omaa uraansa edistääkseen omaksuneet hyvin ja jakaneet edelleen.
Kun niiltä henkilöiltä, jotka väittävät pakkoluovutettujen maitten kuuluvan Venäjälle, kysytään perusteita, vastauksena on yleensä toteamus, että sota on sotaa ja olemme allekirjoittaneet rauhansopimuksen. Miten on mahdollista, että esim. Halonen ja Vanhanen eivät ole vetäneet Koivistoa vastuuseen siitä, että hän yksipuolisesti meni tulkitsemaan Pariisin rauhansopimusta uudelleen ns. sotilasartiklojen kohdalla, jos pakolla tehty rauhansopimus on niin pyhä?
Näiden kysymysten tulkintaan ei ole olemassa parempaa oikeutta kuin Suomen perustuslaki ja muut lait sekä kansainväliset lait ja sopimukset. On hyvin toivottavaa, ettei kukaan suomalainen suosi pelkkää Neuvostoliiton harjoittamaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa säädöksiä ja ihmisoikeuksia vahvemmaksi tekijäksi.
Sotien aikana esim. länsivallat USA:n johdolla valtasivat osan Saksaa. Eivät amerikkalaiset tai englantilaiset ole sen perusteella väittäneet omistavansa saksalaisia kiinteistöjä ja maita. Vielä vähemmän Schröder tai Merkel tai joku muu liittokansleri on väittänyt Saksan aluetta amerikkalaisten alueeksi. Eivät amerikkalaiset näytä väittävän omistamansa Iraninkaan kiinteistöjä.
On myöskin hyvä muistaa Atlantin julistuksen periaatteita. Niihin Neuvostoliittokin yhtyi. Julistuksen periaatteena on se, että sodan jälkeen raja palautetaan entiselle paikalle. Näin on jo lukuisissa tapauksissa tehty. Mitä tekevät Suomen istuva presidentti ja pääministeri? He vaikenevat.
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=818&author=65
Joillakin suomalaisilla poliitikoilla erityisesti valtionhallinnon huipulla näyttää olevan käsitys, että venäläiset omistaisivat pakkoluovutettujen alueitten maan ja kiinteistöt. Omistusoikeus on yksiselitteisesti suomalaisilla.
Useat poliitikot näyttävät sotkevan kaksi asiaa:
- rajan siirtyminen ja
- kiinteistöjen omistusoikeuden siirtyminen
Suomen valtio joutui Pariisin rauhansopimuksessa 1947 pakon edessä hyväksymään rajan siirtämisen nykyiseen paikkaan. Suomen valtiolla ei ollut oikeutta, eikä luonnollisesti mitään syytäkään, siirtää kansalaisten yksityistä omaisuutta Neuvostoliitolle.
Neuvostoliitto oli syyllinen sotiin, silti se otti Suomelta alueita. Yleensä tämän tyyppistä tapahtumaa kutsutaan ryöstöksi. Ryöstäjä sen paremmin kuin valloittajakaan ei saa valloittamaansa maahan ja tavaraan omistusoikeutta.
Emme elä enää roomalaisen oikeuden aikakautta, jolloin sota ja valloitus oikeuttivat pitämään valloitetun alueen. Viimeistään Kansainliitto ja sen seuralainen YK lopettivat roomalaisen oikeuden.
Kansainvälisten sopimusten mukaan, jos valloitetaan toiselta alueita, on sodan jälkeen mahdollisimman nopeasti vetäydyttävä niiltä pois. Alkuperäisillä asukkailla pitää olla vapaa oikeus palata kotiseudulleen ja hyödyntää omaisuuttaan. Omistuksen osalta mm. YK:n ihmisoikeusjulistus ja sen 17 artikla ovat täysin yksiselitteisiä.
Suomalaisilla siviileillä olisi ollut mahdollisuus jäädä Karjalaan omille asuinsijoilleen. He eivät sitä tehneet, koska jokainen suomalainen tiesi, mikä kohtalo heitä olisi odottanut. Karkotus Siperiaan jalkapatikassa olisi ollut ehkä kohtalon helpoin osa.
Kiinteistöjen omistusoikeuden siirto tapahtuu siviiliprosessien kautta. Mikkelin arkistoista voi edelleen löytää kiinteistörekisterit, jotka kertovat Karjalan maiden oikeitten omistajien nimet. Suomalainen perintöoikeus on kiinteistöasioissa perusrakenteeltaan hyvin selkeä, joten sukupolvien vaihtuminenkaan ei tuo muuta muutosta kuin lisääntyneen edunsaajien joukon.
Ylivoimainen este on suomalaisesta näkökulmasta estänyt kiinteistöjen asianmukaisen hyväksikäyttämisen ja toisaalta kiinteistöjen omistusoikeuksien siirrot. Suomen valtio ei ole vaatinut maksamattomien siirtoleimojen vuoksi omistusta itselleen. Eihän se myöskään ole järjestänyt mahdollisuutta siirtojen toteuttamiseenkaan.
Pariisin rauhansopimuksen tekstistä ei löydy mitään mainintaa siitä, että yksityinen omaisuus olisi siirtynyt Neuvostoliitolle. Eikä se olisi ollut mahdollistakaan, koska Suomen valtion olisi ensin pitänyt sosialisoida yksityinen omaisuus pakkoluovutetuilla alueilla. Siihen eduskuntakaan tuskin olisi suostunut.
On mahdollista, että kansainvälisessä oikeudessa jossain vaiheessa puidaan maitten takaisinsaantia sekä niitä vahinkoja, joita Neuvostoliitto/Venäjä on aiheuttanut Karjalan maille samoin kuin sitä vuokraa tai korvausta, joka kuuluu evakoille heidän maittensa laittomasta hyväksikäytöstä yli 60 vuoden ajalta.
Euroopassa on arviolta noin 30 miljoonaa "karkotettua" eli expatriated tai Vertriebener, jotka ovat rajasiirtojen mukana menettäneet omien maittensa hallintamahdollisuuden. Mikään taho ei tiettävästi sinänsä kiellä heidän omistusoikeutensa palautusta, mutta kylläkin omien etujensa vuoksi yrittää estää maitten takaisinluovutuksen. Itä-Saksasta löytyy jo paljon esimerkkejä oikeuden toteutumisesta.
Karkotettujen kysymys on esillä ja vahvistuu. Myös USA:n edustajat ovat kiirehtineet ongelman ratkaisua. Miksi he eivät puhu Karjalasta? Siksi, että Suomen valtionjohto omissa fobioissaan vaikenee asiasta.
On todella hämmentävää ja erittäin kummallista, että Suomen valtionjohto yrittää luovuttaa karjalaisten maita venäläisille, eikä aja niiden palauttamista. He siten työskentelevät vieraan valtion puolesta. Suomen oikeusviranomaisten tulisi antaa lausunto siitä, onko tämä vaikeneminen ja suomalaisten etujen määrätietoinen luovuttaminen Venäjälle Suomen perustuslain mukainen. Ainakin se sotii voimakkaasti moraalikäsitystä sekä presidentin ja pääministerin antamien valojen kirjainta ja henkeä vastaan.
Voidaan myös kysyä, oliko se sitten väärin, että esim. Hankoniemi ja Porkkala palautettiin? Entä toimivatko Paasikivi ja Kekkonen lain ja sopimusten vastaisesti yrittäessään saada Karjalan maita takaisin? Entä vaikkapa Mannerheim ja Ryti, jotka suorastaan asevoimin hakivat pakkoluovutettuja alueita takaisin Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen?
Ei ole ihme, jos suomalaisilla on täydellisen vääriä käsityksiä Karjalan kiinteistöjen omistusoikeudesta, koska meille on 60 vuotta harkitusti jaettu KGB:n eli nykyisen FSB:n kannanottoja. Suomettuneet poliitikot, presidenttiehdokkaat Halonen ja Vanhanen eturivissä, ovat ne omaa uraansa edistääkseen omaksuneet hyvin ja jakaneet edelleen.
Kun niiltä henkilöiltä, jotka väittävät pakkoluovutettujen maitten kuuluvan Venäjälle, kysytään perusteita, vastauksena on yleensä toteamus, että sota on sotaa ja olemme allekirjoittaneet rauhansopimuksen. Miten on mahdollista, että esim. Halonen ja Vanhanen eivät ole vetäneet Koivistoa vastuuseen siitä, että hän yksipuolisesti meni tulkitsemaan Pariisin rauhansopimusta uudelleen ns. sotilasartiklojen kohdalla, jos pakolla tehty rauhansopimus on niin pyhä?
Näiden kysymysten tulkintaan ei ole olemassa parempaa oikeutta kuin Suomen perustuslaki ja muut lait sekä kansainväliset lait ja sopimukset. On hyvin toivottavaa, ettei kukaan suomalainen suosi pelkkää Neuvostoliiton harjoittamaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa säädöksiä ja ihmisoikeuksia vahvemmaksi tekijäksi.
Sotien aikana esim. länsivallat USA:n johdolla valtasivat osan Saksaa. Eivät amerikkalaiset tai englantilaiset ole sen perusteella väittäneet omistavansa saksalaisia kiinteistöjä ja maita. Vielä vähemmän Schröder tai Merkel tai joku muu liittokansleri on väittänyt Saksan aluetta amerikkalaisten alueeksi. Eivät amerikkalaiset näytä väittävän omistamansa Iraninkaan kiinteistöjä.
On myöskin hyvä muistaa Atlantin julistuksen periaatteita. Niihin Neuvostoliittokin yhtyi. Julistuksen periaatteena on se, että sodan jälkeen raja palautetaan entiselle paikalle. Näin on jo lukuisissa tapauksissa tehty. Mitä tekevät Suomen istuva presidentti ja pääministeri? He vaikenevat.
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=818&author=65
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ketä kiinnostaa joku Karjala, kysyn vaan? Ei ketään alle 60 vuotiasta! On teidänkin jo aika herätä nykypäivään ja unohtaa lapsenomaiset päiväunet - ne eivät koskaan tule toteutumaan, sen voin luvata. Ketä kiinnostaa Karjalan kunnostaminen - ei ketään muuta kuin niitä eläkeläisiä jotka siellä ovat joskus syntyneet.
Eihän tuo ole mikään vastaus otsikkoon. Ja millä valtuuksilla sinä lupaat lopettaa keskustelun?
kirjoitus on ns. muunnettua totuutta. Valtio maksoi (kelle maksoi) korvauksen menetetystä omaisuudesta. Jos jostain syystä maita ja mantuja aloitettaisiin palauttamaan, pitäisi tietysti korvaus palauttaa valtiolle.
"kirjoitus on ns. muunnettua totuutta. Valtio maksoi (kelle maksoi) korvauksen menetetystä omaisuudesta. Jos jostain syystä maita ja mantuja aloitettaisiin palauttamaan, pitäisi tietysti korvaus palauttaa valtiolle."
Valtio maksoi keskimäärin vain 39% menetetyn omaisuuden arvosta. Tämä oli myös ns. avustusluonteista korvausta, jota ei yleensä tarvitse takaisin maksaa. Eikä tämä muuta sitä tosiasiaa miksikään, että Suomen valtio ei ole lunastanut ihmisten omaisuutta itselleen. Erittäin hyvä kirjoitus tuo topicin avaus.
saada jakeluun:valtio maksoi korvauksen menetetystä omaisuudesta. Jos omaisuus palautuu, niin korvaus maksetaan takaisin. Kuinka moni suomalainen on oikeasti valmis vaihtamaan toimivan tilan pusikkoon.
"saada jakeluun:valtio maksoi korvauksen menetetystä omaisuudesta. Jos omaisuus palautuu, niin korvaus maksetaan takaisin. Kuinka moni suomalainen on oikeasti valmis vaihtamaan toimivan tilan pusikkoon."
Korvaus oli avustusluontoinen. Vertaa tapaus Porkkalaa, sielläkin valtio maksoi tiettyjä korvauksia, joita EI tarvinnut maksaa takaisin alueen palautuessa. Kuka on puhut vaihtamisesta mitään? Luuletko, että ihmiset pakotetaan vaihtamaan nykyinen tilansa?
Oletko kateellinen karjalaisille?
Kaikki Karjalassa omaisuuttaan menettäneet hakemaan tilojensa palauttamista Venäjän hallitukselta.
Aika yksinkertaista.
Tosin, ei pidä aivan sokeasti luottaa ProKarelian tulkintoihin kansainvälisitä sopimuksista ja laeista.
"Kaikki Karjalassa omaisuuttaan menettäneet hakemaan tilojensa palauttamista Venäjän hallitukselta.
Aika yksinkertaista.
Tosin, ei pidä aivan sokeasti luottaa ProKarelian tulkintoihin kansainvälisitä sopimuksista ja laeista."
Kyllä se täytyy tapahtua valtiotasolta, eli Suomen päättäjien on herättävä puhumaan suomalaisten, ei Venäjän suulla.
Kyllä tuo on ihan Arto Lahden kirjoitus, joka tulkitsee ihan asiallisesti ja oikein kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia.
Asiallista tai ei, mutta on kyllä kumma että ruutia haaskataan tähän Karjala-hommaan. Arto Lahti uunottaa (kuulemma vielä jatkossa kansanedustajaehdokkaana!) meitä asiassa, jonka miettiminen tuottaa yhtä vähän tulosta kuin mikä tahansa nostalgia, josta ei saa edes orgasmia. Annetaan menneiden olla eikä vaivata päätämme tällaisilla!