Opettavainen tarina (Lue pois!) 29.08.02 14:01
Satu hiiristä Suomen syrjäisessä kolkassa, ison kuusen juurella, hiiriperhe juo iltateetä.
Lapsihiiri, jonka nimi on Suvi, sanoo vanhemmille: Koulussa opettaja sanoi, että vielä jonkin
aikaa sitten hiiret pystyivät olemaan ulkona myös iltaisin ja öisin, mutta sitten
tapahtui jotain, jonka jälkeen hiirien on oltava kotona lukkojen takana heti iltahämärän saapuessa.
Opettaja sanoi myös osan hiiristä aikaisemmin asuneet suurissa kaupungeissa,
joissa oli sisällä vessat ja kuumaa vettä tuli hanasta. Lapsihiiri Suvi sanoo ihmetelleensä, mitä oikein tapahtui ja muistaako isähiiri,
Sauli, niitä aikoja. Isähiiri Sauli alkaa kertoa Suville ja muille lapsihiirille. Kun isähiiri oli vielä
lapsi, asuttiin kaupungissa suuressa talossa, jossa oli aina lämmintä ja muutenkin
hyvä olla. Lämpiminä kesäöinä kierreltiin lähimetsiköissä, syötiin eväänä ollutta
näkkileipää, jonka päällä oli juustoa ja meetvurstia. Jälkiruuaksi suklaata. Isähiiren
poskelle vierähtää kyynel, muistellessa aikoja, jolloin ei tarvinnut pelätä ja kotiin
tullessa isoäitihiiri oli tehnyt pullaa, jota syötiin maidon kera. Lapsihiiret kysyivät,
mitä sitten tapahtui. Jos se oli noin ihanaa, miksi tuo ihanuus loppui? Äitihiiri, Tarja, jatkoi vastaamalla, että suuressa maailmassa oli paljon hiiriä
onnettomina, sillä heidän maassaan ei ollut kaikkia hyviä asioita, joita täällä
meidän maassa oli. Heidän maassaan hiiret eivät tehneet työtä, jotta kaikilla olisi ollut hyvä olla. Sen sijaan he
sotivat keskenään ja vaativat toisia hiiriä orjien lailla työskentelemään heidän
hyväkseen. Kaikki siellä tahtoivat olla johtajia, joita muut palvovat. Nämä hiiret eivät
olleet samanlaisia hiiriä kuin me valkoiset kotihiiret täällä Suomessa, vaan he olivat
mustia, mustarottia, jotka olivat suuria ja vahvoja, mutta eivät kovin älykkäitä. Täten he eivät osanneet järjestää
asioita niin, että yhteistoimin olisivat saaneet asiat sujumaan. Kun ketään ei
suostunut siellä tekemään työtä ja kun puusta banaanit loppuivat, he ajattelivat, että
heidän pitäisi tehdä yhdessä työtä, jotta ruokaa riittää kaikille.Sitten yksi sanoi, että on toinenkin tapa. Hän sanoi,
että tuolla pohjoisessa on toinen maa, jossa on valkoisia kilttejä kotihiiriä, jotka tekevät
paljon työtä ja mielellään antavat ruuan ja asunnon mustarotalle. Tämä mustarotta
sanoi, että kiltit kotihiiret eivät vaadi mitään, joten mustarottien ei tarvitse siellä tehdä
työtä, vaan valkoiset kotihiiret palvelevat heitä palkatta. Muut mustarotat eivät millään olisi uskoneet sitä, mutta sitten toinen mustarotta
sanoi tuon pitävän paikkansa. Tämä mustarotta jatkoi: Itse olen siellä asunut monta vuotta
ja nyt olen vain täällä kotona käymässä. Tämän matkanikin he maksoivat, eikä siellä
kaukaisessa Suomen maassa tarvitse todellakaan tehdä mitään. Kaikki on
paremmin. Kun rottakuume iskee, menee vain valkoiseen taloon, jossa on valkoisia
hiirihoitajia, jotka pitävät hyvänä. Ja kun paranee, nämä valkoiset hiirihoitajat tulevat kotiinkin hoitamaan ja pitämään
hyvänä. Nyt tulin tänne hakemaan mustarottasukuni myös sinne, koska sukuni täällä ei
pärjää työtä tekemättä, mutta siellä Suomessa ei mustarotan tarvitse työtä tehdä, vaan kotihiiret
työn tekevät ja mustarotat voivat tanssia ja laulaa tahtonsa mukaan. Mustarotta jatkoi:
Pian tulemme vanhoiksi, joten parempi meidän kaikkien on mennä sinne
pohjoiseen, jossa kotihiiret pitävän hyvää huolta meistä. Ja vaikka jotkut kotihiiret siellä vastustivatkin
meitä, heitä ei ollut montaa ja muut valkoiset kotihiiret poistivat heidät syrjäseuduille. Nyt
olemme saaneet sinne muodostettua hyvän pesän ja enää ei kilteistä kotihiiristä
ole meille haittaa, vaan he kaikki kiltisti palvelevat meitä. Tämän kertoi äitihiiri, Tarja, joka myös silloin oli ystävällinen mustarotille. Toinen
lapsihiiri, Paavo, kysyi, miksi äiti oli ollut ystävällinen mustarotille ja vihainen heitä
vastustaville valkoisille kotihiirille. Tähän äitihiiri Tarja vastasi, että se oli silloin
tapana. Ajattelimme, että kun mustarotat olivat kauhean leppoisia ja hymyileviä, heistä olisi ollut paljon
apua maamme rakentamiseksi ja parantamisessa. Kun ymmärsimme, että he halusivat
vain valtaa ja meidät tekemään työtä, oli myöhäistä muuttaa suuntaa, sillä he olivat pesiytyneet
tänne kaikkialle, eikä kotihiirillä enää ollut paljon sanaa. He olivat valinneet johtajakseen
kauhean mustarotan, joka käveli valkoisten kotihiirien ylitse ja teki mitä halusi. Jotta kotihiiret
olisivat saaneet omassa maassaan jotain oikeuksia, heidän täytyi anella
mustarottien johtajilta ja heidän lakeijoiltaan almuja.Nyt oltiin tilanteessa, että ne
kotihiiret, jotka aluksi vastustivat mustarottia, olivat saaneet lähes kaikki valkoiset
kotihiiret puolellensa. Mutta nyt oli jo myöhäistä ja valkoiset kotihiiret ajettiin
kaupungeista metsiin kaupunkien reunoille. Metsissä kotihiiret joutuivat tekemään
tällaiset samanlaiset majat, kuin meidänkin perheellä on. Ja elää vailla sairaanhoitoa, palveluja ja turvallista tulevaisuutta. Mutta olemme huomanneet, että nyt mustarotat kaupungeissa sotivat keskenään ja
haluavat kaikki toisten mustarottien orjien lailla työskentelevän heidän hyväkseen. Kaikki
siellä tahtoivat olla johtajia, joita muut palvovat. Täten he eivät ole osanneet
järjestää asioita niin, että yhteis- toimin olisivat saaneet asiat sujumaan. Kun ketään ei suostunut siellä tekemään
työtä ja kun kaupoista ruuat loppuivat, he alkoivat kuolla ja etsiä valkoisia kotihiiriä metsistä
ruokaa teke- mään ja heitä palvelemaan. Mutta nyt valkoiset kotihiiret olivat ymmärtäneet, että
mustarottien kanssa ei voinut elää, eivätkä suostuneet enää palvelemaan
mustarottia.Tästä suuttuneina musta- rotat taistelevat keskenään ja osa on hyökännyt tänne meidänkin metsään, mutta
nyt olemme valmiina ja olemme tehneet mustarotille ansoja. Mustarotta kävelee
ansakuoppamme, kom- postiin, putoaa sinne eikä pääse sieltä pois. Kun se on ollut siellä monta vuotta, se
on muut- tunut mustaksi mullaksi, eli ainoaksi asiaksi, jossa mustarotasta on hyötyä.Tätä
kertoessa myös äitirotalle, Tarjalle, tulee kyynel silmään. Mutta luottavaisesti
tulevaisuuteen uskoen hän hymyilee lapsihiirille ja sanoo, että toivottavasti enää ei kestä kauan, jotta voimme
taas muuttaa taloon, jossa on lämmintä. Ja kaupungit olisivat taas meidän. Ja voisimme kauniina
kesäöinä pehmeän tuulen puhaltaessa olla ylpeitä rakkaasta Suomen maastamme
ja kaikista siinä asuvista valkoisista kotihiiristä.
Satu hiiristä Suomen syrjäisessä kolkassa, ison kuusen juurella, hiiriperhe juo iltateetä.
Lapsihiiri, jonka nimi on Suvi, sanoo vanhemmille: Koulussa opettaja sanoi, että vielä jonkin
aikaa sitten hiiret pystyivät olemaan ulkona myös iltaisin ja öisin, mutta sitten
tapahtui jotain, jonka jälkeen hiirien on oltava kotona lukkojen takana heti iltahämärän saapuessa.
Opettaja sanoi myös osan hiiristä aikaisemmin asuneet suurissa kaupungeissa,
joissa oli sisällä vessat ja kuumaa vettä tuli hanasta. Lapsihiiri Suvi sanoo ihmetelleensä, mitä oikein tapahtui ja muistaako isähiiri,
Sauli, niitä aikoja. Isähiiri Sauli alkaa kertoa Suville ja muille lapsihiirille. Kun isähiiri oli vielä
lapsi, asuttiin kaupungissa suuressa talossa, jossa oli aina lämmintä ja muutenkin
hyvä olla. Lämpiminä kesäöinä kierreltiin lähimetsiköissä, syötiin eväänä ollutta
näkkileipää, jonka päällä oli juustoa ja meetvurstia. Jälkiruuaksi suklaata. Isähiiren
poskelle vierähtää kyynel, muistellessa aikoja, jolloin ei tarvinnut pelätä ja kotiin
tullessa isoäitihiiri oli tehnyt pullaa, jota syötiin maidon kera. Lapsihiiret kysyivät,
mitä sitten tapahtui. Jos se oli noin ihanaa, miksi tuo ihanuus loppui? Äitihiiri, Tarja, jatkoi vastaamalla, että suuressa maailmassa oli paljon hiiriä
onnettomina, sillä heidän maassaan ei ollut kaikkia hyviä asioita, joita täällä
meidän maassa oli. Heidän maassaan hiiret eivät tehneet työtä, jotta kaikilla olisi ollut hyvä olla. Sen sijaan he
sotivat keskenään ja vaativat toisia hiiriä orjien lailla työskentelemään heidän
hyväkseen. Kaikki siellä tahtoivat olla johtajia, joita muut palvovat. Nämä hiiret eivät
olleet samanlaisia hiiriä kuin me valkoiset kotihiiret täällä Suomessa, vaan he olivat
mustia, mustarottia, jotka olivat suuria ja vahvoja, mutta eivät kovin älykkäitä. Täten he eivät osanneet järjestää
asioita niin, että yhteistoimin olisivat saaneet asiat sujumaan. Kun ketään ei
suostunut siellä tekemään työtä ja kun puusta banaanit loppuivat, he ajattelivat, että
heidän pitäisi tehdä yhdessä työtä, jotta ruokaa riittää kaikille.Sitten yksi sanoi, että on toinenkin tapa. Hän sanoi,
että tuolla pohjoisessa on toinen maa, jossa on valkoisia kilttejä kotihiiriä, jotka tekevät
paljon työtä ja mielellään antavat ruuan ja asunnon mustarotalle. Tämä mustarotta
sanoi, että kiltit kotihiiret eivät vaadi mitään, joten mustarottien ei tarvitse siellä tehdä
työtä, vaan valkoiset kotihiiret palvelevat heitä palkatta. Muut mustarotat eivät millään olisi uskoneet sitä, mutta sitten toinen mustarotta
sanoi tuon pitävän paikkansa. Tämä mustarotta jatkoi: Itse olen siellä asunut monta vuotta
ja nyt olen vain täällä kotona käymässä. Tämän matkanikin he maksoivat, eikä siellä
kaukaisessa Suomen maassa tarvitse todellakaan tehdä mitään. Kaikki on
paremmin. Kun rottakuume iskee, menee vain valkoiseen taloon, jossa on valkoisia
hiirihoitajia, jotka pitävät hyvänä. Ja kun paranee, nämä valkoiset hiirihoitajat tulevat kotiinkin hoitamaan ja pitämään
hyvänä. Nyt tulin tänne hakemaan mustarottasukuni myös sinne, koska sukuni täällä ei
pärjää työtä tekemättä, mutta siellä Suomessa ei mustarotan tarvitse työtä tehdä, vaan kotihiiret
työn tekevät ja mustarotat voivat tanssia ja laulaa tahtonsa mukaan. Mustarotta jatkoi:
Pian tulemme vanhoiksi, joten parempi meidän kaikkien on mennä sinne
pohjoiseen, jossa kotihiiret pitävän hyvää huolta meistä. Ja vaikka jotkut kotihiiret siellä vastustivatkin
meitä, heitä ei ollut montaa ja muut valkoiset kotihiiret poistivat heidät syrjäseuduille. Nyt
olemme saaneet sinne muodostettua hyvän pesän ja enää ei kilteistä kotihiiristä
ole meille haittaa, vaan he kaikki kiltisti palvelevat meitä. Tämän kertoi äitihiiri, Tarja, joka myös silloin oli ystävällinen mustarotille. Toinen
lapsihiiri, Paavo, kysyi, miksi äiti oli ollut ystävällinen mustarotille ja vihainen heitä
vastustaville valkoisille kotihiirille. Tähän äitihiiri Tarja vastasi, että se oli silloin
tapana. Ajattelimme, että kun mustarotat olivat kauhean leppoisia ja hymyileviä, heistä olisi ollut paljon
apua maamme rakentamiseksi ja parantamisessa. Kun ymmärsimme, että he halusivat
vain valtaa ja meidät tekemään työtä, oli myöhäistä muuttaa suuntaa, sillä he olivat pesiytyneet
tänne kaikkialle, eikä kotihiirillä enää ollut paljon sanaa. He olivat valinneet johtajakseen
kauhean mustarotan, joka käveli valkoisten kotihiirien ylitse ja teki mitä halusi. Jotta kotihiiret
olisivat saaneet omassa maassaan jotain oikeuksia, heidän täytyi anella
mustarottien johtajilta ja heidän lakeijoiltaan almuja.Nyt oltiin tilanteessa, että ne
kotihiiret, jotka aluksi vastustivat mustarottia, olivat saaneet lähes kaikki valkoiset
kotihiiret puolellensa. Mutta nyt oli jo myöhäistä ja valkoiset kotihiiret ajettiin
kaupungeista metsiin kaupunkien reunoille. Metsissä kotihiiret joutuivat tekemään
tällaiset samanlaiset majat, kuin meidänkin perheellä on. Ja elää vailla sairaanhoitoa, palveluja ja turvallista tulevaisuutta. Mutta olemme huomanneet, että nyt mustarotat kaupungeissa sotivat keskenään ja
haluavat kaikki toisten mustarottien orjien lailla työskentelevän heidän hyväkseen. Kaikki
siellä tahtoivat olla johtajia, joita muut palvovat. Täten he eivät ole osanneet
järjestää asioita niin, että yhteis- toimin olisivat saaneet asiat sujumaan. Kun ketään ei suostunut siellä tekemään
työtä ja kun kaupoista ruuat loppuivat, he alkoivat kuolla ja etsiä valkoisia kotihiiriä metsistä
ruokaa teke- mään ja heitä palvelemaan. Mutta nyt valkoiset kotihiiret olivat ymmärtäneet, että
mustarottien kanssa ei voinut elää, eivätkä suostuneet enää palvelemaan
mustarottia.Tästä suuttuneina musta- rotat taistelevat keskenään ja osa on hyökännyt tänne meidänkin metsään, mutta
nyt olemme valmiina ja olemme tehneet mustarotille ansoja. Mustarotta kävelee
ansakuoppamme, kom- postiin, putoaa sinne eikä pääse sieltä pois. Kun se on ollut siellä monta vuotta, se
on muut- tunut mustaksi mullaksi, eli ainoaksi asiaksi, jossa mustarotasta on hyötyä.Tätä
kertoessa myös äitirotalle, Tarjalle, tulee kyynel silmään. Mutta luottavaisesti
tulevaisuuteen uskoen hän hymyilee lapsihiirille ja sanoo, että toivottavasti enää ei kestä kauan, jotta voimme
taas muuttaa taloon, jossa on lämmintä. Ja kaupungit olisivat taas meidän. Ja voisimme kauniina
kesäöinä pehmeän tuulen puhaltaessa olla ylpeitä rakkaasta Suomen maastamme
ja kaikista siinä asuvista valkoisista kotihiiristä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun kirjoitat, niin ei kannata painaa enteriä muulloin kun pisteen jälkeen jos tahdot.
uudelle riville seuraavan lauseen.
hyvin tiivistetty kaikki mitä tuosta tarinasta kannattaa sanoa.
Luulen että olen ystäväsi.
kauniista sanoista. Olenkin juuri menettänyt yhden hyvistä ystävistäni. Ja sanasi lohduttivat :)
Hienosti oivallettu tarina!Näinhän se tulee olemaan.