Suomen-Ruotsalaiset palkittiin sodan jälkeen omalla erityisellä huomionosoituksella.
Nimittäin kun sotaveteraanit ja Karjalaiset piti asuttaa ja säädettiin asutustoimintalaki.
Niin tähän asutustoimintalakiin tehtiin Ruotsin valtion painostuksesta sellainen ehto, ettei Ruotsinkielisten maata saanut pakkolunastaa Suomenkieliselle väestölle.
Karjalassa taas asui hyvin pieni Ruotsinkielinen vähemmistö, joten käytännössä Karjalaisia ei asutettu tai niille ei lohkaistu maita Ruotsinkielisiltä.
Tässä rytäkässä esim. meidän suurmaanomistajat eli aateliset vapautuivat maanluovutuksesta koska olivat Ruotsinkielisiä, joka koski tavallisia talonpoikia.
Valtaosa uusista asutustiloista tosin perustettiin seurakuntien, valtion, kuntien tai yritysten ja yhteisöjen maille ja pienempi osa yksityisiltä pakkolunastetuille maille.
Tosin tässäkin tietenkin oli kieliraja, eli Ruotsinkieliset seurakunnat, kunnat, valtionmaa tai yritykset ja yhdistykset ei joutuneet luovuttamaan maata Suomenkielisille Karjalaisille.
Paasikivi repi pelihousunsa kun kuuli tästä ehdosta, mutta kun lakia säädettiin 1945 eduskunnassa, niin ei ollut mahdollista katkaista suhteita Ruotsiin.
Nimittäin kun sotaveteraanit ja Karjalaiset piti asuttaa ja säädettiin asutustoimintalaki.
Niin tähän asutustoimintalakiin tehtiin Ruotsin valtion painostuksesta sellainen ehto, ettei Ruotsinkielisten maata saanut pakkolunastaa Suomenkieliselle väestölle.
Karjalassa taas asui hyvin pieni Ruotsinkielinen vähemmistö, joten käytännössä Karjalaisia ei asutettu tai niille ei lohkaistu maita Ruotsinkielisiltä.
Tässä rytäkässä esim. meidän suurmaanomistajat eli aateliset vapautuivat maanluovutuksesta koska olivat Ruotsinkielisiä, joka koski tavallisia talonpoikia.
Valtaosa uusista asutustiloista tosin perustettiin seurakuntien, valtion, kuntien tai yritysten ja yhteisöjen maille ja pienempi osa yksityisiltä pakkolunastetuille maille.
Tosin tässäkin tietenkin oli kieliraja, eli Ruotsinkieliset seurakunnat, kunnat, valtionmaa tai yritykset ja yhdistykset ei joutuneet luovuttamaan maata Suomenkielisille Karjalaisille.
Paasikivi repi pelihousunsa kun kuuli tästä ehdosta, mutta kun lakia säädettiin 1945 eduskunnassa, niin ei ollut mahdollista katkaista suhteita Ruotsiin.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Toisaalta, jos karjalaisia olisi asutettu ruotsinkieliselle alueelle, ei kai siitä olisi mitään hyvää seurannut.
Karjalaiset olivat aika huonossa huudossa ruotsalaisten keskuudessa. Jopa pohjanmaalta suomenkielisiltä alueilta karjalaiset läksivät savoon ja eteläkarjalaan, koska paikallinen väestö pohjanmaalla ei suvainnut siirtolaisia.
Parhaiten karjalaiset otettiin vastaan Kainuussa, Savossa, Pohjois- ja Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Hämeessä. Muualla heidät suurinpiirtein leimattiin "rajaryssiksi".
Eihän tässä siitä ole kysymys, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Miksi aatelisto ja Ruotsinkieliset vapautettiin sellaisesta maanluovutuksesta joka koski kaikkia muita Suomalaisia maanomistajia.
Jos et tätä ristiriitaa ymmärrä, niin olet melkoinen ääliö ...
Jopa Paasikivi ja Mannerheim kritisoivat kyseistä lakia, mutta oli pakko taipua kun tilanne oli niin kireä 1945 eikä haluttu varantaa suhteita Ruotsiin.
Toisaalta tässä tökkii vielä sekin, että tällä painostuksella Ruotsi vaikutti Suomalaiseen lainsäädäntöön varsin suoraan ja härskisti.
turvata ruotsinkielisen väestön asema ruotsinkielisillä alueilla. Siis, että kielisuhteet paikkakunnilla eivät olisi muuttuneet ja palvelut siten ruotsinkielisille heikentyneet.
Muistaakseni ruotsinkieliset kunnat joutuivat kantamaan kortensa tähän siirtoväestön asutuskekoon jollakin toisella tavalla? Oliko joku vero tai maanluovutus valtiolle tms? Muistaisiko joku?
Oikeudenmukaisuudesta ei ole juuri hyötyä, jos se johtaa huonoon lopputulokseen.
No, tosin olisihan maata voinut luovuttaa vaihtomaana vaikkapa valtiolle.
Valtio olisi asuttanut karjalaisia omistamilleen maille itäisemmässä Suomessa ja lunastanut vastikkeena ruotsinkielisiltä osuutensa.
Eikös se jotenkin näin mennytkin, ts. ruotsinkieliset kunnat joko luovuttivat maata valtiolle korvauksena siitä, etteivät ottaneet karjalaisia asutettavaksi, tai sitten maksoivat rahalla.
lait teki ellei ruotsalainen aatelisto?
Joo, minä muistan.
Se oli rahakorvaus maanarvon mukaan, tosin maksu tapahtui vuoden 1938 maan arvolla.
Siinä oli välissä sodanajan inflaatio, eli maksut oli täysin nimellisiä käytännössä sillä kukaan ei 1945 myynyt maata vuoden 1938 hinnoilla.
Tässähän turvattiin Ruotsinkielisen väestön omistus, eli siinä katsottiin omistusta.
Ruotsinkielinen vapautui maanluovutuksesta vaikka maa olisi ollut Joensuussa keskellä Suomalaista asutusta.
Suomenkielinen taas joutui luovuttamaan maata, vaikka maa olisi ollut Ahvenanmaalla.
Ei se ihan noin mennyt, ensinnäkin ne jotka pystyivät ja halusivat vapautua tästä luovutuksesta hoitivat homman rahalla.
Rahakorvaus tapahtui vuoden 1938 arvossa, eli 1945 käytännössä se oli täysin nimellinen hinta koska välissä oli ollut sotajan inflaatio.
Sitten kysymys ei ollut siitä, missä alueella luovutettava maa oli vaan siitä mitä kieltä maan omistaja puhui.
Tässä kyllä kävi niin käytännössä, että suurmaanomistajat eli Ruotsinkieliset kartanonomistajat vapautuivat tästä luovutuksesta joka koski Suomenkielisiä talonpoikia.
Tosin se täytyy tunnustaa, että läheskään kaikki Ruotsinkieliset ei käyttäneet tätä oikeutta vaan luovuttivat maata asutustoimintaan.
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9
Suuren valiokunnan käsittelyssä 12.3.1945 esitettiin muutoksia kielikysymykseen.
Pääministeri Paasikivi puhui pitkään suuren valiokunnan ensimmäisessä
istunnossa. Hän korosti, että pienen vähemmistön oikeusasemaa: "Ruotsinkielisen
vähemmistön tulee tuntea itsensä turvatuksi ja sen olot pitää järjestää sillä tavoin, että se
itse tuntee viihtyvänsä tässä maassa. Ruotsin ja koko Pohjoismaiden erityinen mielen-
kiinto meidän maatamme kohtaan on olennaisesti sen varassa, että he tuntevat kiinnostusta
ruotsinkielistä kansanosaa kohtaan."
Ruotsalaispykälä muotoutui lopulta suuressa valiokunnassa seuraavanlaiseksi: "Siirtoväen
sijoittaminen on toimitettava siten, ettei yksikielinen kunta muutu kaksikieliseksi tai
ettei kaksikielisessä enemmistökieli vaihdu."
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9
Suuren valiokunnan käsittelyssä 12.3.1945 esitettiin muutoksia kielikysymykseen.
Pääministeri Paasikivi puhui pitkään suuren valiokunnan ensimmäisessä istunnossa.
Hän korosti, että pienen vähemmistön oikeusasemaa: "Ruotsinkielisen vähemmistön tulee tuntea itsensä turvatuksi ja sen olot pitää järjestää sillä tavoin, että se itse tuntee viihtyvänsä tässä maassa. Ruotsin ja koko Pohjoismaiden erityinen mielenkiinto meidän maatamme kohtaan on olennaisesti sen varassa, että he tuntevat kiinnostusta
ruotsinkielistä kansanosaa kohtaan."
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194503
29.3. Maanhankintalain kielipykälä hallituksen esityksen mukaiseksi.
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194504
8.4. Ruotsalaiset ja SKDL suunnittelevat yhteistoimintaa.
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194509
13.9. Ahvenanmaalla puuhataan jälleen liittymistä Ruotsiin. Maakuntapäivät pyrkivät yhteyteen YK:n kanssa. Ruotsi torjuu hankkeen. Suomen hallitus ei käsittele asiaa.
28.9. Ahvenanmaa vaatii täydellistä taloudellista itsehallintoa.
29.9. Ahvenanmaan maakuntapäivillä ei ole aloiteoikeutta asioissa, joista se on tehnyt esityksiä Suomen hallitukselle.
http://agricola.utu.fi/cgi-bin/lehtikats.cgi?ty=2&txt=194510
16.10. Ahvenanmaan itsehallintolainsäädäntöön muutoksia maakunnan väestön turvallisuuden tehostamiseksi.
LUUKAN SUHTAUTUMINEN MAANHANKINTALAIN (1945)
RUOTSALAISPYKÄLÄÄN
http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka2.htm#osa9
Eduskunta ryhtyi nopeasti välirauhan solmimisen jälkeen syksyllä 1944 valmistelemaan sodanjälkeistä asutustoimintaa. Maanviljelysneuvos Tatu Nissisen johtamassa komiteassa, jonka valtioneuvosto asetti tehtäväänsä 29.9., oli mukana osastopäällikkö Veikko Vennamo, professori Nils Arthur Osara, agronomi Väinö Huuhtanen, FT Juho Jännes, hallitusneuvos Weio Vilho Henriksson, agronomi Hans Perttula, maanviljelijä Eeno Pusa, kansanedustajat Juhani Leppälä, Janne Koivuranta, Walfrid Eskola, Matti Heikkilä, Henrik Kullberg ja Matti Lepistö. Nissisen komiten työn apuna oli vuoden 1940 pika-asutuslaki ja 1943 valmistunutrintamasotilaiden asuttamismietintö.
Komitea sai työnsä päätökseen 1.12.1944. Sen perusteissa kerrotaan, että maata hankitaan luovutetuilta ja vuokratuilta alueilta siirtyneille ihmisille sekä sotainvalideille, rintamasotilaille, sotaleskille ja heidän perheilleen. Mukaan otettiin myös sotaorvot. Tulevan lain piiriin tulisivat myös asutustoimenpiteiden vuoksi tiloilta poisjoutuvat työntekijät ja vuokramiehet. Asutustoiminnan tehtävänä olisi myös jakaa lisämaita liian pienille tiloille.
Varsinainen laki luonnosteltiin maatalousministeriön asutusasiainosastossa; Nissisen komitean tehtäväksi muodostui lakiluonnosten tarkastaminen.
Maataloussiirtoväkeä oli jatkosodan jälkeen tullut kanta-Suomeen noin 30 000, joilla oli huomattava määrä maatalousirtaimistoa. Tämän väestöryhmän sijoittaminen tuottavaan työhön oli tärkeää elintarviketuotannon kannalta.
Kovassa kiireessä työskennellyt komitea ei päässyt yksimielisyyteen, vaan mietintöön liitettiin seitsemän eriävää mielipidettä. Esimerkiksi Eeno Pusa olisi halunnut, että käsittelyn pohjaksi olisi otettu vuoden 1940 pika-asutuslaki, ja sitä olisi täydennetty lyhyehköillä lisälaeilla.
Asutuskomitea jatkoi työtään vielä mietinnön ensimmäisen osan valmistumisen jälkeen kolme viikkoa, jona aikana se kuuli asiantuntijoita, ministeri Viljami Kalliokoskea, professori P. Tuorilaa, professori M. J. Kotilaista ja varatuomari Mauno Laisaarta.
Mietinnön toiseen osaan kirjattiin myös kaksi eriävää mielipidettä, joissa vastustettiin muun muassa vanhan pellon laajaa käyttämistä asutustoimintaan. Matti Heikkilä, Juho Jännes ja Henrik Kullberg pitivä toiveajatteluna, että pellon menetys voitaisiin korvata maanviljelyä tehostamalla.
Eriävissä mielipiteissä arvosteltiin myös komiteamietinnön liialliseen optimismiin pe-rustuvaa toiveajattelua.
Nissisen komitea antoi mietintönsä valtioneuvostolle lakiesityksen muodossa, mikä nopeutti huomattavasti maanhankintalain säätämistä.
Hallitus käsitteli maanhankintalakia lähes kaksi kuukautta. Laki valmisteli erityinen ministerivaliokunta. Pääministeri Paasikivi oli omilla asiantuntijoillaan (professorit Kyösti Haataja ja Rurik Pihkala) valmistuttanut oman vastaehdo-tuksensa, jonka hän myös esitti valtioneuvostossa. Paasikivi halusi lakiin tarkan asteikon, jonka mukaan pakkolunastaminen suoritettaisiin. Näin vältyttäisiin louk-kaamasta perustuslaillista omistusoikeutta. Pääministeri korosti myös sitä, että elintarviketuotannon edellytykset huononisivat ja viranomaiset voisivat toimia mielivaltaisesti maanomistajia kohtaan.
Paasikiven kanta jäi kuitenkin vähemmistöön: hallitus ei hyväksynyt vastaehdotusta äänin 11–4. Vain Carl Enckell, Sakari Tuomioja ja Ralf Törngren kannattivat sitä. Enemmistössä olivat vasemmiston ja Maalaisliiton ministerit. Kommunistit olivat keskustelleet asiasta Zdanovin kanssa tammikuun lopulla 1945, jolloin Leino esitti, etteivät kommunistit vastustaisi maanhankintalain hylkäämistä eduskunnassa. "Näin saataisiin vaalitaistelussa vahva ase agitaatiotyössä, jota tehtiin talonpoikien keskuudessa porvarillisia puolueita vastaan. Hallituksessa tätä kantaa ei kuitenkaan voitu tuoda esiin, ja siksi kommunistit kannattivat siellä lakia", kirjoittaa Hannu Immonen.
Samaisesta Leinon Zdanoville antamasta raportista ilmenee, että Paasikivi vaati äänestyksen jälkeen, että lakiehdotus oli vielä annettava asiantuntija-professorien tarkastettavaksi, koska maanhankintalakiehdotus oli toimitettu erittäin huonosti. Maatalousministeri Eemil Luukka ei kuitenkaan suostunut tähän, vaan kieltäytyi lähettämästä lakia uudelleen tarkastettavaksi. Paasikivi raivostui Luukan vastus-tuksesta, mutta hallitus päätti olla muuttamatta lain perusteita.
Paasikivi vaati lakiin tehtäväksi toimituksellisia korjauksia. Kun niitä lähemmin tutkittiin, ilmeni, että niiden perusteella laki olisi tullut täyteen "poikkeuksia" ja "vara-uloskäytäviä", jotka olisivat mahdollistaneet erilaisia sovellutuksia lähes kaikissa tapauksissa. Hallitus ei suostunut tähänkään.
Leino hämmästeli Paasikiven esiintymistä. "Hän muuttui aivan toisenlaiseksi ja tappeli jokaiseen lakiin esittämänsä muutoksen puolesta 'kuin leijona'. Silti esitys hyväksyttiin vastoin Paasikiven tahtoa, vaikka hän uhkaili vielä silläkin, ettei Mannerheim tulisi allekirjoittamaan lakia siinäkään tapauksessa, että eduskunta hyväksyisi sen", Hannu Immonen kirjoittaa.
J. K. Paasikiven merkittävin ehdotus maanhankintalakiin oli kielipykälä, maayli-oikeuden perustaminen, joka tosin jäi pois eduskuntakäsittelyssä, raivauksen edistämisestä sekä raivaamattoman ja rakentamattoman alueen vastaanottajan palkitsemisesta ja vapaaehtoisen maanhankinnanjärjestelystä erityisellä lailla, joka tosin vesitettiin valtioneuvostossa.
Myös tasavallan presidentti Mannerheim oli tyytymätön hallituksen esitykseen: "Siirtoväen mahdollisimman pikainen asuttaminen ja heidän olojensa järjestäminen on välttämätön. Tämä tärkeä, mutta samalla vaikea tehtävä olisi suoritettava niin, ettei maataloustuotantoa ja taloudellisia oloja järkytetä. Valtioneuvoston enem-mistön ehdotus ei mielestäni tässä suhteessa anna riittäviä takeita. Olen kuitenkin päättänyt ottaen huomioon nykyiset monimutkaiset olosuhteet olla käyttämättä tasavallan presidentille hallitusmuodon mukaan kuuluvaa oikeutta hyväksyä vähem-mistön ehdotuksen ja teen tämän toivossa, että esityksen hallitusmuodon mukaisessa jatkuvassa käsittelyssä huomioonotetaan kaikki mahdollisuudet täydellisen yksimielisyyden saavuttamiseksi nykyisissä vaikeuksissamme."
Mannerheim kieltäytyi aluksi antamasta eduskunnalle Nissisen komitean mietinnön pohjalle rakentuvaa esitystä ja halusi antaa Haatajan ehdotukseen pohjautuvan esityksen. Mannerheimin luona kävivät ministerit Wuori, Luukka, Leino, Törngren ja Hiltunen selostamassa presidentille yksityiskohtaisesti asiaa. Mannerheim halusi varmuuden siitä, ettei maataloustuotanto häiriinny, vaikka maanhankintalakiesitys annettaisiinkin hallituksen kannan mukaisesti.
Mannerheimin kantaa esiteltiin myös sosiaalidemokraattisessa eduskuntaryhmässä. Tannerin mukaan yhtenä ratkaisuna oli mainittu, että vuoden 1940 pika-asutuslaki astuisi voimaan, eikä eduskunnalle annettaisi lainkaan lakiesitystä. Myös hallituksen eroaminen olisi mahdollinen.
Paasikivi kävi 25.1.1945 Mannerheimin luona peräti kaksi kertaa taivuttelemassa tätä ja lisäksi vielä päivällisellä.
Monenlaisen taivuttelun ja painostuksen jälkeen Mannerheim hyväksyi lopulta valtioneuvoston enemmistön kannan mukaisen maanhankintalakiesityksen, mutta saneli pöytäkirjaan, kuten Immonen kirjoittaa, pääasiassa Paasikiven laatiman lausunnon:
"Siirtoväen mahdollisimman pikainen asuttaminen ja heidän olojensa järjestäminen on välttämätön. Tämä tärkeä, mutta samalla laaja ja vaikea tehtävä olisi suoritettava niin, ettei maataloustuotantoa ja taloudellisia oloja järkytetä. Valtioneuvoston enemmistön ehdotus ei mielestäni tässä suhteessa anna riittäviä takeita.
Olen kuitenkin päättänyt ottaa huomioon nykyiset monimutkaiset olosuhteet olla käyttämättä tasavallan presidentille hallitusmuodon mukaan kuuluvaa oikeutta hyväksyä vähemmistön ehdotuksen ja teen sen toivossa, että esityk-sen hallitusmuodon mukaisessa jatkuvassa käsittelyssä huomioonotetaan kaikki mahdollisuudet täydellisen yksimielisyyden saavuttamiseksi nykyisissä vaikeuksissamme."
paistaa ITÄISTÄJÄN, TAISTOLAISEN JA FENNOMAANIN KATKERUUS.
Olisiko eiliset vaalit syynä?
Eikös sosdem-komukat voittaneet?
Ainoa joka puhui suoraan läntisestä tiestä, joka on jo valittu, oli ruotsinkielinen Lax.
Nyt joudut todistamaan!
a) Kuinka aloituksesta näkyy itäistys?
b) Kuinka aloituksesta näkyy taistolaisuus?
c) Mitä vikaa on fennomaaniudessa? Oletko itse svekonatsi?
vaka vanha on JSS:n oma multinikki.
Ei se muuten noin nilkaan kolahtas.
myöntää että tää Fennomaani-provoilu ja historian mutu-tulkinta herättää myös vastareaktioita.
Vittu keksikää omat nimimerkit ...
Mitä tämä vitun "itäistys" höpötys oikein on, vittu tää ei mulle aukea.
Ymmärrän kyllä sen, että jos henkilö on niin nuori ettei omia mielipiteitä ole vielä muodostunut.
Mutta tämmöisiä ihme määritelmiä ...
katos vittuileen...
"Mitä tämä vitun "itäistys" höpötys oikein on, vittu tää ei mulle aukea."
Lue tää vastaus : http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000013319387
Tuo on juuri tuota svekomaanien paskanjauhantaa ...
Kristinuskon tulosuuntia on monia, eikä vähäisin ole etelä ja nimenomaan Saksa ja Balttia.
"Tuo on juuri tuota svekomaanien paskanjauhantaa ... "
Kato, vedettiinkä oikeen politiikkaa peliin.
No sähän olet selvä kommari noine itäistämis puheines... Ruotsi sentään on länttä...
Jaa, tekstin aihe oli Ruotsin valtion puuttuminen Suomen lainsäädäntöön ...
Eli oikeuttaako kristiuskon tulosuunta siihen vai mistä tässä on kysymys, ei ainakaan aiheeseen vastaamisessa ...
"Eli oikeuttaako kristiuskon tulosuunta siihen vai mistä tässä on kysymys, ei ainakaan aiheeseen vastaamisessa ..."
Sähän sitä uskon tulosuuntaa itäistät jatkuvasti. Hukkuuko jätkältä jo pointti????
Eli mikäli oikein ymmärsin, niin Ruotsin valtiolla on sinun mielestä oikeus räätälöidä meidän maanhankintalakia koska uskon tulo suunta oli mielestäsi länsi ...
Fennomaani?????
"Tuo on juuri tuota svekomaanien paskanjauhantaa ... "
Oliko tuo myöntävä vastaus ...
just myöntää olevas FENNOMAANI :D
Taisit juuri itse myöntää olevasi idiootti ...
"idioottiki" on liian hyvä arvonimi........
Historian vääristelijä on sopiva :DDDDDDDDDDD
heille opetettiin, että "fiksumpi lopettaa".
Mitenkähän teidän käy?
fennomaaniudessa muka on?
Ymmärrän kyllä, että freudenthalilaiset svekonatsit eivät kestä suomalaisia.
maanisuudet on perseestä.......
Ja lisäks sairasta.....
Kerroppa ensin se, että mitähän tuossa ylempänä on vääristelty ...
Luulen että jää tekemättä.
viestejä yleensä.....
Fennomaani vetää jopa historiassa kotiinpäin ja unohtaa faktan.
Se on vääristelyy.....
Jos tätä viestiketjua lukee, niin ainoa vääristelijä olet sinä itse.
Ei minkäänlaistajärkevää vastausta missään vaiheessa, yleisluontoista vihjailia ihan toisiin vietiketjuihin.
Niitäkään tarkentamatta.
Keskustelun kaikinpuolinen häiritseminen ilman yhtään järkevää kommenttia, ihmettelen mikä on yleensäkään koko vastausten tarkoitus ...
No oliko se lapsesi se fiksumpi ja lopetti, vai miten kävi ...