Olin jokin aika sitten sakramenttikokouksessa, jonka lopuksi piista hehkutti pappeuden merkitystä tyyliin - "millään muulla kirkolla ei ole mitään tällaista, heillä ei ole pappeutta". Minullakin on pappeus, joten tarkoituksenani ei ole halveksua tai pilkata pappeutta. Mutta haluan silti kysyä, että miten tuon pappeuden pitäisi vaikuttaa? En minä ainakaan koskaan huomannut olevani mitenkään erilainen kuin muut. Kokeeko joku tuon pappeuden myötä olevansa jotenkin siunattu tai erilainen? Onko jollain jotain kokemusta, että pappeus olisi jotain muuta kuin sanahelinää?
Jos pappeus ei ilmene tosielämässä mitenkään, niin miten MAP-kirkolla olisi jotain sellaista mitä muilla ei ole?
Jos pappeus ei ilmene tosielämässä mitenkään, niin miten MAP-kirkolla olisi jotain sellaista mitä muilla ei ole?
Vastaukset 35
Vanhimmat
pulliaisia. Ei pelkkä pappeus meihin mitenkään automaattiseeti vaikuta. Se on valtuus tehdä evankeliumin toimituksia sen toimeksiannosta, jolla on pappeuden johtamiseen tarvittavat avaimet. Sikäli sen tulee vaikuttaa, että pidämme pappeutta kunniassa.
Perheen sisällä kullakin miehellä, jolla on vanhimman virka, on mahdollisuus siunata muita perheenjäsniä esim. silloin, kun joku sairastaa.
...mutta jos pappeus ei vaikuta mihinkään, niin mikä sen merkitys on? Minä en ainakaan ole nähnyt/kokenut mitään pappeuteen liittyviä ihmetekoja, joten omalta kohdaltani voin ehkä todeta, että en ole nähnyt pappeuden vaikuttavan millään tavalla.
...Pappeuden toimituksia voisi siis periaatteessa tehdä kuka vaan - sellainenkin, jolla ei ole pappeutta, koska mitään eroa ei voi huomata.
...sellaistakin on tapahtunut, että henkilö joka ei ole pitänyt pappeuttaan kunniassa, tekee pappeuden toimituksia. Tästä ei ole ollut mitään vaikutusta niin tekijään kun kohteeseen. Toimituksen kohteelle on sanottu, että kyllä se pappeus on silti ollut voimassa - miten tämä eroaa siitä, että roomalaiskatolinen kirkko sanoo heillä olevan pappeuden tänä päivänä?
...mitä ovat ne pappeuden siunaukset ja hedelmät?
ei ole oikea motiivi harjoittaa uskontoa. Tosiasia on, ettei Herra hyväksy ilman oikeaa valtuutta tehtyjä toimituksia. Tätä voi rinnastaa siihen, että tarvitaan prokura, jotta yrityksen nimissä tehty sopimus olisi pätevä.
Tähän liittyviä kohtia ovat:
1. Sam.13:8-14
1. Aikak. 13:9-10
2. Aikak. 26:16-21
Jer. 23:21
Matt. 7:21-29
Ap.t. 19:1-6
Ap.t. 19:13-16.
Joh. 15:16 kohdassa sanotaan: "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät..." (vanhempi käännös).
annettu meille kaikille, erottelematta miestä naisesta. Monet seurakunnat (kirkot) asettavat papin viralle erinäisiä vaatimuksia. Ev.lut. kirkossa papin virkaan vihittvän henkilön tulee olla suorittanut vähintäin maisterin pätevyyteen oikeuttavat tutkinnot.
Turust
mainitaan yleisestä pappeudesta.
Hepr. 5:4 sanoo: "Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaronikin." Aaron kutsuttiin pappeuteen siten, että Mooses sai Jumalalta valtuuden kutsua Aaron poikineen palvelemaan häntä pappeina (2. Moos. 28:1; 40:13-15). Uusi käänös on lisännyt tuohon Hepr. 5.4 jakeeseen: "ylipapin kutsuu". Merkitys on muuttunut taas paljon!
Näin tulee nytkin olla. Kaikki pappeuden saavat on kutsuttava pappeuteen Herran valtuuttaman kautta.
ilman yleistä pappeutta. Yleisen pappeuden perusteet ja syyt löytyvät hyvin selkeästi Raamatusta.
Jo kutsuessaan itselleen ensimmäisiä opetuslapsia Jeesus sanoi heille yleiseen pappeuteen viittaavasti: Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia (Mt 4:19).
Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset eivät olleet luonnostaan valmiita ihmisten kalastajia, vaan Jeesuksen täytyi saada tehdä heistä sellaisia. Vielä suuremmassa määrin tämä on totta meistä tämän päivän Jeesuksen seuraajista. Myös meidän tulee saada Jeesuksen opetusta ihmisten kalastamiseen.
On tärkeä huomata, että yleinen pappeus on oleellinen osa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä. Lähetyskäskyhän alkaa sanoilla: Kaikki yksitoista opetuslasta...
Jeesus antoi saman koko maailmaa koskevan haasteen jokaiselle opetuslapselleen. Huomion arvoinen on myös havainto, että opetuslapset eivät olleet uskossaan mitenkään valmiita. Osa heistä suorastaan epäili, luuli ehkä näkevänsä jonkinlaisen aaveen tai ilmestyksen.
Tosin helluntai Pyhän Hengen lahjoineen oli tuolloin vielä edessäpäin. Pyhän Hengen saaminen muutti opetuslasten ajatuksia, elämää ja toimintaa varsin radikaalisti: epäilijöistä tuli vakaita uskossa ja pelkureista rohkeita, kuten näemme Apostolien teoista.
Luukas kertoo Apostolien tekojen alussa, kuinka Jeesus oli ennen kärsimistään sanonut opetuslapsilleen: älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen... kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. (Apt 1:4-8).
Vanhan liiton aikana Pyhä Henki annettiin määrätyille Jumalan valitsemille henkilöille määrättyä tehtävää varten ja usein vain määräajaksi. Uudessa liitossa Pyhä Henki on suorastaan Jumalan valtakunnan kansalaisen tuntomerkki, sinetti, josta Herra tuntee omansa (Ef 1:13; Rm 8:16; 2Kr 5:5; Ef 4:30).
Pietari kirjoittaa Vähän Aasian kristityille: Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa (1Pt 2:9; ks. myös Ilm 1:6 ja 5:10).
Sanonta yleinen pappeus ei täsmällisesti vastaa Raamatun terminologiaa, sillä Raamattu puhuu yleisen pappeuden sijasta kuninkaallisesta pappeudesta . Kristus on Jumalan valtakunnan kuningas ja kristityt ovat hänen kuninkaallista papistoaan hänen koko valtakuntaansa varten.
Apostoli Paavali kirjoittaa seuraavasti: Hän (Jeesus) antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef 4:11-12, KR 1938).
Jeesus antoi seurakuntaansa apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Mitä varten? Seurakuntaa varten. Sitä varten, että he neuvoisivat, opettaisivat ja kouluttaisivat koko seurakunnan Kristuksen ruumiin rakentamiseen eli lähetystyöhön lähellä ja kaukana.
Raamatun mukaan seurakunnan kokotoimiset työntekijät ovat seurakunnan palvelijoita, joiden keskeisenä tehtävänä on varustaa ja ohjata seurakuntalaiset Kristuksen ruumiin eli seurakunnan rakentamiseen. Eiko juuri tämän tulisi antaa kirkoillemme ja sen hengellisille liikkeille paljon ajattelemisen aihetta?
Niin kauan kuin kristillisen kirkon toiminta on työntekijäkeskeistä, työntekijöiden toimintakapasiteetti ja kalenteri muodostavat toiminnan katon. Mutta heti kun toimintavastuu jaetaan, ei toiminnan laajuudella ole kattoa lainkaan.
Tässä on maallikkovastuun ja juuri Jeesuksen opetuksen suurin siunaus, jonka aikaisemmin jo Mooses appensa Jetron neuvosta sai oppia:
Seuraavana päivänä Mooses istui tuomitsemaan kansaa, ja kansa seisoi Mooseksen ympärillä aamusta iltaan asti. Kun Mooseksen appi näki kaiken, mitä hän teki kansalle, sanoi Hän: "Mitä tämä puuha on, jota sinulla on kansan kanssa? Miksi sinä istut yksin ja kaikki kansa seisoo ympärilläsi aamusta iltaan asti?" Mooses vastasi apellensa: "Kansa tulee minun luokseni kysymään Jumalalta neuvoa..."
Niin Mooseksen appi sanoi hänelle: Siinä sinä et menettele viisaasti. Sinä uuvutat sekä itsesi että tämän kansan, joka on kanssasi; sillä tämä tehtävä on sinulle liian raskas, etkä sinä voi sitä yksinäsi toimittaa. Kuule nyt, mitä minä sanon. Minä neuvon sinua, ja Jumala on oleva sinun kanssasi. Ole sinä kansan edusmies Jumalan edessä, ja saata sinä sen asiat Jumalan eteen. Ja opeta heille säädökset ja lait, ja neuvo heille tie, jota heidän on kuljettava, ja mitä heidän on tehtävä.
Mutta valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä, ja aseta ne heille tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi... Huojenna näin jotakin itseltäsi, ja kantakoot he kuormaa sinun kanssasi. Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee, niin sinä jaksat sen kestää; ja kaikki tämä kansa saa mennä rauhassa kotiinsa. Ja Mooses noudatti appensa puhetta ja teki kaiken, mitä tämä oli sanonut. (2Ms 18:13-26).
Yleinen pappeus on lähetyskäskyn täyttämisen ainoa menetelmällinen avain, sekä saman arvoinen rakkauden kaksoiskäskyn kanssa.
Uutta testmenttia lukiessa asiasta ei jää kenellekään vähäisintäkään epäselvyyttä.
Tämä on asia jota yleisen pappeuden omaavana opetan erityisen melelläni voidakseni täyttää osuuteni UT lähetyskäskystä, vähäisten kykyjeni asettamissa rajoissa.
Mikäli on tarpeita kerron hyvin mielelläni enemmän tästä asiasta. Pappeuden luonne muuttui kokonaan Jeesuksen lunastamassa uuden liiton sopimuksessa jossa erikseen korostetaan ihmisten tasavertaisuutta Jumalamme edessä. Seurakunnan virkaan kutsuminen on täydellisesti eri asia.
Veljellisellä rakkaudella Turust
Eipä noissa kohdissa juuri puhuta pappeudesta ollenkaan. Eikä missään sanota että lähetyskäsky olisi yleinen. Aivan hyvin se olisi voitu osoittaa vain yhdelletoista opetuslapselle; heillä oli vastuu asiasta. Itse asiassa Jehovan todistajien mukaan suuri osa UT:sta (kaikki olennainen) koskee vain näitä yhtätoista sekä muita valittuja - siis vain niitä harvoja, joille jonkinmoinen pappeus on suotu.
Ja mitä tuo yleinen pappeus käytännössä on - siis miten se nyt määritellään? Niinkö että kaikilla ihmisillä on automaattisesti pappeus, vai että kaikilla kastetuilla on automaattisesti pappeus?
Eihän nykyinen MAP-kirkon käytäntö kovinkaan paljon eroa tuollaisesta ajatuksesta - käytännössähän he antavat pappeuden kaikille jotka vähänkin jaksavat hommasta olla kiinnostuneita - ja jos 18-vuotiaana saa Melkisedekin pappeuden niin ei se kyllä ainakaan kenenkään mielestä ole täällä palstalla ollut liian myöhään. Vähän provosoiden voisi jopa katsoa, että käytännössä tällainen "yleinen pappeus" näyttäisi toimivan mapissa pikemminkin kuin evlutissa.
Muuten, mielenkiintoinen havainto netistä:
"
Apostolinen seuraanto
Minut vihittiin papiksi 1985, jolloin Helsingissä oli pappispulaa, ja piispa vihki yliopiston tutkijoitakin papeiksi palkattomalla määräyksellä jonkun kirkkoherran "henkilökohtaiseksi apulaiseksi". Niin minustakin tuli pappi, ja vaikka en koskaan ole ev.lut. kirkolta saanut palkkaa, luulin vielä jokin aika sitten olevani edelleen Pakilan kirkkoherran henkilökohtainen apulainen. Nykyinen piispa kuitenkin ystävällisesti valisti minua, että tällaiset määräykset on kirkkolain uudistuksen myötä poistettu. Silti olen edelleen Helsingin hiippakunnan pappi, tosin ilman vokaatiota eli seurakuntamääräystä.
Kun 1994 menin Luterilaisen maailmanliiton palvelukseen Strasbourgiin, sikäläiset kollegat pitivät tapausta merkittävänä siitä syystä, että ensi kertaa Strasbourgiin tuli "apostolisessa seuraannossa" oleva luterilainen pappi. Olin itse vähän häkeltynyt, sillä en koskaan ollut mieltänyt asian olevan näin. 1980-luvulla Suomessa ei kukaan apostolisesta seuraannosta puhunut, ja itse asia onkin monimutkainen.
Luterilaisessa uskonpuhdistuksessa 1500-luvulla Ruotsi-Suomi oli ainoa maa, jossa piispojen perättäisten vihkimysten ketju elikkä "apostolinen seuraanto" ei katkennut siirryttäessä Rooman herruudesta luterilaisuuteen. Tästä ei paljon piitattu ennen 20. vuosisataa ja ekumenian aikakautta, jolloin apostolisen seuraannon säilyttänyt Englannin valtiokirkko huomasi, että muista protestanteista vain ruotsalaisilla ja suomalaisilla tämä seuraanto on jäljellä.
Tämä havainto johti ensin englantilais-pohjoismaalaiseen ehtoollisyhteyteen ja vuonna 1992 ns. Porvoon sopimukseen, jonka nojalla Englannin kirkko ja Pohjoismaiden kirkot päätyivät täydelliseen kirkolliseen yhteyteen. Vaikka Norja, Islanti ja Viro olivat seuraannon katkaisseet, nekin tällöin hyväntahtoisesti seuraantoon taas otettiin. Vuoden 1992 jälkeen on Suomessakin apostolista seuraantoa alettu taas korostaa.
Koska edeltäjäni ja kollegani Strasbourgissa olivat saksalaisia, USA:laisia, tanskalaisia, norjalaisia ja unkarilaisia, olin toden totta siellä ensimmäinen luterilainen, jolla tämä ekumeenisesti niin arvokkaaksi todettu "apostolinen seuraanto" oli. En ole sillä koskaan erityisesti rehvastellut, itse asiassa taidan nyt siitä ensi kertaa julkisesti mainita. Minusta oli hullua, että koko ikänsä papin töitä tehneet eivät muka seuraannossa olisi, mutta sattumapapillinen yliopistomies historian oikkujen myötä kylläkin.
"
[http://www.helsinki.fi/~risaarin/aamu01.html]
kirjoittajana Risto Saarinen
tämä: "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa" (1. Pt 2:9; ks. myös Ilm 1:6 ja 5:10).
Jakeessa yksi (1. Piet. 1) Pietari osoittaa kirjeensä valituille, jotka asuvat hajallaan. Pappeuteen täytyy valita ja kutsua. Kukaan ei sitä arvoa voi itselleen ottaa. Kirje on siis osoitettu pappeuteen valituille ja kutsutuille eikä kaikille pyhille. Ilmestyskijan jakeet eivät myöskään viittaa yleiseen pappeuteen, vaan viitataan tekoon, jolla tuo pappeus on saatu. Tuo teko on Herran valtuudella tehty kutsuminen ja asettaminen kätten päällepanon kautta.
Mooses pani kätensä Joosuan pään päälle: 4. Moos. 27:18, 22-23.
Apostolit panivat kätensä seitsemän avukseen valitsemansa miehen päälle: Ap.t. 6:5-6.
sanottu Smithille ja kumppaneille. Hänen "saamansa" pappeus on täsmälleen yhtä törkeä itsekäs valhe kuin "moniavioisuusilmoituskin".
suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa -
Tällä tarkoitetaan kaikkia kristittyjä kirkosta ja uskonsuunnasta riippumatta.
ei pidä sekoittaa VT pappeutta. VT on juutalaisten historia ja kertoo vanhasta liitosta yksin juutalaisten kanssa. Jeesuksen myötä uudessa liitossa pappeus sekä lähetyskäsky on annettu uudelleen.
Kirkon virkaan papit kutsutaan erikseen.
Ev.lut. kirkon vuoden 2005 vuosiaihe oli Yleinen pappeus. Yleinen pappeus merkitsee sitä, että jokainen kristitty on kutsuttu pappeuteen kasteensa perusteella. Yleisen pappeuden ensimmäinen ja tärkein tehtävä on elettävä elämä!
Pappeus on arkikutsumuksen ottamista vakavasti. Oli kristityn tehtävä tai työ sitten mikä tahansa, hän haluaa tehdä parhaansa, palvellakseen lähimmäistään ja tuottaakseen kunniaa Jumalalle.
Jumalan kasvojen edessä eläminen merkitsee myös muiden elämään liittyvien kutsumusten huomioimista. Näihin liittyvät läheissuhteet, työtoveruus, ystävyys, vanhemmuus, lapseus, lähimmäisen palveleminen, yhteiskunnan ja yhteisön rakentaminen, kristillisen ilon ja vapauden jakaminen…
Erityisen papin vihkimykseen kuuluu kutsu, siunaaminen ja lähettäminen. Yleiseen pappeuteen liittyy sama pyhittäminen. Kasteen ja konfirmaation kautta jokainen seurakunnan jäsen on kutsuttu, siunattu ja lähetetty rakentamaan seurakuntaa, Kristuksen ruumista omilla taidoillaan ja armolahjoillaan.
Turust
Siteeramasi kohta on osoitettu tietyn alueen kaikille kristityille, siis kaikille kristityille sukupuoleen katsomatta. Voimme ja nimenomaan meidän pitääkin ymmärtää sen tarkoittavan aivan kaikkia kristittyjä.
Meitä ei ole pelkästään kutsuttu yleiseen pappeuteen, vaan mm. mainitsemasi Raamatun kohta meidät siihen suoranaisesti velvoittaa. Saatuamme evakeliumin ja kasteen olemme kaikki valittua kristittyä sukua, kuninkaallinen eli Jeesuksen yleinen papisto. Evankeliumin kautta meidät on siihen kutsuttu.
Pietari kirjoittaa Vähän Aasian kristityille: "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa" (1Pt 2:9; ks. myös Ilm 1:6 ja 5:10).
Kirkkojen virat ovat eri asia.
Turust
kohtia, joista käy ilmi että pappeus saadaan kasteessa ja se on yleistä sitä kautta.
Tietenkin pappeuden virat ovat eri asia kuin pappeus.
Antamasi Raamatun kohdat eivät riitä perusteluiksi. Pietarin kirjeen voi paremminkin käsittää osoitetuksi pappeuteen valituille seurakuntien johtohenkilöille.
emmehän voi olla kristittyjä ilman kastetta. Pietari taas osoitti kirjeensä nimenomaan Vähä Aasian kaikille KRISTITYLLE, ketään erottelematta.
Lausuen Raamatun mukaan sanan tarkasti, "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa" (1Pt 2:9; ks. myös Ilm 1:6 ja 5:10).
Luonnollisesti myös evankeliumi kuuluu tai jopa edellyttää meiltä pappeutta. Kristillisessä kirkossa käsitetään yleisen pappeuden olevan = kuninkaallinen papisto. Minusta tuossa käsitteessä ei ole mitään epäselvää eikä liioin mahdollisuutta muihin tulkintoihin. Jeesus Kristus on meidät kutsunut kuninkaalliseen eli yleiseen pappeuteen.
Kristilliset kirkot kyllä tulkitsevat yleisen pappeuden olevan sillä tavoin rajattu, ettei esimerkiksi käännytystyötä pidä kohdentaa ennestään Jeesukseen uskoviin. Tämä ei tietenkään saa olla esteenä dialogille.
Silloin kun itselleni suodaan mahdollisuus toimia vähäosaisten ja syrjäytyneiden tukena pyrin kykyjeni mukaan tukemaan heitä heidän omassa uskossaan. Tämä tarkoittaa sitä, että koen velvollisuudekseni auttaa kärsivän lähimmäiseni sille ovelle jolle hän itse haluaa.
Käsitän yleisen pappeuden olevan kristillinen ei tunnustuksellinen.
Turust
SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON JA SUOMEN ORTODOKSISEN KIRKKOKUNNAN VÄLISET VIIDENNET TEOLOGISET NEUVOTTELUT
1996
Ote kohdasta yleinen pappeus
"Kirkkojen yhteisen käsityksen mukaan kaikki kastetut ja uskovat
ovat kuninkaallisen papiston jäseniä (1 Piet. 2: 5 ja 9.). Ortodoksinen kirkko edellyttää kasteeseen liittyvän mirhalla voitelun. Jumalan kansalle tämä pappeus on osallisuutta Kristuksen ruumiiseen ja hänen kolminaiseen, papilliseen, kuninkaalliseen ja profeetalliseen virkaansa.
Yleinen pappeus merkitsee itsensä antamista "Jumalalle mieluisaksi uhriksi" (Room. 12, 1). Osallisuus eukaristiasta kutsuu kiitosuh-
riin, joka toteutuu rakkaudessa käytännön tekoina ja lähimmäisen palveluna. Osallisuus Kristuksen pappeuteen johtaa toisten puolesta rukoilemiseen, hengelliseen opettamiseen ja keskinäiseen sie-
lunhoitoon.
Kirkot korostavat myös yleisen pappeuden merkitystä kristityn arkielämässä, perheessä ja yhteiskunnallisissa tehtävissä.
Aatteellisten ja yhteiskunnallisten murrosten aikana yleisen pappeuden tehtävänä on korostaa oikeudenmukaisuuden toteuttamista.
Toisaalta Euroopan yhdentyessä ja kansallisvaltioiden merkityksen vähentyessä ja toisaalta uusien kansallisvaltioiden syntyessä
kristityillä on erityinen vastuu yhteiskunnassa elämää suojelevien arvojen esilläpitämisestä.
Vaikka kaikilla kristityillä on osuus yleisestä pappeudesta, s.o. sanasta ja sakramenteista, he eivät kuitenkaan sen perusteella voi
palvella kirkon pappisvirassa. Kysymys ei ole yleisen pappeuden ja erityisen viran olemuksellisesta erosta, vaan tehtävien erosta.
Yleinen pappeus ja kirkon virka ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Kirkot pitävät yhteisenä tärkeänä tehtävänään voimistaa yleisen pappeuden sisällön ja tehtävien opettamista jäsenilleen."
Turust
silloisessa Ruotsi-Suomessa koska reformaatiota edeltäneet katolliset piispat ja papit pääosin kääntyivät luterilaisuuteen ja osallistuivat uusien piispojen ja pappien vihkimiseen.
Yleiseen pappeuteen viittaan laajemmin toisaalla tässä ketjussa. Kristitty ei kuitenkaan voi olla kastamaton. Näin yleinen pappeus liittyy kasteeseen. Jehovantodistajien käsitystä pappeudesta en tunne riittävästi, voidakseni sanoa siitä mitään.
Ulko-oveni pidän kyllä heille, niinkuin muillekin lähimmäisilleni avoimena.
Turust
valituille (1. Piet.1:1) eikä kaikille kristityille.
Mistään ei selviä, että ihminen saisi pappeuden jo kasteessa. Siihen on kutsuttava valtuudella kuten Aaronkin kutsuttiin. Ei Kristuskaan kutsunut itseään pappeuteen ja ylipapiksi.
Pelkkä kaste ei riitä, vaan usko Jeesukseen Kristukseen on ensisijainen. Eräänä lähtökohtana yleiselle pappeudelle on tasavertaisuutemme Jumalan edessä, - kokonaan riippumatta siitä millaiseen pappeuden maanpäälliseen virkaan meidät on kutsuttu. Aaron taas kutsuttiin juutalaiseen VT mukaiseen pappeuteen, joka sekin lienee tasavertainen Jumalan edessä.
Aaronin pappeus kuitenkin päättyi kristillisen kirkon syntymään, Jeesukseen ja hänen kauttaan solmituun uuteen liittoon. En kovin hyvin tunne juutalaisuutta, mutta arvelen heillä edelleen olevan käytössä Aaronin pappeus, koska he yhäkin odottvat messiastaan, eivätkä usko Jeesuksen lunastukseen.
Laitetaanpa tähän tuo mainisemasi 1.Piet. 1: 1-2
1 Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja, jotka asuvat hajallaan, muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa [Ap. t. 2:9; Jaak. 1:1]
2 ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina. Tulkoon armo ja rauha yhä runsaampana teidän osaksenne. [Room. 1:5, 8:29; Hepr. 12:24]
Eikö tuostakin ilmene, että kyseessä olivat valitut, Jeesukseen uskovat joita me nykyisin nimitämme kristityiksi.
Jumala kutsui Jeesuksen ylipapikseen ja antoi hänelle valtuuden kutsua papeikseen, kenet hän kulloinkin haluaa. Luonollisesti kaikki pappeus perustuu kutsumukseen.
Yleisen pappeuden haltijoilla on oma tehtävä ja viranhaltijoilla omansa. Kukaan ihminen ei kuitenkaan nouse toisen yläpuolelle, ainoastaan näin voi toteutua Jumalan oikeudenmukaisuus.
Turust
katkenneena Suomen ev-lut. kirkossakin, mutta sen sanotaan jatkuneen sen kautta, että piispanvihkimyksiin osallistui ruotsalaisia piispoja. Näin ainakin sanotaan Otavan pienessä tietosankirjassa.
tarvitaan. Olemme tästä samaa mieltä kun kirjoitit: "Jumala kutsui Jeesuksen ylipapikseen ja antoi hänelle valtuuden kutsua papeikseen, kenet hän kulloinkin haluaa. Luonollisesti kaikki pappeus perustuu kutsumukseen." - Kunhan vielä ymmärrämme sen mitä kusuminen tarkoittaa ja miten se tapahtuu.
Kutsumus ei ole vain mielen ailahdus vaan aivan konkreettinen sanallisen kutsu samoin, kuin Mooses kutsui Aaronin poikineen palvelemaan pappeina.
Lain muutos Kristuksen tuollessa ei merkinnyt Aaronin pappeuden häviämistä, vaan sitä, että kirkkoa alettiin johtaa taas Melkisedekin pappeuden valtuudella. Aaronin suku kutsuttiin ikuiseen pappeuteen eikä vain Kristukseen päättyvään. Aaronin suoranaisilla jälkeläisillä on edelleen tuo pappeus. Jos sellainen mies olisi kirkkomme jäsen, niin hänet voitaisiin erottaa piispan virkaan ilman, että ensin annettaisiin Aaronin pappeus.
Kun sinä näytät väittävän, että juuri kenelläkään ei ole pappeutta, todista sitten, että kenellä se on, milloin saatu ja ketkä asian voivat todistaa.
Todisteeksi ei kuitenkaan riitä minkään lahkon muutaman johtohenkilön oma todistus. Sillä ei tietenkään ole todistusarvoa.
Ei myöskään ole todistusarvoa sellaisen henkilön lausunnoilla, joka on mukamas saanut Jumalalta moniavioisuuskäskyn peitelläkseen omia todettuja seksuaalisia taipumuksiaan.
eivät valtuudet ja sukkessiot ja ketjut olekaan täysin vieraita asioita evlutissa, vaikkemme niistä nykyisin kovin usein juuri kuulekaan.
"Kokeeko joku tuon pappeuden myötä olevansa jotenkin siunattu tai erilainen?"
Olipa kysymys. Jos jollakin on Jumalan tosi pappeus, niin hän on todella siunattu. Hänellähän on silloin valtuus toimia Jumalan nimessä maan päällä. Eikö se ole tosi suuri siunaus?
"Onko jollain jotain kokemusta, että pappeus olisi jotain muuta kuin sanahelinää? Jos pappeus ei ilmene tosielämässä mitenkään, niin miten MAP-kirkolla olisi jotain sellaista mitä muilla ei ole? "
Tottakai se pappeus ilmenee monin eri tavoin. Ensinnäkin sen avulla voidaan siunata ja parantaa sairaita sekä siunata niin, että on voimaa kestää vaikeuksia ja viisautta elää oikealla tavalla elämäänsä. Eikö se ole hienoa, että pappeuden avulla autetaan ihmisiä hädässä ja sairauksissa.
"Minullakin on pappeus, joten tarkoituksenani ei ole halveksua tai pilkata pappeutta."
Mitä sinä teet pappeudella, jos et auta ja siunaa muita? Eikö kukaan ole opettanut sinua, että pappeus on sitä varten, että sen avulla palvellaan ja siunataan muiden elämää?
vaikutusta.
Monet luterilaisetkin papit voivat auttaa ihmisiä elämään parempaa elämää, vaikka heillä ei mormonien mukaan ole oikeutta kastaa tai antaa siunauksia ym.
Vai väitätkö että vain mormonipapin siunaus antaa voimia?
...mutta jos sillä ei ole mitään konkreettista eroa teenkö minä pappeuden toimituksia tai joku muu, jolla ei ole pappeuden valtuutta...
Jos et ymmärtänyt, niin tässä analogia: Jumala antaa sinulle lahjana valtuuden kirjoittaa lottokuponkeja. Sinulla on siten valtuus antaa tämä valtuus muillekin ja siunata muita lottoajia voittoa varten. Silti et sibä tai siunaamasi henkilöt millään voita lotossa, ja samanlaisia lottokuponkeja voi kirjoittaa kuka vaan, vaikkei olisi tätä valtuutta. Voi jopa käydä niin, että sellainen kuponki voittaa, jota ei ole valtuudella kirjoitettu. Mikä on tuon saamasi valtuuden merkitys loppuviimein?
MAP-kirkkoon liittyy Suomessa niin vähän täysi-ikäisiä miespuolisia jäseniä, että seurakunta ilahtuu aina uusista pappeudenhaltijoista. Käytännössä mormonipappeuden saa kirkkoon liittyvä mies, olivat hänen henkiset ja henkilökohtaiset kykynsä ja taipumuksensa mitkä hyvänsä.
Erityisesti egoltaan heiveröisten miesten minäitteä pappeus ja "johtajana oleminen" pullistaa ja he käyvät sietämättömiksi perheelleen, työtovereilleen, naapureilleen, sukulaisilleen ja ystävilleen. En tiedä miksi näin käy, mutta voin sanoa, että herkkua se ei ollut. Pappeus tuo kotiin riidan hengen ja henkisen, hengellisen, sosiaalisen ja ruumiillisen väkivallan, valitettavasti muitakaan väkivallan lajeja unohtamatta.
Voi sinua pikku raasu.
Mikäli itse olet mormoni tai tu nnet sellaisia, voit itsekin toimia niin, ettei pappeutta kirkossasi jatkuvasti väärinkäytettäisi. Osallistu aktiivisesti pappeuskokouksiin ja korosta omissa puheenvuoroissasi ja kannanotoissasi, että pappeus on palvelutehtävä. Se on tarkoitettu ihmisille avuksi, tueksi ja lohdutukseksi tässä maailmassa, ei yksilöiden oman vallan pönkittämiseen ja itsekkäiden päämäärien välikappaleeksi.
Näin toimimalla edistät pappeuden myönteistä merkitystä kirkossasi ja vähennät sen tuomia haittoja.
... että kokekumsesi on omasta isästäsi, ei kaiksiata muista pappeudenhaltijoista maailmassa, niin lausuntosi saa oikeat mittasuhteet...
että liioittelu ja väärät tulkinnat ovat "calmatolle" ominaisia. Hän ei halua tai osaa erottaa yksittäisiä kokemuksiaan kirkon totuudesta.
Ei tule näkyviin jollei sitä käytä.
Mies joka on tehnyt rikkomuksen, mutta edelleen toimittaa pappeuden tehtäviä tunnustamatta syntiään ei saa mitään siunauksia. Tämä ei kuitenkaan estä sitä, että hänen antamansa pappeuden siunaukset eivät olisi kelvollisia ja pystyisi siunaamaan niitä saanutta.
Pappeuden voimalla on tuttava ja ystäväpiirissäni parannettu sairaita, siunattu perheitä, jopa aivan tavallista arkipäivää on siunattu pappeuden voimalla.
Jos ei ole uskoa, niin ei voi myöskään ymmärtää, kuinka siunaukset tulevat näkyviin arkipäivänä. On niin helppo panna ne lokerikkoon: mäihä ja tuuri.
Mutta minä uskon että esim näiden parin tuntemieni tapausten kohdalla on todella kysymys pappeuden voimasta:
Eräs ystäväni sai lääkäriltä tuomion paha syöpä. Hän meni sairaalaan poistamaan sen.... He eivätlöytäneet mitään. Hän oli saanut pappeuden siunauksen jossa luvattiin hänelle ettähän oli parantuva.
Toinen ystäväni leikattiin kasvaimen vuoksi, joka alkoi vaikuttaa hänen kävelemiseensä ja puhumiseeensa. Tarvittiin kaksi n.18t. leikkausta. Hän kuoli erään leikkauksien aikana, mutta sai käskyn palata takaisin. Hän ei halua että hänen kokemuksiaan julkistetaan, joten en kerro siitä sen enempää. Mutta hän myös sai pappeuden sinauksen jossa luvattiin että leikkaus menee hyvin.
Arkipäiväisiä tapauksia perheessä saattaa olla esim lapsen koetilaisuus, jossa pappeudensiunaus voi olla avuksi.
Siunauksen antajaa siunataan sillä, että mitä enemmän hän antaa siunauksia sitä lähemmäksihän pääsee Taivaan Isää.
Mutta vaikka miehellä on pappeus ei se tarkoita että siunauksia näkyisi jokapäiväisessä elämässä, jollei hän myös tätä pappeuttaan käytä!
Kelvottomasti käytetty pappeus ei myöskään anna siunauksia aon elämään.
...heti alussa tarkoittaa sitä, että katolisessa kirkossa on edelleen pappeus. Ymmärrätkö miksi?
...sitten mainitsemistasi ihmeteoista: mikäli et kykene todistamaan kertomaasi, se on pelkkää sanahelinää muille kuin sinulle.
"...heti alussa tarkoittaa sitä, että katolisessa kirkossa on edelleen pappeus. Ymmärrätkö miksi?"
Kyllä historia katolisen kirkon osalta on laajempi kuin vain se että johtajat olisivat eläneet synnissä. Joten muita syitä pappeuden katoamiseen on olemassa. Kyseeseen tulee mm. myöskin se että kun papeus annetaan, niin hyväksyykö Herra tuon pappeuteen asettamisen ja että muistaakseni historiasta ko. kirkon aosalta niin jossakin vaihessa joku jopa "otti" vallan... Silloinhan ko. henkilöllä ei voi olla pappeutta .. Eli silloin papapeus katkesi siihen...
"...sitten mainitsemistasi ihmeteoista: mikäli et kykene todistamaan kertomaasi, se on pelkkää sanahelinää muille kuin sinulle."
Siksipä esim. minä en täällä tuosta ole puhunut. Puhehan on halpaa.
ainoastaan puheen arvo joka ainakin täällä Turussa päin päättyy kun sanotaan "em mää semmotto ol sanonu".
Kirjoitetulla sanalla taas on tavallisesti ainakin painomusteen arvo, tosin ei aina.
Turust
kun savolainen on puhunut, niin vastuu jää kuulijalle...