Olen tiiviisti ollut yhteydessä vanoillislestatiolaisen nuoreen naiseen n1v.(25v)
aviopuoliso !?
"ulkopuoline"
5180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On hyvä, että olet käynyt seuroissa.
Miksi uskomme? Me uskomme taivasta varten. Voisimme kohdata viimeisen vihollisen, kuoleman uskovaisena. Vain se, että synnit on anteeksi kuoleman hetkellä, tekee vanhurskaaksi(=tosi onnellinen ja taivaskelpoinen). Sitä meiltä kysytään!
Raamattu opettaa, että "Älkää vetäkö iestä epäuskoisen kanssa, sillä mitä tekoa on vanhurskaalla jumalattoman kanssa tai totuudella valheen kanssa." Me emme voi palvella kahta herraa Mammonaa ja Jumalaa, sillä toista rakastaa ja toista vihaa. Se, että toinen aviopuoliso ei ole uskomassa, on tietynlainen taakka toiselle. Uskovaisen ei ole hyvä mennä epäuskoisen kanssa naimisiin.
Olet käynyt seuroissa ja kiinnostunut asiasta. Sinun kannattaa tehdä parannus, jollet ole tehnyt. Kerroit jotain entisistä siteistä. Tällaisia esteitä voi olla. Silti armollisella Jumalalla on mahdollisuus antaa voimia luopua näistäkin asioista. Parannus on Jumalan teko alusta loppuun.
Menetettyjen asioiden tilalle voi saada aika paljon. "Kun Herra paimentaa, ei minulta mitään puutu...(psalmi 23)"
Jotkut epäuskoiset ovat tehneet parannuksen ja ovat vielä tänä päivänäkin uskomassa. Joillakin on seurustelu katkennut ja toisilla on yhteistä taivalta monta kymmentä vuotta takana. Tunnen erään, joka on uskomassa vieläkin seurustelun katkeamisesta huolimatta.
Rakkaudessa ei tiedä varmasti miten käy ennen papin aamenta. Kertomasi puutuminen eli kyllästyminen kuuluu varmaan useimpiin parisuhteisiin joskus.
On hyvä olla uskomassa jonkin aikaa, ennenkuin suunnittelet seurustelua kenenkään kanssa.
Voit rukoilla voimia tehdä parannus ja voit rukoilla Lutherin tavoin uskovaista aviopuolisoa. Hän aloitti rukoilemisen viisi vuotiaana.
Kerroit peloistasi erilleen pääsemisestä. Pelko voi olla aiheellinen. Sinuna ottaisin vasta sitten yhteyttä, kun todella haluat sydämmestäsi uskoa. Ei ole hyvä pelata omilla eikä toisen tunteilla.
Kaikella on aikansa.
Kaikella on tarkoituksensa.
Moi! Ai, meinaat että pyytää häneltä syntejä anteeksi!? Samaan tapaan olen aikaa sitten rukoillut uskovata puolisoa kuin Luther, aika sattuma. Tietty tulee "epäiltyä" kuinka luja side syntyy. Onkin ollut puhe että itelläkin täytyy se varmuus syntyä uskosta ettei jää ns. tyhjän päälle! Huomannu että joitakin tapoja on hiukka erinlaisia. Mistä päin Pera olet?
Moro! Kyllä voit pyytää häneltä tai joltakulta toiselta uskovaiselta syntejä anteeksi. Asun Pirkanmaalla ja kotoisin pohjoisempaa.
Itse asiassa uskomisessa on kyse tahdosta, ei tuntemisista(tunne ainoastaa, että olet tehnyt syntiä). Onkin sanottu "Jos meillä olisi uskoa sinapin siemenen verran, me vuoria siirtäisimme".
Sinänsä useimmilla on itsesuojeluvaisto ja siksi pelkää/epäilee juuri suhteen kestävyyttä. Siis joutuu tekee ns. rakkaustyötä päästäkseen lähemmäksi. Etääntyminen eli surutyö tulee siinä vaiheessa, kun läheinen kuolee tahi seurustelu katkeaa. Vasta papin aamenen vihkimisen jälkeen on sovittu, että avioliitto kestää elämän loppuun saakka. Uskovaisen ihmisen kohdalla näin voi luottaa käyvän lähes 100%.
Uskovaisten kohdalla avioeron syynä on epäuskoisen puolison halu erota. Toinen hyvin harvinainen syy on toisen puolison paha mielenterveydellinen sairaus. Avioero on todella harvinainen näistäkin syistä. Epäuskoisten kohdalla käytäntö on hyvin kirjava.
Tavat ovat erilaisia joissakin asioissa. Ne johtuu suurimmalta osalta siitä, että arvomaailma on hiukan erilainen. Maailmassa on monenlaisia arvoja. Joillakin seksi/rakkaustunteet on maailman tärkein asia. Eli näistä on tullut epäjumala. Vastuu lähimmäisistä ja omien tekojen seurauksista jää vähemmälle. Uskovaisille tärkeysjärjestys on usko, perhe, työ, isänmaa jne.
Niinkuin Luther toteaa "Elämämme kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja jumalan lapseksi pääseminen."
P.s. Tuo anteeksipyytäminen(rippi) toinen toisiltaan näkyy lähinnä ehtoollisella tai seurapenkissä joskus. Se tapahtuu lähinnä kotona tai muualla ei julkisesti.
Moi Pera! Itte asustan Kainuun alueella!Ripistä vielä eli seuranpekissä tai ehtoollisella voi nähdä pyydettävän syntejä anteeksi? Onko siis seurojen aikana tämä tapana tehdä kuinka? Sikäli häkellyttävä "ulkopuoliselle" että halukas tietämään. Tietty ulkopaikka kunnalla asujan kanssa päästävä henkilökohtaisesti kysymällä asiassa eteenpäin, vai pyydettävä ns.julkisesti!? Itse ilmeisesti olet uskovan puolison saanut!?
Moro! Sinänsä riittää, kun pyytää syntejään anteeksi esim" Saanko uskoa omat syntini anteeksi" toiselta uskovaiselta(yleensä läheinen ystävä). Puhujalta saarnan aikana voi pyytää syntejään anteeksi nostamalla käden ylös.
Myös saa uskoa syntinsä anteeksi, kun puhuja julistaa evankeliumin esim. sanoilla "Kaikki synnit saa uskoa anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä". Riittää kun uskoo tämän yleisen saarnan ja silloin ei tarvitse edes pyytää siunausta omalle kohdalleen. Toiset pyytävät anteeksi omalle kohdalle, koska silloin heille on helpompi uskoa evankeliumi omakohtaisesti.
Varsinaista rippiä eli kertoa omista nimellisistä synneistä voi tehdä ja pyytää niitä anteeksi mikäli tuntuu jokin asia painavan omalla tunnolla, ettei jaksa uskoa muuten. Evankeliumista saa voimia uskoa päivän kerrallaan.
Joskus näkee jonkin pyytävän seurakunnan edessä omia nimellisiä syntejään anteeksi. Tällä tavoin tapahtuu lähinnä, kun kyseinen henkilö on aiheuttanut julkista pahennusta uskovaisten keskuudessa sopimattomalla käytöksellä uskovaisena, ei siis epäuskoisena ollessaan. Tämäkin rippimuoto on siis tarvittasessa mahdollisuus käyttää, mutta ei todellakaan mikään vaatimus.
Rippi ei ole autuuden ehto. Se on ns. armoetu.
Ripillä tarkoitetaan ns. syntien tunnustamista. Sen sijaan on tärkeää synninpäästö eli pyytää syntejään anteeksi ja uskoa saarnattun evankeliumin jälkeen ne anteeksi.
Uskovaiset haluavat menne ehtoolliselle puhtaalla omallatunnolla. Ehtoollista saamme viettää uskon vahvistukseksi.
Varsinainen parannuksenteko epäuskosta on mahdollista kysymällä tuttavaltasi, puhujalta tai joltain muulta seuroissa uskovaiselta seuravieraalta. Voit myös tarvittaessa pyytää saada keskustella jonkun uskovaisen kanssa esim. puhujan tai jonkun muun, jonka kanssa haluaisit keskustella. Voit myös kysyä jolta seuravieraalta, että kenen kanssa voisi keskustella uskon asioista. Sitten kun haluat tehdä parannuksen, riittää kun kysyt, että "Saanko uskoa kaikki syntini anteeksi?"
Julkisestikin voi pyytää, jos sulla on rohkeutta siihen.
Halutessasi voit kysyä Oulusta Srk:lta jonkun paikkakunnalla asuvan uskovaisen puhujan nimeä ja käydä hänen luonaan keskustelemassa uskomisen asioista. Kun olet käynyt seuroissa, tunnet varmaankin joitain uskovaisia.
Itse olen hiukan yli kolmekymppinen vapaa poikamies, joten uskovainen aviopuoliso on minunkin rukouksen aihe.
Tunnen paljon uskovaisia ympäri Suomen, kun olen asunut täällä etälässä, Etelälapissa ja Ouluussa. Onpa muutama tuttu Kainuussakin.
Rekisteröin juuri sähköpostiosoitteen [email protected], jonne voit laittaa viestiä.