Tuota alla olevaa, sekä myös uskontopalstan keskustelua, seuraten aloin pohdiskelemaan "puhtaan" kritiikin merkitystä toisen esittämiä selitysmalleja vastaan.
Useat evolutionistit ja kreationistit tuntuvat molemmat olevan sitä mieltä, että kun evoluutiota/kreationismia vastaan löytyy todiste / sen puute (yksi - rajallinen määrä), täytyy sen edustama ja taustalla oleva ajattelumalli hylätä täysin ja kertakaikkiaan.
(Se on ns. Popperismia...)
Tämä johtaa ongelmiin molemmissa "leireissä":
Kristityt kreationistit ovat kiistatta ongelmissa (ml. minä itse, kun katselin myös toisia mielipiteitä) yrittäessään selittää sellaisia biologisia havaittuja mekanismeja, jotka eivät tunnu soveltuvan ihmisjärjen kokoiseen kreationistiseen ajatusmalliin.
Evolutionistit toisaalta ovat isoissa ongelmissa vaikkapa sellaisilla alueilla ihmisyyttä, joissa tarvitaan kiistatta jotain ihmisen itsensä ulkopuolelta tulevaa arvopohjaa: olipa se sitten tieteenteko itsensä vuoksi, tai ihmisten keskinäinen hyvinvointi ja toimeentulo (jotka ovat ei-eläimellisiä ominaisuuksia jne.). Kannattaa lukea esim. Polanyin Science, Faith and Society -kirja (ei paksu), jossa todetaan tiedeyhteisön problematiikka ihmisyhteisönä, an sich.
Jossain alla jo todettiin Einsteinin tokaisseen, ettei hän ymmärrä sitä, miksi hän osaa ihmetellä erilaisia asioita, joita hän ei ymmärrä (tai jotain siihen suuntaan).
Siksi en itse halua evoluutioteorian suhteen omaksua enää jatkossa puhtaan kriittistä kantaa, olla ottamatta huomioon sen piirissä todettuja mielenkiintoisia ja nykymaailmankuvalleni vaikeita asioita - esim. kirjaimellisen uskon 6000 vuotta vanhaan maapalloon... aion siis asettaa itselleni mm. tällaisen hypoteesin kyseenalaiseksi ja tarkastella, vaatiiko nykyuskoni sitä... se voi viedä vähän aikaa.
Toisaalta, en aio luopua rukoilemisesta, hengellisestä elämästä tai periaatteesta rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (ts. siihen pyrkimisestä) - vaikka evoluutioteoria esim. osoittaisi käsitykseni, että Raamattu ilmoittaisi maapallon olevan vain 6000 vuotta vanha kyseenalaiseksi. Mikäli uskoisin omalla järjelläni ihmisen vain eläimeksi, ei minulla olisi mitään syytä pyrkiä tällaisella "ei-tieteellisellä" alueella eteenpäin...
Toisaalta, vajavaisellakin ymmärryksellä (vrt. Newtonin fysiikka) voi saada toimivia ratkaisuja aina jossain kontekstissa aikaan - se koskenee kummankin tällä palstalla käsitellyn maailmankuvan omaavien ihmisten toimintaa yhteiskunnassa.
Koetan siis olla heittämättä "lasta pesuveden mukana". Mielenkiintoinen on Raamatun ihmiskäsitys siinä, että siellä sanotaan, että Jumalalta voi pyytää viisautta - ja toisaalta, että "joka luulee jotain tietävänsä, ei vielä tiedä, kuten tietää tulee." Tuo jäljempi lause on tieteentekijöille aina hyvä, koska sen avulla (jos siihen uskoo) voi olla valmis asettamaan omia luutumiaankin kyseenalaiseksi. Se on ihmisille usein vaikeaa (ainakin itselleni). Mutta yritetään.
Kritiikki sinänsä ilman mitään vaihtoehtoista tulkintamallia kritisoitaville ilmiöille ei ole hedelmällistä.
Useat evolutionistit ja kreationistit tuntuvat molemmat olevan sitä mieltä, että kun evoluutiota/kreationismia vastaan löytyy todiste / sen puute (yksi - rajallinen määrä), täytyy sen edustama ja taustalla oleva ajattelumalli hylätä täysin ja kertakaikkiaan.
(Se on ns. Popperismia...)
Tämä johtaa ongelmiin molemmissa "leireissä":
Kristityt kreationistit ovat kiistatta ongelmissa (ml. minä itse, kun katselin myös toisia mielipiteitä) yrittäessään selittää sellaisia biologisia havaittuja mekanismeja, jotka eivät tunnu soveltuvan ihmisjärjen kokoiseen kreationistiseen ajatusmalliin.
Evolutionistit toisaalta ovat isoissa ongelmissa vaikkapa sellaisilla alueilla ihmisyyttä, joissa tarvitaan kiistatta jotain ihmisen itsensä ulkopuolelta tulevaa arvopohjaa: olipa se sitten tieteenteko itsensä vuoksi, tai ihmisten keskinäinen hyvinvointi ja toimeentulo (jotka ovat ei-eläimellisiä ominaisuuksia jne.). Kannattaa lukea esim. Polanyin Science, Faith and Society -kirja (ei paksu), jossa todetaan tiedeyhteisön problematiikka ihmisyhteisönä, an sich.
Jossain alla jo todettiin Einsteinin tokaisseen, ettei hän ymmärrä sitä, miksi hän osaa ihmetellä erilaisia asioita, joita hän ei ymmärrä (tai jotain siihen suuntaan).
Siksi en itse halua evoluutioteorian suhteen omaksua enää jatkossa puhtaan kriittistä kantaa, olla ottamatta huomioon sen piirissä todettuja mielenkiintoisia ja nykymaailmankuvalleni vaikeita asioita - esim. kirjaimellisen uskon 6000 vuotta vanhaan maapalloon... aion siis asettaa itselleni mm. tällaisen hypoteesin kyseenalaiseksi ja tarkastella, vaatiiko nykyuskoni sitä... se voi viedä vähän aikaa.
Toisaalta, en aio luopua rukoilemisesta, hengellisestä elämästä tai periaatteesta rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (ts. siihen pyrkimisestä) - vaikka evoluutioteoria esim. osoittaisi käsitykseni, että Raamattu ilmoittaisi maapallon olevan vain 6000 vuotta vanha kyseenalaiseksi. Mikäli uskoisin omalla järjelläni ihmisen vain eläimeksi, ei minulla olisi mitään syytä pyrkiä tällaisella "ei-tieteellisellä" alueella eteenpäin...
Toisaalta, vajavaisellakin ymmärryksellä (vrt. Newtonin fysiikka) voi saada toimivia ratkaisuja aina jossain kontekstissa aikaan - se koskenee kummankin tällä palstalla käsitellyn maailmankuvan omaavien ihmisten toimintaa yhteiskunnassa.
Koetan siis olla heittämättä "lasta pesuveden mukana". Mielenkiintoinen on Raamatun ihmiskäsitys siinä, että siellä sanotaan, että Jumalalta voi pyytää viisautta - ja toisaalta, että "joka luulee jotain tietävänsä, ei vielä tiedä, kuten tietää tulee." Tuo jäljempi lause on tieteentekijöille aina hyvä, koska sen avulla (jos siihen uskoo) voi olla valmis asettamaan omia luutumiaankin kyseenalaiseksi. Se on ihmisille usein vaikeaa (ainakin itselleni). Mutta yritetään.
Kritiikki sinänsä ilman mitään vaihtoehtoista tulkintamallia kritisoitaville ilmiöille ei ole hedelmällistä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Meillä kaikilla on omat filosofiamme, olemmepa tietoisia niistä tai emme. Ne eivät sinänsä ole paljonkaan arvoisia, mutta filosofioidemme vaikutus elämäämme ja toimintoihimme on tuhoisaa, jos emme niitä tiedosta. Tämä tekee välttämättömäksi yrittää parantaa filosofioitamme kritikoimalla niitä."
Karl Raimund Popper
Popper puhuu filosofoiden parantamisesta, ei niiden hylkäämisestä. On tietysti toisaalta hoopoa kuinka yksi- puusilmäisiä me ihmiset olemme väitellessämme aiheista joista vain vähän tiedämme.
Kuitenkin aiheesta puhuttaessa, "elämästä aineen ominaisuutena" vaihtoehtona "elämän loi luoja", ovat ne sen luokan kysymyksiä jotka eivät pelkisty pelkkään pilkkujen viilaamiseen, vaan omaksuttu näkemys sisältää ihmisen koko maailmankäsityksen.
Tällä hetkellä meillä siis näyttäisi olevan kaksi vaihtoehtoa joista valita filosofiamme kyseisessä aihepiirissä.
1. Jumala alkoi olemaan itsestään ja loi universumin ja siinä havaitun kehityksen.
2. Universumi ja siinä tapahtuva kehitys alkoi ja jatkuu itsestään.
Tuosta nähdään, että kohta yksi ei selitä yhtään sen paremmin, miksi jotain on. Kohta kaksi on toki saman ongelman edessä, onpahan kertaluokkaa yksinkertaisempi.
Occamin partaveitsi (eri kuin parkettien partaveitsi) käsitteen mukaan ei selityksiä kannata monimutkaista liikaa kuin on tarpeen. Asiassa pysyminen on olennaista tieteellisessä tutkimuksessa. Selityksessä olevien ongelmien lisäkysymysten määrä lisääntyy tällöin, jolloin tulee niiden selityksen tarve tai voidaan kysyä onko niitä tarvis selittää tai pystytäänkö niitä kenties nykytietämyksen mukaan perustella?
Jos Jumalalta saisi näihin kysymyksiin erikseen viisautta, olisivat kaikki luonnontieteet jo selvitettyinä internetissä ja näitä tutkivat tiedemiehet voisivat pakata laukkunsa ja lähteä golffaamaan.
Se, että jos ei enää tai vielä usko kohta ykköseen, ei kai se automaattisesti hylkää lähimmäisestä välittämisen järkevää käytöstä, miksi niin? Olemme laumaotuksia ja sen minkä teet toiselle, teet aina itsellesi.
Ongelmia, erisyisiä on edessä tutkittaessa monisyisiä luonntieteellisiä asioita. Mitäs läksit, mitäs olit kiinnostunut ihminen, pitääkö se nokka työntää joka koloon!
Mm. uudempi teoreettinen fysiikka on kovassa paineessa tämän hetken säie- ja M-teorioittensa kanssa, koska tutkittava leviää leviämistään, ehkä ulottumattomiin ja kokeita teorioista on hyvin vaikea tehdä, nykytietämyksen mukaan.
Myös uutta maailmanselitystä lykkää kehiin, saapikas nähdä mitä tuostakin vielä seuraa: http://www.helsinginsanomat.fi/arkisto/juttu.asp?id=20020518ER10
Lisää: http://www.wired.com/wired/archive/10.06/wolfram.html
Einstein nyt sanoi kaikenlaista ja oli hiton huono perheenisä. Se Einteinin sanoma mitä muistelit meni about noin:"Minua ei hämmästytä universumin mysteerit, vaan se, että me pystymme ne selvittämään".
Miten raamatusta luomisoppinsa itseensä imenyt selittää suolakiteestä läydetyn 250 miljoona vuotta vanhan bakteerin joka virkosi eloon 6000 vuotta vanhalla maapallolla?
En arvaakkaan mitä tarkoitat puhuessasi ihmisjärjestä, onko kenties jotain muutakin ?
Siis:
Onko meillä kolmatta vaihtoehtoa ?
On siis täydelliset perusteet sille, että elämää olisi voinut syntyä jossain muualla paljon aikaisemmin ja me olemme vain tuon nimenomaisen elämänmuodon luomia koekaniineja:)
...sovelletaan paljon väärin, tuo lainauksesi on hänen ajatteluansa paljon selventävä:
""Meillä kaikilla on omat filosofiamme, olemmepa tietoisia niistä tai emme. Ne eivät sinänsä ole paljonkaan arvoisia, mutta filosofioidemme vaikutus elämäämme ja toimintoihimme on tuhoisaa, jos emme niitä tiedosta. Tämä tekee välttämättömäksi yrittää parantaa filosofioitamme kritikoimalla niitä."
Karl Raimund Popper
Popper puhuu filosofoiden parantamisesta, ei niiden hylkäämisestä. On tietysti toisaalta hoopoa kuinka yksi- puusilmäisiä me ihmiset olemme väitellessämme aiheista joista vain vähän tiedämme. "
eli jos meillä on esim. luomishypoteesi vs. "itsestään kehitys" hypoteesi, niin Popperia on usein sovellettu siten, että kun yksi anomalia ilmenee, niin pitäisi kyseenalaistaa koko viitekehys. Tällä hetkellä sekä nyky-ymmärrys evoluutiohypoteesista (viitekehyksenä, ei vain tuon Falwellin alleeli-pohjaisen määritelmän mukaan) että näkemys luomishypoteesista ihmisen järjen rajoissa sisältävät paljon erilaisia anomalioita ja puhtaita olettamuksia, jos empiirisen tieteen havaintoja otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. (Esim. Marko Grönroos tuossa hyvässä arvioinnissaan Scherer & Junkerin kirjasta toteaa sen ansioksi, että se nostaa esille evoluutioteorian ongelmia, aivan aiheellisestikin).
Jos nyt sitten otetaan hypoteesit kaiken alusta pelkistettynä rinnakkain:
Evoluutio (joka ei selitä vielä sitä, mistä kaikki elämä alkoi): Tässä evoluutioteoriaa sovelletaan kuitenkin usein virheellisesti (kuten monet evolutionistitkin ovat sanoneet, ettei se kerro alusta vaan kehittymisestä, mutta otan nyt tähän sen evoluutioteorian ulkopuolisen metafyysisen ajatuksen, joka usein virheellisesti liitetään evoluutioteoriaan, niin mukaan tähän): "elämä on alkanut ja kehittynyt itsestään, ilman ulkopuolista, yliluonnollista lähdettä"
Luominen: "On olemassa yliluonnollinen voima, joka on aloittanut / (osittain?) ohjannut kehitystä/elämää".
Heh eh eh ja justissa juupati juu ! Niin tuata, tämähän nyt ei ole se kolmas vaihtoehto sille aiheelle, eli, että kun on jotenkin selkeästi niin syntynyt olemaan tämä tälläinen maailmankaikkeus joka kiistämättä tavalla tai toisella sitten taas synnyttää elämäksi kutsumaamme aineen kiertokulkua, mutta miten, huupati nous?!
Onko tähän keskusteluun ihmisten mielissä muuta kuin nämä kaksi vaihtoehtoa, 1.luoja, 2.ei luojaa? Uskovien yleinen heitto aiheeseen, että elämää (luoja) olisi ollut ennen maailmankaikkeutta, se on mielestäni varsin hassu veto koko keskustelussa. Vaihtoehto 2. on Occamin partaveitsen ja Humen puntarin perusteella oikeampi vastaus, jos se nyt ketään kiinnostaa.
Heittämäsi perusteella voisin vähän jatkaa...
On tietysti paljonkin spekuloitu ja pohdittu olemmeko jonkun toisen sivilisaation koekaniineja tai jotain vastaavia törppöjä, sitä ei tiedä kukaan, ainakaan ihminen. SouWot!
Itse olen sitä mieltä, että ihminen se on varsinainen ET, oikea universaali singulaari, varsin kumma otus jolla ei tunnu olevan kaikki kotona, jos kohta itsekkään aina kokee kotona olevansa. sillä on vielä ihme hinku jonnekin tähtitarhoihin, vaikkapa sitten kuoltuaan, jeah, iskän luokse, hiiohoi! Ja kumminkaan ei osaa edes kotipesänsä hommia hoitaa tyylikkäästi, saatika älykkäästi, aika älyttömiä koekaniineja.
Avaruudellisesti katsottuna, jos elämä vaikka olisikin hyvin yleistä, niin suurin osa kaikesta elämästä ja näin ollen muista sivilisaatioista, ne on olutta ja menyttä jo ajat sitten, monta miljardia vuotta sitten. Koska maankaltaisia planeettoja syntyi huomattavasti aiemmin nykyistä paljon enemmän, siis kun tähtiäkin syntyi, nyt ollaan siinä suhteessa menossa alamäkeä. Ja minkään sivilisaation ikä per planeetta on lienee aika lyhyt, ainakin jos ovat yhtä törppöjä kuin me.
Tämä laskelma tietysti olettaa, että elämä yleensäkin keskittyisi vain planeettojen pinnoille. Voihan olla, voihan olla vaikka mitä härbää avaruus pullollaan ja showta vaikka missä muodossa ja kyllä sellanen tatzi on hieman nenässä, että monenmoistakin on ja paljon, miksipä ei. Se että jotain SETI@radiosignaaleja ei ole toistaiseksi kuultu EeeTeeltä, , se ei merkkaa yhtään mitään.
Toisaalta taas sitten uskonnot tuntuvat kieltävän kykymme ratkoa universumin saloja. Usko tukahduttaa luontaisen uteliaisuuden ja luottamuksen ihmisen kykyyn ymmärtää ympäröivää universumia. Uskovainen pitää joskus hullun tavalla kiinni vastauksestaan: "vain jumala tietää" tai "se on ihmisjärjen tavoittamattomissa". Kipeetä sanon ma!
Meistä palstalaisista ei tule EeTeestä kukaan lyhyen elämänsä aikana isommin tietämään, jää meiltä tuokin elo spacessa aihen tyhjäksi spekulaatioksi, kuten nyt jumalat ja sellaiset ovat myös jääneet, enemmän tai vähemmän. Tietysti, ET saattaa olla koko ajan läsnä, jopa nyt, meille aivan käsittämättömässä muodossa. Joku on sanonut, että kyllä niin juuri onkin, Unkarilaiset. )))
Muttapa kiistatta siis avaruudessa on eloa, ainakin planeetta Telluksella ja sen elon syntymekanismi tuntuu monelle olevan hirmuisen tärkeä kysymys ja yöunetkin monelta menee piloille, kun ne pohtii pienillä synapseillaan mahdottomia yhtälöitä. Olisi kait paljon tärkeämpää pohtia onko muilla lajeilla meidän jälkeemme millä mällätä.
Eli, "Oleellista ei ole se mitä ihmisestä on tehty…vaan se mitä hän tekee siitä, mitä hänestä on tehty." Sartre sanosi sen jotenkin näin: "Meidät on hylätty tänne maailmaan, ei siinä mielessä, että voisi jäädä hylätyksi ja passiiviseksi vihamielisessä maailmankaikkeudessa, kuten kaarnapala laineilla, vaan siinä mielessä, että äkisti löytää itsensä yksin ja ilman apua, sidottuna maailmaan, josta kantaa kaiken vastuun ilman, että pystyisi irrottautumaan tuosta vastuusta hetkeksikään, tekipä mitä tahansa."
Kolmas vaihtoehto jäi tässäkin taas setvimättä, miettikööt jokainen sitä omassa rauhassa, minä en sitä ainkaan kerro. Pidetään jännitystä yllä, alla ja joka sivuilla.
Olemmeko me kaikki "todellisuudessa" sinisessä tynnyrissä jossa soivat täysillä pohjoikorealaiset vallankumouslaulut, hermomme vain ovat kytketty siten, että näemme ja koemme mitä näemme ja koemme ?!
Siltä se tämä kaikki silloin vähän tuntuisi, jos sanoisi kaikkeen, että "vain luoja tietää".
Siis peruskysymykset, ne eivät jaarittelemalla kummene, joko uskoo luojaan tai odottaa parempaa tietoa asioista.
Kreationistit kertovat vakaumuksensa mukaan, että elämää (jumala) oli ennen kuin oli edes universumia. Tämä great idea se ei mahdu minun päähäni, (liian pieni pää?)!
Silloinhan siis olisi ollut jo jotain ennenkuin oli mitään !
Siispä kysymys KAIKEN olevaisen alusta ja elämästä jäisi näin ollen sellaisen hämärän taakse piiloon, että sitä voisi millään läpäistä.
Toisin sanoen uskonnot kieltävät kykymme ratkoa universumin saloja. Aaaargh !
Varsin hedelmätön tie on mikään tutkimus jos laitetaan asioita "herran haltuun, vain god tietää" tyyliin, vieläpä usein niin rennosti kuin olisi kyseessä päivän sää.
Niin ja myös Humen puntariakin voisi käyttää puntaroidessa todennäköisyyksiä, sen Occamin lisäksi ja maalaisjärkeä kehiin, mitä se taas lieneekään...heh,...
Noi oli aika mielenkiintoisia opuksia:
Megaevoluutio, E.Paloheimo:
http://www.wsoy.fi/www/main.nsf/751fe2659b4b5a28c22569ff00381f29/666a3b59f99ab9bec2256b7d003d5ac5?OpenDocument
ja
Jonathan Weiner: Darwinin linnut - uutta tietoa evoluutiosta.
Alkup. nimi: The Beak of the Finch - A Story of Evolution in Our Time.
ISBN 951-1-13805-7. ©1994, Otava Keuruu 1997. Kirjaston luokka 56.41
Entäpä tekoäly, onko se jotenkin elävää ?: http://www.kaapeli.fi/krohn/seinajoki.htm
Ihminen ei voi astua maailmansa ulkopuolelle, ei verrata sitä mihinkään: http://www.kaapeli.fi/krohn/moraali.html
Kehitys kehittyy, mutta verot ne ei vaan hellitä !
Ps. Mutantti-Maria ))), pelastit päiväni ! (8D
Hengellisessä kodissani on vallalla kreationistinen näkemys ja sen olen eriasteisena myös lapsuuteni ja nuoruuteni aikana oppinut. Tosin suhtautuminen kysymykseen on meillä aika suvaitsevaa, koska kyseessä ei ole pelastusasia. Joka tapauksessa olin tyytyväinen kaikkiin evoluutiota vastustaviin kantoihin ja perusteluihin niin kauan kunnes perehdyin asioihin kunnolla. Tajusin, että suuri osa evoluutiokritiikistä on hatarilla jaloilla. Tajusin myös sen, että monet sydämen kristityt samalla hyväksyvät evoluutioteorian, eikä minun suinkaan missään vaiheessa tarvinnut luopua uskostani sen takia, että voin hyväksyä myös tieteen tulokset. Mitä tulee siihen, että tieteen rinnalla joillakin on taipumus ottaa filosofisia materialistia kantoja, on asia jonka voi jättää omaan arvoonsa. Suurin osa evoluution puolestapuhujista ei suhtaudu asiaan "uskonkiihkolla". Ja itse asiassa kreationistit pyrkivät luomaan juuri sellaista kuvaa, että niin on aina ("evoluutio on uskonto ja sillä selvä".)
proffa:"Kritiikki sinänsä ilman mitään vaihtoehtoista tulkintamallia kritisoitaville ilmiöille ei ole hedelmällistä."
Joo, kun olen moittinut evoluutiota "huonoksi" tieteeksi, olen tarjonnut tilalle tietämättömyyden tunnustamista. Ei siis ole hyvä toi mun kritiikki. Ehkä pidäs ruveta tarjoamaan ID:tä?
...huomasin, että samalla tavalla "epätieteellisesti" olen itsekin toiminut usein, tieteellisessä (ja älyllisessä yleensäkin) debatissa on useimmiten hyvänä tapana, että sen lisäksi, että kritisoi jotain selitysmallia jollain perusteella, pitäisi ehdottaa sitten asiaan parempaa.
Tämän kriteerin valossa ei monet puheenvuorot uskonto-palstalla, eikä tälläkään palstalla, kestä.
Toisaalta on olemassa ilmiöitä, jotka eivät mahdu tiettyyn yhteen selitysmalleihin sinänsä nyky-ymmärryksen valossa. Yksi konsti on pyrkiä hautaamaan ne pois keskustelusta ja keskittyä niihin ilmiöihin, jotka näyttäisivät tukevan parhaiten omaa selitysmallia (jota käyttävät täällä sekä evolutionistit ja kreationistit).
Siinä mielessä tietämättömyyden tunnustaminen joillakin alueilla, tai ainakin siinä, miten juuri se selitysmalli selittää sen ja sen ilmiön, voisi olla terveellistäkin - jotta voisi sitten löytää parempia selitysmalleja.
Tämä on hankala tehtävä, joka ei ole ihmislapselle aina helppoa. Helpompaa on toistella niitä yksityiskohtia kaikkien osapuolten, jotka juuri tukevat jo omaksuttuja ajattelun "linnakkeita". Ja unohtaa muut elämän ja ihmisenä olemisen osa-alueet. Tähän syyllistyvät meistä kaikki joskus, koska ajattelun laajentaminen on ihmiselle luontaisesti työteliäs ja vastenmielinen prosessi , ainakin enimmäkseen näin tuntuu olevan.
>>kirjaimellisen uskon 6000 vuotta vanhaan maapalloon... aion siis asettaa itselleni mm. tällaisen hypoteesin kyseenalaiseksi ja tarkastella, vaatiiko nykyuskoni sitä... se voi viedä vähän aikaa.
http://netti.nic.fi/~avaruus/ 8.9.2002
http://www.sciencedaily.com/releases/2002/09/020906065136.htm
Kuuden kilovuoden kreationistinen maa ja 4,57 gigavuoden ikäisiä tieteen ajoittamia maanmurusia. Maan koko aikahistorialle löytyy luonnon arkistoista yhtenäinen ehyt, aukoton historiakertomus, mikä tarina ei muutu saduksi, vaikka joku sitä kuinka toitottaisi.
Lukujen välissä on matemaattisesti miljoonakertainen aukko. Jos täytteeksi käytetään "aukkojen jumalaa", ainoa kelvollinen selitys on hämäys. Hämäyksien mestari loi maailman, joka näyttää joka osaltaan hyvin vanhalta, mutta onkin äärimmäisen nuori. Luomisen kaikki jäljet on piilotettu absoluuttisen löytymättömiin luonnossa ja ainoa tieto luomisen tarkasta hetkestä löytyy raamatusta laskemalla.
Jos luodun maailman todellisuus on pelkkää hämäystä, voidaanko päätellä, että luojan muutkin teokset, kuten ilmoitus, ovat samanlaista hämäystä. Raamatun mielettömän mahtava yhtenäisyys ja vuosituhansien saatossa kypsyvä pelastushistoriallinen spektaakkeli onkin pelkkä hämäysoperaatio ja todellinen pelastus onkin piilotettu luomisen oikean ajan uskomiseen ja ainoat pelastuvat ovat sen oikean ajan laskijoita.
Samalla mitalla ajatellen koko pelastumisjuttukin voi olla pelkkää hämäystä.
Länsimaisen tieteen synty perustuu kristinuskon rationaaliseen Jumalaan. Jumala on luonut kaiken niin järkevän ymmärrettävästi, että sitä voidaan tutkia järkiperäisesti. Esimerkiksi Kiinan tuhansia vuosia vahhempi sivistys ei voinut synnyttää mitään nykytieteen kaltaista, kun sieltä puuttui rationaalisten jumalien luoman maailman perusta.
Kiinalaiset onnistuivat tosin kehittämään käytännöntasoisesti toimivan yhteiskunnan joka on mahdollistanut valtaisan väestöpaljouden tuhansien vuosien elämisen edellytykset, millaiseen saavutukseen länsimaisen tieteen hullaannuttamilla kapitalisteilla ei tunnu olevan riittävästi järkeä.
hämää vain itse itseään sepittämällä miellyttävän tuoksuisia sinisiä unelmia siitä, miten asiat ehkä ovat. Tiedon puute korvaantuu näin sepityksillä ja tarinoilla joita voi ehkä simassa nuotiolla kuunnella, mutta joidenka perusteella ei maailmasta voi sanoa oikein juuta eikä jaata. Voi tietysti, mutta ei vastaa olevaa.
Tarujen mukaan, niin, eipä olisi saanut syödä siitä tiedon puusta, koska nythän me sitten voimme ymmärtää hämäyksen laajuuden ja sen, että ihmisen pitää ottaa itse vastuu tekemisistään, koska... Jeesus ei tule imuroimaan omia roskiamme, eikä pienet vihreät äijät, eikä niin tee myöskään kosmiset aliavaruusenergiasäteet tai siriuslaiset harmaat jotka on oikeasti keltaisenvioletteja, nekin hämäs.
Maa on jo vanha ja sitä naurattaa ankarasti tämän uudehkon lajin näkemykset, naurattaa niin, että valtemerten keskiselänteet rutisee ja paukkuu ja naurunkyyneleet hukuttaa kyliä, maita ja mantuja. Lopettakaa naurattaminen.
Harmi, missasin eiliset repalieskat, oliko niistä mihinkään, vizuaalisesti ? Ja päiväunille joo...
"joissa tarvitaan kiistatta jotain ihmisen itsensä ulkopuolelta tulevaa arvopohjaa"
Niin kiistatta, eli todistetusti, missä?
"Toisaalta, en aio luopua rukoilemisesta, hengellisestä elämästä tai periaatteesta rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (ts. siihen pyrkimisestä) - vaikka evoluutioteoria esim. osoittaisi käsitykseni, että Raamattu ilmoittaisi maapallon olevan vain 6000 vuotta vanha kyseenalaiseksi."
Ihanaa, en minäkään ole luopunut. Olen vain todennut että Raamattuun kannattaa suhtautua opuksena josta voi löytää viisauden sanoja. Sitä ei saa missään nimessä pitää minään lakina, eihän sitä edes tiedä mitä alkuperäisistä kirjoituksista sinne on edes päässyt ja ovatko niidenkään kirjoittajat laittaneet sinne Jumalan sanaa vai omia käsityksiään Jumalan sanana.
"Mikäli uskoisin omalla järjelläni ihmisen vain eläimeksi, ei minulla olisi mitään syytä pyrkiä tällaisella "ei-tieteellisellä" alueella eteenpäin... "
Kannattaa unohtaa noi käsitteet eläin/ihminen, ne kuulostaa niin pahalta. Ota itsesi vain lajina. Jos olet sen verran fiksun lajin jäsen että osaat pyrkiä parempaan, niin miksi et pyrkisi. Kastemato vaan matelee paskassa ja syö sitä. Sinä ajattelet ja pyrit (toivottavasti) kehittämään itseäsi lajisi jäsenenä, oppimaan virheistäsi ja kasvamaan ihm....itsenäsi. Ei Jumala tai Jeesus sinua mihinkään määränpäähän vie jos vaan makaat paikallasi. Itse pitää pyrkiä eteenpäin. Apua tulee sitten kun ei itse enää jaksa ja lisävoimaa pitää saada jostain.