Puhujat?

Opetuksen, neuvon, nuhteen ja lohdutuksen sanoja.

Kellä on profeetaaramisen taito, se olkoon uskon kanssa yhteinen.

Saarnatkaa parannusta ja syntein anteeksiantumusta.

Kristuksen kirkkolaki. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Ellei hän sinua kuule, ota yksi tai kaksi mukaan ja menkää nuhtelemaan häntä. Ellei hän teitä kuule, ottakaa asia seurakunnassa. Ellei hän seurakuntaakaan tottele, pidä häntä pakana ja publikaanina. (Sanat ovat suoraan Raamatusta, mutta kirjoitin ulkomuistista, niin lainaus ei ole aivan sanatarkka.) Nämä nuhtelut ovat rakkautta sitä ihmistä kohtaan, joka on joutunut syntiin. Jos ei nuhtele, tulee itse osalliseksi tämän synneistä. Vanhassa Testamentissa puhutaan kuolleista luista. Synti voi tarttua tosiinkin uskovaisiin ja se on uskon kannalta vaarallista.
Siksi on tarpeen välillä myös yhdessä keskustella uskonasioista.

Uskon voi kieltää teoillansa. Jotta olisimme valmiina kuoleman koittaessa, ahkeroimme uskoa puhtaalla omalla tunnolla synnin poispanijoina.

Jos tieten tahtoen elää synnissä, ei ole syntein ja ylitsekäymisten tähden taivaskelpoinen. Silloin ei ole taivastoivoa. Nimi on uskovaisen, vaikka on kuollut. Ei voi palvella kahta herra, mammonaa ja Jumalaa. Jokainen valitsee omakohtaisesti kumpaa palvelee.

Valvokaa, rukoilkaa ja neuvokaa toinen toistanne sitä enempi, kun näette sen päivän lähestyvän, joilloin Kristus astuu maan päälle toisen kerran.

"Jos yksi lammas eksyy laumasta, eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän ja etsi kadonneen." Tämä on rakkauden vertauskuva syntistä kohtaan.

Puhujat valitsee, pyytää ja asettaa seurakunta keskuudestaan. Ennen puhujaksi asettamista ja siunaamista kysytään, että onko jollakulla seurakuntalaisella jotakin puhujaksi asettamista vastaan. Puhujan tulee olla nuhteeton ja uskovaisena pidetty mies. Seurakunta voi myös peruuttaa saarnaviran. Seurakunta on se, jolla on valta puhujankin yli.

Todella harva haluaa puhujaksi. Ei ole mitenkään haluttu tehtävä.

Puhuja välittää Jumalan sanaa aivan niin kuin kysyjäkin olettaa. Hän saarnaa lakia ja evankeliumia. Hän puhuttee epäuskoisiakin samoin kuin jokainen uskovainen voi tehdä.

Puhujan tehtävät ovat kaiketi samoja kuin raamatussa on mainittu profeetoista tai seurakunnan enkeleistä.

Amerikassa puhuja toimii aivan kuin pappi Suomessa, sillä siellä ei ole valtion kirkkoa.

Suomessa puhuja ei toimita papille kuuluvia toimituksia(ehtollisella voin nykyään olla avustajana, mutta ei; kaste, vihkiminen ja hautaaminen.)

Vaikka puhuja on ihminen, uskomme kuitenkin, että Jumala on se, joka hänelle puhetta antaa. Tärkeä on, että puhe on Raamatun mukaista eli uskon kanssa yhteinen.

60-70 on ollut paljon keskustelua johtuen mm. Pappiseriseurasta, joka taitaa kulkea nykyisin nimellä Uusiheräys. Kyllä nykyisinkin keskustellaan. Nykyisinkin selvitellään keskinäisiä välejä tai aivan julkisyntejä ylempänä mainitun ns. Kristuksen kirkkolain mukaisesti. En tiedä missä määrin nykyään, kun nämä asiat kuuluvat rippisalaisuuden pariin.

Minun mielestän kristuksen kirkkolailla olisi nykyään monelle käyttöä. Eikö ole parempi keskustella riidoista keskenään kuin juoruta naapureille? Riita rikkoo ja rakkaus rakentaa!
Esim. avioliiton kriiseissä on hyvä hakea ulkopuolista apua vaikkapa avioliittoneuvojalta tai vanhemmilta ihmisiltä. Anteeksipyytämisellä ja anteeksiantamisella sekä unohtamisella on parantava vaikutus ihmissuhteisiin. Uskovaisilla on saarnaavat toisilleen armoevankeliumin eli synninpäästön, jolloin synnit on aivan taivaassa asti anteeksiannettu. Saa jatkaa puhtaalta pöydältä.

On sanottu, ettei mikään synti ole vierasta Jumalan valtakunnassa(=uskovaisten joukko maan päällä). Kun puhujatkin ovat ihmisiä, voivat hekin joutua synteihin ja vikoihin. Näin on ollut myös Raamutan aikana. Tosin uskoivaiset haluavat välttää syntejä ja pyytään niitä anteeksi. Kuitenkin on tärkeintä, että omat synnit on anteeksi annettu, sitä kun naapurin uskolla ei pääse taivaaseen.