Kokoomus pettää aina!

Porvariyhteistyössä kokoomus pettää aina!

Porvarillisen presidenttiyhteistyön olematon historia



Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä ja eduskunnan varapuhemies Ilkka Kanerva ovat aloittaneet tunnustelut porvaripuolueiden yhteisen presidenttiehdokkaan löytämiseksi. Molemmat kuuluivat siihen harvalukuiseen kokoomuspoliitikkojen joukkoon, joka asettui viime presidentinvaaleissa tukemaan toisella kierroksella Esko Ahoa.
Keskustassa ei yhteisehdokkaan kannalle oikein lämmetä. Syyskuussa Keskustan jäsenverkossa vastasi asiaa koskevaan kysymykseen lähes 300 henkilöä. Heistä 75 prosenttia kannatti oman keskustalaisen ehdokkaan asettamista. Kokoomuksen tai muiden porvarillisten puolueiden kanssa yhteisen ehdokkaan halusi 19 prosenttia vastaajista. Tarja Halosen huikeista suosioluvuista huolimatta hänen taakseen Keskustan veisi vain viisi prosenttia vastanneista. Vastaava oli henki myös MTV3:n Keskustan piiritoimikuntien jäsenille tekemässä kyselyssä.

Kokoomuksella on lähetystyötä tehtäväksi erityisesti omissa joukoissaan. Lähihistoriassa nimenomaan kokoomuslaiset ovat ratkaisseet presidentinvaalit sosialidemokraattien ehdokkaan eduksi. Keskustalla ja kokoomuksella on ollut presidentinvaaleissa vain kerran yhteinen ehdokas – Urho Kekkonen vuonna 1978. Tuolloinkaan ei mistään porvarien yhteisrintamasta voi puhua, sillä Kekkosta tukivat myös Sdp, Skdl, Rkp ja liberaalit.

Kokoomus presidentintekijänä

Presidentinvaaleissa vuosina 1988, 1994 ja 2000 kokoomuslaiset ratkaisivat presidentinvaalin lopputuloksen sosialidemokraattien ehdokkaan hyväksi. Vuonna 1994 ratkaisevassa asemassa olivat kokoomusmiehet ja vuonna 2000 kokoomusnaiset. Vuonna 1988 valinnan ratkaisivat kokoomuksen ehdokkaan Harri Holkerin valitsijamiehet.

Viimeksi käydyissä eli vuoden 2000 presidentinvaaleissa äänet keskittyivät voimakkaasti kahdelle pääehdokkaalle jo ensimmäisellä kierroksella, kun vasemmistopuolueiden yhteisehdokas Tarja Halonen keräsi 40 ja Keskustan Esko Aho 34,4 prosenttia äänistä.

Kokoomuslaiset hylkäsivät oman ehdokkaansa jo ensimmäisellä kierroksella, kun Riitta Uosukainen joutui tyytymään 12,4 prosentin äänisaaliiseen. Edellisvaalien kakkoselle Elisabeth Rehnille kävi vielä huonommin. Hän jäi 7,9 prosentin kannatukseen.

Toisella kierroksella Halonen voitti Ahon luvuin 51,6 – 48,4. Uosukaisen ja Rehnin äänet olisivat tuoneet Aholle valintaan riittävän kannatuksen. Kokoomus ei puolueena ottanut kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta, mutta yksittäiset edustajat kylläkin. Nykyinen puheenjohtaja Ville Itälä ja Ilkka Kanerva asettuivat avoimesti Esko Ahon tueksi. Osa kokoomusedustajista, muun muassa Kirsi Piha liputti avoimesti Tarja Halosen puolesta.

Silloinen puheenjohtaja Sauli Niinistö ja suurin osa muista kokoomuksen kansanedustajista meni vaaleihin sammutetuin lyhdyin. Vaalien jälkeen tehdyt kyselytutkimukset osoittivat, että nimenomaan kokoomuksen kannattajat ratkaisivat vaalin Halosen eduksi.

Rehnkään ei kelvannut

Vuoden 1994 presidentinvaalit menivät huonosti sekä Keskustan että kokoomuksen ehdokkailta. Toiselle kierrokselle Sdp:n Martti Ahtisaaren vastaehdokkaaksi pääsikin ainoa ministeriehdokas, Rkp:n Elisabeth Rehn.

Olosuhteet olivat otolliset porvarilliselle yhteistyölle toisella kierroksella, sillä Keskusta, kokoomus ja Rkp istuivat samassa hallituksessa, eikä kummankaan pääpuolueen olisi tarvinnut tukea toisen ehdokasta. Rehnin valintaan olisi riittänyt mainiosti, jos Väyrysen ja Ilaskiven kannattajat olisivat siirtyneet hänen tuekseen toisella kierroksella. Keskusta toipuikin ensimmäisen kierroksen takaiskusta vielä taisteluun ja asettui puolueena Rehnin tueksi. Ahtisaari korjasi kuitenkin potin prosentein 53,9 – 46,1.

Vaalitutkimukset osoittivat, että Väyrysen kannattajat siirtyivät toisella kierroksella lähes yksimielisesti Rehnin taakse, mutta Ilaskiven miesäänestäjät ratkaisivat vaalin miesehdokkaan, Sdp:n Martti Ahtisaaren, eduksi.

Vuoden 1988 presidentinvaalit käytiin suoran kansanvaalin ja valitsijamiesvaalien yhdistelmänä. Kun kukaan ehdokkaista ei saanut enemmistöä suorassa vaalissa, lopullisen vaalin toimittivat valitsijamiehet. Ensimmäisellä kierroksella valitsijamiehet äänestivät omia ehdokkaitaan, jolloin istuva presidentti Mauno Koivisto sai 144, oppositiojohtaja Paavo Väyrynen 68, pääministeri Harri Holkeri 63 ja Liike 88:n (Skdl) Kalevi Kivistö 26 ääntä. Koivisto valittiin toisella kierroksella, kun 45 Holkerin valitsijamiestä äänesti häntä. Kivistön valitsijamiehet pysyivät oman ehdokkaansa takana. Vielä vuonna 1982 Koiviston lopullisen valinnan varmistivat SKDL:n valitsijamiehet.

Kauempaa historiastakaan ei porvarillista yhteisesiintymistä löydy. Hyvin tunnetaan vuoden 1962 vaalien Honka-liitto, joka oli kokoomuksen ja Sdp:n yhteishanke Kekkosen kaatamiseksi. Olavi Hongan luovuttua ehdokkuudesta kokoomus jäi vaille omaa ehdokasta ja Kekkosen haastoivat Sdp:n Paasio, Tpsl:n Skog ja Skdl:n Aitio. Vuonna 1956 Kekkonen valittiin niukimmalla mahdollisella marginaalilla 151-149. Kokoomus tuki vastaehdokkaana ollutta Sdp:n Fagerholmia.

Suomella on ollut ns. porvarillinen presidentti vuosina 1919-1982. Kokoomuslaisia presidenteistä ovat olleet Svinhufvud (1931-37) ja Paasikivi (1946-1956), maalaisliittolais-keskustalaisia Relander (1925-31), Kallio (1937-40) ja Kekkonen (1956-81) ja edistyspuoluelaisia Ståhlberg (1919-25) ja Ryti (1940-44) sekä puolueisiin sitoutumaton Mannerheim (1944-46). Vuodesta 1982 presidentti on tullut sosialidemokraattien riveistä.



http://www.keskusta.fi/apila/uutiset/?article_id=8738&Keskusta_Session=e77923c33306d54d6d6796d99b0847e1


Eli tilanne on nyt se,että kokoomus odottaa tukea muilta porvareilta ja nimen omaan keskustalta vaikka historia osoittaa selkeästi
juuri kokoomuksen suurimmaksi selkäänpuukottajaksi mitä tulee puolueiden väliseen yhteistyöhön.

Mitähän tästä verisestä historiasta mahtaa miettiä laaja keskustan kenttä väki.
Tämä on tärkeä kysymys,koska heidän äänestyskäyttäytyminen tulee ratkaisemaan vaalit.


Kokoomus pettää aina!
2309
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

"Otteita Tarjan historiasta

Tarja Halonen mukana vastustamassa EEC-vapaakauppasopimuksen laatimista.

Toimi Suomi DDR:n tunnustamiseksi –komitean toiminnassa varapuheenjohtajana 70-luvulla.

Tarja Halonen osallistui vanhan valtaukseen 1960 – luvun lopulla; Tässä oli kyse vasemmistoradikaalien pyrkimyksestä aiheuttaa Suomessa epäjärjestystä, jotta voitaisiin mahdollistaa vallankumous Suomen hallinnossa. Tämä itsessään on jo kyseenalainen tausta demokraattisen maan päämiehelle.

Lähihistorian toiminta

Tarja Halonen katsoi tärkeämmäksi tehtäväksi edustaa Suomea Chilen toverijuhlassa, sen sijaan, että olisi osallistunut suureen sotaveteraanien tapahtumaan Suomessa.

Edesmenneen katolisen kirkon päämiehen Paavi Johannes Paavali II:n hautajaisten suomalaisedustuksessa ei ollut läsnä presidentti Halonen, mutta muiden kristillisten sekä useiden islamilaisten valtioiden päämiehet kyllä.

Halonen ei ole ollut halukas julkistamaan nk. Tiitisen listaa tai Stasi - listaa, joiden julkistaminen kuuluisi kuitenkin avoimeen tiedonvälitykseen ja demokratian ylläpitämiseen. Tämä siksi, että kyseisillä listoilla on viitteitä, jotka horjuttaisivat nykyisen presidenttimme julkisuuskuvaa. Jos Halosen nimeä ei löytyisi listoilta, hänellä ei olisi mitään salattavaa ja voisi vastata kansan pyyntöön, ajaen listojen julkistamista. Kovimpaan ääneen listojen julkistamista on vaatinut Alpo Rusi, joka on Suomen suurlähettiläs.

Puolustusvoimiemme ylipäällikkö Tarja Halonen ei tunnista tavallisimpia sotilasarvoja ja haastateltaessa kertoi tämän olevan merkityksetöntä ylipäällikön toiminnalle. Presidentti Halonen kannattaa, että puolustusvoimien ylipäällikkyys säilytetään kuitenkin presidentin toimitehtävissä.

Moraalikysymykset

Tarja Halosen moraalisen suunnan näyttäminen on hieman kyseenalaista hänen ollessa yksinhuoltaja (erosi miehestään Anna Halosen ollessa 3 vuotias). Ryhtyessään presidentiksi Tarja Halonen solmi avoliiton oikeustieteen professorin, Pentti Arajärven kanssa.
Halonen on aktiivisesti puolustanut vähemmistöjen oikeuksia, mutta ei koskaan ilmaissut kantaansa ydinperheisiin ja isän roolin tärkeyteen lapsen kasvatuksessa. Sen sijaan Tarja Halonen ajaa lesbopareille ja yksinäisille naisille oikeutta hedelmöityshoitoon, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että miehen rooli isänä syrjäytetään. Tämä tosin samalla sotii vahvasti lukuisia varteenotettavia tutkimuksia vastaan; esimerkkinä Freudin tuoma kanta lapsen oidipaalivaiheen kehityksestä on tässä kohtaa oleellinen huomioonotettava. Lapsen oidipaalivaiheen terve kehittyminen vaatii molempia sukupuolia olevien vanhempien läsnäoloa ja jos tämä tulevaisuudessa ei ole mahdollista, voi suomalaisten nuorten mielenterveyden tila tulevaisuudessa olla heikommassa tilassa.
Tarja Halonen ilmaisi v. 2005 marraskuun alussa, että miehet eivät kykene lapsen kasvattamiseen läheskään yhtä hyvin kuin naiset. Huolestuttavan feministinen lausunto kertomansa mukaan tasa-arvoa kannattavalta presidentiltä.
Tarja Halonen on myös toiminut SETA ry:npuheenjohtajana (Seksuaalinen Tasavertaisuus ry - SETA:n toiminnan piiriin kuuluvat lesbot, homoseksuaalit, biseksuaalit, transvestiitit ja transsukupuoliset ihmiset.)
Halonen on toiminnastaan päätellen enemmän kiinnostunut globaalin köyhyyden ehkäisemisestä, kuin Suomen valtion omista köyhistä sekä työtä ja yrittäjyyttä koskevista ongelmista. Tässä hän sivuuttaa presidentin toimialueen, mutta ei pitäisi olla yllätys, sillä vielä vuosi takaperin Halonen ilmaisi olevansa kiinnostunut tehtävissä YK:ssa toisen presidenttikauden sijaan.

Tarja Halosen kannattajat jättävät uppoavan laivan

Tarja Halosen puoluetoveri, presidentti ja Nobel-ehdokas Martti Ahtisaari ei kannata Halosen jatkamista toiselle presidenttikaudelle.

Aktiivinen sosiaalidemokraatti, kirjailijakolumnisti Ruben Stiller ilmoitti julkisesti, että ei ole seuraavissa vaaleissa Halosen takan - sen sijaan hän toimii aktiivisesti Niinistön kannatusjoukossa.

40 vuotisen elämäntyön Lahden valtuustossa tehnyt Pentti E. Rantanen jätti myös sosiaalidemokraattien valtuustoryhmän ja vaikuttaa nyt Sauli Niinistön tukijoukoissa.

Presidentti Halosen kannatus on laskenut reilun kymmenen prosenttiyksikköä vaalikilvan alkutaipaleella

Muuta

Miten edustava on puhevikainen presidentti maailmalla? Jokaiselle suomalaiselle on taatusti tuttu presidenttimme heikko englanninkielen taito, eikä ruotsikaan kiitettävään yllä.

Tarja Halonen vastustaa ääneen varallisuusveron poistoa, mutta kuitenkin allekirjoitti lain, jolla se poistettiin. Näin hän kyseenalaisti myös hallituksen sekä pääministeri Vanhasen kyvykkyyttä, joka ei ole presidentin ja hallituksen jatkuvan yhteistyön kannalta terve merkki.

Presidentti Halonen käytti miljoonia euroja Helsinki - prosessiin YK:n pääsihteerin viran toivossa, mutta tämän prosessin epäonnistuttua presidentti Halonen päätti pyrkiä yrittää vielä toiselle kaudelle.

Halosen johtamistaidot ovat kyseenalaistettu Suomen Kuvalehden teettämän tutkimuksen toimesta, jossa Halonen oli kolmesta kärkiehdokkaasta selvästi heikoimmin selvinnyt.

Tarja Halonen MTV3:n vaalitentissä kertoi Nokia – yhtymän olevan Kiinan suurin veronmaksaja – tämä kuitenkin huvitti häntä haastatellutta Nokian entistä toimitusjohtajaa Jorma Ollilaa, sillä tämä tieto ei pitänyt paikkaansa. Halonen itse syyttää tästä väärää informaatiota, jota oli saanut asiantuntijoiltansa. Tämä ei sattumoisin ollut ensimmäinen kerta kun presidentiltämme oli faktat hukassa.

Tarja Halonen ei suostunut pitämään MTV3:n järjestämää kriisipuhetta. Hän oli ehdokkaista ainoa, joka kieltäytyi. (Syy löytynee osin hänen raskasta kritiikkiä saaneista tsunami-katastrofi sekä 9/11 -kriisipuheista.)

A-Pisteen ohjelma Tarja Halosesta pistettiin ennen julkistamista jälkisensuurin alle, mitä ei kuitenkaan tehty Niinistöä tai Vanhasta koskeville jaksoille. Sensuroinnin suoritti Halosen ”Yksi meistä” -vaalikirjan kirjoittajan puoliso Riitta Pihlajamäki, joka toimii YLE:llä ohjelmajohtajana. Tämä on sosialistisen valtion piirre, ei demokratian.

Miten Tarja Halonen sitten saa kannatusta?

Vain harvoilla ihmisillä on resursseja tai mahdollisuuksia tutustua muihin presidenttiehdokkaisiin ja turvaudutaan "tuttuun ja turvalliseen".

Vasemmistolaiset aatteet ovat yksilön etujen puolella, mutta unohtaen kestävän kehityksen ja Suomen kansan kokonaisuudessa. Tämä on myös Tarja Halosen vaaliteeman avainasioita, vedota kansaan ja ”tarjota sirkushuveja” – ei varsinaisia ratkaisuita kehitykseen. Presidentti Halonen ottaa aktiivisesti kantaa köyhien maiden ongelmiin ja tarjoaa Suomen apua, vaikka Suomen realistiset resurssit tähän ei varsinaisesti aina riitäkään.

SAK:n ja SDP:n propagandakoneistot ajavat Halosen etuja pitämällä tietyt asiat istuvasta presidentistä pois mediasta ja korostamalla epäolennaisuuksia. Kyllä, propagandakoneistot toimivat vielä suomalaisessakin demokratiassa ja voivat hyvin. Tällaisiin verrattavia ovat mm. YLE ja SanomaWSOY:n viestintävälineet (Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Nelonen ja radion puolelta osin Sävelradio.)

Tarja Halosesta on pyritty luomaan ”tavallisen suomalaisen” kuva medioissa ja tässä on onnistuttu paremmin kuin hyvin. Sietämätön vallankäyttäjä, virkansa toimenkuvaan kyllästynyt ja elitistinen presidenttimme on nyt tavallisen suomalaisen silmissä vahva johtaja ja ”kiltti muumimamma”, joka pyrkii tukemaan yhteisön heikoimpia ja on vaaliteemansa mukaan "yksi meistä".
Edellä mainittujen mediatalojenkin tuoma hehkutus Tarja Halosen ensimmäisen kierroksen murskavoitosta osoittautuu kuplaksi, kun kannatus osoittaa laskua koko ajan. Halonen käytännössä tarvitsee toisen kierroksen, tai hän on "ikään kuin hävinnyt koko pelin", kuten emeritus-professori Martikkala asiasta kertoo. Halosen kannatusta koittaa vielä elvyttää hänen takanaan seisova propagandakoneisto, joka näkyy välillä hieman räikeästikin mediassa. (Nelosen ja Hesarin uutisointi omasta presidenttikeskustelustaan.)
Kysyn sinulta arvon äänioikeutettu kansalainen, millä perusteella sinä Suomen kansan presidentin valitset – faktojen vai median luomien mielikuvien?"

Äänestä
  • olis kyllä ihan hirveetä antaa valtakirja tolle SStasin kätyrille! Huh huh

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


juge kirjoitti:

Porvariyhteistyössä kokoomus pettää aina!

Porvarillisen presidenttiyhteistyön olematon historia



Kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä ja eduskunnan varapuhemies Ilkka Kanerva ovat aloittaneet tunnustelut porvaripuolueiden yhteisen presidenttiehdokkaan löytämiseksi. Molemmat kuuluivat siihen harvalukuiseen kokoomuspoliitikkojen joukkoon, joka asettui viime presidentinvaaleissa tukemaan toisella kierroksella Esko Ahoa.
Keskustassa ei yhteisehdokkaan kannalle oikein lämmetä. Syyskuussa Keskustan jäsenverkossa vastasi asiaa koskevaan kysymykseen lähes 300 henkilöä. Heistä 75 prosenttia kannatti oman keskustalaisen ehdokkaan asettamista. Kokoomuksen tai muiden porvarillisten puolueiden kanssa yhteisen ehdokkaan halusi 19 prosenttia vastaajista. Tarja Halosen huikeista suosioluvuista huolimatta hänen taakseen Keskustan veisi vain viisi prosenttia vastanneista. Vastaava oli henki myös MTV3:n Keskustan piiritoimikuntien jäsenille tekemässä kyselyssä.

Kokoomuksella on lähetystyötä tehtäväksi erityisesti omissa joukoissaan. Lähihistoriassa nimenomaan kokoomuslaiset ovat ratkaisseet presidentinvaalit sosialidemokraattien ehdokkaan eduksi. Keskustalla ja kokoomuksella on ollut presidentinvaaleissa vain kerran yhteinen ehdokas – Urho Kekkonen vuonna 1978. Tuolloinkaan ei mistään porvarien yhteisrintamasta voi puhua, sillä Kekkosta tukivat myös Sdp, Skdl, Rkp ja liberaalit.

Kokoomus presidentintekijänä

Presidentinvaaleissa vuosina 1988, 1994 ja 2000 kokoomuslaiset ratkaisivat presidentinvaalin lopputuloksen sosialidemokraattien ehdokkaan hyväksi. Vuonna 1994 ratkaisevassa asemassa olivat kokoomusmiehet ja vuonna 2000 kokoomusnaiset. Vuonna 1988 valinnan ratkaisivat kokoomuksen ehdokkaan Harri Holkerin valitsijamiehet.

Viimeksi käydyissä eli vuoden 2000 presidentinvaaleissa äänet keskittyivät voimakkaasti kahdelle pääehdokkaalle jo ensimmäisellä kierroksella, kun vasemmistopuolueiden yhteisehdokas Tarja Halonen keräsi 40 ja Keskustan Esko Aho 34,4 prosenttia äänistä.

Kokoomuslaiset hylkäsivät oman ehdokkaansa jo ensimmäisellä kierroksella, kun Riitta Uosukainen joutui tyytymään 12,4 prosentin äänisaaliiseen. Edellisvaalien kakkoselle Elisabeth Rehnille kävi vielä huonommin. Hän jäi 7,9 prosentin kannatukseen.

Toisella kierroksella Halonen voitti Ahon luvuin 51,6 – 48,4. Uosukaisen ja Rehnin äänet olisivat tuoneet Aholle valintaan riittävän kannatuksen. Kokoomus ei puolueena ottanut kantaa kummankaan ehdokkaan puolesta, mutta yksittäiset edustajat kylläkin. Nykyinen puheenjohtaja Ville Itälä ja Ilkka Kanerva asettuivat avoimesti Esko Ahon tueksi. Osa kokoomusedustajista, muun muassa Kirsi Piha liputti avoimesti Tarja Halosen puolesta.

Silloinen puheenjohtaja Sauli Niinistö ja suurin osa muista kokoomuksen kansanedustajista meni vaaleihin sammutetuin lyhdyin. Vaalien jälkeen tehdyt kyselytutkimukset osoittivat, että nimenomaan kokoomuksen kannattajat ratkaisivat vaalin Halosen eduksi.

Rehnkään ei kelvannut

Vuoden 1994 presidentinvaalit menivät huonosti sekä Keskustan että kokoomuksen ehdokkailta. Toiselle kierrokselle Sdp:n Martti Ahtisaaren vastaehdokkaaksi pääsikin ainoa ministeriehdokas, Rkp:n Elisabeth Rehn.

Olosuhteet olivat otolliset porvarilliselle yhteistyölle toisella kierroksella, sillä Keskusta, kokoomus ja Rkp istuivat samassa hallituksessa, eikä kummankaan pääpuolueen olisi tarvinnut tukea toisen ehdokasta. Rehnin valintaan olisi riittänyt mainiosti, jos Väyrysen ja Ilaskiven kannattajat olisivat siirtyneet hänen tuekseen toisella kierroksella. Keskusta toipuikin ensimmäisen kierroksen takaiskusta vielä taisteluun ja asettui puolueena Rehnin tueksi. Ahtisaari korjasi kuitenkin potin prosentein 53,9 – 46,1.

Vaalitutkimukset osoittivat, että Väyrysen kannattajat siirtyivät toisella kierroksella lähes yksimielisesti Rehnin taakse, mutta Ilaskiven miesäänestäjät ratkaisivat vaalin miesehdokkaan, Sdp:n Martti Ahtisaaren, eduksi.

Vuoden 1988 presidentinvaalit käytiin suoran kansanvaalin ja valitsijamiesvaalien yhdistelmänä. Kun kukaan ehdokkaista ei saanut enemmistöä suorassa vaalissa, lopullisen vaalin toimittivat valitsijamiehet. Ensimmäisellä kierroksella valitsijamiehet äänestivät omia ehdokkaitaan, jolloin istuva presidentti Mauno Koivisto sai 144, oppositiojohtaja Paavo Väyrynen 68, pääministeri Harri Holkeri 63 ja Liike 88:n (Skdl) Kalevi Kivistö 26 ääntä. Koivisto valittiin toisella kierroksella, kun 45 Holkerin valitsijamiestä äänesti häntä. Kivistön valitsijamiehet pysyivät oman ehdokkaansa takana. Vielä vuonna 1982 Koiviston lopullisen valinnan varmistivat SKDL:n valitsijamiehet.

Kauempaa historiastakaan ei porvarillista yhteisesiintymistä löydy. Hyvin tunnetaan vuoden 1962 vaalien Honka-liitto, joka oli kokoomuksen ja Sdp:n yhteishanke Kekkosen kaatamiseksi. Olavi Hongan luovuttua ehdokkuudesta kokoomus jäi vaille omaa ehdokasta ja Kekkosen haastoivat Sdp:n Paasio, Tpsl:n Skog ja Skdl:n Aitio. Vuonna 1956 Kekkonen valittiin niukimmalla mahdollisella marginaalilla 151-149. Kokoomus tuki vastaehdokkaana ollutta Sdp:n Fagerholmia.

Suomella on ollut ns. porvarillinen presidentti vuosina 1919-1982. Kokoomuslaisia presidenteistä ovat olleet Svinhufvud (1931-37) ja Paasikivi (1946-1956), maalaisliittolais-keskustalaisia Relander (1925-31), Kallio (1937-40) ja Kekkonen (1956-81) ja edistyspuoluelaisia Ståhlberg (1919-25) ja Ryti (1940-44) sekä puolueisiin sitoutumaton Mannerheim (1944-46). Vuodesta 1982 presidentti on tullut sosialidemokraattien riveistä.



http://www.keskusta.fi/apila/uutiset/?article_id=8738&Keskusta_Session=e77923c33306d54d6d6796d99b0847e1


Eli tilanne on nyt se,että kokoomus odottaa tukea muilta porvareilta ja nimen omaan keskustalta vaikka historia osoittaa selkeästi
juuri kokoomuksen suurimmaksi selkäänpuukottajaksi mitä tulee puolueiden väliseen yhteistyöhön.

Mitähän tästä verisestä historiasta mahtaa miettiä laaja keskustan kenttä väki.
Tämä on tärkeä kysymys,koska heidän äänestyskäyttäytyminen tulee ratkaisemaan vaalit.


Kokoomus pettää aina!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu