Ajelin nuorena kollina kylillä tai olin palailemassa sieltä kotiin päin. Jalkakäytävällä käveli menosuuntaani tutun näköinen mummeli, tai siin tutun oloinen, enhän nähnyt hänen kasvojaan. Kerkesin ajaa muutaman metrin hänen ohitseen, ennenkuin älysin, että tietysti pitää tarjota mummolleni kyyti kotiin, asui vielä samassa pihapiirissä. Ei kun pakki päälle ja peruuttelemaan takaisin mummon luo. Kun pääsin muorin kohdalle, avasin oven ja varsin tuttavallisesti huikkasin "kelpaako kyyti". Vasta silloin huomasin, että kyseessä ei ollutkaan oma mummoni, vaan joku aivan uppo-outo saman oloinen mummeli. Eikun ovi kiinni ja nasta lautaan. Siinäpä mummolle miettimistä kun jäi pölyä nieleskelemään ja kattelemaan perään. Itellä pokka petti täysin, kun toivuin "voi vittu" fiiliksistä.
pure pölyä, mummo
että semmosta
51237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaa, että sitä yritetään iskeä mummmoja.. Eikö sulla ollut jotain virkkoma vehkeitä siellä autossa niin olisit voinu saada houkuteltuu sen kyytin..
Ai perhana, eipä se sillon tullut mieleen. Mut kiitti vinkistä, jospa sitä kokeilis tossa joku kerta. Hankaluus on siinä, että mulla ei oo autoa, vaan moottoripyörä. Voi olla mummoilla vaikeempi kömpiä "tarakalle".
sunhan olis tietty pitäny ottaa se mummo kyytiin,eikä jättää sitä sinne tienposkeen itkemään.. nyt se miettii illat pitkät et miks se komea poika ei mua kyytiinsä ottanutkaan. tiedä mikä peto sieltä ryppyjen alta olis paljastunut ;)
Ei se taija enää miettiä mitään, sillä taitaa mummo jo olla mullan alla. Tapahtui nimittäin jo lähes parikymmentä vuotta sitten. Mutta näin ne jotkut asiat vain jäävät mieleen, vaikka vaikuttavat varsin mitättömiltäkin.
mie oon se mummeli ja mie luulen etten oesi uskaltaotunna kyytiin. mutta kiitoksie komialle poijalle