Tunnetusti jotkut humpuukimaakarit haluavat vilpillisin syin esiintyä kristittyinä, mutta mitä syitä olisi valeateistilla?
Esiinnyin joskus itse nimimerkillä Atte Gray, jolloin saatoin tuoda esille omia epäilyjäni tämän alteregon kautta, vaikka Kristukseen uskova olenkin.
Pahaan uskova voisi pyrkiä käännyttämään Jumalan luota ihmisiä pois. Taitaapa täälläkin olla muutama sellainen mörkö.
Tiedustelenpa tässä, kuinka moni on edes tullut ajatelleeksi näiden valeateistien olemassa oloa, saati motiivejaan.
Vielä lopuksi perusinfoa käsitteellisten sudenkuoppien välttämiseksi:
- Satanistinen maailmankuva ei edellytä persoonallisen pahan olemassa olon tunnustamista, mitään ns. uskontunnustusta, ainoastaan kyseisen 'maailmallisuuden' mukaista mieltä.
- Saatanapalvonta uskoo persoonalliseen pahaan.
Esiinnyin joskus itse nimimerkillä Atte Gray, jolloin saatoin tuoda esille omia epäilyjäni tämän alteregon kautta, vaikka Kristukseen uskova olenkin.
Pahaan uskova voisi pyrkiä käännyttämään Jumalan luota ihmisiä pois. Taitaapa täälläkin olla muutama sellainen mörkö.
Tiedustelenpa tässä, kuinka moni on edes tullut ajatelleeksi näiden valeateistien olemassa oloa, saati motiivejaan.
Vielä lopuksi perusinfoa käsitteellisten sudenkuoppien välttämiseksi:
- Satanistinen maailmankuva ei edellytä persoonallisen pahan olemassa olon tunnustamista, mitään ns. uskontunnustusta, ainoastaan kyseisen 'maailmallisuuden' mukaista mieltä.
- Saatanapalvonta uskoo persoonalliseen pahaan.
Vastaukset 37
Vanhimmat
on ateisti kunnes joku manipuloi kaverin hinduksi, muslimiksi tai krisseliksi.
Sano se Jeesukselle:D :D :P
ja polvistuu nauttimaan suun täydeltä :D
Miksi sellainen ihminen on pahaan uskova, joka käännyttää ihmisiä pois kristinuskosta? Ainiin unohdin, että kaikki muut uskonnot, paitsi kristinusko, ovat saatanasta. Tässä näkee kuinka ahdasnäköisiä kristityt ovat. Kristityille on olemassa ilmeisesti vain kristinusko ja saatananpalvonta, eikä mitään muita uskontoja. Melko mustavalkoista.
on kristinuskosta
"Miksi sellainen ihminen on pahaan uskova, joka käännyttää ihmisiä pois kristinuskosta?"
Jokainen ihminen uskoo johonkin, että miten maailma oikein makaa.
"Ainiin unohdin, että kaikki muut uskonnot, paitsi kristinusko, ovat saatanasta."
Viitekehyksestä Jeesus on Kristus, tuo pitää jetsulleen kutinsa. Sinua loukkaa tämä, mutta miksi? Siksikö, että pidät saatanaa pahana? Mikä sinulle sitten on saatanan vastakohta?
"Siksikö, että pidät saatanaa pahana?"
Minä pidän saatanaa yhtä pahana kuin jumalaakin. Kristityt kuitenkin pitävät saatanaa pahana.
"Sinua loukkaa tämä, mutta miksi?"
Eli jos kristityt pitävät saatanaa pahana, niin eivätkö he pidä myös saatananpalvojia pahoina? Minua ihmetyttää se, että miksi kristityt pitävät kaikkia ei-kristittyjä automaattisesti pahoina ja uskovat heidän olevan avun tarpeessa.
"Mikä sinulle sitten on saatanan vastakohta?"
Nyt kyllä pistit pahan. No saatana on joillekin jumala. Jumalan vastakohta olisi ei-jumala. Ei-jumalalla ei nyt tarkoiteta epäjumalaa, koska epäjumalatkin ovat jumalia, joten ei-jumala on 'ei jumalaa'. Eli 'ei jumalaa' tarkoittaa sitä, että ei ole jumalaa, elikkäs ateismia. Eli saatanan vastakohta on ateismi. En ole miettinyt tätä asiaa aikaisemmin ja tuo on nyt vain pikaisen pohdinnan tulos, mutta nyt kuitenkin näillä linjoilla.
"Minua ihmetyttää se, että miksi kristityt pitävät kaikkia ei-kristittyjä automaattisesti pahoina ja uskovat heidän olevan avun tarpeessa."
Kristityn tehtävä ei ole ajatella kuka on hyvis tai pahis, vaan viedä hyvää sanomaa eteenpäin. Olla kristitty ei tarkoita olla muita nuhteettomampi. Tuo mainitsemasi 'kristityt ajattelevat muiden olevan avun tarpeessa' taipuisi kristillisesti pikemminkin: Kaikki ihmiset tarvitsevat Luojaansa.
auttaa kohdettaan tapaamaan Luojansa mahdollisimman pian...
Länsimaiden kulttuuriperintö on globaali suvaitsevaisuus, tasa-arvo, humanismi jne. Se, että länsimaat kykenevät juuri näkemään kaikki tasa-arvoisina, tekee länsimaista parempia? Mikäpäs sen mukavampaa...
Kristityn implisiittinen ajattelumalli on analoginen. Jumalan edessä kaikki asettuvat samalle viivalle - mutta kristityt ovat jo ottaneet yhden askeleen.
"Me yritämme auttaa, jotta ymmärtäisitte itse itseänne paremmin"
Kuin emme itse tietäisi, mikä itsellemme olisi parasta (H.H.: tietenkin vain ateisti voi sanoa näin).
"Kaikki ihmiset tarvitsevat Luojaansa."
Vaikka emme häneen uskoisikaan, ei se hänen olemiseensa tai olemattomuuteensa vaikuta (vain kristitty ajattelee näin).
"Olla kristitty ei tarkoita olla muita nuhteettomampi."
Se ei sitä tarkoita, mutta sitä se on...
"Mikä sinulle sitten on saatanan vastakohta?"
Noinhan kristinusko toimii: on asia, ja asian vastakohta. On musta, on valkoinen. On vanhurskas, on syntinen. On valittu, on kadotukseen tuomittu. On Jumala, on Saatana.
Kaikella on vastakohtaparinsa, kristityn maailma on mustavalkoinen ja muodostuu vastakkainasetteluista: joko tai!
Saatanan vastakohta? En tiedä? Kuka tai mikä on Saatana, jotta sillä voisi olla vastakohta?
Kuka tai mikä Sinä olet? Kuka on Sinun vastakohtasi?
"Saatanan vastakohta? En tiedä? Kuka tai mikä on Saatana, jotta sillä voisi olla vastakohta? Kuka tai mikä Sinä olet? Kuka on Sinun vastakohtasi?"
Et näköjään sisällytä superlatiiveja sanaan "saatana", joten ilmeisesti pidät perusteltuna sen edustavan ketä tahansa veronsa yleensä maksavaa ja koiraansa toisinaan ulkoiluttavaa kansalaista.
"Kaikella on vastakohtaparinsa, kristityn maailma on mustavalkoinen ja muodostuu vastakkainasetteluista: joko tai!"
Olipas mustavalkoisesti sanottu;)
Vanhurskas=pelastettu. Tämä ei kuitenkaan eräiden näkemyksien mukaan tarkoita synnitöntä. Eli Jeesuksen ristintyön kautta ihminen saa osakseen vanhurskauden, muttei synnittömyyttä.
Voisi siis oikeastaan sanoa, että "pelastumisen" jälkeen mustavalkoisuus taas vähenee. On monta tapaa elää uskonelämää. Yhtä monta kuin on uskovaakin. Ei meistä samaan muottiin sopivia ole tarkoitus tulla.
Joku on sanonutkin, että Isän luokse on vain yksi tie:Kristus, mutta Kristuksen luo ihmisten polut voivat olla hyvin erilaisia ja uskonelämäkin sen jälkeen saattaa poiketa uskoveljien tai siskojen elämästä. Me olemme erilaisia.
Mutta olet oikeassa, Jumala joko on tai ei ole. Mutta ihminen voi hiljaa sydämessään olla hyvinkin vahva uskossaan, mikä monille herätyskristityille tuntuu vieraallee ajatukselle. Toisen ihmisen uskoa on kuitenkin hyvin vaarallista lähteä mittailemaan... "Tyhjä tynnyri se vasta kovaa ääntä pitää!" Osuu muuten omaan nilkkaan;)
Nyt kun hyvän kysymyksen keksin, niin toistan sen:
"Kuka tai mikä Sinä olet? Kuka on Sinun vastakohtasi?"
Ymmärtänet, että ristiriitainen usko persoonallisuuden osana luo omat vastakohtansa:
Olen mielestäni agnostinen teisti, kristitty. Perussävy on myönteinen kristinuskoa kohtaan, mutta haastan ankarasti monia siinä esitettyjä käsityksiä. Uskon uskovani ja haen erilaisia näkökantoja. Mielestäni ihminen saa olla myös väärässä mutta ei hölmönjäärä.
Olisiko vastakohtani sitten 'tietävä' ateisti, joka on kristinuskoa vastaan ja jättää flegmaattisesti Raamatun opetukset 'omaan arvoonsa', on omasta mielestään väkisinkin oikeassa eikä sanojensa mukaan usko. Perusteluja ei tarvita tässäkään asiassa edes oman mielipiteen muodostamiseksi, kyllä jämpti on niin!
Sikäli alkuperäinen kysymyksesi on hyvä, että vastaus edellyttäisi kykyä määritellä kattavasti persoonat ja heidän ominaisuutensa. Kristuksen vastakohta on antikristus, mutta kymmenestä käskystä muistamme ettemme saa tehdä jumalankuvaa. Jätetään siten tässä Kristuksen ja antikristuksen tapauksessa kuvitelmat kattavuudesta ja tyydytään toteamaan vastakohtaisuus. Kristitty hyväksyy tämän Jumalan ilmoituksesta, ateistille määritelmä kuvitteellisten olentojen vastakohtaisuuksista voidaan jättää kategoriaan käsiteparit/ vastakohdat.
######################
"Maailma on teitä vastaan"-lause olisi ollut toinen ja paljon lyhyempi tapa vastata kysymykseesi.
Olin rivien välissä tunnistavinani itseni "vastakohdaksesi", vaikka en myönnäkään olevani " 'tietävä' ateisti, joka on kristinuskoa vastaan ja jättää flegmaattisesti Raamatun opetukset 'omaan arvoonsa', on omasta mielestään väkisinkin oikeassa", kun sinä taas olet avoin vaikutteille ja minä en.
Tjaa. Ehkä emme ole toistemme vastakohtia. Minun täydellinen vastakohtaparini taitaa vielä olla löytämättä - jos sellaista on olemassa. Totta lienee, että löytääkseen vastakohtansa tulisi tuntea itsensä. En ole itseni määrittelyssä vielä niin pitkällä.
Tai kuten te kristityt sanotte: "Viaton heittäköön ensimmäisen kiven".
Tähän väliin junttaudun.
Kysynkin, kuinka ongelmalliseksi muodostuu se kristillinen ajatteluperinne, jonka dualistiset käsitekonstruktiot leimaavat meidänkin ajatteluamme, jos voimme olettaa, että ero vastakohtaparien ei ole niin jyrkkä kuin miksi sen kuvittelemme? Pienenä anekdoottina huomautettakoon, että etiikan ja filosofian ei tarvitse perustua siihen metaeettiseen lähtökohtaan, että on olemassa absoluuttista hyvää ja pahaa. Esimerkkinä antiikin kuuluisan kolmikon ajattelu, etenkin viimeinen heistä, Aristoteleen ajattelu, joka muodosti käsityksensä "pahasta" ennemminkin huonona (ei-hyveellisenä, kunniattomana) kuin jonakin syntisenä tai saatanallisena. Tähän myös Nietzsche kiinnitti huomiota Moraalin alkuperässään.
Aristoteleen mukaan (esim. Nikomakhoksen etiikasta tämä käy ilmi) "paha" on ennemminkin siis hyvän puutetta, kohtuuttomuutta ja jonkinlaista ylilyöntiä. Syntiä ei tunnettu antiikin Kreikassa.
"Kysynkin, kuinka ongelmalliseksi muodostuu se kristillinen ajatteluperinne, jonka dualistiset käsitekonstruktiot leimaavat meidänkin ajatteluamme, jos voimme olettaa, että ero vastakohtaparien ei ole niin jyrkkä kuin miksi sen kuvittelemme?"
Mikäli on on on, eikö ei ole ei? Vesittämällä tämä saadaan vastaukseksi kuusi kertaa ehkä, ehkä.
Oikeinkin toimiessaan ajattelumyllymme tuottaa syötteistä funktion kautta tuloksia, ja silloin on houkutus ajatella niiden selitysvoimaan näiden syötteiden osalta. Yritin tässä selittää kehäpäätelmän mekanismia. Arvaatko miksi?;)
Mitä absoluutteihin tulee, niin mainittakoon ensin suhteellisesta maailmankuvasta:
Ei ole sellaista hirmutekoa jota ei relativistisella tulkinnalla voisi perustella oikeutetuksi. Murha voi olla murhaajan mielestä ihan jees, vänkää, tai suhteellisen ok.
"Isän luokse on vain yksi tie:Kristus, mutta Kristuksen luo ihmisten polut voivat olla hyvin erilaisia"
Niin, jos ajattelee Kristusta metaforana "puhtaasta" ja pyyteettömästä ihmisyydestä, siihen todellakin on monta tietä. Ja usko voi olla myös uskoa elämään, omiin mahdollisuuksiin, uskoa toiseen ihmiseen ja tämän auttamiseen. Kyllä, täysin harhaoppinen ajatus että usko joka ei käytä tiettyä uskonnollisen hahmon nimeä, olisi jotenkin kelvollinen. Tällaiselle ateistille se kuitenkin on yhtä aitoa uskoa kuin mikä tahansa.
Tie ihmiskunnan epäitsekkääseen olemiseen (mikäli moinen on mahdollista muutenkin kuin teoriassa) voi siis kulkea monta kautta. Ehkä lopulta jopa ilman uskontoa ja kaipuuta yliluonnolliseen. Silloin "yliluonnollinen" olisikin tämä hetki, ymmärrys ja kiitollisuus olemassaolosta. Mutta eihän tuollaisia kannata ajatella, uskonnolliset yhteisöt menettäisivät kaiken valtansa ihmisiin jos sitoutuminen uskonnollisiin fraaseihin ja kuviin hiipuisi.
"Mikäli on on on, eikö ei ole ei? Vesittämällä tämä saadaan vastaukseksi kuusi kertaa ehkä, ehkä."
Kyse ei ollut realismi-idealismi-kiistasta, nähdäkseni ontologinen diskurssi ei ole enää hetkeen ollut kiinnostunut, onko oleva vai ei, vaan ottaa ennemminkin lähtökohdakseen reaalimaailman ilmeisyyden.
"Oikeinkin toimiessaan ajattelumyllymme tuottaa syötteistä funktion kautta tuloksia, ja silloin on houkutus ajatella niiden selitysvoimaan näiden syötteiden osalta. Yritin tässä selittää kehäpäätelmän mekanismia. Arvaatko miksi?;)"
En, kerro ihmeessä.
"Mitä absoluutteihin tulee, niin mainittakoon ensin suhteellisesta maailmankuvasta:
Ei ole sellaista hirmutekoa jota ei relativistisella tulkinnalla voisi perustella oikeutetuksi. Murha voi olla murhaajan mielestä ihan jees, vänkää, tai suhteellisen ok."
Ontologisen relativismin hyväksyminen ei ole sama asia kuin eettisen relativismin hyväksyminen. Ja vaikka sanoisinkin, että lopulta murhan tuomitsemiseksi meillä ei ole välineitä, se ei muuta sitä tosiseikkaa, että nyky-yhteiskunnassamme murhasta silti rangaistaan. Relativismin hyväksyminen ei johda moraalijärjestelmien kumoutumiseen, vaan ennemminkin kriittisen itserefleksioon ja mahdollisesti moraalijärjestelmien uudelleenarviointiin, niiden suhteuttamiseen mahdollisesti myös humaaneihin ajatuksiin.
Toki niin ontologisella kuin eettisellä relativismillakin on omat ongelmansa, mutta kyse ei tarkemmin katsoen ollut relativismista, vaan tiukan dualistisen ajattelun rajojen hämärtämisestä, siitä, joka vaivaa jopa kielenkäyttöämme ja ajattelutapaamme. Kyse on ennemminkin vivahteiden havaitsemisesta, hyvän ja pahan hämärtämisestä. Mielenkiintoinen on myös ajatus siitä hyvän ja pahan uudelleentulkinnasta juutalais-kristillisessä uskonnossa, jossa paha nähdään syntinä, ei niinkään huonoutena.
Dala Lama esim. opettaa.
"Tie ihmiskunnan epäitsekkääseen olemiseen (mikäli moinen on mahdollista muutenkin kuin teoriassa) voi siis kulkea monta kautta. Ehkä lopulta jopa ilman uskontoa ja kaipuuta yliluonnolliseen. Silloin "yliluonnollinen" olisikin tämä hetki, ymmärrys ja kiitollisuus olemassaolosta."
Hänellä on vähän samankaltainen ajatus. Minä näkisin asian ehkä niin, että ihminen pitäisi kohdata ilman uskontoa ihmisenä, mutta se ei poissulje uskontojen sanomaa.
Kristinskon yksi ajatushan on se, ettei ihminen omin voimin koskaan kykene olemaan täysin epäitsekäs, vaan ainoastaan Jumalan avulla Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Kristitty siis kokee, että Jumala on elävä ja vaikuttaa ihmisessä, jos hänen antaa vaikuttaa.
"Mutta eihän tuollaisia kannata ajatella, uskonnolliset yhteisöt menettäisivät kaiken valtansa ihmisiin jos sitoutuminen uskonnollisiin fraaseihin ja kuviin hiipuisi."
Kyllä kannattaa, koska jos kukaan ei ajattelisi niin ja yrittäisi myös elää niin ei vastausta koskaan löytyisi. Minun mielestäni on tärkeää, että ihmisen antaa kokeilla siipiään ja mahdollisuuksiaan kuvaamallasi tavalla, koska siten ihminen pystyy saamaan kokemusta ja tietoa omista kyvyistään ja hyvyydestään.
Eli, niin kauan kun ihminen kokee, etttei tarvitse Jumalaa, hän ei koe tarvitsevansa. Eikä sitä tarvetta voi kukaan muu synnyttää kuin Jumala, jos hän on olemassa. Mitä uskova voi siis tehdä? Kertoa Jeesuksesta ja loppu jää Jumalan ja kuulijan välille. Siis jos uskoo Jumalaan.
Tämän takiahan Jeesuskin kuvaa sanan julistamista kylvämiseksi. Siemen joko itää tai sitten ei. Uskova voi kastella jo itävää itua, mutta Jumala korjaa sadon. Joskus me uskovat kuvittelemme, että meidän pitää tehdä myös korjuutyö, mutta silloin homma menee käännyttämiseksi ja tuputtamiseksi. Johon sorrun itsekin.
Minulle Kristus oli aikoinaan metafora,kuten koko raamattukin. Vasta kun koin, että Jumala elää ja vaikuttaa, on meidän kanssamme joka päivä, opin näkemään, että Kristus on enemmän kuin metafora. Silti kokemus on aina subjektiivinen.
Hyvää pohdintaa sinulla!
"Ontologisen relativismin hyväksyminen ei ole sama asia kuin eettisen relativismin hyväksyminen."
Olen samaa mieltä. Jokin asia on eri kuin jokin toinen asia.
Yksinkertaisesti sama kuin kirjoittamasi: Voimme havainnoida vallitsevasta todellisuudesta asioita joita emme hyväksy. Se tarkoittaa, että voimme olla osaltamme muuttamassa niitä.
"Ontologisen relativismin hyväksyminen ei ole sama asia kuin eettisen relativismin hyväksyminen."
(Otan saman uudelleen käsittelyyn tyystin toiselta kannalta sillä enhän voi varmuudella väittää tietäväni mitä tarkoitit.)
Mikäli luonnontieteellinen näkemys edellyttää absoluutteja kausaliteetin suhteen, ja jos vaadimme absoluutteja etiikkaan lakien muodossa,
on varsin haasteellista esiintyä olemassa oloa koskevien kysymysten suhteellistajana.
"Toki niin ontologisella kuin eettisellä relativismillakin on omat ongelmansa, mutta kyse ei tarkemmin katsoen ollut relativismista, vaan tiukan dualistisen ajattelun rajojen hämärtämisestä, siitä, joka vaivaa jopa kielenkäyttöämme ja ajattelutapaamme. Kyse on ennemminkin vivahteiden havaitsemisesta, hyvän ja pahan hämärtämisestä."
Vivahteita olla pitää, samoin dualismia. Ilmeisesti ajattelusi taustalla on mietelmä liiasta yksinkertaistamisesta, tai että jako kahteen tarkoittaisi tarpeetonta fanatismia. Mielestäni usko kristinuskon esittämään Jumalaan on sopusoinnussa elämän kaiken diversiteetin kanssa. Siihen kuuluu myös ajatus pahasta ja vastustajasta. Jos esität ääripäiden tai monimuotoisuuden rajoittamislauseketta hyvän ja pahan teemaan, saat esittää esimerkkejä ensin tästä mainitsemastasi reaalimaailmasta.
En halua lähteä tälle hämärävyöhykkeelle enempää muutoin kuin kertomalla että Kristus on maailman valo. Ei siinä ole mitään hämärää.
"Mielenkiintoinen on myös ajatus siitä hyvän ja pahan uudelleentulkinnasta juutalais-kristillisessä uskonnossa, jossa paha nähdään syntinä, ei niinkään huonoutena."
Mielenkiintoisempaa on se, että huonot kelpaavat Jumalalle mainiosti, samoin syntiset. Valkeneeko?
Itse itseäni siteeraten: Tiedustelenpa tässä, kuinka moni on edes tullut ajatelleeksi näiden valeateistien olemassa oloa, saati motiivejaan.
Ainakin tästä viestiketjusta huomasi, kuinka keskustelun aloitusta kammettiin pois aiheesta, ikään kuin nämä vekkulit olisivat kokeneet syyttävän sormen kääntyvän heitä kohden. Omatunto pelaa, vaikka ei selvästikään ymmärretä sen sanomaa. Ei kai aidosti ateistiset ihmiset niele uskonnollisten valeateistien soopaa?
Odotan mielenkiinnolla ateistisia defensireaktioita.
"Odotan mielenkiinnolla ateistisia defensireaktioita."
Tämä on hyvä lause. Periaatteessa jokainen vastaus voidaan tulkita defenssiksi. Psykoanalyysi. Potilas on ehdottomasti oikeassa (ihan oikeasti), terapeutti voi kuitenkin tulkita potilaan reaktion defenssiksi.
Mutta asiaan. Olisi mielenkiintoista jos joukossa olisi valeateisti. Miten hän esittäisi ateisminsa karikatyyrimaisena. Joku vois koittaa.
Minusta on ollut ihan mukavaa seurata näitä roolin vaihtoja, kunhan ne on tuotu sitten jälkeenpäin esiin. Ne antavat uusia näkökulmia.
"Mutta asiaan. Olisi mielenkiintoista jos joukossa olisi valeateisti. Miten hän esittäisi ateisminsa karikatyyrimaisena."
Kerro ensin, mikä on pellen karikatyyri.
Fundamentalisti(netti)teisti? Tai ateisti?
Sen mitä hyviltä jää...
Mutta aiheeseesi: feikit!
Lienemme molemmat huomanneet muutamia "fundamentalisti-kristittyjä" joiden nikin takaa löytyy joku (saman palstan) vakkari ate.
Näissä tapauksissahan motiivi on selkeä "speznaz-operaatio" Luoda negatiivista imagoa "viholliselle" terrorisoimalla vastapuolen piikkiin!
Mutta feikki-ateisti? Hmm.. saat itse kristittynä vastata siihen pyhittääkö tarkoitus keinot sanasodassa.
Jonkun tähänkin peliin lähteneen uskisnikin olen huomannut, mutta hehän eivät varmaankaan ole "oikeassa uskossa TM" ;)
Mitä tulee epäilyysi saatananpalvojista konfliktin kolmantena osapuolena. Niin minulle teisti on teisti olkoon (yliluonnolliseen) uskon kohde mikä tahansa.
Ja saatananpalvoja EI ole ateisti, älä sotke satanismia saatananpalvontaan. Satanisti on myös ateisti mutta satanismi sinällään ei ole uskonto vaan filosofia.
Näin olen antanut itselleni kertoa........
"Mutta feikki-ateisti? Hmm.. saat itse kristittynä vastata siihen pyhittääkö tarkoitus keinot sanasodassa."
Suoralta kädeltä en osaa. Mieleen tulee eräs jehu, nimittäin Jehu. Mielleyhtymän juonikuvio:
"2. Kun. 10:19
Kutsukaa nyt luokseni kaikki Baalin profeetat, kaikki hänen pappinsa ja palvelijansa. Kukaan ei saa jäädä pois, sillä minä järjestän suuren uhrijuhlan Baalin kunniaksi. Joka jää pois, menettää henkensä." Mutta tämä oli vain juoni, sillä Jehu aikoi tuhota kaikki, jotka palvelivat Baalia."
Kun. 10:25
Kun Jehu sai polttouhrin toimitetuksi, hän huusi henkikaartinsa ja vaunujoukkonsa sotilaille: "Tulkaa sisään ja lyökää heidät hengiltä! Yksikään ei saa päästä ulos!" Niin henkivartijat ja vaunusoturit surmasivat heidät miekoillaan ja heittivät ruumiit ulos temppelistä..."
Reilua? Kieltämättä kiusallisen kuuloista kristilliseltä kantilta. Saavatko kristityt tästä seuraavasta lohduketta?
2. Kun. 10:31
"Mutta kokonaan Jehu ei noudattanut Herran, Israelin Jumalan, lakia. Hän ei luopunut synneistä, joilla Jerobeam oli johdattanut Israelin synnintekoon."
Jehussa oli siis Raamatun mukaankin mäntin vikaa, vaikka tuota killerien killeriä ei kaiketi sellaiseksi laskettukaan.
Valitan. En tällä kertaa kyennyt generoimaan provokatiivista erimielisyyttä, saati maailmoja syleilevää yksimielisyyttä, ellei epätietoisuuttamme sellaiseksi lasketa:I
Täällä on melkoisen monta "valeateistia" käynyt. Jos niitä nyt voi valeatskuiksi nimittää, koska jo muutama viesti paljastaa mistä on kyse.
Ehkä tyypillisimmällään kyseessä on yksilö, joka ensin aloittaa mahdollisimman neutraalisti, päätyen porttiteorian mukaisesti äärihihhulointiin joko viitä viestiä tai kuukautta myöhemmin.
Valitettavasti ilmiöön liittyy samanaikainen ajattelukyvyn, viestinnän ja harkinnan sumeneminen.
Tyypillisesti alkuvaiheen viestit, joissa kirjoittaja itsekin ymmärtää ettei esim. raamatulla kannata argumentoida siihen uskomattomalle mitään, hämärtyy ja tilalle paukkuu raamatunjakeita yms. vaahtoamista.
Näin on menetetty jopa alkujaan hyviäkin keskustelijoita, kuten nimimerkki Apostoli.
Sitten on näitä jotka ovat luoneet oman uskonsa jessen ja raamatun, ev-lut lahkon ympärille, joita valtaosa tapakristityistä ovat.
Heitä yleensä yhdistää jonkinlainen sokea piste, jota he eivät itse huomaa.
Mutta valeatskuiksi heistä ei ole.
Mielestäni asettuminen toisen osaan ja pyrkiminen käyttämään vastapuolen argumentteja on opettavaista.
Usein menee överiksi, mutta kohtuussa pysyvä voi oppia itsestään ja toisin ajattelvista paljon. Jos ei mitään muuta niin väittelysanasto tehostuu, kun ymmärtää vastapuolen näkemyksiä. Kannatan valepersoonia.
Nassen taitaa olla siinä oikeassa, että valeateisti lipsuu takaisin uskonnollisiin näkemyksiinsä, joka paljastaa tämän.
huvikseni evo&krea-palstalle viestin, jossa esiinnyin kreationistina mielestäni niin yliampuvasti, etten luullut kenenkään ottavan sitä vakavasti. Toisin kävi. Evoluution kannattajilta tuli rankkaa palautetta, kunnes paljastin todellisen luontoni.
Uskis-paroilla luulisi olevan paljon kestämistä niissä kommenteissa, mitä heille näillä palstoilla satelee, mutta kummasti he kuitenkin viihtyvät. Liekö taustalla ajatus omasta valitun statuksesta, niin etteivät alempien olentojen reaktiot tunnu merkitseviltä, vai onko lähetyskäskyä noudatettava hinnalla millä hyvänsä vai mikähän siinä piilee.
ja lahkotovereiden silmissä saattaa olla eräs motivaattori.
Lössi luule minua ateistiksi. Paskan marjat! Minä olen ZILLITEISTI! Mulla on ZILJOONA jumalaa toinen toistaan RAJUMPIA!
Olen paremmassa suojauksessa kuin kukaan. Monoteistit jäävät nalkkiin tunkiollensa kuin minä saavun.
Tässä olen. Ihailkaa. Pyrkikää samaan.
Jumala päivässä pitää psykiatrin loitolla.
Varsinaista valeateistia en ole tavannut. Jotkut uskikset ovat kyllä koettaneet kirjoittaa sarkastisesti "ikäänkuin-ateisteina", jolloin he ovat esittäneet näytelmänomaisesti ateistia laittaen kysymyksiä ateistisen näytelmähenkilönsä suuhun ja vastanneet niihin (uskovaisena) itse.
Ei tosin ole ollut parodia.... ennemminkin tragikomediaa....