MIKSI ELÄN?

Elän siksi, koska niinkauan kuin on elämää on toivoa, niinkuin Tarzan aikoinaan sanoi.

Olen itse ollut hyvin lähellä itsemurhaa opiskeluaikoina. Nyt ajattelen, että oli varsinainen onnenpotku, kun en tehnyt sitä, vaikka kaikki tuntui täysin mahdottomalta.

Ajattelen, että ainahan se on mahdollista tehdä, mutta se voi odottaa, ja katsonpa vielä. Jos sen teen, sitten ei ole mitään. Mitä jään paitsi?

Ympärillä oleva maailma on hitonmoisen hyvä paikka ihmiselle elää ihan tällaisenaan. On vaikea keksiä mitään parempaa. Jos taivas olisi olemassa, siellä ikävystyisi alta aikayksikön.

Miksi ihmeessä sitten tappaisin itseni?

stidus askaa näi. sun mutsis ja faijas teki temput ja siks sä vedät ilmaa keuhkoihis ny.

Rakas !!! Että tulisit onnellinen kun löydät Jumalasi! Sinua siunaa (savis) !!!!!!!!!!!!!

Sinapas vaikeita kyselet...hih!
Tama on kuitenkin haaste vastata tahan jotain.
Elan siksi, etta elama on seikkailu. Se on taynna erilaisia haasteita ja tunteita. Ne tekevat siita mielenkiintoisen.
Elama on myos arvoitus.
Elama on myos tilaisuus opetella ottamaan vastaan rakkautta ja antamaan sita.
No tassa alkuun syita mun elamiselle.

Vaihtoehdoista elää ja kuolla, elän mieluummin.

Elämä on täynnä epätodennäköisyyksiä, parhaat asiat tapahtuvat kun niitä vähiten odottaa, ja silloinkin, kun kaikki tuntuu olevan hukassa, jollakin ihmeellä sitä vain ajaa itseään eteenpäin. Pahimpien vaikeuksieni aikana asiat ovat aina jonkin sattumuksen kautta järjestäneet itsensä, ja elämä on jatkunut. En tahdo uskaltaa puhua ihmeistä. Mikähän mahtaa olla ateistin suojelusenkeli?

Elän, koska siitä mitä elämälläni teen, saattaa jonain päivänä seurata jotakin hyvää jollekulle toiselle.

Elän, koska elämän kokoisen mahdollisuuden heittäminen hukkaan olisi minun mittapuullani anteeksiantamatonta.

Elän, koska uskon huomiseen.

Elän, koska elämä on täynnä kokemuksia ja oivalluksia, ajatuksia ja tunteita, joka ainoa niistä ainutlaatuisen arvokas.