Netistä lainattua.
4.4 Porvaritkin kehitysmaiden puolesta – periaatteessa
"Vanhemman polven on syytä tietää, että kansainvälisyys, kehitysyhteistyö ja pasifismi eivät missään tapauksessa ole ohimeneviä muoti-ilmiöitä. Nuorisolle ne ovat välttämättömyys ja elinehto. …Isänmaanrakkaudesta on lyhytnäköistä puhua, ellei se tarkoita koko ihmiskuntaa." Otso Appelqvistin pääkirjoitus Teinilehdessä Suomen itsenäisyyden 50-vuotispäivänä kertoi oikeastaan koko teiniliiton poliittisen johdon kannan.[18]
Myös kokoomusnuoret olivat periaatteessa yhtä mieltä muiden kanssa kansainvälisyyden ja kehitysyhteistyön merkityksestä. KNL:n ns. remonttimiehet olivat tuoneet puolueensa keskusteluun mukaan kansainvälisyyden, sosiaalisuuden ja kehitysmaat. "1960-1970 –lukujen vaihteessa suurin osa nuorista uudistajista… painotti, ettei kotia, uskontoa ja isänmaata oltu poistamassa – ne eivät vain riittäneet."[19] KNL:n liittovaltuusto hyväksyi Lahdessa 19.5.1968 Teinipoliittisen ohjelman, jonka yhtenä osana oli Teinit ja kansainvälinen politiikka. Ohjelman mukaan "Koulun oli tuettava teinien maailmanlaajuiseen politiikkaan tuntemaa kiinnostusta, luotava realistinen kuva maailmasta ja painotettava aikamme suurta ongelmaa, rikkaiden ja köyhien maiden välistä eroa. Kehitysyhteistyölle myönteisen nuorison kasvatus on aloitettava jo koulussa. Kansainvälisen politiikan harrastuksen tulee olla suurvaltapoliittisista yksipuolisuuksista vapaata."[20] Seuraavana vuonna KNL:n liittokokous hyväksyi ehkä vieläkin radikaalimman ohjelman kansainvälisistä kysymyksistä. Sen mukaan kansallinen itsenäisyys oli tärkeä edellytys lisääntyvälle kansainväliselle yhteistoiminnalle ja koko maailman yhdentymiselle. "Kansojen itsemääräämisoikeus on loukkaamaton." Kokoomusnuorten tuli myös – Suomi-Neuvostoliitto-Seuran jäsenenä – poistaa epäluulo ja väärinkäsitykset kokoomuksen ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen välillä ja osallistua Suomen ja Neuvostoliiton nuorison ystävyyspäivien viettoon.[21] Berliinissä pidettyyn Maailman nuorison ja ylioppilaiden X festivaaliin 1973 osallistui suuri kokoomusnuorten valtuuskunta, joka oli varsin ymmärtäväinen isäntien politiikkaa kohtaan. Kokoomusnuorissa vaikutti 1970-luvulla kaksi linjaa, mutta liiton johto oli aina ymmärtäväisempi ja notkeampi kansainvälisissä suhteissa kuin sen äänestäjäkunta teiniliitossa, mikä tuli taksvärkkikeskusteluissa myöhemmin usein esille
4.4 Porvaritkin kehitysmaiden puolesta – periaatteessa
"Vanhemman polven on syytä tietää, että kansainvälisyys, kehitysyhteistyö ja pasifismi eivät missään tapauksessa ole ohimeneviä muoti-ilmiöitä. Nuorisolle ne ovat välttämättömyys ja elinehto. …Isänmaanrakkaudesta on lyhytnäköistä puhua, ellei se tarkoita koko ihmiskuntaa." Otso Appelqvistin pääkirjoitus Teinilehdessä Suomen itsenäisyyden 50-vuotispäivänä kertoi oikeastaan koko teiniliiton poliittisen johdon kannan.[18]
Myös kokoomusnuoret olivat periaatteessa yhtä mieltä muiden kanssa kansainvälisyyden ja kehitysyhteistyön merkityksestä. KNL:n ns. remonttimiehet olivat tuoneet puolueensa keskusteluun mukaan kansainvälisyyden, sosiaalisuuden ja kehitysmaat. "1960-1970 –lukujen vaihteessa suurin osa nuorista uudistajista… painotti, ettei kotia, uskontoa ja isänmaata oltu poistamassa – ne eivät vain riittäneet."[19] KNL:n liittovaltuusto hyväksyi Lahdessa 19.5.1968 Teinipoliittisen ohjelman, jonka yhtenä osana oli Teinit ja kansainvälinen politiikka. Ohjelman mukaan "Koulun oli tuettava teinien maailmanlaajuiseen politiikkaan tuntemaa kiinnostusta, luotava realistinen kuva maailmasta ja painotettava aikamme suurta ongelmaa, rikkaiden ja köyhien maiden välistä eroa. Kehitysyhteistyölle myönteisen nuorison kasvatus on aloitettava jo koulussa. Kansainvälisen politiikan harrastuksen tulee olla suurvaltapoliittisista yksipuolisuuksista vapaata."[20] Seuraavana vuonna KNL:n liittokokous hyväksyi ehkä vieläkin radikaalimman ohjelman kansainvälisistä kysymyksistä. Sen mukaan kansallinen itsenäisyys oli tärkeä edellytys lisääntyvälle kansainväliselle yhteistoiminnalle ja koko maailman yhdentymiselle. "Kansojen itsemääräämisoikeus on loukkaamaton." Kokoomusnuorten tuli myös – Suomi-Neuvostoliitto-Seuran jäsenenä – poistaa epäluulo ja väärinkäsitykset kokoomuksen ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen välillä ja osallistua Suomen ja Neuvostoliiton nuorison ystävyyspäivien viettoon.[21] Berliinissä pidettyyn Maailman nuorison ja ylioppilaiden X festivaaliin 1973 osallistui suuri kokoomusnuorten valtuuskunta, joka oli varsin ymmärtäväinen isäntien politiikkaa kohtaan. Kokoomusnuorissa vaikutti 1970-luvulla kaksi linjaa, mutta liiton johto oli aina ymmärtäväisempi ja notkeampi kansainvälisissä suhteissa kuin sen äänestäjäkunta teiniliitossa, mikä tuli taksvärkkikeskusteluissa myöhemmin usein esille
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.