se on raamatussa

... hyvä sana oli tuo.

Itse kun tulin uskoon, huomasin vasta olevani sairas. Ennen sitä luulin olevani täydellinen tai ainakin vähintään yhtä hyvä / parempi kuin epämääräinen abstraktio sanasta "ne muutkin".

Uskoon tuleminen oli kirjaimellisesti "kuolleista herääminen" - hengellisesti kuolleesta tilasta.

Uskossa ollessakin voi ns. "kuolla kahdesti" editymällä ylpeydessä.

Jeesus puhuttelee useimmiten sairaita - ts. jotka haluavat "parantua". Jos ei halua, niin ei Jumala siihen pakota. Sekin on ihme, että huomaa olevansa jollain elämänalueella "sairas" ja tarvitsevansa Jeesusta.

Se on vähän eri asia, kuin tuntea itsensä kurjaksi koko ajan - mutta ehkäpä se on sitä, ettei ainakaan koko ajan tunne itseään toisia paremmaksi, vaan voi nähdä muutkin täällä tallaajat lähimmäisinä - olivat he sitten uskonnoltaan vaikka ns. "sahapukisteja" tai mitä hyvänsä. Kyllä se pääsanoma JEesukselta Jumalasuhteen hoitamiseen on se, että rakastaa lähimmäistä ja itseänsä saman verran (joista kumpikin yksinäänkin on joillekin joskus vaikeaa). Ja siihen ilmeisesti tarvitaan Rakkauden lähdettä, että se onnistuisi.

Terveet ja sairaat, kaikki unohdettu, koko kansa. Nyt tarvitaan Vennamoa eikä metrijeesuksia ja valittelijoita.