Määrittellessämme kirkkoa on käytettävä vastakkaisia ilmauksia: Kristuksen seurakunta on näkyvä ja näkymätön. Se on salattu ja julkinen. Sillä on maallinen muotonsa ja taivaallinen olemuksensa. Se on inhimillinen ja jumalallinen. Siihen kuulutaan sydämen uskon ja tietoisen jäsenyyden kautta.
Jumala yksin tietää kuinka monta jäsentä kuuluu hänen seurakuntaansa ja kuitenkin sillä on jäsenluettelonsa tässä maailmassa. Se on paikallinen ja kuitenkin yli maailman ulottuva.
Siinä on mitä erilaisimpia kokoontumisen ja järjestyksen muotoja ja perinteitä ja kuitenkin jotain, joka on kaikille samaa ja yhteistä - Raamatun sanaan sidottu todistus Jeesuksesta, kaste, ehtoollinen ja Pyhän Hengen osallisuus.
On mahdollista tietää ketkä ovat sen jäseniä ja kuitenkin todellinen jäsenyys jää ihmisiltä salaan. Vain Kristuksen seurakunnan jäsen on pelastettu ja kerran pelastuu. Mutta yksikään näkyvä yhteisö, joka kutsuu itseään seurakunnaksi tai kirkoksi, ei voi totuudellisesti väittää olevansa maan päällä ainoa oikea ja että kaikki sen jäsenet varmasti pelastuvat.
Kristuksen seurakunta on aina ensisijassa uskon kohde, mutta samalla myös käsinkosketeltava ja todellinen yhteisö tässä maailmassa. Kristuksen seurakunta ei lankea yksiin minkään ulkonaisen organisaation kanssa ja kuitenkin jokaisella todellisen seurakunnan osallakin on oma organisaationsa. Kirkko on viime kädessä "määrittelemätön todellisuus".
Koska kirkko ja seurakunta muodostuu elävistä ihmistä, se on jotain maallista ja ajallista. Se on ihmisten luoma eikä sitä ole ilman ihmisiä. Se on ihmisten organisoima ja ylläpitämä. Ihmiset sitä johtaa ja ihmiset siinä riitelevät ja kapinoivat ja nousevat toisiansa vastaan. Siinä on julmuutta, sortoa, väärinkäytöksiä niinkuin kaikessa muussakin missä ihmiset ovat mukana.
Yhteisönä siinä voi esiintyä myös rakkautta, hyvyyttä ja aitoa keskinäistä yhteyttä.
Seurakunta on inhimillisessä luonnonmukaisuudessaan aina joukko tavallisia arkisia ihmisiä ja joukossa on pahoja ja hyviä. Samaan aikaan tuo joukko on Jumalan lunastama Kristuksen ruumis. He ovat pyhiä Kristukseen uskoessaan. Kristus itse on läsnä sen keskuudessa. Siksi kirkossa ja seurakunnassa on aina myös jotain taivaallista, vaikka sen näkeekin ja kokee vain uskon silmä.
Seurakunnassa on jotain samaa kuin Raamatussa ja sakramenteissa. Perusteellisesti inhimillisiä, aineellisia, näkyviä ja samaan aikaan aidosti jumalallaisia, taivaallisia. Juuri niissä ja niiden kautta Pyhä Henki tekee työtään. Niissä on samaa luonnon kaksinaisuutta kuin itse Jeesuksessa, jossa Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Kristuksen todellinen seurakunta ja näkyvä kirkko ovat ikäänkuin sisäkkäin eikä niitä voida erottaa toisistaan. Ne ovat yhtäaikaisia ja niiden välillä saattaa olla voimakastakin jännitystä. "Ei ole Jumalan seurakunta yhtä yleinen kuin on Jumalan seurakunnan nimi, eivätkä Jumalan pyhät kohtaa meitä kaikkialla niin kuin Jumalan pyhien nimi" (Luther).
Jumalan kansa ei ole ilman muuta samaa kuin näkyvä kirkko- tai seurakuntaorganisaatio. Vaikka sudet ja väärät opettajat mellastavat kirkossa, he eivät kuitenkaan ole Kristuksen valtakunta. He ovat seurakuntaan sekaantuneina, mutta he eivät ole itse seurakunta.
Seurakunta on jumalattomien joukon peittämä. Mutta eivät nuo jumalattomat, vaikka he osallistuvatkin ulkonaisiin merkkeihin, sittenkään ole todellisia Kristuksen jäseniä. Pikemminkin he voivat olla paholaisen valtakunnan jäseniä.
On olemassa koko ajan päällekkäin tai sisäkkäin oikea kirkko ja väärä kirkko. Jokin ryhmä voi olla nimeltään Kristuksen kirkko, mutta ei olemukseltaan.
Opillisen rappion aikana seurakunta pysyy elävänä ainoastaan yksityisissä kristityissä ja ryhmissä, jota säilyttävät tosi uskon. Samaan aikaan julkisessa kirkossa saattaa olla vallalla vääristynyt käsitys kristillisestä uskosta ja sen johtajat voivat jopa ilmiantaa jäseniään, -vaikkapa salaiselle poliisille. Tällaistakin tiedetään tapahtuneen.
Minä en kykene uskomaan MAP-kirkon olevan kokonaan kristittyjen yhteisen kirkon ulkopuolella, olivat sen näkyvät johtajat keitä- ja millaisia ihmisiä tahansa.
Turust
Jumala yksin tietää kuinka monta jäsentä kuuluu hänen seurakuntaansa ja kuitenkin sillä on jäsenluettelonsa tässä maailmassa. Se on paikallinen ja kuitenkin yli maailman ulottuva.
Siinä on mitä erilaisimpia kokoontumisen ja järjestyksen muotoja ja perinteitä ja kuitenkin jotain, joka on kaikille samaa ja yhteistä - Raamatun sanaan sidottu todistus Jeesuksesta, kaste, ehtoollinen ja Pyhän Hengen osallisuus.
On mahdollista tietää ketkä ovat sen jäseniä ja kuitenkin todellinen jäsenyys jää ihmisiltä salaan. Vain Kristuksen seurakunnan jäsen on pelastettu ja kerran pelastuu. Mutta yksikään näkyvä yhteisö, joka kutsuu itseään seurakunnaksi tai kirkoksi, ei voi totuudellisesti väittää olevansa maan päällä ainoa oikea ja että kaikki sen jäsenet varmasti pelastuvat.
Kristuksen seurakunta on aina ensisijassa uskon kohde, mutta samalla myös käsinkosketeltava ja todellinen yhteisö tässä maailmassa. Kristuksen seurakunta ei lankea yksiin minkään ulkonaisen organisaation kanssa ja kuitenkin jokaisella todellisen seurakunnan osallakin on oma organisaationsa. Kirkko on viime kädessä "määrittelemätön todellisuus".
Koska kirkko ja seurakunta muodostuu elävistä ihmistä, se on jotain maallista ja ajallista. Se on ihmisten luoma eikä sitä ole ilman ihmisiä. Se on ihmisten organisoima ja ylläpitämä. Ihmiset sitä johtaa ja ihmiset siinä riitelevät ja kapinoivat ja nousevat toisiansa vastaan. Siinä on julmuutta, sortoa, väärinkäytöksiä niinkuin kaikessa muussakin missä ihmiset ovat mukana.
Yhteisönä siinä voi esiintyä myös rakkautta, hyvyyttä ja aitoa keskinäistä yhteyttä.
Seurakunta on inhimillisessä luonnonmukaisuudessaan aina joukko tavallisia arkisia ihmisiä ja joukossa on pahoja ja hyviä. Samaan aikaan tuo joukko on Jumalan lunastama Kristuksen ruumis. He ovat pyhiä Kristukseen uskoessaan. Kristus itse on läsnä sen keskuudessa. Siksi kirkossa ja seurakunnassa on aina myös jotain taivaallista, vaikka sen näkeekin ja kokee vain uskon silmä.
Seurakunnassa on jotain samaa kuin Raamatussa ja sakramenteissa. Perusteellisesti inhimillisiä, aineellisia, näkyviä ja samaan aikaan aidosti jumalallaisia, taivaallisia. Juuri niissä ja niiden kautta Pyhä Henki tekee työtään. Niissä on samaa luonnon kaksinaisuutta kuin itse Jeesuksessa, jossa Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Kristuksen todellinen seurakunta ja näkyvä kirkko ovat ikäänkuin sisäkkäin eikä niitä voida erottaa toisistaan. Ne ovat yhtäaikaisia ja niiden välillä saattaa olla voimakastakin jännitystä. "Ei ole Jumalan seurakunta yhtä yleinen kuin on Jumalan seurakunnan nimi, eivätkä Jumalan pyhät kohtaa meitä kaikkialla niin kuin Jumalan pyhien nimi" (Luther).
Jumalan kansa ei ole ilman muuta samaa kuin näkyvä kirkko- tai seurakuntaorganisaatio. Vaikka sudet ja väärät opettajat mellastavat kirkossa, he eivät kuitenkaan ole Kristuksen valtakunta. He ovat seurakuntaan sekaantuneina, mutta he eivät ole itse seurakunta.
Seurakunta on jumalattomien joukon peittämä. Mutta eivät nuo jumalattomat, vaikka he osallistuvatkin ulkonaisiin merkkeihin, sittenkään ole todellisia Kristuksen jäseniä. Pikemminkin he voivat olla paholaisen valtakunnan jäseniä.
On olemassa koko ajan päällekkäin tai sisäkkäin oikea kirkko ja väärä kirkko. Jokin ryhmä voi olla nimeltään Kristuksen kirkko, mutta ei olemukseltaan.
Opillisen rappion aikana seurakunta pysyy elävänä ainoastaan yksityisissä kristityissä ja ryhmissä, jota säilyttävät tosi uskon. Samaan aikaan julkisessa kirkossa saattaa olla vallalla vääristynyt käsitys kristillisestä uskosta ja sen johtajat voivat jopa ilmiantaa jäseniään, -vaikkapa salaiselle poliisille. Tällaistakin tiedetään tapahtuneen.
Minä en kykene uskomaan MAP-kirkon olevan kokonaan kristittyjen yhteisen kirkon ulkopuolella, olivat sen näkyvät johtajat keitä- ja millaisia ihmisiä tahansa.
Turust
Vastaukset 16
Vanhimmat
Maailma on jo täynnänsä tuntemattomia ja nimettömiä jumlalia ja epäjumalia. Kuka niistä on se oikea joka yksin tietää? Paavalin jumalako vai Moseksen ? vai Russelin ? vai Smithin ? vai Juudaksen ? vai Iisakin ? vai Jaakobin ? vai Muhanmedin ? ja niin edelleen. ???
Noin vain tiedoksi, tuntemattomat eivät peri tuntemattomalta jumalalta yhtään mitään
koska ovat tuntemattomasti jäseniä ja ovat liian tuntemattomassa uskossaan kuolemaansa saakka, kunnes tulevat osaksi katoavaisuutta, jonka jälkeen heitä ei enää muisteta, siis unohtukoon he kaikki siellä jossakin tuntemattomassa sitten joskus!
on luterilainen kirkkokäsitys. Minua se ei vakuuta. Mieleeni tulee satu keisarin uusista vaatteista.
Ymmärrän sen sijaan, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on "organisoitu uskovien yhteisö, jonka jäsenet ovat ottaneet päällensä Jeesuksen Kristuksen nimen kasteen ja konfirmoinnin kautta. Ollakseen tosi kirkon täytyy olla Herran kirkko, siinä täytyy olla hänn valtuutensa, opetuksensa,lakinsa, toimituksensa ja nimensä, ja hänen täytyy hallita sitä nimittämiensä edustajien kautta". (Pyhien kirjoitusten opas)
vaan koko kristillisen kirkon yhteinen käsitys. Mielestäni tuo MAP-kirkon Pyhien kirjoitusten opas tuon siteeramasi kohdan osalta soveltuu kristittyjen kirkkojen määritelmäksi.
Raamatun määrittelemiä toimituksia ovat kaste ja ehtoolinen. Roomalaiskatolisessa kirkossa sakramentteja ja niihin liittyviä toimituksia seitsemän. Tällaisista eroavaisuuksista huolimatta ihmisen kirkot ovat yhteydessä Jeesuksen johtamaan yhteiseen kristilliseen kirkkoon.
Turust
organisaatio näkymättömässä kirkossa? Katoliset ovat sitä mieltä, että he ovat ainoa oikea näkyvä kirkko (kirkkolaitos) ja samoin tietääkseni ajattelevat ortodoksit omastaan.
Mormonikirkko? Minua se ei vakuuta. Mieleeni tulee satu keisarin uusista vaatteista.
Ajatellaanpa vaikka sen syntyhistoriaa ja vaiheita ja muuttuvia oppeja.
kirkoilla on sama käsitys mm. yleisestä pappeudesta. Samoin mm. helluntaiseurakunnalla.
Kirjoita Googleen sanat "yleinen pappeus" muistelisin otodoksi- ja ev.lut. kirkon välillä keskustellun lähivuosina erikseen po. asiasta.
Näkymättömässä kristillisessä kirkossa ei ole erillistä maanpäällistä organisatiota. Kaikki ns. kristilliset kirkot tunnustavat toisensa.
Turust
Katolinen tarkoittaa maailmanlaajaa kristillistä uskoa, joka on ilmaistu ekumeenisissa uskontunnustuksissa sekä sitä tunnustavaa universaalia Kristuksen kirkkoa.
Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksen mukaan kirkko on ”yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen”. Katolisuus tarkoittaa, että kirkolla on uskossaan koko pelastus, että se on kaikkialle maailmaan levinnyt ja että sen tehtävä kohdistuu koko ihmiskuntaan. Kristus perusti yhden kirkon koko ihmiskuntaa varten.
Athanasiuksen uskontunnustus lausuu, että pelastuakseen on pitäydyttävä katoliseen uskoon, mitä ilman joutuu kadotukseen. Katolisuus on pelastavan uskon määritelmä.
Kirkko ei ole vain paikallinen, vaikka se koostuu jumalanpalvelusyhteisöistä eli paikallisseurakunnista. Se ylittää ajan rajan apostoleihin taaksepäin sekä ikuisuuteen eteenpäin ja kattaa kristityt maantieteellisten, kansallisten ja kulttuuristen rajojen yli.
Paikallisia seurakuntia ja kirkkoja liittävät toisiinsa hiippakuntarakenne sekä piispan virka. Yksi kirkko tai seurakunta ei voi tehdä ratkaisuja, jotka sotivat universaalisuutta vastaan. Se ei voi elää eristyksissä, sillä sen kristillinen katolinen usko liittää sen toisiin kirkkoihin.
Kristuksen kirkon pirstoutuminen kirkkokuntiin ja lahkoihin on vastoin kirkon katolisuutta pidetään synnin seurauksena. Vaurion korjaamiseen pyritään ekumeenisella työllä, opillisilla neuvotteluilla sekä yhteisellä todistuksella, palvelulla ja rukouksella.
Katolinen viittaa usein myös kristikunnan suurimpaan kirkkokuntaan, roomalaiskatoliseen kirkkoon, jonka jäseniä kutsutaan katolilaisiksi. Sana viittaa myös niihin Uuden testamentin epistoloihin eli kirjeisiin, joita ei ole kirjoitettu tietylle vastaanottajalle, vaan jotka ovat yleisiä, katolisia kirjeitä (1. ja 2. Pietarin kirje, 1. Johanneksen kirje, Juudaan kirje).
Olen havainnut meidän kummankin varsin usein vetoavan noihin katolisiin eli yleisiin teksteihin.
Turust
ei takaa uskonkäsitysten olevan oikeita. Nuo uskontunnustukset eivät tee uskoa ja kirkkoa oikeiksi. Raamatun mukaan Kristus ei ole jaettu. Ainoa oikea kirkko oli silloin ja on nyt se, jota apostolit johtavat Kristuksen valtuuttamana. Se on näkyvä organisaatio.
Olet unohtanut vastata kun on kysytty tuosta valtuuden saamisesta. Kuka on saanut ja milloin? Todisteeksi ei tietenkään riitä jonkun henkilön ja hänen kannattajansa "saama näky", koska sellaisiahan voi tehtailla kuka tahansa.
Todisteeksi ei riitä myöskään se, että joku on kirjoittanut jonkiun kirjan, koska kyllähän noita onnistuneita ja vähemmän onnistuneita tekeleitä on pilvin pimein.
Todisteeksi ei myöskään kelpaa sellaisen henkilön todistus, joka on mukamas saanut Jumalalta käskyn ottaa monia vaimoja, koska siinähän petos on aivan ilmeinen.
Mutta kerro luotettavat lähteen niin palataan asiaan.
ei ole lakkautettu eikä maahan haudattu. Kirkko perustettiin Jumalan valtuutuksella Kristuksen toimesta. Kirkko ei kuollut vaikka apostolit kuolivat. Apostolien työtä ovat jatkaneen ja jatkavat piispat ja papit. Valtuus on annettu yli 2000 vuotta sitten.
Mistään ei ilmene, että muut kuin Johannesta lukuun ottamatta marttyyreina tapetut apostolit olisivat Jeesukselta tuota valtuutusta saaneet.
Lopulta me kukin henkilökohtaisesti tapaamme Kristuksen ja hänellä on tasa-arvoinen sija varattuna meille kaikille. Ainoa joka meidät voi pelastaa, on uskomme Jeesukseen Kristukseen. Kirkot eivät pelasta eivätkä pelastu. Kirkko palvelee meitä lyhyellä maallisella vaelluksellamme ja on yleinen eli katolinen. Tästä kristilliset kirkot ovat yksimielisiä. Juuri tätä kirkkoa Jeesus Melkisedekin yli pappeudella johtaa.
Arveletko hänen tehneen virheitä?
Turust
Missä ovat nyt profeetta ja ne apostolit, joiden kautta johtaminen tapahtuu? Jeesus ei tehnyt virheitä, mutta ihmiset tekivät. Siksi kirkko menetti valtuutensa. Yksittäiset ihmiset ovat uskoneet ja luulleet kuka mitenkin eli osin oikein ja osin väärin, mutta ainoa oikea kirkko hävisi. Nyt se on palautettu. Kun tutkii, niin sen saa tietää.
Kreikan sana apostolos tarkoittaa lähettiä, lähettilästä. Apostolit on yhteisnimitys ensimmäisen kristillisen sukupolven johtavalle ryhmälle. Yleensä nimitystä käytetään Jeesuksen opetuslapsista sekä Mattiaasta, joka valittiin Juudaksen tilalle (Ap. t. 1: 23–26), ja Paavalista.
Luukkaan mukaan apostolin nimi kuuluu vain Jeesuksen valitsemille 12 opetuslapselle. Jeesuksen lähimmät opetuslapset eli 12 apostolia luetellaan Raamatussa nimeltä (Matt.10:2). Ensimmäisenä apostolina pidetään Pietaria.
Apostolit olivat kuolevaisia jotka Rooman silloinen valta tappoi Johannesta lukuunottamatta.
Apostolit taas vihkivät piispoja jatkamaan heidän aloittamaansa työtä ja joka suksessio edelleen jatkuu. Lopulta olemme kaikki Jeesukseen uskovat, Hänen lähettiläitään.
Myöskin profeetat ovat ja olivat kuolevaisia, sekä ilman suksessiota. Heitä Jumala antaa meille tarpeen vaatiessa erikseen. Historia tuntee myös vääriä profeetoja jollainen ilmeisesti Venäjällä oli Raspututin niminen munkki. Myös Ameeriikalla lienee omat väärät profeettansa. Profeetaksi itsensä julistaneita on ja on ollut pilvin pimein.
Profeetta on Jumalan tahdon tai sanoman julistaja, joka kokee saavansa Jumalalta viestejä. Nämä viestit profeetta kertoo ihmisille. Profeetoilla on voimakas kutsumustietoisuus, ja he tulkitsevat Jumalan tahtoa oman aikansa ihmisille tai ennustavat tulevia asioita.
Profeettoja esiintyy useissa eri uskonnoissa. Esimerkiksi islamissa profeetta Muhammad on uskonnon perustaja. Raamatun profeetat kehottivat parannukseen ja varoittivat tulevilta tuhoilta, mutta myös lohduttivat kansaa tappion jälkeen. Tuhon ennustaminen saattoi olla myös ehdollista: tuho kohtaa vain siinä tapauksessa, ettei pahuudesta luovuta.
Vanhan testamentin profeetoista tunnetuimpia ovat mm. Elias, Elisa Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Hoosea ja Aamos. Profeettojen tekstejä luetaan usein kirkkovuoden suurten Kristus-juhlien: joulun ja pääsiäisen yhteydessä, koska niissä nähdään ennustuksia ja lupauksia Jeesuksesta Kristuksesta.
Juutalaisuudessa profeetat muodostavat VT:n kirjakokoelman osan, johon kuuluvat Jesajan, Jeremian ja Hesekielin kirjat sekä 12 pientä profeettaa.
Profeetat eivät koskaan ole johtaneet kristillistä kirkkoa. Paremminkin UT varoitaa meitä profeetoista.
Sanoisin, ettei suinpäin pidä hyökätä yhdenkään profetaksi julistautuneen perään.
Turust
MAP-kirkko kristilliseksi kirkoksi, mikäli se yksin julistautuu "ainoaksi oikeaksi kirkoksi". Uudessa testamentissa on kuvaus pahennuksesta, jonka aiheutti kristittyjen jakaantuminen (1 Kor.1:11–13, 1 Joh. 2: 18–19).
Kirkkoja, jotka eivät ole ulkonaisesti yhdistyneet, historiallisista syistä tai tietoisen eron seurauksena, velvoittaa heidän uskonsa tekemään työtä ja rukoilemaan näkyvän ykseytensä uudelleen syntymisen ja hengellisen yhteyden syvenemisen puolesta.
Kirkolle on annettu näky ykseydestä koko luomakunnan päämääränä (Ef. 1), kun koko maailma sovitetaan Jumalan kanssa (2 Kor. 5). Yhteys on täten sovituksen hedelmä ja välttämätön eskatologinen tosiasia.
Kristityt eivät voi koskaan sietää hajaannusta. Heidän velvollisuutensa on ei vain varjella ja pitää yllä vaan myös edistää ja kasvattaa mahdollisimman suuren yhteyden toteutumista kirkkojen välillä.
Meidän tulee kuitenkin alati ymmärtää, että MAP-kirkossa on suuri joukko hyviä ihmisiä, vakaasti uskovia, joiden kanssa on syytä etsiä veljellistä yhteyttä, kuten Raamattu meitä vakaasti opettaa.
Turust
Eipä voi muuta kuin olla samaa mieltä!
Kaikenmaailman kirkkoja omilla sirkuksillaan ja ihmisten keksimillä pelleilyillä on maailma täynnä.
Totuus ja pelastus kuitenkin löytyy ainoastaan uskovan ihmisen omasta sydämestä. Ainoastaan uskolla hän saa armon - olkoot sitten MAPpilainen, katolinen, luterilainen tai muu kristitty.
Siihen eivät mitkään kulissit ja omat ansiot vaikuta tuon taivaallista. Kulissit ja "ansiot" ovat ainoastaan kunkin kirkon oman vallankäytön ilmentymiä joilla pidetään oma lauma kurissa, kerätään rahaa ja pyritään nostamaan omaa profiilia. Yhtä tyhjän kanssa!
Me pelastumme yksin armosta. Voimme olla mukana kiinteästi vain yhden kirkkokunnan toiminnassa tai osallistua eri seurakuntien jumalanpalveluksiin ja toimintaan. Tärkeintä on keskinäinen yhteys, rakkaus ja palveleminen, ei seurakunnan tai kirkkokunnan nimi. Pyhäin yhteys ja Kristuksen seurakunta koostuu mitä moninaisimmista ihmisistä, joita kaikkia yhdistää Kristuksen rakkaus.
Minkä oksan leikkaisit pois viinipuusta niin, että et satuttaisi samalla Kristusta.
Tiekirkot tarjoavat ruumiin ja sielun virkistystä matkailijoille. Tiekirkoiksi on nimitetty osa lähinnä valtateiden varrella sijaitsevista kirkoista. Ne ovat auki kesällä, suurin osa kesäkuun alusta tai juhannuksesta lähtien noin elokuun puoliväliin saakka.
Ensimmäiset tiekirkot avasivat ovensa Lapissa 1991 Kalotin alueen yhteistyönä. Alun perin Saksassa syntynyt matkailijoiden palvelu on levinnyt koko Skandinaviaan ja Viroon.
Kristillisen kirkon tehtävänä on palvella ihmistä ja auttaa häntä alkuun uskossa Jeesukseen Kristukseen joka ainoa oikea usko voi meidät yksin pelastaa. Tiekirkko on osa tätä kristillistä yleistä yhteisöä.
Turust