Yllättävän paljon keskustelua on herättänyt tämä nyt teattereissa pyörivä raina Mätti Nykäsestä.
Mutta todettakoon. Kyllä sitä yllättäen nyt sorsitaan ja haukutaan, V**tuillaan ja mollataan kun mies on aallonpohjassa mutta kyllä ilolla otettiin mitalit vastaan ja menestys, ylpeänä oikein julistettiin että siellä se nyt on se MEIDÄN Matti mutta heti kun ura oli ohi mitä tapahtui? Muistaako kukaan mitä tapahtui esim. Toni Niemiselle? Menestystä ei tullut niin media ja kansa suunnilleen sylki kasvoille. Ja kyseessä ovat sentään olympiavoittajat. HÄVETTÄÄ oikein kaikkien puolesta. Tämä suomalainen käänteismentaliteetti jenkkilän ryysyistä rikkauteen on oikein karmaiseva. Täällä oikein odotetaan että sieltä huipulta tullaan alas ja sitten kun tullaan niin tullaan vielä mieluummin rytisten, että oikein naurattaisi.
Ajatelkaa millaisia uhrauksia huippu-urheilijat ovat antaneet 80-90 luvuilla (myös paljon aiemmin) ja antavat edelleenkin että tämä pieni takahikiän kansa saisi edes hiukan nostettua kansallistunnetaan ja saisi edes vähän iloa harmaaseen arkeensa. Kuinka paljon luulette että maailmanluokan urheilija esimerkiksi harjoittelee viikoittain? Puhutaan jo lähemmäs 50-70 tunnista viikossa. Kuinka siinä välissä esim työt tai opiskelu hoidetaan? Nykyaikana hoidetaan kyllä koska on omaksuttu suuresta maailmasta urheiluakatemia malli jossa kilpaurheilijoille pedataan ammatti urheilu-uran päättymisen varalta. Toista oli 80 luvulla. Urheilijat kilpailivat ja kun ura oli ohi niin siinä oltiin. Kaikki annettu yhteiskunnalle ja matto vedettiin alta. Kuka miten tämän henkilökohtaisesti otti on asia erikseen jotkut menestyivät, jotkut pärjäsivät jotenkin, jotkut eivät niinkään (Uusivirta, Nykänen ja monia muita kansamme urhoja)
Jospa siinä paatosta oli tarpeeksi. Pähkinankuoressa: V***ttaa tuollainen kateellinen kitinä ja panettelu. Tehkää itse edes joskus jotain hyödyllistä.
Mutta todettakoon. Kyllä sitä yllättäen nyt sorsitaan ja haukutaan, V**tuillaan ja mollataan kun mies on aallonpohjassa mutta kyllä ilolla otettiin mitalit vastaan ja menestys, ylpeänä oikein julistettiin että siellä se nyt on se MEIDÄN Matti mutta heti kun ura oli ohi mitä tapahtui? Muistaako kukaan mitä tapahtui esim. Toni Niemiselle? Menestystä ei tullut niin media ja kansa suunnilleen sylki kasvoille. Ja kyseessä ovat sentään olympiavoittajat. HÄVETTÄÄ oikein kaikkien puolesta. Tämä suomalainen käänteismentaliteetti jenkkilän ryysyistä rikkauteen on oikein karmaiseva. Täällä oikein odotetaan että sieltä huipulta tullaan alas ja sitten kun tullaan niin tullaan vielä mieluummin rytisten, että oikein naurattaisi.
Ajatelkaa millaisia uhrauksia huippu-urheilijat ovat antaneet 80-90 luvuilla (myös paljon aiemmin) ja antavat edelleenkin että tämä pieni takahikiän kansa saisi edes hiukan nostettua kansallistunnetaan ja saisi edes vähän iloa harmaaseen arkeensa. Kuinka paljon luulette että maailmanluokan urheilija esimerkiksi harjoittelee viikoittain? Puhutaan jo lähemmäs 50-70 tunnista viikossa. Kuinka siinä välissä esim työt tai opiskelu hoidetaan? Nykyaikana hoidetaan kyllä koska on omaksuttu suuresta maailmasta urheiluakatemia malli jossa kilpaurheilijoille pedataan ammatti urheilu-uran päättymisen varalta. Toista oli 80 luvulla. Urheilijat kilpailivat ja kun ura oli ohi niin siinä oltiin. Kaikki annettu yhteiskunnalle ja matto vedettiin alta. Kuka miten tämän henkilökohtaisesti otti on asia erikseen jotkut menestyivät, jotkut pärjäsivät jotenkin, jotkut eivät niinkään (Uusivirta, Nykänen ja monia muita kansamme urhoja)
Jospa siinä paatosta oli tarpeeksi. Pähkinankuoressa: V***ttaa tuollainen kateellinen kitinä ja panettelu. Tehkää itse edes joskus jotain hyödyllistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa! Kiitän sydämeni pohjasta asiallisesta ja reilusta tekstistäsi! Sait sen puettua sanoiksi kuin minä en ikinä oli osannut sanoa noin selvä piirteisesti! Suomessa on todellakin pas***n poljenta mentaliteetti, jos jotakuta onnistaa niin heti ollaan seläntakana haukkumassa ja oottamassa että menee sillä vielä huonomminkin!
Hyvää kevään alkua sinulle!
IHMISEN PUUKOTTAJASTA EI TARTTE PUHUA MITÄÄN, EIKÄ TEHDÄ YHTÄÄN ELOKUVAA, vai oletko eri mieltä?
I rest my case.
Matti Nykästä en tunne. (tietysti tunnen nimenä ja mäkihyppääjänä, en siis IHMISENÄ) Mutta Matti elokuvan kävin katsomassa, enkä pysty ymmärtämään miksi tälläinen elokuva on tehty. Onko jäänyt filmiä jostakin yli, vai lähdetty vielä kerran rahastamaan. Miksei ole tehty elokuvaa Matti Nykäsestä vaan siitä mitä Matti Nykäsestä on kirjoitettu. Matti Nykänen ansaitsisi aidon elämänkertaelokuvan, jossa vain osana olisivat Matin uran myöhemmät toilailut.
Kerrankin jotain järkevää luettavaa! Olen kanssasi täysin samaa mieltä, vaikka en nyt mene Mattia puolustelemaankaan... ois hän voinut muutaman asian tehdä toisinkin.
Jos hiukan hymyä ja loppu sitten huonoja hetkiä niin ei näytä kivalta....
Itse leffassa jäin kaipaamaan kongkreettisemmin mäkihyppyä ja siihen kuuluvaa julkisuutta. Alussahan oli kuitenkin Matin mietteet siitä, että ei ole saanut päivääkään olla tavallinen kadun mies.Leffassa kuvattiin menestys niin, että jo vaimo kiukutteli asiasta tai sitten oltiin joissakin erikoistilaisuuksissa. Kosketus kansaan jäi kokonana pois, joka olisi tehnyt leffasta syvemmän.Olisi voitu kuvata vaikka että Matti menee r-kioskille ja se miten hänen suhtaudutaan matkalla.Nyt kun tätä ei ollut jäi leffa jotenkin epäaidon tuntuiseksi,siltä osin, että Matin todelliset paineet/julkisuus olisivat tulleet esille, ehkä se olisi saattanut jopa pistää joitakin ihmisiä miettimäänkin asioita.