Olimme urpo katveen (sen tasankojen vuorikauriin) kanssa matkalla hankenilta sööderteljen kautta poriin etsimään kadonnutta marjastajaa kun se yllätti.
Aluksi huomiomme kiinnitti Paimion haarakiri-mies tangoissaan huutelemassa löysiä, kun urpo lähes kompastui geenivirheeseen. Paimion lahja suomalaiselle alankulttuurille oli hetulansa heitossa hämäysmielessä epäonnistunut. Este urpon polulla oli todellakin geenivirhe! Iät ja aika monet ajatkin olemme tottuneet tunnistamaan palstalaisen kumaraisesta ryhdistä, lasimaisesta katseesta ja lähes kuulumattomiin kuluneista nakeista kämmenpohjan jatkona. Mutta tässä tämä nyt sitten oli. Geenivirhe retkotti selällään asvaltilla ja hymyili! Sillä oli elämä!
Nyt saa porin marjastaja jäädä metsiinsä. Me alamme ottaa selvää mistä tuo kangaste elämänsä on hankkinut!
Aluksi huomiomme kiinnitti Paimion haarakiri-mies tangoissaan huutelemassa löysiä, kun urpo lähes kompastui geenivirheeseen. Paimion lahja suomalaiselle alankulttuurille oli hetulansa heitossa hämäysmielessä epäonnistunut. Este urpon polulla oli todellakin geenivirhe! Iät ja aika monet ajatkin olemme tottuneet tunnistamaan palstalaisen kumaraisesta ryhdistä, lasimaisesta katseesta ja lähes kuulumattomiin kuluneista nakeista kämmenpohjan jatkona. Mutta tässä tämä nyt sitten oli. Geenivirhe retkotti selällään asvaltilla ja hymyili! Sillä oli elämä!
Nyt saa porin marjastaja jäädä metsiinsä. Me alamme ottaa selvää mistä tuo kangaste elämänsä on hankkinut!
Vastaukset 29
Vanhimmat
garbon kaa löytyy varmaan elämän hankiainen.
"Geenivirhe retkotti selällään asvaltilla ja hymyili! Sillä oli elämä!"
Nauroin ääneen tuon lukiessani, mainiosti sanottu!
Sitä paitsi on aika lohdullista tietää, että vika ei ole minussa tai sinussa itsessämme vaan kavalien esi-isiemme sisäsiittoisessa geenivirheessä..;)
kuka vakkari se on.
Retkemme ensimetreillä huomasimme terminaalissa, tuossa lopun ja alun pisteessä, jossa kosteus tiivistyy, tutun hahmon. Terapeutti naukkarinen we presume. Hänhän se oli. Neuvoksemme ylen antoi terapeutti vinkin kiertää lähialueiden keittokulmat ja soppashopit. Josko hakemamme ilmiö sieltä löytyisi. Päätimme kokeilla neuvoa.
Mutta, mutta. Asiakaskunta noissa suurilon ja -surun kaukaloissa väittivät vain elämää nähneensä. Suurosa taiteilijoista ei vain muistanut mihin se oikein hukkui. Piilotteleeko elämä meiltä? Tahallaan? Laitamme etsintäkuulutuksen ja kokeilemme seuraavaksi terveyskylpylät ja muut sairaalat. Niissä saa kuuloelintemme mukaan ostaa osamaksulla ihka uuden. Palaamme asiaan.
kaiho ellen jäämme istuammeeseemme suvaiten fenaamaan seuraa ja vaa rainaa.
AUH!!!
Tostaiseksi kaikki hyvin, elossa ollaan.
Käyn vielä pelistä vilkaisemassa ja kilautan jollekin kaverille....Toimii!!!
Tarkistan sähköpostin. Joo---on sama, kuin mikä eilenkin mustaakseni oli.
Pitäisikkö kokeilla vielä noi salasanat, ip-tunnukset ....ja ..ja..
No kokeilen vaikka kävellä vähän enemmän. Käsi toimii. Päässä tapahtuu jotain kytkentöjä,,,juu ..ei tässä hätää---- testi etenee sujuvasti.
Kylpylän aula oli oikein viihdykäs saapuessamme urpon (sen vinyylisen neitsyeen) kanssa perille naantaliin.
Miksi maksaessamme voitelupaketista makiaa matkakassamme aukkoja hierottiin suolalla? Pohtimatta sen syvempiä päätimme toimenkuvista. Urpo uhrautuu ja esko dokumentoi.
Ensimmäinen ilta. Hoidokki urpo kastautuu saveen. Lisensoitu kultturelli käskee urpoa maate astiaan. Kastuvat siinä urpolta kalsareiden puntit sekä verkkopaita. Annamme ajan kulua. Lisensoitu laastaa urpon kauttaaltaan lietteeseen. Annamme taas ajan kulua. Odotan hetkeä, jolloin urpo kokee elämän. Millainen se on? Karvat korvakäytävissäni väräjävät jännityksestä. Silloin urpo alkaa yskiä ja ponnahtaa pystyyn. Kultturellikin hätkähtää. Onko tämä nyt sitä? Löytyikö kadonnut? Urpo kaivaa möykyn mönjää sieraimestaan ja antaa analyysin:"EI". Viisarin kiertymän kuluttua urpo näyttää hilseilevältä maalipinnalta vuokrakasarmien ikkunalaudoilla.
Ehkäpä olimme vasta puolivälissä. Olihan urpo vielä kärrättävä luikurimäkeen. Jospa vasta yhdistelmävaikutus suo valon. Vedin urpon portaita ylös ja työnsin luikuria alas. Irtosivat siinä samalla suurimmat hiesut väleistä, joita ei tässä kaikkia kannata luetella. Alas päästyäni ryntäsin luonnollisesti lehtiöni kera urpolle kyselemään tuntoja. Verkkopaitansa kadottanut savimies ehdotti muutosta strategiaan. Siitä ymmärsin hetkemme tulleen. Painelemme kätilöopistolle. Siellä on tiedotteen mukaan elämänluonti meneillään. Palaamme.
Nyt mäkin vasta hokasinkin: Tietty jos elämä on vasta puolessa välissä syntyäkseen...niin ilmeisesti se on syytä yrittää synnyttää loppuun.
*miettii* Siis toisaalta tietty puolivalmis on jokseenkin kiihottavaa, koska sitä voi pyrkiä vielä korjailemaan. Parantelemisen mahdollisuutta ei saisi rajoittaa. Kaikki mikä on viimeisenpäälle valmiiksi suuniteltu on ikävystyttävää.
Ikävystyminen taas johtaa pahimmilaan pikästymiseen.
Ajan tappo on minusta karmeeta. Aikaa pitäisi, joko kokea, tai olla sisäistyneenä siihen. Pidentäminenkään ei ole hyvä ja lyhentäminen taas pahempi.
Toisaalta taas oma syntymähetkeni on hurjaa vauhtia lähestymässä vuosikierrolla ja siihen valmistautuminen on tehtävä huolellisesti.
Ottaskohan ne kätilöopistolle synttäripäivänä.
Voisin ilmoittautua kertaalleen taas uudesti syntyneeksi. Mites sitten se noihin henk. papereihin, kaavakkeisiin ja sos. tunnuksiin kirjattaisiin? *JÄI MIETTIMÄÄN*
Sinäkö se olet?
Kätilöopiston ovi kävi verkkaisesti. Tarkkailimme tilannetta tiimalasillisen ennen sisään käyntiä. Eipä pidä pyhättöön rynnätäkkään suinpäin, kuten joku edelläkulkijoistamme oli tehnyt.
Meno elämänodotusaulassa muistutti etäisesti sisäpiirin kerman vastaavia. Osalla oli kaapu, vaan kellään ei hiippaa sentään. Lisäksi käsien vääntely, levoton huojunta, mumina ja horisonttiin tuijotus löytyivät yhtäläisyyksien listalta. Koetimme sulautua joukkoon ja esitimme erän zorbasta. Vaikutus oli yllättäen negatiivihko. Kajauttamamme ralli loikka-askelineen oli ehkäpä kuitenkin liian huomiota herättävä. Päätimme oikoa. Urpolle kamera. Eskolle ruutupaperia. Ja peremmälle.
Suunnistimme audioherätteiden perusteella volyymirikkautta kohti. Löysimme heiluriovensuun ja ahtauduimme sisään. Kova oli kakofonia. Erotimme kuitenkin säännöllisesti toistuvia pätkiä kuten "sisään, ulos", "...ttu kun ..." ja "ponnistetaanpa nyt reippaasti". Ja silloin se tapahtui. Esiin putkahti miniatyyrielämä? Oli ensihaastattelun aika. Yksinoikeudella!!!
Urpon pidellessä valkotakkisia loitompana otin asennon ja latelin pikakysymyksiä. Huomasin että aikani oli rajallinen. Oletteko täällä ensimmäistä kertaa ja mitä teillä on meille annetavana, yskäisin. Vastauksena sain syvämerkityksellisiä skandinaavisviritteisiä äänteitä. Onneksi oli nauhuri päällä. Kauanko aiotte poikkeilla keskuudessamme ehdin vielä kysäistä. Vastauksena saatujen ä-äänteiden siivittämänä kolme rotevampaa valkotakkista raahasi tutkivaa journalismia ensin heiluriovista, sitten pääovesta raikkaampaan atmosfääriin. Ihottumaa lukuunottamatta emme saaneet muita muistoja herroilta. Oli johtopäätösten aika.
Miniatyyri elämä on ehkäpä jokin poikkeuksellinen mutaatio----vai onko?
Minä kyllä noin alkuun kirjauduin pitkäkestoisemaan ja laajennettuun elämän ottoon.Sen sijaan tuo zorbaksen tanssi alussa ei jotenkin pelitä.Lopussa taas se voisi olla hyväkin pointti.Vai ollanko tullut nähdyksi sama filmi? Eikö zorbas tanssinut siks ,koska se rakenelma rojahti.????
Mutta taas alussa pitäisi uskoa lujasti.
Mistähän se ihottuma infektio oikein on lähtöisin?
Sisäpiiri kerma on hyvin outo käsite. Onks vipikermaa vai hyla? Syntyminen taas heiluriovista" on hyvin epäjohdonmukaista. Eikait sitä nyt enää takasipäin ängetä , jos on jo ulkona...tai joo,,,no. Miehillä se yleensä on sillai vielä hakusessa. Ne kun menee ulos ja sisään ja sillai. Tää on kait enepi sellainen siistitympi palsta ...että pyrin pitämään kielen keskellä suuta.
Uusi, alustamaton elämä on aina mahdollisuus ja mutaatio. Toivomme siitä kehittyvän uniikin ja luovan.
Zorbas taas. Lopun alku vai alun loppu. Uutta luova. Käännepiste nyt kuitenkin.
Saamani asvaltti-ihottuma roikaleiden käsittelystä oli hyvänlaatuinen muisto. Ilman olisin kokemusta köyhempi.
Sisään-ulos-tekniikka on mainitsemasi lisäksi tunnettu myös hengitysharjoitúksista.
Toivottavasti eskon selvitykset sisäpiiristä ja kermasta eivät liikaa hämmennä. SILLÄ LISÄÄ ON TULOSSA! KUKAAN EI SÄÄSTY!!!
Muistiinpanojen läpikäynnin ja urpon ruhjeiden paikkausten jälkeen oli aika tehdä johtopäätöksiä.
1. Syväsatama. Tuolla ikiliikkeessä olevalla fyysisellä pisteellä on selvääkin selvempi merkitys. Se on jollakin opilla symbaali ja taukoamattoman tapahtumisen esikuva.
2. Kylpyläpaketti. Jälkinaurut olivat ja ovat mehuisat, muistellessa kadonnutta verkkopaitaa. Tarkkailemme ensi kesän itäistä rantamuotia ja toivomme sillä olevan vaikutusta feminiiniseen ilmiasuun.
3. Kätilöopisto. Analyysi miniatyyrielämän ensiäännähdysten nauhoituksista ei heti auennut. Koetimme tekniikoilla soitella nauhaa myös takaperin. Se olikin ovelasti samanlainen kuin etuperin kuullosteltuna. Päättelimme viisastuneena, että sehän vain tarkoittaa juuri formatoidun elämän buuttisektorin reipasta rouskahdusta.
Kiiruhdimme ystäni ja kelpo kolleekan urpon kanssa takaisin syväsatamaan. Siellä geenivirhe oli samoissa asemissa kuin ennenkin. Ja hymy päällä. Varovaisesti ja geenivirhettä häiritsemättä asettauduimme molemmin puolin palstalaista makuulle asvaltille. Otimme eleen ja puolivirneen huulille. Tiesimme siis nyt jotain? Onko etsiminen löytämistä tärkeämpää? Vai päinvastoin? Olettamuksemme kuitenkin on, että kaksi puolivirnettä vastaa ihan hyvin yhtä hymyä.
Ja kylläpäs meitä nauratti! xD
olisihan se pitänyt arvata kuka valekaavun takana lymyää, vaikka epäilykset kohdistuivat pitkään väärään geenivirheeseen. Roviolle, sanon minä.
Eikös nyt ois jo syytä mediaaliseen valistukseen.
Mä en hokaa vieläkään. Toi verkkopaidan hukkuminen sekoitti kaikki pasmat.
törkylehti ei voi paljastaa salaisia tietojaan. Vihje löytyy eskon viimeisestä pähkähullusta kommentista, tai ei oikeastaan itse kommentista, mutta kuitenkin se tavallaan kuuluu kommenttiin vaikka ei olisi välttämätön, mutta kun se on siellä niin eskon valekaapu putosi. *selittää kärsivällisesti*
..en ihan varma , mutta jokseenkin. Voikohan se noin olla...voi se!!!
on nyt annettu tarpeeksi ja vähän ylikin, enempää ei tipu!
pelitti... selvä tapaus tuo esko.
Että onkin muuten sujuva kynäkäsi.... ja hyvin oli piilossa ...vitsit.
norMix p*****e!
minäkin ensin luulin.
minä.
..olen tullut seuraavanlaisiin johtopäätöksiin:
Palstaelämään synnyttävien olisi syytä ensin hankkiutua synnytysvalmennukseen.
Kafeen ovi tarvitsee remontin.
Ovisilmä on välttämätön.
Kätilöitä on hyvä kouluuttaa tehtäväänsä.
Ennen synnyttämistä voisi olla haastattelu:
-onko tarkoitus synnyttää miniatyyrinen elämä
-vai onko pitempiaikainen elämä kysymyksessä
-vai väliaikainen
Lisäksi palstaelämään syntyneet tulisi syvähaastatella ja antaa tarvittavaa ohjausta, sekä vierihoitoa ja ...vaipanvaihtoa
Keskieräisiä synnytyksiä pitäisi pyrkiä venyttämään.
Keskoisuus taas tarvitsee lämpökaapit ja letkuruokintaa.
---kyllä tämä tästä organisoituu jotenkin---lulisin.
et kyllä ala organizzeeraamaan *pyyhkii kauhun hikeä*. Miniatyyrielämän synnyttämisen sijaan voi myös harkita nykyisen elämän formatointia ja sitä buuttausta (joka rouskahtaa).
..toi kuulostaa sotkuiselta:-)
onko onko onko
Mulla ei nyt kyllä sytytä yhtään..*hermostuu*..minä luin ja luin ja...*möks*
mä tiedän..*pomppaa pystyyn ja melkein kaataa tietokoneen'..heh, kuis salama pilviseltä taivaalta ja keskelle merlin otsaa..*nauraa*
Tai oon mä melkein varma..*nostaa kaatuneen tulin*
Multa nyt hukkui punainen lanka...Eilen luulin sen löytyneen jo ,,mutta nyt on kerä pyörinyt hukkaan.