Läheisriippuvuus

Mietin tänä aamuna rakkauden moninaisuutta.

Kun tiedän että, rakkaus on hengen hedelmä
mutta ihmiselämän aikana, tämä hedelmä
on niin kovin vääristynyt.


On vihainen rakkaus ja rakastava viha:

Täydellistä teeskentelevä rakkaus, joka ei tunnusta itseensä sekoittuneita vastakkaisia tunteita, ajaa vihan usein piilotajuntaan kierrättäen sen sieltä
muihin tunteisiin.
VIHAINEN RAKKAUS on pinnallisesti rakastavaa
hyväksyvää ja anteeksiantavaa
mutta sisäisesti turhautunutta.
Koska välittäminen kumpuaa usein syvällisistä sitoumuksista, kielteisiä tunteita ei ole helppo tunnistaa.

Täydellisyyteen pyrkivä rakkaus, jossa ei ole tilaa kielteisille tunteille, pakottaa
tukahduttamaan sekä tunnetason pettymykset
että järjen vaatimukset.
Molempia kuitenkin tarvitaan kasvussamme
aikuisuuteen. Tunnistamaton viha saastuttaa
rakkauden ja tunnistamaton kauna estää
osoittamasta vapaasti toiselle hyväksyntää ja kiintymystä. Niiden sijaan tarjotaan
vihaista rakkautta.

RAKASTAVA VIHA hyväksyy ja uskaltaa osoittaa sekä rakkautta että vihaa. Molemmat ovat välittäviä
huolehtivia ja suhdetta vahvistavia tunteita
joita voidaan käyttää joko rakentavasti
tai tuhoavasti. Tämä tarkoittaa
teeskenneltyä rakkautta, joka usein
salakavalasti ja hitaasti tuhoaa suhteet.
Oikein käytettynä viha on rakkautta.

Vihalla on huono maine ja rakkautta
on ikuisesti ylistetty.
Kuitenkin molemmat väärinkäytettyinä
voivat olla yhtä pahoja.
Oikein käytettyinä, ne voivat olla
todellisia helmiä elämän suojana ja rikkautena.

( ote kirjasta: Älä hylkää itseäsi/Olli Kariste )


Haluaisin joskus ymmärtää ja kokea
että rakkaus on paljon syvempää
kuin pelkkä "tunne" sillä näin
rikotun minäkuvan on vaikeaa tunnistaa rakkautta.

Minusta läheisriippuvaisuus johtuu hylkäämisestä. Useimmat tuntemani läheisriippuvaiset ihmiset on lapsena hyljätty useastikin. Äitini hylkäsi minut usein, vaikka olinkin ainoa lapsi. Mutta en osannut olla hänen mielensä mukainen.

Itse olin läheisriippuvainen. En sitä itse huomannut ennenkuin Jumala sen minulle näytti. Silloin aloin muistaa monia asioita, joita olin tehnyt johtuen siitä, että halusin miellyttää ihmisiä. Etsin epätoivoisesti sitä hyväksyntää, jota äitini olisi pitänyt antaa minulle, muilta ihmisiltä. Etsin rakkautta, jota en saanut lapsena äidiltäni.

Kun Jumala alkoi eheyttää minua, huomasin, että minä halusin muiden ihmisten täyttävän rakkaudenkaipuuni. On ollut kauheata ajatella, mitä kaikkea on tehnyt vaan sen takia, että lähellä olisi ihminen, joka hyväksyisi minut sellaisena kuin olen. Kuitenkaan se ei ole auttanut, koska itse en ole pystynyt hyväksymään itseäni.

Olet tehnyt hyvin, kun olet suostunut lähtemään matkalle, jossa Jumala auttaa sinua pääsemään siihen vapauteen, jossa voit kohdata muut ihmiset omana itsenäsi ilman läheisriippuvuutta. Siunausta sinulle.