Tasavallan presidentti

Tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa ja paljolti eduskunnan suostumuksella. Tässä suhteessa ajankohatiset asiat ovat Nato ja aina ajankohtainen Venäjä. Ja silloin puhutaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Tässä suhteessa Halonen ja Niinistö hiukan eroavat. Niinistö on valmiimpi liittämään Suomen Natoon kuin Halonen. Liittyminen ei tapahdu kuitenkaan yksin presidentin päätöksin, joten huoli ei ole tämännäköinen niilläkään, jotka eivät halua Natoon liittymistä.

Venäjän suhteen politiikkamme lienee samanlainen, oli kuka tahansa presidenttinä. Hankalissa asioissa Putinille sanotaan, että EU on Venäjän neuvottelukumppani ja vähemmän hankalissa junaillaan asiat parhain päin kuten tähänkin asti. EU Suomelle erinomainen asia tässä, koska usein voidaan vedota siihen, että asiasta päättä EU eikä Suomi. EU:hun vedotaan siis aina tilanteen mukaan, muuten otetaan aina pisteet kotiinpäin. Eiköhän kumpikin ehdokkaista taida sen pelin.

Presidentti voi olla myös kotimaisen talouden edistäjä kansainvälisillä forumeilla. Niinistö on tässä selvästi aktiivisempi ja hänellä oli uusia avauksia jo vaalitenteissä kuten esim. Itämeren alueen (nykymutoinen Hansa) yhteistyö ja siihen liittyvä valtionpäämiessopiminen. Halosella kaupallinen osaaminen ei liene yhtä hyvällä tasolla kuin Niinistöllä muutenkaan.

Globaalina toimijana Suomi ja muut pohjoismaat tuntuvat saavat kansainvälistä arvostusta silloin, kun maata johtavat sosiaalidemokraatit. Tämä ilmeisesti nähdään kansainvälisessä mitassa takeena jonkinlaisesta tasapuolisuudesta. Köyhemmät maat antavat silloin herkemmin tukensa, mutta myös kehittyneet maat luottavat. Ahtisaari on hyvä esimerkki tällaisesta luottohenkilöstä. Suomelle on tärkeää myös maine ja kunnia kansainvälisesti. Tässä Haloselle on enemmän luontaisia kykyjä toimia ja kansainvälistä arvostusta kuin Niinistöllä.

Kotimaan politiikkaan presidentillä ei ole suuria mahdollisuuksia vaikuttaa. Tässä suhteessa presidentti voi olla mielipidejohtaja, sillanrakentaja, unilukkari. Hän voi ottaa esille tärkeitä ongelmia ja kiinnittää huomiota epäkohtiin. Halonen on pitänyt esillä huolta eriarvoisuuskehityksestä, missä hänellä on suurempaa herkkyyttä kuin Niinistöllä, joka on selvästi vieraantunut arjen kysymyksistä.

Kummallakin presidenttiehdokkaalla on siis puolensa eikä kumpaakaan voi mitenkään umpisurkeana vaihtoehtona pitää, katsoi asiaa sitten minkävärisillä laseilla tahansa.

Tovottavasti em. ja muissakin asioissa päästään näiden kahden viikon aikana ehdokaiden välillä nähtyä syvellisempään keskusteluun, jotta kokonaoskuva presidentin henkilöstä ja tavoitteista hahmottuu äänestäjälle paremmin. Itse yritän suhtautua avoimin mielin kumpaankin ja teen äänestysratkaisuni vasta sitten. Tämä onkin nyt vaikeampaa, kun Kepun ehdokas on pudonnut. Jos vastassa olisi ollut Vanhanen, olisi heti ollut helpompi ratkaista, ettei nyt erkkikään kepua äänestä, kun niistä on jo useaan kertaan päästy eroon.