Onko tullut tilanteita jolloin olet katunut päätöksesi ryhtyä sivariksi/totaaliksi? Voisin kuvitella että sukujuhlassa, jos vanhat papat kertovat jotain armeijajuttuja voisi olla aika paha tilanne. Myös saunailloissa usein puhutaan armeijasta ja silloin ei ehkä ole niin kiva jos tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Miten on, kertokaa...
Oletko ikinä katunut päätöksesi?
362 päivää kärsinyt
161437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
sivariuden ollut karikkona jatkuvasti.Lukaiskaapa kirjoituksiani.Elämäni suurin virhe.
Luin kirjoituksiasi. Eikö se Suomen lain mukaan ole syrjäytyminen jos työpaikka kaatuu siihen ettei ole käynyt armeija?
Itse kärsin peräti 11 kk inttiä. Nyt mietin miksi helvetissä? Ei asiaa ole koskaan työpaikkahaastattelussa kysytty eikä armeijan käyminen erinomaisin arvosanoin ole tuonut mitään ekstraprovikkaa palkkaukseeni tai kansalaismaineeseeni.
Jos Suomi vielä liitetään NATO:n jäseneksi, niin käyn palauttamassa sotilaspassini. Taisi mennä vessasta alas koko 11 kk elämääni. Olisin voinut tehdä toisinkin.
Näyttäisi siltä ettei armeijan suorittaminen mitenkään palkita työelämässä, mutta jos ET ole käynyt niin kärsit siitä kuin pieni sika.
Oletko koskaan miettinyt että asuisit ulkomailla? Tämä ratkaisisi kaikki ongelmat työnsaannista ja syrjinnästä. Sehän on Suomessa vaan niin ettei täällä anneta elää normaalia elämää jos armeija on käymättä. Suomi ja sen kansalaiset ovat sivistymättömiä ihmisten yleistäjiä.
Täällä on muutenkin monet asiat päin helvettiä vaikka verrattuna Ruotsiin. Uusi törkeys ja kansalaisten ahtaalle ajo on tämä nyt voimaan tullut orjatyölaki. Työttömät pakotetaan ilmaiseksi töihin, jotta saavat pitää korvauksensa. Ihan kun en olisi muutenkin tehnyt tälle valtiolle jo sivarissa orjatyötä.
Minulla ei oikeastaan ole Suomessa enää mitään. Kaikki itsetunnon rippeet on riistetty ja ahdistettu nurkkaan "väärän" valinnan takia. Ainut asia mitä kunnioitan tässä maassa on omat vanhempani. Kavereitakaan ei kovin montaa ole jotka olisi tosi ystäviä, enemmänkin selkäänpuukottajia, jotka haukkuu sivarihomoksi.
Mitään hävittävää ei enää ole joten pakko tehdä jotain mikä mullistaa koko elämän. Itsariakaan ei viitsisi tehdä vaikka tulevaisuus ei sen paremmaksi voi koskaan muuttua aina olen sivari ja toisten sylkykuppi.
Kovasti kyllä olisi kiinnostanut tuo mahdollisuus sivarissa lähteä ulkomaille vaikka Afrikkaan vuodeksi töihin. Kunhan pääsisi maasta äkkiä pois. Suomi ei ole se maa jossa haluan asua. Mieluummin annan tämän maan niille isänmaallisille jotka maataan rakastavat. Itse pidän katastrofina sitä että synnyin tänne.
"Työttömät pakotetaan ilmaiseksi töihin, jotta saavat pitää korvauksensa."
Tuli mieleen Mickael Mooren elokuva Bowling for Columbine; miten voikin käydä kun työttömät/köyhät pakotetaan töihin saadakseen pitää korvauksensa...
Tiedän muuten yksi kaveri joka kuului aina koulussa niihin suosituimpiin, erättäin hyvä urheilussa ja hän oli todella pidetty. Hän ei kuitenkaan ikinä mennyt armeijaan ja hänen suosio romahti sen jälkeen. Hänestä ei ikinä enää puhuttu siihen malliin kuin ennen sivariin lähdettyään. Miksi se on niin tärkeä meille Suomalaisille ollaanko käyty armeija vai ei?
"Tiedän muuten yksi kaveri joka kuului aina koulussa niihin suosituimpiin, erättäin hyvä urheilussa ja hän oli todella pidetty. Hän ei kuitenkaan ikinä mennyt armeijaan ja hänen suosio romahti sen jälkeen. Hänestä ei ikinä enää puhuttu siihen malliin kuin ennen sivariin lähdettyään. Miksi se on niin tärkeä meille Suomalaisille ollaanko käyty armeija vai ei? "
En pysty tätä millään myös ymmärtämään. Itsellä on noin 7 vuotta siitä kun pääsin sivarista pois ja olen pohtinut asiaa lähes päivittäin, miksi ihmiset suhtautuvat meihin niin vihamielisesti. Sivari valinnan jälkeen elämäni on muuttunut aivan täysin. En ole enää ollut se sama elämänhaluinen ja iloinen ihminen mitä lapsuudessani. Minulla oli paljon suunnitelmia elämässäni mutta ihmisten asenteet ja käyttäytyminen minua kohtaan on riistänyt elämästäni niin paljon.
Armeija käydään näköjään vain sen takia että olisi yhteiskuntakelpoinen ja hyväksytty muiden silmissä. Loppujen lopuksi armeijasta on hyvin vähän hyötyä siviilielämässä. Itse olen aina hyväksynyt toisten ihmisten valinnat enkä kummastele asioita silmät suurena jos ihminen tekee massasta poikkeavan ratkaisun.
Taitaapa olla minunkin kannaltani ainoa syy siihen miksi menin armeijaan se että olisin hyväksytty muiden silmissä. Sopii miettiä MIKSI me Suomalaiset sitten pelkäämme niin paljon erottua joukosta. Oletko muuten kokenut syrjintä myös naisilta vai onko se vain miehet jotka vitt...e?
Minun mielestä erilaisuus ja joukosta erottuminen on elämän rikkaus. Tämä taas suomessa ei taida olla mahdollista kuin Helsingin seudulla. Siellä asuu niin paljon erilaisia ihmisiä että kukaan ei kiinnitä huomiota yhteen sivariin. Itse kyllä olen täysin tavallisen näköinen ihminen eikä minusta voi ikinä päätellä etten olisi armeijaa käynyt.
"Oletko muuten kokenut syrjintä myös naisilta vai onko se vain miehet jotka vitt...e?"
Miehet pääasiassa ja naiset hyvin harvoin, joskus on joitain yksittäistapauksia mutta hekin yleensä jättävät keskustelun sikseen, koska asevelvollisuus ei koske heitä. Tämän takia viihdynkin paremmin naisten seurassa ja kunnioitan heitä enemmän, koska heidän kanssaan ei tarvitse näitä intti keskusteluja käydä eikä tule haukutuksi omista valinnoistaan.
"Sopii miettiä MIKSI me Suomalaiset sitten pelkäämme niin paljon erottua joukosta."
Tämä ei ole pelkästään eroavaisuus kysymys. Tähän vaikuttaa suomalainen kulttuurimme ja historiamme, miksi ajatellaan että miehen on pakko se armeija käydä. Sotaveteraanien arvostus, isänmaan kunnioitus, mieheksi kasvaminen, yhteiskunnan ja sosiaalinen painostus pakottavat miehen armeijaan. Tämä kierre jatkuu ja jatkuu, vaikka kuinka toivoisin että suomalaisten asenteet muuttuisivat suvaitsevammiksi.
Jos vertaa Saksaan siellä puolet miehistä suorittaa sivarin ja mies on täysin hyväksytty ja normaali. Täällä asenteet ovat talvisodan muisteluissa vielä yli 60 vuotta tapahtuneen jälkeen ja mitään muutosta ei ole tapahtumassa.
Uskon että Suomi on täynnä juuri sinun kaltaisia miehiä, jotka kävivät armeijan vaan saadakseen arvostuksen ja yhteiskuntakelpoisuuden. Kunnioitan että jaksoit olla koko vuoden siellä minullekin määrättiin vuoden palvelusaika armeijassa. Itse en sitä läpi olisi pystynyt käymään. Voin silti sanoa ettei sivarejakaan helpolla päästetä vuoden orjatyö ilman palkkaa ja sylkemistä päin naamaa ja halveksuntaa. Tämän takia olenkin jo niin hajalla etten pysty asumaan tässä maassa.
Olen minäkin saanut kuulla kunniani. Kuin joskus aikoinaan ilmoitin kotona etten mene armeijaan niin tuli sellaista palautetta etten VOINUT jäädä menemättä. Oli tosi kiva kuulla omalta veljeltäni ja isältäni kommentteja kuin "ei helve... mihin tämäkin maa on menossa" tai "oletko homo tai jotain".
Ne ei IKINÄ tänä päivänä puhuisi minulle enää siihen sävyyn, mutta kun on kyse armeijasta niin kaikki näyttäisi olevan sallittua. Ainoa etu käydä armeijaa on että kuin se sitten on käyty, niin koko paska voi unohtaa. Teitä muistutetaan varmasti vähän liiankin usein valinnastanne. :(
Pääkaupunkiseudulla ihmiset ovat avarakatseisempia ja suvaitsevaisempia kun muualla suomessa. Tämä johtuu tietenkin siitä että Helsingin seudulla asuu enemmän maahanmuuttajia ja muita "poikkeavan näköisiä" henkilöitä, eikä ihmiset näin ollen kiinnitä huomiota turhiin pikkuasioihin kuten muualla suomessa.
Lahdessa tilanne on vähän niin ja näin, ei se sivareiden syrjintä ole täällä varmasti yhtä pahaa kun jossain Kajaanissa tai Joensuussa, mutta kyllä näitä ääri-isänmaallisia armeijaintoilijoita näyttää valitettavasti riittävän myös täällä. Aina joskus saan kuunnella baarissa näiden suomileijonapaitoihin pukeutuneiden fasistien typeriä kommentteja pitkästä letistäni ja epäsotilaallisesta ulkonäöstäni.
Suurin osa kuulemastani kritiikistä on tullut pääasiassa miehiltä, mutta joskus myös naiset saattavat antaa hieman negatiivista palautetta sivarivalintani suhteen. En ymmärrä ollenkaan mitä merkitystä naisille on sillä onko joku mies käynyt armeijaa vai ei. En minäkään ole vaatimassa naisilta mitään sellaista että heidän pitäisi synnyttää tietty määrä lapsia täyttääkseen "velvollisuutensa" yhteiskunnalle.
Suoritin siviilipalvelukseni sairaalassa ja ihmettelin hieman sitä kun siellä naispuoliset työntekijät suhtautuivat kielteisemmin sivareiden valintoja kohtaan kun miehet. Monet naispuoliset työntekijät kertoivat aina siitä kuinka jokaisen miehen pitäisi käydä armeija suorittaakseen niin sanotut "perusvelvollisuudet", mutta miespuoliset työntekijät eivät koskaan kritisoineet millään tavalla meidän sivareiden valintoja.
Itse viihdyn myös hyvin naisten seurassa, koska heidän kanssa ei tarvitse keskustella näistä armeijajutuista. Lisäksi naiset ovat yleensä muutenkin suvaitsevaisempia kun miehet. Tietenkin riippuu paljon myös siitä missä työpaikoilla näitä keskusteluja käydään. Naisvaltaisilla aloilla ja palveluammateissa miehet ovat varmasti suvaitsevaisempia kun jossain rakennustyömaalla tai metsurin hommissa.
Tämän suvaitsevaisuusasian takia suomalaiset varmaan väittävät Ruotsalaisia homoiksi, koska he ovat suvaitsevaisempia kun suomalaiset. Lisäksi Ruotsalaiset eivät ole yhtä isänmaallisia ja maanpuolustustahtoisia kun suomalaiset.
Tämä suomen militaristinen historia on varmasti syynä siihen miksi ihmiset ovat täällä niin äärettömän ahdasmielisiä ja rasistisia, lisäksi suomi on ollut aina hieman syrjässä muun Euroopan elämänmenosta. Täällä kaikenlainen massasta poikkeaminen on ollut aina ihmisille hyvin vaikeaa.
Eniten vihaankin suomessa juuri tätä militaristista kansanluonnetta. Muissa Euroopan maissa armeijan suorittamisella ei ole minkäänlaista merkitystä ja miehet pystytään hyväksymään täysin yhteiskuntakelpoisina kansalaisina, vaikka he eivät olisikaan käyneet armeijaa. Mutta täällä ihmiset muistelevat edelleenkin yli 60-vuotta vanhoja tapahtumia ja talvisodan taistelun "ihanuuksia".
Ei todellakaan kaadu siihen että olet käynyt sivarin.. se on ihan paska puhetta että et saa töitä.. ja tiedoksi työ hakemuksissa on laitonta kysyä että on käynyt sivarin tai intin..
sotilasarvon kysyminen ei ole laitonta:).Mites vastaat kun työnantaja kysyy sun sotilasarvoa?
marraskuussa toisen nuorehkon inssin kanssa haastattelun loppusuoralla.Rekrytoija kysäisi viimeisenä kyssärinä sotilasarvon ja palveluspaikkakunnan.Siihen katkesi mun mahkut vaikka eihän se sitä suoraan sanonut.Kiva siinä sitten sanoa käyneensä Lapinjärvellä siviilipalveluksen.Toinen hakija oli rannikkojääkäri ja sotilasarvoltaan luutnantti.Olisin oikeesti halunnut vajota maan alle kun tilanteessa oli kaksi rekrytoijaa,työnantajan edustaja sekä vielä kilpaileva hakija.Tosi hieno tilanne:)
saa mitä tilaa....
oikein tiennyt mitä tuleman pitää.?Tekisin aivan toisen ratkaisun nyt:(