Jumala on pyhittänyt lepopäivän
Vanhassa testamentissa on kolmannelle käskylle "Pyhitä lepopäivä" erityinen perustelu: "Sillä kuutena päivänä on Herra taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sen tähden siunasi Herra sabbatin päivän ja pyhitti sen." (2. Moos. 20:11.)
Jumala on säätänyt saman järjestyksen ihmisille: kuusi päivää on tehtävä työtä ja seitsemäntenä levättävä.
Israelin kansalle viikon seitsemäs päivä, sapatti, oli erityinen merkki Jumalan ja omaisuuskansan välisestä yhteydestä (2. Moos. 31:12-17).
Sapatti raamatussa
Raamatun ajan sapatinvietossa näkyy Jumalan sanan ja levon merkitys. Sapattina luettiin ja selitettiin Mooseksen lakia ja profeettojen kirjoituksia. Kodeissa rukoiltiin sapattiaterian yhteydessä. Jeesus kävi tapansa mukaan sapattina synagoogassa (Luuk. 4:16). Paavali keskusteli usein sapattina synagoogassa uskon asioista (Apt. t. 13:14, 17:2, 18:4). Kolmas käsky myös ohjasi ihmisiä antamaan lepopäivän niin itselle kuin orjille, palvelijoille ja työeläimille.
Sapatin noudattamisessa oltiin yleensä tarkkoja. Kirjanoppineiden eli rabbien lakikirjassa lueteltiin 39 sapattina kiellettyä työtä. Kun Jeesus paransi sairaita sapattina, juutalaiset syyttivät häntä sapatin rikkomisesta (mm. Luuk. 13:10-17, Joh.5:14-18). Jeesus korosti, että sapatti on tehty ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten (Mark. 2:27). Jeesus ei kumonnut kolmatta käskyä, vaan osoitti, että humaanit ja välttämättömät tarpeet ovat tärkeämpiä kuin käskyn pikkutarkat tulkinnat.
Miksi emme nykyään vietä lepopäivää sapattia eli lauantaita?
Tämä johtuu siitä, että Jeesuksen kuoleman jälkeen kristityt alkoivat kokoontua Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivänä, sunnuntaina.
SUNNUNTAISTA MUODOSTUI 100- LUVULTA LÄHTIEN VIIKOITTAINEN JUHLAPÄIVÄ, JOLLOIN KOKOONNUTTIIN EHTOOLLISEN VIETTOON.
SUNNUNTAI EI ALKUAAN OLLUT YLEINEN LEPOPÄIVÄ, MUTTA KEISARI KONSTANTINUS TEKI SIITÄ SELLAISEN VUONNA 321.
Pyhäpäivä - Jumalan sanaa ja lepoa varten
Sunnuntai- ja pyhäpäivät ovat meille Jumalan lahjoina levon ja virkistyksen päiviä. Ruumiillisesti ja henkisesti levänneinä meidän on helpompi aloittaa uusi työviikko. Keskeisintä pyhäpäivän viettämisessä tulisi olla Jumalan sanan kuunteleminen, lukeminen ja tutkiminen.
Martti Luther selittää Vähä katekismuksessa käskyä "Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme."
Uusi katekismus opettaa: "Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.--Sanassaan hän tulee maailmaamme---Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme."
Kristillinen rakkaus ja välttämätön tarve
Lutherin mukaan kolmannen käskyn painopiste ei ole lepäämisessä vaan pyhittämisessä. Me teemme pyhäpäivän pyhäksi tai epäpyhäksi sen mukaan, harjoitammeko silloin pyhiä vai epäpyhiä asioita (Luther). Jumala on tarkoittanut, että pidättäydymme pyhäpäivänä työnteosta. "lepoa ei pidä kuitenkaan käsittää niin ahtaasti, että sen vuoksi kiellettäisiin kaikki välttämätönkin tilapäinen työ." (iso katekismus)
Pyhäpäivänä voidaan tehdä sitä, mitä kristillinen rakkaus ja välttämätön tarve vaativat.
Näin Jeesuskin suhtautui sapattiin.
Monet työt voimme kuitenkin jättää arkipäivien askareiksi. On myös harrastuksia, joita on sopivampaa harrastaa arkipäivinä.
Kolmas käsky pysäyttää meidät miettimään omaa henkilökohtaista suhtautumistamme pyhäpäivän viettoon.
Lähdemmekö silloin laskettelurinteisiin, seuroihin vai mökille?
Käymmekö sunnuntaina kaupoissa ostoksilla? Käymmekö seuroissa ja jumalanpalveluksissa?
Ehkä tärkein on kysymys: Vietämmekö pyhäpäiviä niin, että Jumalan sanan kuuntelemisen ja levon merkitys hämärtyvät?
Kun sydämen usko on elämämme tärkein asia, halaumme myös kuunnella Jumalan sanaa.
Lähde: Siionin Lähetyslehti 4. 2002
kirjoittaja: Ari Pelkonen
Mietittäväksi:
-Onko sillä väliä, minkä päivän pyhität, lauantain, perjantain vai sunnuntain kunhan vaan yhden päivän viikosta pyhität?
- Miksi koko kristikansa juutalaisia lukuunottamatta siirtyi pyhittämään Keisari Konstantinuksen määräämää lepopäivää alkuperäisen lauantain sijaan?
- Uskotko Jeesuksen määränneen opetuslapsiaan siirtymään sapatin sijaan pyhittämään hänen ylösnousemuksensa muistopäivää sunnuntaita?
- Onko Jumala pikkutarkka siitä, kun hänen luomistyönsä muistopäivä lauantai hyljättiin ihmiskäskyillä sunnuntaille.
Vanhassa testamentissa on kolmannelle käskylle "Pyhitä lepopäivä" erityinen perustelu: "Sillä kuutena päivänä on Herra taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sen tähden siunasi Herra sabbatin päivän ja pyhitti sen." (2. Moos. 20:11.)
Jumala on säätänyt saman järjestyksen ihmisille: kuusi päivää on tehtävä työtä ja seitsemäntenä levättävä.
Israelin kansalle viikon seitsemäs päivä, sapatti, oli erityinen merkki Jumalan ja omaisuuskansan välisestä yhteydestä (2. Moos. 31:12-17).
Sapatti raamatussa
Raamatun ajan sapatinvietossa näkyy Jumalan sanan ja levon merkitys. Sapattina luettiin ja selitettiin Mooseksen lakia ja profeettojen kirjoituksia. Kodeissa rukoiltiin sapattiaterian yhteydessä. Jeesus kävi tapansa mukaan sapattina synagoogassa (Luuk. 4:16). Paavali keskusteli usein sapattina synagoogassa uskon asioista (Apt. t. 13:14, 17:2, 18:4). Kolmas käsky myös ohjasi ihmisiä antamaan lepopäivän niin itselle kuin orjille, palvelijoille ja työeläimille.
Sapatin noudattamisessa oltiin yleensä tarkkoja. Kirjanoppineiden eli rabbien lakikirjassa lueteltiin 39 sapattina kiellettyä työtä. Kun Jeesus paransi sairaita sapattina, juutalaiset syyttivät häntä sapatin rikkomisesta (mm. Luuk. 13:10-17, Joh.5:14-18). Jeesus korosti, että sapatti on tehty ihmistä varten eikä ihmistä sapattia varten (Mark. 2:27). Jeesus ei kumonnut kolmatta käskyä, vaan osoitti, että humaanit ja välttämättömät tarpeet ovat tärkeämpiä kuin käskyn pikkutarkat tulkinnat.
Miksi emme nykyään vietä lepopäivää sapattia eli lauantaita?
Tämä johtuu siitä, että Jeesuksen kuoleman jälkeen kristityt alkoivat kokoontua Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivänä, sunnuntaina.
SUNNUNTAISTA MUODOSTUI 100- LUVULTA LÄHTIEN VIIKOITTAINEN JUHLAPÄIVÄ, JOLLOIN KOKOONNUTTIIN EHTOOLLISEN VIETTOON.
SUNNUNTAI EI ALKUAAN OLLUT YLEINEN LEPOPÄIVÄ, MUTTA KEISARI KONSTANTINUS TEKI SIITÄ SELLAISEN VUONNA 321.
Pyhäpäivä - Jumalan sanaa ja lepoa varten
Sunnuntai- ja pyhäpäivät ovat meille Jumalan lahjoina levon ja virkistyksen päiviä. Ruumiillisesti ja henkisesti levänneinä meidän on helpompi aloittaa uusi työviikko. Keskeisintä pyhäpäivän viettämisessä tulisi olla Jumalan sanan kuunteleminen, lukeminen ja tutkiminen.
Martti Luther selittää Vähä katekismuksessa käskyä "Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme."
Uusi katekismus opettaa: "Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus.--Sanassaan hän tulee maailmaamme---Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme."
Kristillinen rakkaus ja välttämätön tarve
Lutherin mukaan kolmannen käskyn painopiste ei ole lepäämisessä vaan pyhittämisessä. Me teemme pyhäpäivän pyhäksi tai epäpyhäksi sen mukaan, harjoitammeko silloin pyhiä vai epäpyhiä asioita (Luther). Jumala on tarkoittanut, että pidättäydymme pyhäpäivänä työnteosta. "lepoa ei pidä kuitenkaan käsittää niin ahtaasti, että sen vuoksi kiellettäisiin kaikki välttämätönkin tilapäinen työ." (iso katekismus)
Pyhäpäivänä voidaan tehdä sitä, mitä kristillinen rakkaus ja välttämätön tarve vaativat.
Näin Jeesuskin suhtautui sapattiin.
Monet työt voimme kuitenkin jättää arkipäivien askareiksi. On myös harrastuksia, joita on sopivampaa harrastaa arkipäivinä.
Kolmas käsky pysäyttää meidät miettimään omaa henkilökohtaista suhtautumistamme pyhäpäivän viettoon.
Lähdemmekö silloin laskettelurinteisiin, seuroihin vai mökille?
Käymmekö sunnuntaina kaupoissa ostoksilla? Käymmekö seuroissa ja jumalanpalveluksissa?
Ehkä tärkein on kysymys: Vietämmekö pyhäpäiviä niin, että Jumalan sanan kuuntelemisen ja levon merkitys hämärtyvät?
Kun sydämen usko on elämämme tärkein asia, halaumme myös kuunnella Jumalan sanaa.
Lähde: Siionin Lähetyslehti 4. 2002
kirjoittaja: Ari Pelkonen
Mietittäväksi:
-Onko sillä väliä, minkä päivän pyhität, lauantain, perjantain vai sunnuntain kunhan vaan yhden päivän viikosta pyhität?
- Miksi koko kristikansa juutalaisia lukuunottamatta siirtyi pyhittämään Keisari Konstantinuksen määräämää lepopäivää alkuperäisen lauantain sijaan?
- Uskotko Jeesuksen määränneen opetuslapsiaan siirtymään sapatin sijaan pyhittämään hänen ylösnousemuksensa muistopäivää sunnuntaita?
- Onko Jumala pikkutarkka siitä, kun hänen luomistyönsä muistopäivä lauantai hyljättiin ihmiskäskyillä sunnuntaille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.