Mitenkä me naiset voisimme kannustaa naisia? Kerro esimerkkejä missä tilanteessa itse olet kannustanut naista/naisia. Ja missä tilanteessa sinua ovat toiset naiset kannustaneet. Omat esimerkkini tulevat myöhemmin, kun töiltäni joudan.
Nainen kannustaa naista
jorojukka-kukka
331553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Yritän aina kannustaa naista kun huomaan puutteita hänen itsetunnossaan. Esim antaa miehen kohdella miten hyvänsä, pettää, lyödä, antaa työpaikalla itsestään enemmän kuin olisi tarpeellista, on töittensä lisäksi vielä kahvinkeittäjä jne.
Huomaan helposti ihmisestä jos hänellä on puutteita itsetunnossaan ja teen kaikkeni jotta pystyisin parantamaan hänen omanarvontuntoaan edes hieman. Täällä netin keskustelupalstoilla vaikka alkajaisiksi.
Viimeksi viime perjantai-iltana soitin Tarjalle Mäntyniemeen. Pena (valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi) ei ollut kotona ja Tarjalla oli muutenkin aikaa, joten keskustelumme venähti tunnin pituiseksi.....
http://www.turunsanomat.fi/extra/?ts=1,4:10:0:0,4:10:1:1:2003-04-12,4:151394,1:0:0:0:0
Kannustaa miestä jota käytetään hyväksi, jolla on puutteita itsetunnossaan ja kotona vielä vaimo pakottaa keittämään kahvia?
Toki voisin kannustaa. Ei siinä mitään. En minä itsekään haluaisi moista nysväkkää katsella.
Tässä nyt kuitenkin kysyttiin miten nainen voisi tukea naista, joten vastasin.
Mies on nysväkkä jota ei tarvitse sietää ja joka ei ansaitse kannustusta koska on mies?
Itse äänestin yrityksemme kokouksessa kopiotyttöä uudeksi toimitusjohtajaksi, kun hänellä oli vastassaan useimmissa yrityksissä työskennellyt miestoimitusjohtaja, jolla oli myös koulutus.
Kopiotyttö valittiin uuteen tehtävään koska yrityksessämme on naisenemmistö ja hyvä niin. On mukavaan kun voimme keskustella uuden toimitusjohtajan kanssa sisustuksesta, suhteista, sekä tulevista vauva jutuista, ja kälättää kaikkia tyhjänpäiväisiä juttuja asioista jotka ovat oikeasti itsestään selvyyksiä. :)
Olet hyvin perillä nykysuuntauksesta...
"Johtajuus katosi samaan aikaan kuin vanhemmuus: 1960- ja 1970-lukulaiset tekevät nyt lapsia ja luovat uraa.
Kadonnut johtajuus oireilee samaan tapaan kuin kadonnut vanhemmuus.
Esimiehet haluavat olla alaistensa kavereita. He eivät tohdi käyttää johtajanvaltaa edes sanan positiivisessa merkityksessä eli asettaa tavoitteita ja rajoja ja valvoa työn laatua.
Esimiehet voivat olla poissaolevia tai välinpitämättömiä, jolloin alaiset jäävät heitteille.
Ei ole ryhmää ilman johtajaa. "Itseohjautuvaan tiimiin liittyy aina ansa", sanoo PA Consulting Groupin toimitusjohtaja Jussi Kulla."
http://www.talouselama.fi/doc.te?f_id=413556
Siksipä minäkin vaihdan uuteen haasteeseen. Kun itse ei saa päättää omasta johtamisestaan, on aika luopua; jatkamalla menee ainoastaan kyvyt haaskoille.
Valitettavasti käsitys naisen synnynnäisestä epäpätevyydestä yhteiskunnan päättäjänä tai johtajana elää yhä edelleenkin. Oli koulutusta tai ei, työkokemusta, osaamista ym.
Käsityksestä joutuvat kärsimään kaikki naiset, niiden pätevien lisäksi (hassusti muotoiltu lause). Mietin joskus kuinka turhauttavaa on opiskella tai tutkia uutta tietoa ymv., kun vastassa kuitenkin on vain aina se sama käsitys, että nainen ei osaa mitään tai vähintäänkin osaa asian huonommin kuin asiasta mitään tietämätön mies. Vaikka olisit loistava työssäsi tai tekemisissäsi, aina löytyy niitä kitkeriä ukkoja ja akkoja, joiden mielestä akka pääsi asemaansa kiintiöiden takia. Saadakseen tunnustusta pitää naisen olla osaamiseltaan huippuluokkaa vastaavaan mieheen verrattuna. Silloinkin tosin heitä pidetään vain tasaveroisina taidoiltaan. Entäs ne naiset, jotka ovat hyviä osaajia, mutta eivät loistavia? Johtuiskohan tästä se naisen vaatimattomuus vaatia itselleen kunnon palkkaa osaamisestaan? Nainen ajattelee, ettei ole sallittua pyytää isoa palkkaa ellei ole vähintään erinomainen laaja-alainen osaaminen niilläkin osa-alueilla, jotka eivät edes kuulu työnkuvaan.
Halos-loskakampanjan innostamana (pöh) aloin miettimään tätä asiaa. Vaatii julmetun kovaa itsetuntoa olla reagoimatta näihin rivien välistä havaittaviin ennakkoluuloihin. (Eikä aina vain rivien välistä lausutut kommentit.)
Kuinka usein olette huomanneet käsiteltävän puheissa miehen epäpätevyyttä tai sopimattomuutta johonkin asemaan? Ainakaan minä en muista nyt tällä hetkellä yhtään esimerkkiä. Miehiä pidetään automaattisesti alan kuin alan osaajina. Samanlainen käsitys kuin se, että mies on jo geeneissään saanut taidon ja kiinnostuksen urheiluun ja tekniikkaan. Mies on seppä jo syntyessään, nainen ei edes 20 vuoden ammattitaidolla.
Piti tehdä aloitus tästä, mutta tuli väärään kohtaan :)
, jos tulee kommentoitavaa, niin laittaisitteko tuonne omaan aloitukseensa kommentit.
Kutsen sinäkin kukka olet huomannut, olen monella tavalla tälläkin palstalla kannustanut naisia, myös sinua.
- Älkää suostuko suosista ottamaan altavastaajan asemaa.
- Sp:n välinen tasa-arvoinen yhteistyö johtaa tuloksiin.
- Pyrkikää selvittämään heikkoutenne yksilönä. Vain siten voi aidosti kehittyä. Kukaan ei ole täydellinen, joten kaikilla on varaa kehittyä.
- Ajatelkaa itsenäisesti ja olkaa yksilöitä.
- Kantakaa vastuu omista valinnoista, se vahvistaa.
- Viha ja katkeruus on joillekin syy elää, mutta ihminen joka pystyy ne unohtamaan, on lopulta vahvempi ja onnellisempi.
Tässä taas jotain.
Sitten vielä tähän, liittyen tuohon aikaisempaan keskusteluun asioita joita en hyväksy mm:
- Epärehellisyys
- Epäluotettavuus
- Kaksinaamaisuus
- Alistaminen
- Syrjiminen
- Mustamaalaus
- Yleistäminen
- Kuppikuntaisuus/sisäänpäinlämpiävyys
- Palstalla henkilön persoonaan menevä arvostelu
- Vääristely
Kannustit minua hankkimaan Eurooppalaisen auton joten -kiitos vinkistä. Saan sen vasta parin viikon päästä. Merkki on Citroen C5 ja sateliittipaikannus ja peruutustutka ovat varusteena. Enää en siis pyöri kaupungeissa, osoitelappu mukana, tietoja kyselemässä.
Citikka on hieno ja persoonallinen peli, hyvä valinta :) Itsekin pidän merkkiä varteenotettavana vaihtoehtona.
"sateliittipaikannus ja peruutustutka ovat varusteena."
Hyviä varusteita molemmat. Sateliittipaikantimenhan voi ostaa tarvikkeenakin, se kiinnostaisi.
Mites sinä Citikkaan päädyit? Muistelen, että harkitsit mm. Fordia, jolla aika tavalla erilainen imago? Hassumpi muuten ei ole tuo C4 VTR -mallikaan ja hintakin kohdallaan.
Vielä tuosta naisten tukemisesta. Onko naisen kaipaama tuki sinänsä kovinkaan erilaista kuin miehen kaipaama tuki? Lohduttelusta ja/tai myötäelämisestä ei mielestäni sp:n tasa-arvon edistämiselle ole isoakaan hyötyä. Eri asia sitten onkin se tuki, jota annetaan henk.koht. tasolla.
Minulla on ollut vuosia Mondeo, jotenkin vain kyllästyin ja halusin uutta. Citikan ajomukavuus on aivan omaa luokkaansa, kävin huvikseni koeajolla ja se oli menoa. Hieman laiska kiihtymään peli oli, toisaalta Mondeo oli jopa turhan ärhäkkä. Minä tarvitsen kunnon kokoisen auton, ajomatkat ovat joskus niin pitkiä.
En usko ihmisten tarvitsevan sukupuolensa mukaista tukemista. Tuen tarve on hyvin tilannekohtaista. Naisilla on ongelmana keskinäisessä tuessa, jopa liiankin korkeat odotukset. Petytään suotta, jos kaivattua kannustamista ei saadakaan. Toisaalta liiallinen kannustus voidaan tulkita myös pärjäämisen epäilynä, nämä asiat ovat aika herkkiä. Liiallinen tungettelevuus on suomalaisille hankalaa.
Naisille anettu ylenmääräinen tuki ei edistä tasa-arvoa, päinvastoin, tukemisen rummuttaminen herättää epäilyksen pärjäämisestä. Ajatuksena on silloin "Eiväthän he omillaan toimeen tulisikaan".
Herkkiä asioita on. Minä kun oletan, että työelämän rakenteet Suomessa ovat sinänsä hyvinkin tasapuoliset molemmille sukupuolille. Suurin ongelma löytyy edelleen asenteista ja taas korostan, molempien sp:n asenteista.
Sitten nämä tukiverkostot. Melkeimpä sanoisin, että miesten pitäisi ottaa mallia naisista. Perusäijän tukiryhmä löytyy useimmin joko lähibaarista tai puulaakiseurasta ymv. Mielestäni naiset ovat kehittäneet omaa tukiverkkoaan huomattavasti tehokkaammin ja jos puhutaan nimenomaan tukemisesta, niin eipä äijäporukoista ainakaan henkisen tuen tarpeeseen juuri apua löydy. Toisaalta tässä tullaan myös siihen, että oppivatko miehet tätä kautta käsittelemään asioitaan naisia itsenäisemmin (poikkeukset voivat vaikka vahvistaa sääntöä)? Yksilöissähän luonnollisesti on eroja.
Naisten tukiverkko on pitävämpi ja laajempi, kuin miesten vastaava, näin on kulttuureista riippumatta. Ilmeisesti lastenhoito pulmat ovat tähän pakoittaneet, lajin säilýmisen kannalta on oleellista turvata perillisten huolto tilanteiden muuttuessa.
Tiivis tukiverkko on myös ongelmallinen, siihen liittyy laumaan kuulumisen vaatimus. Erilaiset ihmiset eivät tule hyväksytyksi lähipiiriin ja tässä on se pulma -naisten alisuoriutumista selitetään myös tällä. On helpompi kuulua ryhmään, pyrkimättäkään esim. esimiestehtäviin, koska toisten naisten tuen menettäminen on pelottavaa ja uuden tukiryhmän saaminen on hankalaa. Kuinka todellista tämä pelko on, siitä on erilaisia mielipiteitä. Aivan tuulesta temmattu ajatus ei kuitenkaan ole. Tämä ryhmästä hylkääminen, nähdään usein kateutena, sitä se ei kuitenkaan (varsinaisesti) ole. Samanlaisuuden vaateesta pikemminkin on kyse.
En osaa sanoa mitenkään erityisesti kannustavani naisia, heidän sukupuolensa vuoksi. Tiedän ja pystyn luottamaan siihen että naiset pärjäävät, tämän voin kyllä kertoa. En muista saaneeni naisiltakaan kannustusta sukupuoleni vuoksi, lähipiirissä ja tuttavani olevat naiset ovat kannustavia ja ihania ihmisiä muutenkin ja muillekin. Tällä palstalta, muistan Sohvin kannustuksen joskus aikoinaan, varmaan olisin kirjoittamiseni ilman häntä jättänyt aikoja sitten.
Tai sitten on niin, etten osaa olla valikoivasti vain naisille erityisen kannustava, ajatus tuntuu vähän hassulta. Kannustushalu kirpoaa jostain muusta, työ- tai muun kaverin hiljaisuudesta, masennuksesta, ulkopuolisuudesta, itsensä vähättelystä - tai päinvastoin, kun hän on todella hyvä, yllättänyt suorituksellaan, raatanut ja selviytynyt. Kyse on siitä, miten lähelle toinen sallii tulla ja miten lähelle itse kehtaa/osaa mennä.
Kehuminen on vaikeaa, en oikein tiedä, mikä siinä nolottaa, kehun antamisessa ja sen saamisessa. Vaikka se tekee niin hyvää, pienikin ele on pitkävaikutteista, "eikä maksa paljon" (takavuosien mainoslause). Laitettaisiinko taas osittain kulttuurin syyksi? Ei olla totuttu.
Yksi esimerkki naissuosinnasta tulee kyllä mieleen, katuvaisena tunnustan. Silloin tällöin palavereissa on tullut puuskahdettua "tyypillinen mies, nainen olis tuonkin jo tehnyt!", kun päätökset jollakin aina vain tuntuvat roikkuvan. Epäkorrektia ja yleistävästi sortavaa, eli sitä samaa, mistä paheksun palstan miesenemmistöä. Ponnisteltavaa riittää.
Pikkuisen, liian harvoin, kannustan feministien kommentointia, mieli tekisi osoittaa tukea selvemmin ja useammin, mutta siinäkin on toinen puoli: naiset puolustavat kantojaan itse niin hyvin, että säestäminen tuntuu tarpeettomalta.
Kiitos Tittelityy kannustuksesta ;), sait mielen hyväksi. Kohteliaisuus on vain yksi vahvuuksistasi. Olen sitten edes kerran elämässä ollut nainen paikallaan, kun päätit jäädä seurakuntaan. Koit varmaan samaa kuin minä aluksi vuosia sitten ("onks nuo hulluja, asia on sanottu jo viidesti ja vielä vängätään?").
Kehuminen on todella vaikeaa, nykyisinhän sitä nimitetään -hyvän palautteen antamiseksi. Hyvän palautteen antaminen on työelämässä ongelmallista, siihen suhtaudutaan ja sitä myös annetaan, kuin perässä olisi lausumaton mutta... Suomalaiskansallisesti kohteliaisuus sokeroi usein jäljessä tulevan kitkerän kalkin ja siten siihen myös suhtaudutaan. Kohteliaisuuksien vaivaton vaihtaminen vaatisi totuttelua ja ennenkaikkea kohteliaisuuksia on hankalaa vastaanottaa.
Palstalla kirjoittelemisen aloittaessani olin varsin ymmällä, tuntui, kuin olisin puhunut vierasta kieltä. Oli vaikeaa oivaltaa, että tahallinen ymmärtämättömyys on osa keskustelu tekniikkaa (täällä). Huokasin aina helpotuksesta, kun näin sinun tekstisi jossain kohtaa ketjua, tiesin jonkun ainakin ymmärtäneen teeman lähes laillani. Kiljasinkin usein: "Jess Sohvi". Tästä on työpaikkallani syntynyt lentävä lause, "jess Sohvi", kaikuu, kaiken mennessä putkeen etenkin pitkän väännön jälkeen. Tosin ihmiset eivät tiedä mistä lause on peräisin.
Varmuuden vuoksi täytyy lisätä. Etätyötä tekevän ihmisen on vaikea aikatauluttaa työpaikalla käymistään. Tästä seuraa usein varsin pitkiä odotusaikoja, joita on hankala käyttää intesiviseen työtekoon, katkoja on kohtalaisen runsaasti. Kotona on tottunut hyvään työskentely rauhaan. Työpaikalla aikaa jää siis kulutettavaksi myös netiin. Työt tehdään pääosin kotona.
Mukavaa lukea tällaisia viestejä. Antaa palaa vaan, elämä on aivan liian lyhyt pidättäytyä positiivisen palautteen antamisesta.
Minäkin haluan kantaa oman korteni kekoon ja kiittää Sohvia kannustuksesta. Ilman Sohvin kannustusta olisin jo eräässä tilanteessa jättänyt tämän mielenkiintoisen(kin) foorumin. Mutta aikansa kutakin.
Olen huono antamaan tunnustusta ja yhtä huono vastaanottamaan sitä. Tästä olen saanut kuulla kritiikkiä elämäni aikana. Asiallinen kannustava palaute on kieltämättä paikallaan ja palkitsevaa.
Noin yleisesti, ylenpalttinen kiittävien attribuuttien peräkkäin asettelu on vastenmielistä. Mielestäni lähes yhtä falskia kuin kielteisten attribuuttien runsas viljely.
Minulla on ollut aivan samoja tuntemuksia palstakirjoittamisen suhteen kuin sinulla. Mukavaa, että kirjoitit omasta näkemyksestäsi, sillä se auttoi minua ja auttaa ehkäpä jotain toistakin - minun jo mentyä.
Kiitos sinulle erikseen vielä siitäkin, että olit minulle sellainen samanlainen valo myrskyävässä meressä kuin mitä Sohvi oli sinulle. Minäkin pidän Sohvista ja hänen kirjoituksensa ovat olleet minullekin avoimia ja minun kommentoitavissa - pienten alkukankeuksien jälkeen. Siirsit saamasi positiivisen kokemuksen minulle ja niin tekee vain henkisesti todella kypsä henkilö.
Te kaksi olettekin ylivoimaisesti intelligentimmät Ladyt tällä palstalla. Enemmän tutustumisaikaa olisin tarvinnut esim. Mezoon, jotta voisin sanoa hänestä samaa -haluaisin sanoa. Sillä uskon hänestäkin samoja aineksia löytyvän.
Hyvä mieli on myöskin jäänyt Nutusta, samoin ilopilleri Zombbarista. Uusin tuttavuus Johtajatar on myöskin mielenkiintoinen nainen, kauniskin.
Minä puhun vierasta kieltä vieläkin. Eikä sen ole syytä loppuakaan. Se on minun kieleni ja ääneni. Olen ylpeä siitä. Erilaisuus ei minulle ole rasite eikä pelote.
Ruotsiin paluuni on jo niin lähellä, että vähän jo hirvittää - en kyllä tiedä miksi.
Jos tänne palstalle haluan katsoa, onnistuuhan se sieltäkin. Mutta toisaalta, miksi pahoittaa mieltään?
Minua odottaa uusi erittäin haastava työ erään sikäläisen yrityksen omistajana ja johtajana. Kaupat tehtiin joulukuussa.
Kasvakaa naiset kilpaa, toinen toistanne avoimemmiksi ja antakaa erilaisuudelle sille kuuluva arvo. Parhaan tuen saatte omasta itsetunnostanne.
Aina ei voi kaikkia miellyttää, eikä siihen tule edes pyrkiäkään - se tuhoaa oman elämän ja vie energiat tärkeämmistä asioista.
Elämäni (itseeni) ehdottomasti pahimmat fiilikset myöskin liittyvät tähän palstaan. Mutta ei niistä sen enempää. En halua alentua samaa kuin minua kiusaavat henkilöt - naiset.
Kaikille on oikeus kirjoittaa. Vaikka sitten eri kielellä.
Minä ja moni muu jää kaipamaan reipasta tuuletustasi, kanssasi on ollut hauska keskustella.
Kiitos kauniista sanoistasi. Olen kokenut sinut, meidän eri tyyppisestä kommunikoinnista huolimatta, jostain syystä hyvin tutuksi -jopa läheiseksi.
Vieraan kielen puhuminen on ongelma, jos tuntee jäävänsä yksin ajatuksiensa kanssa, sinulle tuskin niin käy koskaan.
Hyvää jatkoa.
Kaikkea sitä kuulee! Täällä naama paistaa kuin naantalin aurinko :DD. Ihan ansiotonta arvonnousua, mutta jess, meinaan häpeämättömästi iloita, mitään sinun kiljaisuun verrattavaa en ole saanut ikinä. Naapurintyttö lapsuusajalta ei eläessään tule arvaamaan, mihin hienoon käyttöön yksi hänen kolmesta etunimestään on päässyt.
Niin totta tuo lausumaton, silti implisiittinen "mutta", kehun jälkeen sitä vaistomaisesti jäykistyy odottamaan, ja jos ei sitä tulekaan, niin sen uhka häilähtää vaistoissa. "Aha, ei vielä, no kyllä se sieltä kohtapuoleen."
Kirjoitat niin kauniisti, että se tuntuu jäähyväisiltä. Ethän toki siihen ryhdy? Uusi haastava työ vaatii paljon, erityisesti alussa, mutta jo kielitaidon ylläpidon takia olisi hyvä heittäytyä keskusteluihin, kun sellaiseen on hetki aikaa. Kuten tiedät, vaikka palstalta olisi poissa puoli vuotta, ei täällä mikään muutu ;). Etäistä sukua kalevalaiselle runonlaulannalle & itkuvirsiperinteelle: laulu jatkuu ja jatkuu, säkeet toistuvat, ja me osataan loitsut jo hyvin.
Ei vainenkaan, ei noin, minä ainakin opin näistä keskusteluista yhtä ja toista. Ja nauran, sekin tekee hyvää. Sinun kanssasi pystyimme kompastelujen jälkeen olemaan eri mieltä tyynesti, tai kuten sinä sen tuossa ilmaisit, avoimesti, minusta se on molemminpuolisesti hieno asia. Eikä aina oltu edes eri mieltä.
Onnea sinulle, Maria, uuden vaiheen kynnyksellä. Tekee mieli toivottaa Jedin ritarien tavoin: voima kanssasi. Uusi on suurta ja tuppaa uuvuttamaan salaa, pidä varasi ;).
Kuin minun suustani. Kuljen tämän "kiitosten tien" loppuun, ja kehaisen sinua, kun nyt kerran ollaan tässä teemassa, koeta kestää. Ihan vain askeettisesti sanon, että kommentointisi on informatiivisuudessaan sellaista, että sitä odottaa. On noin kymmenkunta kirjoittajaa, joiden tekstit pyrin aina lukemaan, vaikkei itsellä ole aikaa kommentoida, mezo & kumpp (vältän listauksia tyyliin "hyvät, pahat ja rumat", joten en paljasta nikkejä sen enempää).
Kyllä näitä positiivisia palautteita on vaikea kirjoittaa, tottumattomuutta .. hiki otsalla .. onneksi perjantaina on lomaa.
miehen, joka hakkasi tyttöystäväänsä. Siinä yksi.
Nähtävästi olen tässä suhteessa suomalaisesta naisesta poikkeus, sillä minun on helppo antaa positiivista palautetta naisille. Palstalla olen pidättäytynyt siitä aika paljon, sillä jotenkin tähän palstatyyliin se ei sovi. Pikemminkin kommentoimattomuus on myöntymisen merkki!
Live-elämässä olen varsinainen positiivinen pakkaus...mitenkä aina näenkin naisten vaatteiden värit, huivit, uudet kampaukset, silmälasit...niistä riittää positiivista sanottavaa. Ongelmatilanteissa kannustan naisia jne.
Myös itse saan paljon kannustusta ja ymmärtämystä livessä. No palstalla en jaksaisi kirjoittaa ilman tätä ihanaa naisenergiaa, joka täällä vallitsee. Kiitos naiset!
Että minähän en ole pidättyväinen ihminen tippaakaan. No mutta ehkäpä tiesittekin sen jo! :D
Miesten keskenhän vastaavanlainen kannustus on iät ja ajat ollut itsestään selvää. Päivittäin saan toisilta miehiltä kuulla, miten hyvin kaulahuivini väri sopii puolipitkän villakangaspalttooni sävyyn. Kampauksestani löytyy aina jotain positiivista sanottavaa.
Ja kuinka usein olenkaan live-elämässä itse kannustanut kavereitani ongelmatilanteissa, kuten uuden verryttelyasun tai lämpökerraston valinnassa, vain pari esimerkkiä mainitakseni.
Ja pikkupoikana mittailitte pilejä! ;)
Siinä asiassa olen saanut naisilta paljon enemmän positiivista palautetta.
Te siis pikkupoikina näyttelitte naisille mittaustilanteita.(?) Mielenkiintoista!