Pitääkö uskoa selitellä? Uskohan on sitä, että laittaa toivonsa ja turvansa johonkin, jota ei välttämättä näe, eikä kuule. Usko on yleensä toivoa paremmasta.
Usko Herraan on kuuliaisuutta hänen sanoilleen ja tahdolleen; usko Herraan on hänen käskyjensä noudattamista, koska uskoo niiden rikkeistä koituvat vahingot todeksi, ja totuus on että synnin palkka on kuolema, joten parempi on karttaa jos uskoo tämän.
Usko on sitä, että toimii uskonsa mukaan; jos uskoo että saa syödä lihaa, niin syö, eikä omatunto syytä; jos uskoo että ei saa syödä ja syö, niin omatunto syyttää ja se on silloin uskoansa vastaan toimittu teko, joka on epäuskoa eikä uskoa.
Jos uskoo voivansa parantaa ja parantaa toisen, niin se on uskoa; mutta jos ei usko ja yrittää, niin se on epäuskoa. Koska epäuskon kautta usko tulee tyhjäksi, mutta uskon kautta epäusko tulee tyhjäksi; joten parempi on tehdä uskonsa mukaan, eikä mitään epäröiden.
Jos uskoo kaikki syntinsä anteeksi, niin on uskon kautta vanhurskas, mutta jos ei usko että syntiä ja Jumalaa on olemassa, niin on epäuskoinen jumalaton.
Usko on elämä, mutta uskonnollisuus elämän tapa; usko Jumalaan on ymmärryksen alku, mutta epäusko tekee ihmisestä tyhmän.
Usko Jumalaan tulee Jumalalta, eikä sitä voi oppia; uskon kasvaminen tulee Jumalalta, eikä kukaan voi sitä kerätä mistään; uskon teot ovat ihmisen sydämen uskosta kiinni, ja ne raukeavat tyhjiin, jos sydän epäröi etukäteen.
Sydämen usko on se, että uskoo ja tuntee todeksi asian, mutta mielen usko on yleensä pelkkää ulkoa opittua tietoa.
Monet uskovat että tämä maailma ei ole oikeasti olemassakaan, mutta toiset uskovat tämän olevan todellinen maailma.
Monet uskovat että tämän maailman jälkeen ei ole elämää, mutta toiset uskovat että on ikuinen valtakunta, joka ei koskaan katoa.
Mihin sinä pyrit tiedolla siitä, mitä usko on?
Minä uskon Herraan Jeesukseen, joka on sovittanut minut itsensä kanssa ja valinnut maailmasta lapsekseen ja valtakuntansa perilliseksi. Tämä on se usko joka minulla on.
Minä uskon, että minun elämäni ei ole täällä, vaan se alkaa vasta taivaiden valtakunnassa Herran luona; ja sen takia en edes pyri löytämään täältä miellyttävää elämää, enkä täyttämään oman mieleni haluja, koska ne ovat minun uskoni mukaan turhuutta ja tyhjänpäiväistä; eikä maallisilla asioilla ole minulle mitään arvoa, paitsi kaikki mikä on hyvää, kaikki minkä Jumalani on luonut ja antanut meille ihmisille lainaksi, jotta me olisimme hänen luomakuntansa huoneenhaltijoita ja hän antaisi neuvoja, jotta se pysyisi polvesta toiseen.
Minä odotan sitä valtakuntaa, jossa ei mitään vääryyttä, pahuutta, eikä pimeyttä ole; koska kaikki nämä tuhotaan eikä niitä enää ole olemassa; kaikki väärä katoaa, mutta hyvä ei koskaan katoa; Jumala Yksin on Hyvä, eikä hänessä vääryyttä ole, joten ne jotka häneen turvaavat, ovat armon alla ja saavat periä hänen valtakuntansa hänen kanssaan.
Tässä hieman siitä uskosta joka minulla on ja myös siitä mitä usko on ja miten sen ymmärrän. Voi olla epäselvä tämäkin julistus, mutta se ei ole minulta mitään pois.
Siunausta ja rauhaa Jumalan Jeesuksen nimessä
Usko Herraan on kuuliaisuutta hänen sanoilleen ja tahdolleen; usko Herraan on hänen käskyjensä noudattamista, koska uskoo niiden rikkeistä koituvat vahingot todeksi, ja totuus on että synnin palkka on kuolema, joten parempi on karttaa jos uskoo tämän.
Usko on sitä, että toimii uskonsa mukaan; jos uskoo että saa syödä lihaa, niin syö, eikä omatunto syytä; jos uskoo että ei saa syödä ja syö, niin omatunto syyttää ja se on silloin uskoansa vastaan toimittu teko, joka on epäuskoa eikä uskoa.
Jos uskoo voivansa parantaa ja parantaa toisen, niin se on uskoa; mutta jos ei usko ja yrittää, niin se on epäuskoa. Koska epäuskon kautta usko tulee tyhjäksi, mutta uskon kautta epäusko tulee tyhjäksi; joten parempi on tehdä uskonsa mukaan, eikä mitään epäröiden.
Jos uskoo kaikki syntinsä anteeksi, niin on uskon kautta vanhurskas, mutta jos ei usko että syntiä ja Jumalaa on olemassa, niin on epäuskoinen jumalaton.
Usko on elämä, mutta uskonnollisuus elämän tapa; usko Jumalaan on ymmärryksen alku, mutta epäusko tekee ihmisestä tyhmän.
Usko Jumalaan tulee Jumalalta, eikä sitä voi oppia; uskon kasvaminen tulee Jumalalta, eikä kukaan voi sitä kerätä mistään; uskon teot ovat ihmisen sydämen uskosta kiinni, ja ne raukeavat tyhjiin, jos sydän epäröi etukäteen.
Sydämen usko on se, että uskoo ja tuntee todeksi asian, mutta mielen usko on yleensä pelkkää ulkoa opittua tietoa.
Monet uskovat että tämä maailma ei ole oikeasti olemassakaan, mutta toiset uskovat tämän olevan todellinen maailma.
Monet uskovat että tämän maailman jälkeen ei ole elämää, mutta toiset uskovat että on ikuinen valtakunta, joka ei koskaan katoa.
Mihin sinä pyrit tiedolla siitä, mitä usko on?
Minä uskon Herraan Jeesukseen, joka on sovittanut minut itsensä kanssa ja valinnut maailmasta lapsekseen ja valtakuntansa perilliseksi. Tämä on se usko joka minulla on.
Minä uskon, että minun elämäni ei ole täällä, vaan se alkaa vasta taivaiden valtakunnassa Herran luona; ja sen takia en edes pyri löytämään täältä miellyttävää elämää, enkä täyttämään oman mieleni haluja, koska ne ovat minun uskoni mukaan turhuutta ja tyhjänpäiväistä; eikä maallisilla asioilla ole minulle mitään arvoa, paitsi kaikki mikä on hyvää, kaikki minkä Jumalani on luonut ja antanut meille ihmisille lainaksi, jotta me olisimme hänen luomakuntansa huoneenhaltijoita ja hän antaisi neuvoja, jotta se pysyisi polvesta toiseen.
Minä odotan sitä valtakuntaa, jossa ei mitään vääryyttä, pahuutta, eikä pimeyttä ole; koska kaikki nämä tuhotaan eikä niitä enää ole olemassa; kaikki väärä katoaa, mutta hyvä ei koskaan katoa; Jumala Yksin on Hyvä, eikä hänessä vääryyttä ole, joten ne jotka häneen turvaavat, ovat armon alla ja saavat periä hänen valtakuntansa hänen kanssaan.
Tässä hieman siitä uskosta joka minulla on ja myös siitä mitä usko on ja miten sen ymmärrän. Voi olla epäselvä tämäkin julistus, mutta se ei ole minulta mitään pois.
Siunausta ja rauhaa Jumalan Jeesuksen nimessä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Usko on niitä varten, joille on valmistettuna ikuisuuskin. Eli ne jotka eivät usko, eivät myöskään omaa ikuista Elämää itsessään. Koska Jumalan Valtakunta on uskovan ihmisen sydämessä sinetöitynä; ja vaikka uskova olisi kuolemaisillaan ja kidutuksessa, niin hänen uskonsa ja toivonsa olisi ikuisuudessa, eikä hän pelkäisi kuolemaa.
Mutta ne jotka eivät tahdo ikuisuuteen, eivät myöskään sitä peri, koska heidän sydämensä ei anna tilaa Jumalan Valtakunnalle, joka kylvetään Jumalan sanan kuulemisen ja sen uskomisen kautta.
Ikuisuus on siis uskon kautta palkintona, eikä ikuisuuden Voima ole jumalattomassa, joka ei usko; vaan jumalattoman toivo on yhtä kuollut ja katoavainen kuin hänen tekonsakin, jotka ovat kuoleman tekoja.
Koska synnin palkka on kuolema, ja uskon kautta vapaudutaan synnistä ja kuolemasta; joten ei-uskova pakana on synnin ja kuoleman orjana ja työläisenä ja siltä saa palkkansa, eikä ikuisuus ole hänelle valmistettuna, vaan hän katoaa olemasta tämän katoavaisen maailman tapaan, sen palkan mukaan jolle töitä tekee.
Ne jotka täällä elämänsä löytävät, eivät tulevaista peri, vaan katoavat olemasta eläviä sieluja; ovat kuten luonnossa elävät eläimet, jotka katoavat olemasta, eikä kukaan niiden menehtymistä muista tai murehdi.
Ja kun kuolleen muistokin on kuollut, niin hän on kadonnut olemasta olevainen; lakannut kuulumasta niiden joukkoon, jotka joskus olivat eläviä sieluja.
Uskovat taas odottavat tulevaista elämää, jonka takia he eivät anna sitoa sydäntänsä mihinkään katoavaiseen, enemmän kuin Herraan Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen; koska usko sovitukseen, liittoon ja Yhteen Jumalaan on sen Elämän perusta, joka pysyy vaikka ruumis kuoleman kielissä.
Koska se missä ihmisen sydän on, siellä on myös hänen aarteensa odottava. Ja jos aarre on katoavainen, niin on myös palkkakin.
Uskovan aarre on ikuinen, katoamaton aarre, jonka takia hänen sielunsa tuntee ikuisuuden Voiman jo tässä maailmassa, joka tulee Herralta ja on ihmeellinen.
Ja koska aarre on hengellinen, eikä materiaalinen, niin se säilyy kuoltuakin; mutta ne jotka turvaavat näkyväiseen tai valheeseen, heidän aarteensa katoaa, kun heidän elämänsä tässä maailmassa loppuu.
Joten jos ei tahdo elää ikuisesti, niin silloin ei laita toivoaan Jumalaan, joka on ikuinen; vaan silloin laittaa toivonsa maailmaan, joka on katoavainen.
Ja jos ei usko Jumalaan, niin on yhtäkuin kuollut (ainakin hengessä) jo tässä maailmassa; eli palkkansa on saanut tässä maailmassa, eikä tulevaisessa ole mitään hänelle.
Uskon kautta ihminen pääsee käsiksi ikuisuuteen, mutta epäuskon kautta hän katoaa olemasta. Joten päätä itse tarvitseeko tulla uskoon; jos rakastat elämää, joka on Jumalan lahja, niin sinä uskot hänen sanaansa ja käännyt hänen luokseen ja perit ikuisuuden.
Mutta jos et usko, niin et peri elämää vaan kuoleman, ja se on yhtäkuin et olisikaan ollut olemassa; tätä monet haluavat, mutta eivät käsitä mitä menettävät.
Herra on surullinen, koska hänen Suurin lahja pidetään halpana, että kuoleman uhallakin rikotaan, eikä pidetä Elämää arvossa ja vaalita sitä. Sen takia, vaikka ihmisellä on vapaa tahto, niin Herra on antanut mahdollisuuden loppuun asti muuttaa mieltä ja kääntyä Oikealle Polulle ja pelastua katoamiselta.
Ikuinen kärsimys taas on SUURI VALHE, jolla ihmisiä on saatu sidotuksi erilaisien taakkojen ja asioiden alle, ja pelkoihin ja ahdistuksiin, sekä myös mielenterveydellisiin haittoihin. Tämä tuomio ei ole Jumalan tuomio, joka rakastaa kaikkea minkä on luonut.
Koska se joka pelkää, ei ole Jumalan Hengessä vaeltava, vaan on vaeltava oman lihansa ja sielunsa voimassa, joka on katoavainen ja pelkkää maata ja tuhkaa.
Ja pelko taas on vain harkinnan tuomien apujen hylkäämistä, ja nämä hylkäävät ymmärryksen ja viisauden, joka Jumalalta tulee; koska kuulevat ihmisten väärämielisyyttä, enemmän kuin Herran Oikeamielisyyttä.
Ja ymmärrys, joka tulee Herralta, kertoo näin: Herran Armo pysyy ikuisesti. Herran Laupeus pysyy ikuisesti. Herran Vanhurskaus pysyy ikuisesti. Herran Rakkaus pysyy ikuisesti. Mutta Herran viha, se katoaa ja lakkaa olemasta, kun kaikki vääryys on kadonnut; eikä Herran viha kiduta luotuja ikuisesti, vaan he kertakaikkiaan lakkaavat olemasta.
Oikeamielisen Jumalan Oikeamielinen tuomio: Se joka tahtoo, tulkoon Elämään. Se joka ei tahdo tulla Elämään, lakatkoon olemasta elävä.
Taisi tulla väsyneenä turhan yksityiskohtaista selittelyä, mutta ei ainakaan jää mitään kysyttävää?
Siunausta ja rauhaa
Jehovien oppia olemattomaksi haihtuminen.
Onko totta että sinä et enää usko että helvetti on iankaikkinen?