Mikä on ikuinen?
Juu - se on avaruus. Kaikki mitä ON - on avaruudessa, kaikki ulottuvuudet, kaikki materia, kaikki elämä, kaikki viisaus, tyhmyys ja niin edelleen - siis mitä vain ON olemassa muodossa tai toisessa on tässä rajattomassa ikuisessa avaruudessa - myös me ihmiset ja kaikki muutkin elämät.
Avaruudella ei ole alkua eikä loppua - se jatkuu ikuisuuden joka suuntaan, sillä ei ole myöskään minkäänlaista "syntymä päivää" vaan se aina ollut olemassa. Kaikki elämä, korkealla kehittynyt tai ei, on olemassa tässä avaruudessa, mekin, vaikka samalla täytyy rehellisesti sanoa että ihmisen "kehitys" ei ole kovinkaan korkealla tasolla.
Olisi mielestäni myös typerää väittää että ainoa elämä tässä ikuisessa avaruudessa olisi pikku maapallollamme. Ennen uskoivat ihmiset että maa on maailmankaikkeuden keskus ja että kaikki muu pyörii sen ympärillä, nyt tiedämme että maapallo on vain huikkanen omasta galaksistamme. Ikuisessa avaruudessa on sillä alueella minkä voimme laitteillamme nähdä ehkä 100 miljardia galaksia jokaisessa niissä on lukemattomia miljoonia tähtiä - siis aurinkoja - ja tuntematon määrä planeettoja. On mielestäni enemmän kuin todennäköistä että ikuisessa avaruudessa on myös erittäin korkealle kehittynyttä elämää, koska elämällä on ollut ikuisuus "aikaa" kehittyäkseen, (siis ainakaan ajasta ajasta ei ole puute.) Esimerkiksi jos elämä epäonnistui miljardeja kertoja ei sillä ole pienintäkään merkitystä ikuisuuden mittakaavassa -ikuisuushan on ilman alkua ja loppua. Voi siis sanoa että ikuinen korkealla kehittynyt viisas elämä "oppi" ikuisen elämän salaisuudet jo ikuisuus sitten.
Tätä ikuista elämää me uskovaiset kutsumme Jumalaksemme, missä olosuhteissa Jumala tuli olemaan - ikuisuus sitten - ei kukaan voi tietää, kuinka iso Jumala on tai kuinka monessa paikassa Hän voi esimerkiksi olla samaan aikaan emme voi tietää. Meidän järkemme ja kapasiteettimme ovat niin olemattomia ikuisen Jumalan rinnalla.
Mutta me tiedämme yhden asian - jotta joku voisi elää ikuisesti täytyy sellaisen elämän omata sellaiset ominaisuudet että se tulee mahdolliseksi. Voimme myös ymmärtää että sellainen ikuinen elämä vaatii täydellisyyttä - koska mikään epätäydellinen ei säily ikuisesti vaan katoaa ennemmin tai myöhemmin. Materiaalista täydellisyyttä ja henkistä täydellisyyttä, viisaudellista täydellisyyttä j.n.e. Esimerkiksi se että mistä materiaalista ikuinen elämä on koostunut, tai kokoa ja muuta sellaista ei ihminen luonnollisesti voi tietää, mutta me voimme ajatella ikuisen elämän henkistä puolta joka sekin täytyy olla täydellinen sellaisessa elämässä joka pysyy ikuisesti. Voimme esimerkiksi huomata että itsestämme että jos me elämme rakkaudetonta ja valheellista elämää emme voi hyvin - se voi joskus jopa päättyä itse murhaan, mutta jos saa mielensä tasapainoon muuttuu elämäkin paremmaksi. Muun muuassa tästä voimme oppia että elämä vaatii muiden ominaisuuksien keralla rakkaudellisia elämän tapoja. Ja kun me luemme Raamtun Jumalasta ja kuinka hän kutsuu meitä ikuiseen elämään voimme huomata että Hän on rakkaudellinen, oikeudenmukainen ja omaa täten nämä ikuiseen elämään tarvittavat ominaisuudet.
Ja koska myös rehellisyys on yksi ikuiseen elämään tarvittavista ominaisuuksista voimme myös luottaa Häneen ja kun hän sanoo meille että Hän ikuinen ja tarjoaa meille ikuista elämää. Voimme siis luottaa Häneen ja tiedämme että se on totta sillä jos Jumala valehtelisi, hänen täydellisyytensä muuttuisi vajavaisuudeksi ja ennemmin tai myöhemmin Hän kuolisi.
Yllä oleva on vain yksi syy miksi on viisasta ruveta tutkimaan Jumalan sanaa ja todella huomata että Hän ON olemassa.
Tuli vähän pitkä mutta koettakaa kestää :)
kasi.
Juu - se on avaruus. Kaikki mitä ON - on avaruudessa, kaikki ulottuvuudet, kaikki materia, kaikki elämä, kaikki viisaus, tyhmyys ja niin edelleen - siis mitä vain ON olemassa muodossa tai toisessa on tässä rajattomassa ikuisessa avaruudessa - myös me ihmiset ja kaikki muutkin elämät.
Avaruudella ei ole alkua eikä loppua - se jatkuu ikuisuuden joka suuntaan, sillä ei ole myöskään minkäänlaista "syntymä päivää" vaan se aina ollut olemassa. Kaikki elämä, korkealla kehittynyt tai ei, on olemassa tässä avaruudessa, mekin, vaikka samalla täytyy rehellisesti sanoa että ihmisen "kehitys" ei ole kovinkaan korkealla tasolla.
Olisi mielestäni myös typerää väittää että ainoa elämä tässä ikuisessa avaruudessa olisi pikku maapallollamme. Ennen uskoivat ihmiset että maa on maailmankaikkeuden keskus ja että kaikki muu pyörii sen ympärillä, nyt tiedämme että maapallo on vain huikkanen omasta galaksistamme. Ikuisessa avaruudessa on sillä alueella minkä voimme laitteillamme nähdä ehkä 100 miljardia galaksia jokaisessa niissä on lukemattomia miljoonia tähtiä - siis aurinkoja - ja tuntematon määrä planeettoja. On mielestäni enemmän kuin todennäköistä että ikuisessa avaruudessa on myös erittäin korkealle kehittynyttä elämää, koska elämällä on ollut ikuisuus "aikaa" kehittyäkseen, (siis ainakaan ajasta ajasta ei ole puute.) Esimerkiksi jos elämä epäonnistui miljardeja kertoja ei sillä ole pienintäkään merkitystä ikuisuuden mittakaavassa -ikuisuushan on ilman alkua ja loppua. Voi siis sanoa että ikuinen korkealla kehittynyt viisas elämä "oppi" ikuisen elämän salaisuudet jo ikuisuus sitten.
Tätä ikuista elämää me uskovaiset kutsumme Jumalaksemme, missä olosuhteissa Jumala tuli olemaan - ikuisuus sitten - ei kukaan voi tietää, kuinka iso Jumala on tai kuinka monessa paikassa Hän voi esimerkiksi olla samaan aikaan emme voi tietää. Meidän järkemme ja kapasiteettimme ovat niin olemattomia ikuisen Jumalan rinnalla.
Mutta me tiedämme yhden asian - jotta joku voisi elää ikuisesti täytyy sellaisen elämän omata sellaiset ominaisuudet että se tulee mahdolliseksi. Voimme myös ymmärtää että sellainen ikuinen elämä vaatii täydellisyyttä - koska mikään epätäydellinen ei säily ikuisesti vaan katoaa ennemmin tai myöhemmin. Materiaalista täydellisyyttä ja henkistä täydellisyyttä, viisaudellista täydellisyyttä j.n.e. Esimerkiksi se että mistä materiaalista ikuinen elämä on koostunut, tai kokoa ja muuta sellaista ei ihminen luonnollisesti voi tietää, mutta me voimme ajatella ikuisen elämän henkistä puolta joka sekin täytyy olla täydellinen sellaisessa elämässä joka pysyy ikuisesti. Voimme esimerkiksi huomata että itsestämme että jos me elämme rakkaudetonta ja valheellista elämää emme voi hyvin - se voi joskus jopa päättyä itse murhaan, mutta jos saa mielensä tasapainoon muuttuu elämäkin paremmaksi. Muun muuassa tästä voimme oppia että elämä vaatii muiden ominaisuuksien keralla rakkaudellisia elämän tapoja. Ja kun me luemme Raamtun Jumalasta ja kuinka hän kutsuu meitä ikuiseen elämään voimme huomata että Hän on rakkaudellinen, oikeudenmukainen ja omaa täten nämä ikuiseen elämään tarvittavat ominaisuudet.
Ja koska myös rehellisyys on yksi ikuiseen elämään tarvittavista ominaisuuksista voimme myös luottaa Häneen ja kun hän sanoo meille että Hän ikuinen ja tarjoaa meille ikuista elämää. Voimme siis luottaa Häneen ja tiedämme että se on totta sillä jos Jumala valehtelisi, hänen täydellisyytensä muuttuisi vajavaisuudeksi ja ennemmin tai myöhemmin Hän kuolisi.
Yllä oleva on vain yksi syy miksi on viisasta ruveta tutkimaan Jumalan sanaa ja todella huomata että Hän ON olemassa.
Tuli vähän pitkä mutta koettakaa kestää :)
kasi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta epärehellinen loppu. Missään vähänkään rehellisessä mielessä en viitsisi alkaa puhumaan sadoista miljardeista galakseista ja ihmisen 1600-1700 vuotta sitten kasaamasta eepoksesta nimeltä raamattu. Täyttä potaskaa, sorry vaan!
Ihmisillä on vaikeita hetkiä, joihin haetaan helppoja ratkaisuja. Moni ei jaksa ponnistella ongelmiensa kanssa. Joku ratkaisee ne itsemurhalla, toinen taas uskoon kääntymisellä. Sääli molempia ratkaisuja!
alku mutta (MIELESTÄSI) epärehellinen loppu.
Jos se olisi niin että, ihmisen usko Jumalaan alkoi 1600 vuotta sitten, niin olisin voinut ehkä hyväksyä ajatuksesi, mutta nyt kirjoituksesi osoittaa minulle vain lyhytnököisyyttäsi ja se on vain oman ajatusmaailmasi tulos missä esimerkiksi Raamatun vastaiset ennakkoluulosi tulevat selvästi julki. Ja mikäpä ei olisi "ihmisen kasaamaa" tässä maailmassa, mutta on eri asia missä hengessä kaikki tehdään.
Jos katsoo esimerkiksi sinun pientä "Hyvä alku eepostasi" niin siitä voi jo "lukea" kirjoittajan negatiivisen asenteen Raamattua kohtaan ja myös että et ole lukenut tai jos olet et ole ymmärtänyt sen sanomaa. Eepoksesi kertoo myös että olet aika suora sanainen, kun sille päälle satut ja esimerkiksi että pidät Raamattuun uskovia - jos et suorastaan epärehellisinä niin ainakin vähän lapsellisina jotka pettävät ja antavat pettää itseään jostain syystä.
Jos siis sinun "kasaamastasi" pienestä kirjoituksesta saa irti näin paljon sinun "hengestäsi" - mitä voikaan saada irti Raamatusta joka on suuren vapautuksen ja rakkausen kirja. En siis ole kanssasi samaa mieltä ollenkaan - jos luet Raamattua ilman että haluat tietää mistä oikeastaan on kysymys niin et löydä sen sanomaa - siksi kehoitan sinua lukemaan ensin ja päättelemään vasta sitten kuinka otat sen sisällön vastaan. Mielestäni paras tapa on aina opiskella itse - eikä vain luottaa kuulopuheisiin.
kirjoitit:
''Ja kun me luemme Raamtun Jumalasta ja kuinka hän kutsuu meitä ikuiseen elämään voimme huomata että Hän on rakkaudellinen, oikeudenmukainen ja omaa täten nämä ikuiseen elämään tarvittavat ominaisuudet. ''
Enpä tiedä mitä ajat jutuissasi takaa. Itse kirjoitit 100 miljardeja vanhoista galakseista ja raamatusta jonkinmoisena selityksenä?
Mitä lyhytnäköisyytä on ilmoittaa, että raamattu kirjoitettiin 1600 vuotta sitten. Enhän minä ole siihen syyllinen milloin se on kirjoitettu. Se, ketä petät itsesi lisäksi, ei minua sinäänsä kiinnosta. Arvioin pelkästään ihmeellistä katsantokantaasi arvioidessasi maailmankaikkeutta ja yrittää selittää sitä epäonnistuneesti raamatun avulla.
Ja miksi se että Raamattu on kirjoitettu 1600 vuotta sitten olisi jonkinlainen este hengellisyydelle, luulin sinun tarkoittavan, että Raamattu ei todista mitään - siksi sanoin että usko Jumalaan ei syntynyt 1600 vuotta sitten vaan on ollut paljon aikaisemmin. Siis Raamatun kirjoittaminen ei aloittanut uskoa Jumalaan.
ja puhe avaruudesta oli vain ajatus että Jumala on ikuinen - aivan yhtä ikuinen kuin avaruus. Ihmisen on aina ollut aika vaikeata ajatella mitä ikuisuus oikeastaan on mutta jos ajattelee avaruutta joka todistettavasti on ikuinen saa jonkinlaisen kiinekohdan ajatuksilleen. ok ?
ihan rauhassa, mutta älä sotke asioita!
Johdannoksi pari lainausta: Hubble – Viidentoistavuoden löytöretki (Ursa 2005) -teoksesta:
’’Aurinkokuntamme muotoutui neljä ja puoli miljardia vuotta sitten valtavasta kaasupilvestä. On sinänsä huvittavaa, että syntymme saattoi laukaista läheisen tähden kuolettavan voimakas räjähdys. Tuhoisan purkauksen voima ehkä häiritsi kaasupilven horjuvaa tasapainotilaa, aiheutti aineen luhistumisen pilven keskustaan ja loi uuden tähden, oman Aurinkomme.’’
’’Kourallisessa hiekkaa voi olla noin 50’000 hiekanjyvää. Silti kokonaisella uimarannalla on hiekanjyviä vain saman verran kuin tähtiä Linnunradassa. Maailmankaikkeudessa on tähtiä niin paljon, että tarvitsisimme koko maapallon kaikkien rantojen kaikki hiekanjyvät päästäksemme edes lähelle tähtien määrää.’’
(lainaus loppuu)
Kun oma planeettamme on maailmankaikkeudessa yhden hiekanjyvän kokoinen, niin olisi mukava tietää, missä se ’Jumala’ on, joka ei korjaa tällä ’hiekanjyvällä’ tapahtuvia vääryyksiä ja koiruuksia.
Olemassa olevan Jumalan täytyy olla todella pervo ollakseen Jumala. Mutta on paljon rehellisempää ajatella, että Jumalaa ei ole. Ja kuten jo alussa totesin: Ole hengellinen ihan rauhassa, jos se tuntuu sulle sopivan. OK! En näe enää tarpeeliseksi jatkaa jutustelua kanssasi.
vielä suurempana koen kaiken sen mikä ihmiselle on annettu. Rajattomin voimavara joka meille on annettu on mielikuvitus ja siellä se avaruus, elämä ja tarkoitus on...
Rastafari!