Demarit (ja muutkin puolueet) kuitenkin muuttivat linjaansa noina vuosina, enkä esimerkiksi itse pystynyt ”maallikkona” enää tämän linjavalinnan jälkeen erottamaan, oliko äänessä kommunisti vai demari. Tuon ajan poliittisen ilmapiirin kehitystä kuvailee Andres Küng näin: ”Kesällä 1967 sosiaalidemokraatit ilmoittivat aikovansa solmia suorat suhteet Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen. Päätös oli vastoin sosialistisen internationaalin käytäntöä. Koskaan ennen ei läntinen sosiaalidemokraattinen puolue ollut ryhtynyt suoraan yhteistyöhön Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa.
- -
[Väinö] Leskinen jatkoi uutta linjaa. Sosialistisen internationaalin kokouksessa Helsingissä toukokuussa 1971 hän kehotti länsieurooppalaisia veljespuolueita ottamaan oppia Suomen esimerkistä. SDP:n mielestä oli aika haudata riidat Neuvostoliiton, Itä-Euroopan ja kommunismin kanssa. Sen sijaan tuli ryhtyä yhteistyöhön rauhan puolesta sodan vaaraa vastaan. Leskisen mukaan SDP ei pelaa kaksinaamaista peliä eikä tule koskaan osallistumaan internationaalissa toimintaan, joka kohdistuu Neuvostoliittoa vastaan.
Ja muutaman vuoden kuluttua: ”Sosiaalidemokratia on Suomessa kehittynyt eri suuntaan kuin Ruotsissa (ja muualla Länsi-Euroopassa), joskin Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen vasemmistosiipi tuntee sympatiaa Suomen linjaa kohtaan.
Johtavat sosiaalidemokraatit – ja useimmat muut suomalaiset poliitikot – eivät tänä päivänä voisi ajatellakaan esittää sellaisia mielipiteitä kuin Ruotsin puoluejohtaja Olof Palme joskus on esittänyt Neuvostoliitosta ja Itä-Euroopasta sekä kommunismista muualla maailmassa ja kotimaassa. Kun Palme esimerkiksi puhuu supervaltojen yhteisymmärryksen ja liennytyspolitiikan vaaroista pienille maille, katsoo [Kalevi] Sorsa, että pienten valtioiden riippumattomuus olisi vielä uhatumpi ilman johtavien suurvaltojen välistä yhteistyöstä (DN 17.3.75). Suomalaisia ärsytti Palmen Ylöjärven työväenjuhlassa 3.8.1974 pitämä puhe, jossa hän arvosteli ”leninismin eliittiperiaatetta”, ”suuria tuloeroja ja sosiaalista eriarvoisuutta” sekä ”valtiokapitalistisen järjestelmän vallankehitystä ja byrokratisoitumista.” (Küng: Mitä Suomessa tapahtuu, Jyväskylä 1976)
TH oli vasemmistosiipeä Suomessa. 1970-lukua on sanottu uusiksi vaaran vuosiksi.
- -
[Väinö] Leskinen jatkoi uutta linjaa. Sosialistisen internationaalin kokouksessa Helsingissä toukokuussa 1971 hän kehotti länsieurooppalaisia veljespuolueita ottamaan oppia Suomen esimerkistä. SDP:n mielestä oli aika haudata riidat Neuvostoliiton, Itä-Euroopan ja kommunismin kanssa. Sen sijaan tuli ryhtyä yhteistyöhön rauhan puolesta sodan vaaraa vastaan. Leskisen mukaan SDP ei pelaa kaksinaamaista peliä eikä tule koskaan osallistumaan internationaalissa toimintaan, joka kohdistuu Neuvostoliittoa vastaan.
Ja muutaman vuoden kuluttua: ”Sosiaalidemokratia on Suomessa kehittynyt eri suuntaan kuin Ruotsissa (ja muualla Länsi-Euroopassa), joskin Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen vasemmistosiipi tuntee sympatiaa Suomen linjaa kohtaan.
Johtavat sosiaalidemokraatit – ja useimmat muut suomalaiset poliitikot – eivät tänä päivänä voisi ajatellakaan esittää sellaisia mielipiteitä kuin Ruotsin puoluejohtaja Olof Palme joskus on esittänyt Neuvostoliitosta ja Itä-Euroopasta sekä kommunismista muualla maailmassa ja kotimaassa. Kun Palme esimerkiksi puhuu supervaltojen yhteisymmärryksen ja liennytyspolitiikan vaaroista pienille maille, katsoo [Kalevi] Sorsa, että pienten valtioiden riippumattomuus olisi vielä uhatumpi ilman johtavien suurvaltojen välistä yhteistyöstä (DN 17.3.75). Suomalaisia ärsytti Palmen Ylöjärven työväenjuhlassa 3.8.1974 pitämä puhe, jossa hän arvosteli ”leninismin eliittiperiaatetta”, ”suuria tuloeroja ja sosiaalista eriarvoisuutta” sekä ”valtiokapitalistisen järjestelmän vallankehitystä ja byrokratisoitumista.” (Küng: Mitä Suomessa tapahtuu, Jyväskylä 1976)
TH oli vasemmistosiipeä Suomessa. 1970-lukua on sanottu uusiksi vaaran vuosiksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.