Otan edelleen keskusteluun aiheen, joka täällä on käsitelty tuhannesti aina uudestaan ja uudestaan. Aihe luisuu yleensä juupas eipäs väittelyksi, mutta nyt toivoisin, että jokainen yrittäisi olla alistumatta tähän jumiutuvaan väittelymuotoon ja tuoda erilaisia kantoja esiin mitätöimättä vastakeskustelijoita. (Yritän tässä ketjussa myös itse tätä.)
Haluan siis kannanottoja ja selventelyä. Mielestäni perheväkivalta on aina toisen osapuolen alistamispyrkimystä. Ja tästä kovasti poikkeaa ns. perheriitatilanne. Perheet, joissa riidellään enemmän tai vähemmän. Näen suuren eron perheväkivallan ja perheriitojen välillä.
Kommentteja.
Haluan siis kannanottoja ja selventelyä. Mielestäni perheväkivalta on aina toisen osapuolen alistamispyrkimystä. Ja tästä kovasti poikkeaa ns. perheriitatilanne. Perheet, joissa riidellään enemmän tai vähemmän. Näen suuren eron perheväkivallan ja perheriitojen välillä.
Kommentteja.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö ole kuitenkin aika rohkeaa olettaa että se on AINA kuten sen...oletat olevan?
Samaa mieltä erotuksesta, olisikin mielestäni järjettömyyttä olla tekemättä sitä.
aiheesta on olemassa luotettavia tilastoja lähivuosilta, yleensä ottaen kriittisimmätkin arviot pitävät parisuhdeväkivaltaa molempia sukupuolia koskevana ilmiönä. stakesin hoitoilmoitusjärjestestelmä hilmon tilastoista tosin voi saada sen käsityksen, että ilmiö on sukupuolittunutta, miesten suuremmasta kumppaninsa väkivallan uhriksi joutumisesta johtuen.
Henkirikosten uhreista 2/3 ja tekijöistä 90 % on miehiä. Näistä miehistä 6 % on heidän naispuolisten partnereidensa surmaamia. Yleisin miehen surmaaja on miespuolinen ystävä tai tuttava.
Naisiin kohdistuvista henkirikoksista suurin osa, yli 60 %, on miespuolisen partnerin, joko nykyisen tai exän, tekemiä.
Lisämausteena, naisten tekemät henkirikokset ovat kaikista tehdyistä henkirikoksista yleensä raa'immat. Suorituspaineet siis seuraavat naista kaikilla elämänaloilla?
henkirikos on kuitenkin turhan radikaali riidan lopetuskeino ja aiheuttaa monenlaisia ongelmia heikommille jääneelle osapuolelle, erityisesti terveyshaitat korostuvat näissä tapauksissa. eikä riidan voittajakaan läheskään aina selviä mitalikorokkeelle, vaan voi joutua maksamaan kalliinkin hinnan tästä "pyrhoksen voitostaan" vapaudenmenetyksen muodossa.
"Suorituspaineet siis seuraavat naista kaikilla elämänaloilla?"
Tuon voisi lukea niin että vihjailet naisten olevan villieläinten tasolla.
Sanaharkat ym. perheessä ovat riitoja, eikä riidattomia pareja varmasti ole kuin harvassa.
Väkivaltaa ei koskaan pidä hyväksyä. Yhteiskunnalla on viranomaiset ja toimintamallit väkivaltatapauksia varten.
Lääkäri, poliisi ja sosiaaliviranomaiset ovat avainasemassa.
Aina hoetaan, että väkivaltaan olisi puututtava mahdollisimma varhaisessa vaiheessa. Miksei nainen tee rikosilmoitusta heti kun ensimmäisen kerran saa nyrkistä?
Hyvin harvoin se lyöminen jää yhteen kertaan ja ihan tarpeeksi on esimerkkejä siitä, millaiseen alennustilaan nainen joutuu, kun vuosikausia on hakattavana.
Ihmiset eroavat usein aivan mitättömistä syistä, miksi juuri väkivaltaisesta suhteesta on niin pirun vaikea lähteä?
..että alistaminen on mikään yksinomainen syy, sanotaanhan, että kun pomo haukkuu alaisen, alainen haukkuu alaisensa, tämä kotona muijan, joka viimein potkaisee kissaa..
..voi kai ajatella myös, että väkivalta on yhdenlainen keino yrittää ratkaista epämääräisiä ongelmia, joita ei osata muutoin ratkaista..
..eivätkö sodat ole esimerkki tästä jälkimmäisestä, toki sodille yleensä löytyy selvä syy, mutta ei ratkaisua ongelmaan..
Allekirjoitan tuon.
Pomon muija aloittaa ketjun aamulla haukkumalla pomon.
http://personal.inet.fi/tiede/pasi.malmi/Miehiin_kohdistuva_syrjinta_2-0.pdf
Tässä on tutkittua tietoa ja tilastoja perheväkivallasta. Linkistä klikkaus (jos aukeaa)
ja sivulta 126 eteenpäin. Kanattaa lukea.
Olemma rouvan kanssa olleet ja erinäisiä vuosia kimpassa, eikä ihmeempiä riitoja ole ollut.
Joskus ihmetyttää, että onko tosiaan niin, että riidat ja tappelut kuuluvat ikkäänkuin normaaliin perhe-elämään, minusta ei
Meillä ainakin on niin helevetin vähän yhteistä aikaa, ettei niitä vähiä hetkiä viitti tappeluun tuhrata
Kyllä se on onnittelun paikka, jos perhe on suhteellisen riidaton. Naiset kertovat minulle erittäin usein riidoista...harvoin perheväkivallasta, jos vertaa tuohon normaaliin riitaan. Ja tulee sitä kotona sanailtua itsekin.
Mistä ihmeestä sinulle voi tulla"sanailua"? Miten ihmeessä feministinä alistut moiseen? Onneksi ei sentään ole riidan asteelle päässyt nousemaan :)
Se on ihan tavallista perheriitaa, eikä sitä voi välttää, sillä eihän ihmiset millään ole aivan samasta puusta...mekin puolisoni kanssa olemme vierekkäiset puut ja siksi sitä kinaa syntyy välillä...lapsista puhumattakaan. Aika kova äänikin tulee tuosta perhesanailusta. Seinät vaan pullistelee! :D
Meillä ei seinät pullistele kuin silloin kun lyödään rouvan kanssa styrkkareista nuit kaakkoon tai vinkkeli pyörimään pelkillä pakosarjoilla...
Noh, tapansa kullakin. :)
"100 % suomalaisista naisista kohtaa perheriitää jossakin vaiheessa parisuhdettaan. Miehet on tamän vuoksi ohjattava hoitoon"
STM:n tutkimus: Usko, toivo ja naisiinkohdistuva perheriita 1/06
Onko perheriita ja perheväkivalta mielestäsi yksi ja sama asia?