-
Niinistön blogista
Keskiviikko 18.1. - Pasila-muu maailma-Pasila
Radioaalloilla olemme me kaksi, Halonen ja minä, heti aamusta. Päivän aikana siirrrymme kameroiden ja lehtiöiden kautta painomusteelle, illalla puolestamme päädymme televisiovastaanottimiin. Siellä me olemme, kansalaisten arvioitavana, hyvin pitkälti juuri sellaisina kuin olemme.
Radio on metka väline. Olen aina ihaillut niitä ihmisiä, jotka saavat äänensä soimaan ja leikkimään tilalla radiossa. Itse en heihin kuulu, kun ei ole tuota lumoa joudun turvaamaan asian voimaan. Keskustelu polkee tuttua polkua, mutta syvemmälle ja pidemmälle meidän molempien perimmäisiin näkemyksiin. Näkemyseroja syntyy, kun aikaa keskustelulle on ja pidemmätkin vastaukset sallitaan.
Radiokeskustelun jälkeen on muutaman laajemman haastattelun vuoro ja seuraavaksi käynti Tikkurilan kauppakeskus Tikkurissa. Paikalla on paljon uteiliaita, moni kertoo pohdinnan olevan käynnissä. Eräs rouva kyselee kovin miten olen ajatellut seuraavat kuusi vuotta jaksaa virassa ja jatkuvasti uudistaa ajatteluani. Kangistua ja kalkkeutua ei kuulemma saa. Olemme vilpittömästi samaa mieltä. Ihailen väsymättömiä kampanjantekijöitä - osa heistä on ollut mukana kuukausien ajan, toiset ovat tulleet mukaan juuri. Työn ilo kuulemma yhdistää. Se on hyvä kuulla, tuo olo jää matkaevääksi mukaan.
Päivän mittaan saan myös tietoja ihmisistä, joille tämä on ollut sopiva hetki tulla nimillään mukaan kampanjaan. Jokainen nimi lämmittää, tänään kaksi erityisesti. Kulttuurialan yrittäjä, galleristi Krista Mikkola ja upea taidemaalari Nanna Susi ottivat yhteyttä ja lupautuivat myös keräämään lisää nimiä. Molemmat olen aikanaan näyttelyissä tavannut ja saanut hetken keskustellakin.
Illan televisiokeskustelu jatkaa tuttuja aiheita, mutta pienemmällä porukalla asioista on miellyttävämpi keskustella. Toivottavasti myös tv-katsojat kokevat saavansa paremmin selkoa ajatuksistamme. Keskustelun vetäjät tekevät tyylikästä työtä. Aika kuluu kuin siivillä.
Niinistön blogista
Keskiviikko 18.1. - Pasila-muu maailma-Pasila
Radioaalloilla olemme me kaksi, Halonen ja minä, heti aamusta. Päivän aikana siirrrymme kameroiden ja lehtiöiden kautta painomusteelle, illalla puolestamme päädymme televisiovastaanottimiin. Siellä me olemme, kansalaisten arvioitavana, hyvin pitkälti juuri sellaisina kuin olemme.
Radio on metka väline. Olen aina ihaillut niitä ihmisiä, jotka saavat äänensä soimaan ja leikkimään tilalla radiossa. Itse en heihin kuulu, kun ei ole tuota lumoa joudun turvaamaan asian voimaan. Keskustelu polkee tuttua polkua, mutta syvemmälle ja pidemmälle meidän molempien perimmäisiin näkemyksiin. Näkemyseroja syntyy, kun aikaa keskustelulle on ja pidemmätkin vastaukset sallitaan.
Radiokeskustelun jälkeen on muutaman laajemman haastattelun vuoro ja seuraavaksi käynti Tikkurilan kauppakeskus Tikkurissa. Paikalla on paljon uteiliaita, moni kertoo pohdinnan olevan käynnissä. Eräs rouva kyselee kovin miten olen ajatellut seuraavat kuusi vuotta jaksaa virassa ja jatkuvasti uudistaa ajatteluani. Kangistua ja kalkkeutua ei kuulemma saa. Olemme vilpittömästi samaa mieltä. Ihailen väsymättömiä kampanjantekijöitä - osa heistä on ollut mukana kuukausien ajan, toiset ovat tulleet mukaan juuri. Työn ilo kuulemma yhdistää. Se on hyvä kuulla, tuo olo jää matkaevääksi mukaan.
Päivän mittaan saan myös tietoja ihmisistä, joille tämä on ollut sopiva hetki tulla nimillään mukaan kampanjaan. Jokainen nimi lämmittää, tänään kaksi erityisesti. Kulttuurialan yrittäjä, galleristi Krista Mikkola ja upea taidemaalari Nanna Susi ottivat yhteyttä ja lupautuivat myös keräämään lisää nimiä. Molemmat olen aikanaan näyttelyissä tavannut ja saanut hetken keskustellakin.
Illan televisiokeskustelu jatkaa tuttuja aiheita, mutta pienemmällä porukalla asioista on miellyttävämpi keskustella. Toivottavasti myös tv-katsojat kokevat saavansa paremmin selkoa ajatuksistamme. Keskustelun vetäjät tekevät tyylikästä työtä. Aika kuluu kuin siivillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.