Vailla taka-ajatuksia kysyn kristityksi itsensä mieltäviltä, kumman valitsisitte, Jumalan tahdon vai Iisakin hengen?
Jotta ateistit tietäisivät myös taustaa kysymykselleni, Aabraham sai Jumalalta tehtäväkseen tappaa oman poikansa, ja kun Aabraham oli jo valmis tappamaan Iisakin, Jumala sääli tätä ja lopulta säästi Iisakin hengen.
Kuinka pitkälle kristitty voi luottaa hyppyynsä tyhjyyteen, uskoon, ja myös Jumalan tahdon toteuttamisen oikeutukseen? Vastauksena ei voi olla, että Jumala ei voi tällaista pyytää keneltäkään teistä, sillä ymmärtääkseni näin Hän on jo pyytänyt.
Vai.
Onko kysymys epäreilu? Miksi?
Jotta ateistit tietäisivät myös taustaa kysymykselleni, Aabraham sai Jumalalta tehtäväkseen tappaa oman poikansa, ja kun Aabraham oli jo valmis tappamaan Iisakin, Jumala sääli tätä ja lopulta säästi Iisakin hengen.
Kuinka pitkälle kristitty voi luottaa hyppyynsä tyhjyyteen, uskoon, ja myös Jumalan tahdon toteuttamisen oikeutukseen? Vastauksena ei voi olla, että Jumala ei voi tällaista pyytää keneltäkään teistä, sillä ymmärtääkseni näin Hän on jo pyytänyt.
Vai.
Onko kysymys epäreilu? Miksi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
***Vailla taka-ajatuksia kysyn kristityksi itsensä mieltäviltä, kumman valitsisitte, Jumalan tahdon vai Iisakin hengen?***
mitä ajat takaa kysymyksen asettelulla. Ikään kuin olisi osa jäänyt kirjoittamatta, joten tarkenna.
Kuten sanoin, en ollut ironinen tai sarkastinen sanoessani "vailla taka-ajatuksia". Kysyin kysymyksen, pitäisin siitä, jos vastaisitte oman näkemyksenne dilemmaan. Totta kai oma näkemykseni vaikuttaa asiaan, mutta kykenen jossakin määrin ymmärtämään kristityn näkökulman asiaan, eikä aikomuksenani ole uskovaisia haukkua, vaan keskustella.
Siinähän Sol Weintraub painii samantapaisen ongelman kanssa...
Minusta predestinaatioon kykenevän Jumala kaikkivaltiaan ei tarvitse tuollaisi koejärjestelyjä tehdä..
Minä päättelisin,että "olipa sitten Jumala tai ei, niin kaikkivaltiudessaan ei saa minua itseään palvomaan. Menenpä tästä poikineni ja liityn Semoksen palvelijoiden iloiseen joukkoon.
Se jumpe on itse jo luvannut,että 'siemenestäni kasvaa suuri valtakunta', joten minun rankaisemiseni tai tappamiseni todistaisi kyseisen otuksen predestinaatiokaikkivaltiuden paskapuheeksi."
Hyperion on mainio kirja. Scifiä, fantasiaa, filosofiaa, uskontoa, sotaa ja seikkailua...
Philip K. Dickillä on muutama kirja myös joissa käsitellään uskonnollisia teemoja omaperäisellä otteella. Esim. Haudasta kohtuun, Valis ja Timothy Archerin sielunvaellus.
Lyhyesti: jos ääni päässäni käskisi mua tappamaan jonkun, en tottelisi vaan hakeutuisin hoitoon. Tuollainen käsky ei voisi olla Jumalasta lähtöisin, koska se on räikeästi UT:n hengen vastainen. VT:n kertomukset voivat kyllä olla kristityllekin jossakin mielessä opiksi – myös tämä kyseinen – mutta käyttäytymismalleiksi niistä ei missään nimessä ole. Testamenttihan on sen luontoinen asiakirja, että uusi aina korvaa edellisen.
Hyvä, hienoa. Siinä oli yksi hyvä perustelu ja samalla kysymyksen välttäminen. Jos olisin itse joutunut vastaamaan (joskin henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan Jumalan olemassaolo on vähintäänkin epäilyttävää), olisin vedonnut Uuden Testamentin ja Vanhan Testamentin välisen suhteen eroon, joka rakentuu ymmärtääkseni Jeesuksen kautta. Jeesus tietääkseni tuli korvaamaan vanhat lait uudella, rakkauden kaksoiskäskyllä, joten vastaavaa tilannetta tuskin Jumala asettaisi.
Mutta.
Vastaperusteluni: Jos voimme olettaa, että juutalaisten Jumala on sama kuin kristittyjen, joskaan juutalaiset eivät ole hyväksyneet Jeesusta siksi messiaaksi mitä he vieläkin odottelevat, eikö ole totta, että jos oletamme Jumalan olevan täydellinen, hänen ei tarvitsisi enää muuttua? Voiko Jumala olla väärässä? Miksi siis Jumala muuttuisi, koska ymmärtääkseni myös Jeesus on kolmiyhteistä Jumalaa?
Miksi siis Jumala ei voisi edelleenkin pyytää myös kristittyä tekemään samanlaista uhrausta?
Joten kysymys pysyy samana. Uhraisitko uskosi vai poikasi?
"Jumala ei ole muuttunut miksikään, mutta Hänen vaatimuksensa on joku jo täyttänyt (arvaa kuka). Tässä on se ero VT:n ja UT:n välillä, ja tästä syystä tällaisia ”uhraa poikasi” -käskyjä ei enää voi tulla (ja tätäkään ei siis pantu täytäntöön). Yksi kertakaikkinen uhri riittää ja sillä hyvä."
Mutta entäpä jos olettaisimme kyseisen uhrauksen olevan jotakin muuta kuin esimerkiksi oman poikansa tappaminen. Siis laventaisimme näkökulmaa, ja ottaisimme ajatuksen Aabrahamin uskonkoitoksesta vakavammin. Kyse on silti varsin vahvasta uskon koettelemuksesta.
Esimerkkinä oman maallisen omaisuuden hylkääminen, kuten apostolit tekivät. Olettaako jokainen kristitty Jumalalta jo valmiiksi sen, "että ei Jumala voi vaatia meiltä sellaista"? Mitä uskoa tällainen on? Ymmärtääkseni tämä tulisi olemaan ongelma kristitylle. Eikö jopa varsin monella ns. uskovaisella ole tällainen ajatus taustalla? Koska jos Jumala todella on olemassa, miksi hän ei tällaista voisi vaatia?
En usko, että Jeesus on itsensä uhraamalla uhrannut myös Jumalan oikeuden vaatia ihmisiltä jotakin. Vai onko?
Jehovalaiset joutuvat tekemään saman valinnan tilanteessa, jossa oman lapsen henki voitaisiin pelastaa verensiirrolla. Sitä en tiedä, onko heillä sama jumala kuin oli Aabrahamilla.
Edelleenkään en ymmärrä kysymyksesi asettelua kumman valitsisitte Jumalan tahdon vai Iisakin henken.
Uskovaisena pyrin aina tekemään Jumalan tahdon mukaan. Kaikki perustuu rakkauden käskyyn, rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi mielestäsi ja voimastasi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Iisak taas lupauksen lapsena toteutti Jumalan tahtoa koko elämänsä ajan ollen kuuliainen Jumalalle, joten uskovainen elää myös Iisakin hengessä totellessaan Jumalaa.
Israelin Jumala on Aabrahamin Iisakin ja Jaakobin Jumala ja Daavidin ja Jeesuksenkautta myös minun Jumalani.
Mitä taas Jumalan tahdon noudattamiseen tulee, niin Jumala on sanonut itse antavansa uskovaiselle voiman toteuttaa Hänen tahtoaan. Joka on vähässä uskollinen pannaan paljon vartijaksi. Ei uudestisyntynyt Kristitty vaella omassa voimassaan, vaan Jumala antaa jokaiselle päivälle oman voimansa.
Aabraham joutui kokemaan sen, minkä Jumala toteutti. On sanottu, että Jumala osoitti käskyllään Kristuksen kohtalon. Isä uhraa Poikansa ihmisten syntien tähden. Koska Jumala on jo suorittanut täydellisen uhrin Jeesuksessa Kristuksessa, vastaavaa urhia ei enää tämän tulkinnan mukaan vaadita.
Jeesus koetteli Pietarin uskoa kutsuessaan Pietarin vetten päälle kävelemään. Näin on uskovienkin kohdalla edelleen. Joskus joutuu lähtemään vetten päälle kävelemään Jumalaa kohti ja pitää vain luottaa, että Jumalan rakkaus kantaa.
Kysymyksen voisi esittää myös toisin. Kumpi oli Aabrahamille tärkeämpi, Jumala vai Iisak?
Tämän voi siirtää nykypäivään. Kumpi on ihmiselle tärkeämpää, katoava omaisuus vai Jumala. Ihminen ei voi palvoa kahta herraa, mammonaa ja Jumalaa. Tämäkin tuodaan raamatussa esiin useasti.
Kysymys ei ole epäreilu, Jumala voi vaatia uskovalta paljon, mutta hän tietää mitä ihminen kestää. Yhtään enempää hän ei vaadi.
"Kysymys ei ole epäreilu, Jumala voi vaatia uskovalta paljon, mutta hän tietää mitä ihminen kestää. Yhtään enempää hän ei vaadi."
Miksi sitten tehdään itsemurhia? Eikö jumala ole silloin vaatinut ihmiseltä enemmän kuin hän kestää.
Ehkä sen takia, ettei ihminen jaksa enää elää? Ei näe missään enää valoa tai toivoa? En tiedä, miksi Jumala antaa tällaista tapahtua.
Erään teorian mukaan paholainen valehtelee ihmiselle, ettei ole mitään toivoa, vaikka Raamatussa sanotaan:
"Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, jottei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä."(Joh.3:16)
Tämä tarkoittaa pelastumista jo tässä elämässä. Tuon jakeen mukaan YKSIKÄÄN joka uskoo Jeesukseen ei huku, vaan hänellä on juuri se toivo, joka monelta puuttuu.
Se, että joku ihminen kokee elämänsä niin raskaaksi, pimeäksi ja turhaksi, että päättää päivänsä oman käden kautta, on aina traagista, eikä selitystä tai vaihtoehtoa ehkä löydy. On vain kysymyksiä.Eikö?
Suomalaiset kävelevät harva se päivä vetten päällä. Ihan ilman uskoa...
-- Kumpi on ihmiselle tärkeämpää, katoava omaisuus vai Jumala. Ihminen ei voi palvoa kahta herraa, mammonaa ja Jumalaa. Tämäkin tuodaan raamatussa esiin useasti. --
Tuli vaan tossa sellainen mieleen, että tuolla mammonalla saa ruokaa ja kodin lämpöä. Onko parempi hyljätä nuo ja ottaa jumala tilalle ? Ja missä menee se raja jossa mammonaa "palvotaan" ?
kun rahanahneus tai maallinen hyvä menee kaiken edelle. Raamatussa sanotaan myös, että kyllä työmies palkkansa ansaitsee, eli ei raha kiellettyä ole juuri mainitsemistasi syistä. Rahan perässä juokseminen taas ei ole ihmiselle hyväksi, nähdäänhän se nykyaikana hyvin, kun suuret firmat siirtävät tuotantoaan ulkomaille ja suomalaiset joutuvat työttömiksi. Eikä kyseessä ole mikään taloudellinen ahdinko, vaan voiton tavoittelu.
Mammona voi olla myös kuuluisuutta ja siitähän moni on nykyään lähes valmis myymään sielunsa tai ainakin oman elämänsä, jotta saisi olla julkkis...
Raamatussa luvataan, että rakasta Jumalaa, niin kaikki muukin tulee perässä. Eli, Jumala pitää huolen siitä, että on sitä ruokaa ja kodin lämpöä. Moni lähetystyöntekijä on saanut kokea tämän hyvinkin vaikeissa oloissa, Jumala pitää huolen.
Kun antaa kaiken Jumalan käsiin, hän myös pitää siitä kaikesta huolen.