EU:n ideologia
Liittovaltion kiinteyttä vahvistaa myös EU:n yksi yhteinen ideologia ja yhteiskuntajärjestelmä. Uusliberalistisen kapitalismin vapaan kilpailun oloissa heikot sortuvat ja vahvat porskuttavat. Tätä ideologiaa Ahon hallitus alkoi toteuttaa jo ennen Suomen EU-jäsenyyttä, ns. eurosopeuttamisen aikana. Tästä on myös Lipposen hallitus jatkanut, ikään kuin vaihtoehtoa vähäosaisten riistolle ei muka olisi. Karl Marxin aikoinaan esittämä näky rikkaiden rikastumisesta ja köyhien köyhtymisestä pääomien ja tuotantovälineiden kasaantuessa yhä harvempiin käsiin alkaa EU:ssa näyttää entistä todentuntuisemmalta tulevaisuuden kuvalta.
Aikoinaan sosialismi mobilisoi kansanjoukot vastustamaan juuri tämänkaltaista kehitystä. ”Sosialistinen” Neuvostoliitto ei onnistunut sitä lopettamaan. Se päinvastoin yhdisti poliittisen ja taloudellisen harvainvallan katastrofaalisin seurauksin. Sosialismista ei tullut maailman kansojen yhdistäjää. Ns. sosialististen maiden totalitaristinen yhteiskuntajärjestys, kaiken kattava valvonta, sensuuri ja kova kuri olivat liian kaukana ideologian lupaamasta täydellisestä demokratiasta, taloudellisesta vauraudesta ja tasa-arvosta.
Demokratia ja legitimiteetti
Maastrichtin sopimuksen mukaan EU:n tavoitteisiin kuuluu ”kansanvallan ja oikeusvaltioperiaatteen kehittäminen ja lujittaminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen”. (J.1 art. 2) Juuri näinhän julkisessa asiakirjassa on vakuuteltavakin. Ulkopolitiikkaa käsittelevään lukuun sisällytettynä demokratia-periaatetta voidaan tulkita niin, että esim. kehitysmaat, joissa demokratia yleensä on huonolla tolalla, saattavat joutua EU:n painostuksen kohteeksi. ”Euroopan yhdysvallat” saattaa omaksua jonkinlaisen maailmanpoliisin roolin yhtä hyvin kuin Amerikan Yhdysvallatkin. Omia jäsenvaltioitaan EU voi myös painostaa oman mallinsa mukaisen demokratian hyväksymiseen. Demokratiassa EU:n suuret maat saavat enemmän ääniä ja pienten on taivuttava niiden tahtoon. Demokratia on enemmistövaltaa.
Demokratialla voidaan myös perustella EU:n laillisuutta. EU-maiden enemmistö on kansanäänestyksissä etukäteen hyväksynyt juuri EU:n tavan hallita. Äänestysten vuoksi EU-kansojen enemmistö pitää Unionia täysin legitiiminä eikä valita. Näin äänestykset veivät pohjaa pois tulevaisuuden mahdollisilta kapinoilta ja irrottautumisyrityksiltä. Joka maassa niitä ei tosin uskallettu järjestää suuren rahan voimakkaasta tuesta ja poliittisesta manipulaatiosta huolimatta. ”Kansanvaltaa” ym. voidaan vain tulkita monella eri tavalla. Aikoinaan sosialistiset maatkin vakuuttelivat olevansa maailman demokraattisimpia maita. Kuitenkin niitä voidaan paremmin pitää demokratian irvikuvina. Euroopan Unioniksi integroituneet valtiot ovat epäilemättä olleet maailman harvoja demokraattisia maita, jos demokratiana pidetään monipuoluejärjestelmää, vapaita vaaleja, vapaata lehdistöä jne. Demokratia voi kuitenkin vaihtua diktatuuriksi Euroopassakin. Siihen ei tarvita edes poikkeusoloja, vaikka sellaisetkin saadaan helposti aikaan taloudellisen laman myötä. Kansan ei tarvitse enää edes äänestää johtajikseen ”hitlereitä”. Se on jo äänestänyt.
EU:n oloissa demokratiavaje on jo yleisesti tunnettu asia. Päätäntävallan siirtämistä kansallisilta parlamenteilta EU:lle toteutetaan parhaillaan. Kansanedustuslaitosten merkitys hallitusten rinnalla on vähentynyt. Hallituksetkin ovat tulleet riippuvaisiksi muiden EU-maiden hallituksista ja nämä EU:n virkamiehistä. EU voi määritellä kansanvaltaiseksi oman järjestelmänsä, oikeusvaltioksi oman oikeusjärjestelmänsä ja ihmisoikeuksiksi ne säädökset, joita se tulee säätämään riippumatta siitä, miten monille varpaille se samalla astuu.
Suurpääoman valta
EU haluaa demokratiaa ja hyvinvointia luvatessaan yhdistää kansoja, mutta se ei edes lupaa taloudellista tasa-arvoa, ei veljeyttä eikä juuri muuta vapauttakaan kuin kapitalistin vapautta liikutella pääomia. Suurpääoman omistajat eivät hyödy kansallisvaltioista, varsinkaan jos ne rajoittavat pääoman vapaata maastavientiä, kuten Suomessa tehtiin ennen lamaa. Pääomapiirit haluavat sinne, missä on halpaa työvoimaa ja laajat markkinat. Pääomalla ei ole isänmaata. EU:n perustajiin kuuluneet teollisuuden pyöreän pöydän klubin edustajat, Bilderberg-ryhmä ja muut vapaamuuraripohjalla toimivat maailman ja Euroopan rikkaimpien ihmisten yhteenliittymät halusivat Unionia. He saivat poliitikot lähes laidasta laitaan toimimaan tahtonsa mukaisesti ja saavat yhä edelleen. Suuri osa tiedotusvälineistäkin on ollut vain näennäiskriittistä EU:n suhteen.
Totalitaristinen tulevaisuudenkuva
Liittovaltion kiinteyttä vahvistaa myös EU:n yksi yhteinen ideologia ja yhteiskuntajärjestelmä. Uusliberalistisen kapitalismin vapaan kilpailun oloissa heikot sortuvat ja vahvat porskuttavat. Tätä ideologiaa Ahon hallitus alkoi toteuttaa jo ennen Suomen EU-jäsenyyttä, ns. eurosopeuttamisen aikana. Tästä on myös Lipposen hallitus jatkanut, ikään kuin vaihtoehtoa vähäosaisten riistolle ei muka olisi. Karl Marxin aikoinaan esittämä näky rikkaiden rikastumisesta ja köyhien köyhtymisestä pääomien ja tuotantovälineiden kasaantuessa yhä harvempiin käsiin alkaa EU:ssa näyttää entistä todentuntuisemmalta tulevaisuuden kuvalta.
Aikoinaan sosialismi mobilisoi kansanjoukot vastustamaan juuri tämänkaltaista kehitystä. ”Sosialistinen” Neuvostoliitto ei onnistunut sitä lopettamaan. Se päinvastoin yhdisti poliittisen ja taloudellisen harvainvallan katastrofaalisin seurauksin. Sosialismista ei tullut maailman kansojen yhdistäjää. Ns. sosialististen maiden totalitaristinen yhteiskuntajärjestys, kaiken kattava valvonta, sensuuri ja kova kuri olivat liian kaukana ideologian lupaamasta täydellisestä demokratiasta, taloudellisesta vauraudesta ja tasa-arvosta.
Demokratia ja legitimiteetti
Maastrichtin sopimuksen mukaan EU:n tavoitteisiin kuuluu ”kansanvallan ja oikeusvaltioperiaatteen kehittäminen ja lujittaminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen”. (J.1 art. 2) Juuri näinhän julkisessa asiakirjassa on vakuuteltavakin. Ulkopolitiikkaa käsittelevään lukuun sisällytettynä demokratia-periaatetta voidaan tulkita niin, että esim. kehitysmaat, joissa demokratia yleensä on huonolla tolalla, saattavat joutua EU:n painostuksen kohteeksi. ”Euroopan yhdysvallat” saattaa omaksua jonkinlaisen maailmanpoliisin roolin yhtä hyvin kuin Amerikan Yhdysvallatkin. Omia jäsenvaltioitaan EU voi myös painostaa oman mallinsa mukaisen demokratian hyväksymiseen. Demokratiassa EU:n suuret maat saavat enemmän ääniä ja pienten on taivuttava niiden tahtoon. Demokratia on enemmistövaltaa.
Demokratialla voidaan myös perustella EU:n laillisuutta. EU-maiden enemmistö on kansanäänestyksissä etukäteen hyväksynyt juuri EU:n tavan hallita. Äänestysten vuoksi EU-kansojen enemmistö pitää Unionia täysin legitiiminä eikä valita. Näin äänestykset veivät pohjaa pois tulevaisuuden mahdollisilta kapinoilta ja irrottautumisyrityksiltä. Joka maassa niitä ei tosin uskallettu järjestää suuren rahan voimakkaasta tuesta ja poliittisesta manipulaatiosta huolimatta. ”Kansanvaltaa” ym. voidaan vain tulkita monella eri tavalla. Aikoinaan sosialistiset maatkin vakuuttelivat olevansa maailman demokraattisimpia maita. Kuitenkin niitä voidaan paremmin pitää demokratian irvikuvina. Euroopan Unioniksi integroituneet valtiot ovat epäilemättä olleet maailman harvoja demokraattisia maita, jos demokratiana pidetään monipuoluejärjestelmää, vapaita vaaleja, vapaata lehdistöä jne. Demokratia voi kuitenkin vaihtua diktatuuriksi Euroopassakin. Siihen ei tarvita edes poikkeusoloja, vaikka sellaisetkin saadaan helposti aikaan taloudellisen laman myötä. Kansan ei tarvitse enää edes äänestää johtajikseen ”hitlereitä”. Se on jo äänestänyt.
EU:n oloissa demokratiavaje on jo yleisesti tunnettu asia. Päätäntävallan siirtämistä kansallisilta parlamenteilta EU:lle toteutetaan parhaillaan. Kansanedustuslaitosten merkitys hallitusten rinnalla on vähentynyt. Hallituksetkin ovat tulleet riippuvaisiksi muiden EU-maiden hallituksista ja nämä EU:n virkamiehistä. EU voi määritellä kansanvaltaiseksi oman järjestelmänsä, oikeusvaltioksi oman oikeusjärjestelmänsä ja ihmisoikeuksiksi ne säädökset, joita se tulee säätämään riippumatta siitä, miten monille varpaille se samalla astuu.
Suurpääoman valta
EU haluaa demokratiaa ja hyvinvointia luvatessaan yhdistää kansoja, mutta se ei edes lupaa taloudellista tasa-arvoa, ei veljeyttä eikä juuri muuta vapauttakaan kuin kapitalistin vapautta liikutella pääomia. Suurpääoman omistajat eivät hyödy kansallisvaltioista, varsinkaan jos ne rajoittavat pääoman vapaata maastavientiä, kuten Suomessa tehtiin ennen lamaa. Pääomapiirit haluavat sinne, missä on halpaa työvoimaa ja laajat markkinat. Pääomalla ei ole isänmaata. EU:n perustajiin kuuluneet teollisuuden pyöreän pöydän klubin edustajat, Bilderberg-ryhmä ja muut vapaamuuraripohjalla toimivat maailman ja Euroopan rikkaimpien ihmisten yhteenliittymät halusivat Unionia. He saivat poliitikot lähes laidasta laitaan toimimaan tahtonsa mukaisesti ja saavat yhä edelleen. Suuri osa tiedotusvälineistäkin on ollut vain näennäiskriittistä EU:n suhteen.
Totalitaristinen tulevaisuudenkuva
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomi ja Halonen rikastuu- kansa kärvistelee kurjuudessaan...joku muu päättää että he voivat hyvin vaikka leipää ei ole pöydässä
usko vaan omaa asiaa.EU on iso rinkeli,ja jos pääse lähempi se rupee kukkara otta kokonaan pois,ennen kun yrittät maisttaa seen.