Daniel 9:2

70 vuotta alkoivat babylonialaisten tuhotessa Jerusalemin ja jättäessä Juudan maan autioksi.

Jeremia 52:12–15
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.52.html#12

Jeremia 52: 24–27
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.52.html#24

Jeremia 36:29–31
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.36.html#29


Kuitenkin ne, jotka luottavat pääasiassa maallisiin tietoihin tuon aikakauden ajanlaskun suhteen, ymmärtävät, että jos Jerusalem olisi tuhottu vuonna 587/586 eaa., niin Babylonin valtaamiseen ja siihen, että Kyyros päästi juutalaiset palaamaan kotimaahansa, ei missään tapauksessa olisi kulunut 70 vuotta. Yrittäessään saattaa asioita sopusointuun keskenään he väittävät, että Jeremian profetia alkoi täyttyä vuonna 605 eaa.

Myöhemmät kirjoittajat lainaavat Berossoksen sanoja, joiden mukaan Nebukadnessar ulotti Karkemiin taistelun jälkeen Babylonian vaikutusvallan koko Syyria-Palestiinaan ja palatessaan Babyloniin (valtaistuimelle nousunsa vuonna, v. 605 eaa.) hän vei juutalaisia vankeja pakkosiirtolaisuuteen. Näin ollen he arvelevat Babylonin orjuudessa vietetyn 70 vuotta kestäneen ajanjakson alkaneen vuonna 605 eaa. Se merkitsisi sitä, että tuo 70 vuoden ajanjakso olisi päättynyt vuonna 535 eaa. Mutta tähän tulkintaan liittyy joitakin suuria ongelmia.

Vaikka Berossos väittääkin Nebukadnessarin ottaneen juutalaisia vankeja valtaannousunsa vuonna, niin mitkään nuolenpääkirjoitukset eivät tue sitä. Ja mikä vielä tärkeämpää, Jeremian 52:28–30 kertoo tarkasti Nebukadnessarin ottaneen juutalaisia vankeja 7:ntenä, 18:ntena ja 23. vuotenaan, EI valtaannousunsa vuonna. Myös juutalainen historioitsija Josephus toteaa, että samana vuonna, jolloin Karkemiin taistelu käytiin, Nebukadnessar valloitti koko Syyria-Palestiinan "paitsi Juudeaa". Hän on näin ollen eri mieltä Berossoksen kanssa, ja hänen toteamuksensa on ristiriidassa sen väitteen kanssa, että juutalaisten orjuuden 70 vuotta alkoivat samana vuonna kuin Nebukadnessar nousi valtaistuimelle. (Antiquities of the Jews X, vi, 1.)

Jeremia 52:28-30
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.52.html#28

Lisäksi Josephus kertoo muualla babylonialaisten aikaansaamasta Jerusalemin tuhosta ja sanoo sitten, että "koko Juudea ja Jerusalem sekä temppeli pysyivät hylättyinä 70 vuotta". (Antiquities of the Jews X, ix, 7) Hän osoittaa painokkaasti, että "kaupunkimme oli AUTIO 70 vuotta kestäneen ajanjakson Kyyroksen päiviin asti". ("Apionia vastaan" [Against Apion] I, 19) Tämä on sopusoinnussa 2. Aikakirjan 36:21:n ja Danielin 9:2:n kanssa, joiden mukaan ennustetut 70 vuotta olivat maalle 70 täydellisen autioituksen vuotta. 100-luvulla kirjoittanut Antiokian piispa Teofilus osoittaa myös, että nuo 70 vuotta alkoivat temppelin tuhoamisella sen jälkeen kun Sidkia oli hallinnut 11 vuotta.

2. Aikakirja 36:21
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Aik.36.html#21

Daniel 9:2
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Dan.9.html#2

2. Kuningasten kirja 24:18–25:21
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kun.24.html#18
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kun.25.html


Mutta Raamattu itse sisältää vielä voimakkaampia todisteita sitä väitettä vastaan, että nuo 70 vuotta alkoivat vuonna 605 eaa. ja että Jerusalem hävitettiin vuonna 587/586 eaa.

Kuten sanottu, jos alkaisimme laskea vuodesta 605 eaa., niin nuo 70 vuotta ulottuisivat vuoteen 535 eaa. Mutta henkeytetty raamatunkirjoittaja Esra kertoi, että nuo 70 vuotta kestivät "Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäiseen hallitusvuoteen" asti, jolloin hän antoi säädöksen, joka salli juutalaisten palata kotimaahansa. (Esra 1:1–4; 2. Aikakirja 36:21–23) Historioitsijat uskovat, että Kyyros valloitti Babylonin lokakuussa vuonna 539 eaa. ja että Kyyroksen ensimmäinen hallitusvuosi alkoi keväällä vuonna 538 eaa. Jos Kyyroksen säädös annettiin hänen ensimmäisen hallitusvuotensa loppupuolella, niin juutalaiset pystyivät helposti palaamaan kotimaahansa seitsemänteen kuukauteen (tisriin) mennessä, kuten Esran 3:1 sanoo; se olisi vuoden 537 eaa. lokakuu.

Esra 1:1-4
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Esra.1.html

2.Aikakirja 36:21-23
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Aik.36.html#21

Mutta ei ole MITÄÄN JÄRKEVÄÄ TAPAA siirtää Kyyroksen ensimmäistä vuotta vuodesta 538 vuoteen 535 eaa. Jotkut jotka ovat yrittäneet selittää ongelman vähäpätöiseksi, ovat kaukaa haetusti väittäneet, että puhuessaan "Kooreksen ensimmäisestä vuodesta" Esra ja Daniel katsoivat asiaa joltakin erityisesti JUUTALAISELTA näkökannalta, joka poikkesi Kyyroksen hallituskauden virallisesta laskutavasta. Mutta sitä ei voida puoltaa, sillä sekä ei-juutalainen käskynhaltija että persialaisista arkistoista löydetty asiakirja ovat yksimielisiä siitä, että säädös annettiin Kyyroksen ensimmäisenä vuonna, aivan kuten raamatunkirjoittajat tarkasti ja selvästi kertoivat.

Esra 5:6, 13
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Esra.5.html#6

Esra 6.1-3
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Esra.6.html

Daniel 1:21
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Dan.1.html#21

Daniel 9:1-3
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Dan.9.html

Jehovan "hyvä lupaus" on läheisessä yhteydessä tuohon ennustettuun 70 vuoden ajanjaksoon, sillä Jumala sanoi:
"Sillä näin sanoo Herra: Vasta kun ne seitsemänkymmentä Baabelin vuotta ovat täyttyneet, minä katson teidän puoleenne ja panen täytäntöön teitä kohtaan hyvän lupaukseni ja palautan teidät tähän paikkaan." (Jeremia 29:10)

Daniel piti tuota lupausta varmana uskoen, että nuo 70 vuotta eivät olleet pyöreä luku, vaan TARKKA AIKAMÄÄRÄ, johon saattoi luottaa. (Daniel 9:1, 2) Ja hänen käsityksensä osoittautui oikeaksi.

"hyökkäämään Juudaan ja hävittämään sitä sen sanan mukaisesti, jonka hän oli palvelijoittensa, profeettojen, suulla puhunut. 3 Että Juudalle näin kävi, oli Herran tahto. Herra työnsi Juudan pois kasvojensa edestä"

Vertaile mm.

3.Moos.26:33 KR-92
http://www.evl.fi/raamattu/1992/3Moos.26.html#33

2.Kunink. 23:27
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kun.23.html#27

Jeremia 4:27
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.4.html#27

Jeremia 9:10
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.9.html#10

Jeremia 25:1,2, 8-11
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.25.html
"..tuli profeetta Jeremialle Juudaa koskeva sana. 2 Tämän sanan hän puhui koko Juudan kansalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille"

Jeremia 32:43
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.32.html#43

Sakarja 7:14
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Sak.7.html#14



Samarian valloituksen jälkeen Israelin valtakunnan kymmenen heimoa vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Maa ei kuitenkaan jäänyt autioksi, kuten kävi Juudalle 607 eaa. tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeen. Assyrian kuningas siirsi väkeä Babylonista, Kutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista asumaan Israelin kaupunkeihin. Heidän jälkeläisensä asuivat yhä siellä, kun juutalaiset palasivat Jerusalemiin 537 eaa. rakentamaan temppeliä uudelleen.

2Ku 17:6, 24
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kun.17.html#24

Esr 4:1, 2
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Esra.4.html#2

Raamatun profetian mukaan tuota 70 vuoden ajanjaksoa ei voida soveltaa mihinkään muuhun aikaan kuin Juudan autioituksen, johon liittyi Jerusalemin hävitys, ja juutalaisten pakkosiirtolaisten kotimaahansa paluun väliseen aikaan. Tämän paluun mahdollisti Kyyroksen antama säädös.

Raamatun profetiassa sanotaan selvästi, että JUUDAN MAAN AUTIOITUKSEN pituus olisi 70 vuotta. Profeetta Daniel ymmärsi profetian näin, sillä hän totesi: "Minä, Daniel, havaitsin kirjoista niiden vuosien luvun, joista Jehovan sana oli tullut profeetta Jeremialle Jerusalemin AUTIOITUSTEN täyttämiseksi, nimittäin seitsemänkymmentä vuotta." (Daniel 9:2.) 2. Aikakirjan 36:20, 21:ssä kuvaillaan ensin Nebukadnessarin suorittamaa Jerusalemin valloitusta ja sanotaan sitten: "Lisäksi hän vei miekalta säilyneet vankeina Babyloniin, ja heistä tuli hänen ja hänen poikiensa palvelijoita, kunnes Persian kuningaskunta alkoi hallita, Jeremian suun kautta puhutun Jehovan sanan täyttämiseksi, KUNNES MAA OLI MAKSANUT SAPATTINSA. Kaikki autioitettuna olonsa päivät se piti sapattia seitsemänkymmenen vuoden täyttämiseksi."

Jerusalemin lopullinen piiritys alkoi Sidkian 9. vuonna (609 eaa.), ja kaupunki kukistui hänen 11. hallitusvuonnaan (607 eaa.), joka vastaa Nebukadnessarin 19:ttä todellista hallitusvuotta (hänen valtaistuimellenousuvuodestaan 625 eaa. laskettuna) (2.Kuningasten kirja 25:1-8). Tuon vuoden viidennessä kuussa (abkuussa, joka vastaa heinä-elokuuta) kaupunki sytytettiin tuleen, muurit hajotettiin ja suurin osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen. "Jotkut maan alhaisosta" saivat kuitenkin jäädä, ja he jäivät sinne Nebukadnessarin nimittämän Gedaljan murhaan saakka, jolloin he pakenivat Egyptiin ja Juuda jäi KOKONAAN AUTIOKSI. (2.Kuninkaiden kirja 25:9–12, 22–26.) Tämä tapahtui seitsemännessä kuussa, etanimkuussa (eli tisrikuussa, joka vastaa syys-lokakuuta). Niiden 70 autioituksen vuoden laskemisen on siksi täytynyt alkaa suurin piirtein lokakuun 1. päivästä 607 eaa. ja päättyä vuonna 537 eaa. Tämän jälkimmäisen vuoden seitsemänteen kuuhun mennessä ensimmäiset takaisin kotimaahansa palaavat juutalaiset saapuivat Juudaan, 70 vuoden kuluttua maan täydellisen autioituksen alkamisesta. (2.Aikakirja 36:21–23; Esra 3:1.)

2.Kuningasten kirja 25:1-8
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kun.25.html

2.Kuningasten kirja 25:9-12
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kun.25.html#9

2.Kuningasten kirja 25:22-26
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kun.25.html#22

2.Aikakirja 36:21-23
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Aik.36.html#21

Esra 3:1
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Esra.3.html    

Pakkosiirtolaisuudesta paluun toisena vuonna (536 eaa.) temppelin perustus laskettiin jälleen Jerusalemissa, mutta uudelleen rakennettu temppeli valmistui vasta (persialaisen) Dareios I:n kuudentena hallitusvuonna.

Esr 3:8–10; 6:14, 15
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Esra.3.html
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Esra.6.html


Koska Dareios ei asettunut Babyloniin ennen kuin hän oli kukistanut kapinallisen Nebukadnessar III:n joulukuussa 522 eaa. ja pian sen jälkeen vanginnut ja surmannut hänet Babylonissa, vuotta 522 eaa. voidaan pitää kuningas Dareios I:n valtaistuimellenousuvuotena. Hänen ensimmäinen hallitusvuotensa alkoi siten keväällä 521 eaa. (Babylonian Chronology, 626 B.C.–A.D. 75 s. 30.)

Dareioksen kuudes vuosi alkoi sen vuoksi 12. huhtikuuta 516 eaa. ja jatkui vuoden 515 eaa. maaliskuun loppuun. Tämän perusteella Serubbabelin johtama Jehovan temppelin uudelleen rakentaminen saatiin päätökseen 6. maaliskuuta 515 eaa.

Hyödyllinen viite tämän kuninkaiden aikakauden pituudesta löytyy Hesekielin 4:1–7:ssä kuvaillusta Jerusalemin piirityksen jäljittelystä, jonka profeetta Hesekiel suoritti Jumalan määräyksestä. Hesekielin oli maattava vasemmalla kyljellään 390 päivää kantaakseen "Israelin huoneen erhettä" ja oikealla kyljellään 40 päivää kantaakseen "Juudan huoneen erhettä", ja jokaisen päivän osoitettiin vastaavan yhtä vuotta.

Nuo tällä tavoin vertauskuvatut kaksi ajanjaksoa (390 vuotta ja 40 vuotta) aivan ilmeisesti vastasivat sitä, kuinka pitkään Jehova osoittaisi kärsivällisyyttä näitä kahta epäjumalia palvovaa valtakuntaa kohtaan.

Juutalaiset ymmärtävät tämän profetian seuraavasti: "Pohjoisen valtakunnan syyllisyys kesti 390 vuotta ([tietolähteinä] Seder Olam [varhaisin pakkosiirtolaisuuden jälkeisen ajan kronikka, joka on säilynyt heprean kielellä], [ja rabbit] Raši ja Ibn Ezra). Abarbanel, jota Malbim lainaa, laskee Samarian syyllisyyden ajan siitä, kun hajaannus tapahtui Rehabeamin aikana ... Jerusalemin kukistumiseen. ...OIKEA [kylki, jolla Hesekiel makasi] tarkoittaa etelää, ts. Juudan valtakuntaa, joka sijaitsi etelässä eli oikealla. .... Juudan turmelus kesti neljäkymmentä vuotta, jotka alkoivat pian Samarian kukistumisen jälkeen. Malbimin mukaan aika lasketaan Josian kolmannestatoista hallitusvuodesta .... jolloin Jeremia aloitti palveluksensa. (Jer. 1:2.)" (Soncino Books of the Bible, toim. A. Cohen, Hesekielin kommentaari, Lontoo 1950, s. 20, 21.

Hesekiel 4:1-7
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hes.4.html

Jeremia 1:2
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Jer.1.html

Jos kaikki Juudan kuninkaiden (Rehabeamista Sidkiaan) hallitusvuodet lasketaan yhteen, saadaan lopputulokseksi 393 vuotta. Vaikka jotkut Raamatun ajanlaskua tutkivat pyrkivät saattamaan kuninkaita koskevat tiedot sopusointuun keskenään Juudan lukuisten yhteishallituskausien ja "interregnumien" (hallitsijattomien väliaikojen) avulla, näyttää välttämättömältä ottaa huomioon vain yksi yhteishallituskausi. Joramin sanotaan (ainakin masoreettisessa tekstissä ja joissakin vanhimmissa Raamatun käsikirjoituksissa) tulleen kuninkaaksi, kun "Josafat oli Juudan kuninkaana", mikä antaa perusteita olettaa, että kyseessä oli yhteinen hallituskausi; 2.Kuninkaiden kirja 8:16. Näin koko ajanjakso pysyy 390 vuoden rajoissa.

2.Kuninkaiden kirja 8:16
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kun.8.html

Raamattu auttaa meitä saamaan selville, milloin Jerusalem tuhottiin, ja se kestää vertailun maallisen ajanlaskun kanssa


Profeetta Jeremia ennusti, että babylonialaiset tuhoaisivat Jerusalemin ja tekisivät kaupungin ja maan autioksi.
Jeremia 25:8, 9
8. Sentähden näin sanoo Herra Sebaot: Koska te ette ole kuulleet minun sanojani,
9. niin katso, minä lähetän sanan, minä nostan kaikki pohjanpuolen kansanheimot, sanoo Herra, sanan Nebukadressarille, Baabelin kuninkaalle, palvelijalleni, ja tuon heidät tätä maata ja sen asukkaita vastaan ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansoja vastaan. Ja nämä minä vihin tuhon omiksi ja teen heidät kauhistukseksi, ivan vihellykseksi ja ikuisiksi raunioiksi.


Hän lisäsi: "Niin koko tämä maa tulee raunioiksi, autioksi, ja nämä kansat palvelevat Baabelin kuningasta seitsemänkymmentä vuotta." -Jeremia 25:11

Nuo 70 vuotta kuluivat umpeen, kun Kyyros Suuri (Raamatussa Koores) ensimmäisenä vuotenaan vapautti juutalaiset, ja he palasivat kotimaahansa.
2. Aikakirja 36:17–23
17. Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin.
18. Ja kaikki Jumalan temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin.
19. Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin.
20. Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan.
21. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan - niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi - kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.
22. Mutta Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin:
23. "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne."

Me uskomme, että totuudenmukaisin tulkinta Jeremian 25:11:stä ja muista raamatunkohdista on, että nuo 70 vuotta alkoivat babylonialaisten tuhotessa Jerusalemin ja jättäessä Juudan maan autioksi.
Jeremia 52:12–15,
12. Viidennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä, Baabelin kuninkaan Nebukadressarin yhdeksäntenätoista hallitusvuotena, tuli Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, joka palveli Baabelin kuningasta, Jerusalemiin.
13. Hän poltti Herran temppelin ja kuninkaan linnan ja kaikki Jerusalemin talot; kaikki ylhäisten talot hän poltti tulella.
14. Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka henkivartijain päälliköllä oli mukanaan, repi maahan kaikki Jerusalemin muurit, yltympäri.
15. Ja Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, siirsi maasta pois osan kansan köyhiä ja kansan tähteitä, mitä oli jäljellä kaupungissa, sekä ne, jotka olivat menneet Baabelin kuninkaan puolelle, ja loput käsityöläisistä

Jeremia 52:24–27
24. Ja henkivartijain päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa,
25. ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maakansasta, jotka tavattiin kaupungista.
26. Nämä otti Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan.
27. Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda siirrettiin pois maastansa.

Jeremia 36:29–31
29. Ja sano Juudan kuninkaasta Joojakimista: Näin sanoo Herra: Sinä olet polttanut tämän kirjakäärön sanoen: 'Miksi olet kirjoittanut siihen näin: Baabelin kuningas on tuleva ja hävittävä tämän maan ja lopettava siitä ihmiset ja eläimet?'
30. Sentähden sanoo Herra Juudan kuninkaasta Joojakimista näin: Hänellä ei ole oleva jälkeläistä, joka istuisi Daavidin valtaistuimella; ja hänen ruumiinsa viskataan pois, virumaan päivän helteessä ja yön kylmässä.
31. Ja minä rankaisen häntä ja hänen jälkeläisiänsä ja hänen palvelijoitansa heidän pahojen tekojensa tähden. Ja minä annan tulla heille ja Jerusalemin asukkaille ja Juudan miehille kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut, vaikka he eivät ole kuulleet."

"Kun Kyyros määräsi, että juutalaisten pakkosiirtolaisuus päättyy, hän täytti tehtävänsä Jehovan Israelille asettamana 'voideltuna paimenena'

2.Aikakirja 36:22, 23
22. Mutta Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin:
23. "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon Herra, hänen Jumalansa, ja hän menköön sinne."
Esra 1:1–4
1. Kooreksen, Persian kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena herätti Herra, että täyttyisi Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, Kooreksen, Persian kuninkaan, hengen, niin että tämä koko valtakunnassansa kuulutti ja myös käskykirjassa julistutti näin:
2. "Näin sanoo Koores, Persian kuningas: Kaikki maan valtakunnat on Herra, taivaan Jumala, antanut minulle, ja hän on käskenyt minun rakentaa itsellensä temppelin Jerusalemiin, joka on Juudassa.
3. Kuka vain teidän joukossanne on hänen kansaansa, sen kanssa olkoon hänen Jumalansa, ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, rakentamaan Herran, Israelin Jumalan, temppeliä. Hän on se Jumala, joka asuu Jerusalemissa.
4. Kuka vain on jäljellä, se saakoon, missä asuukin muukalaisena, paikkakuntansa miehiltä kannatukseksi hopeata ja kultaa, tavaraa ja karjaa ynnä vapaaehtoisia lahjoja Jumalan temppelin rakentamiseksi Jerusalemiin."


Julistus esitettiin "Persian kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä vuonna" eli ensimmäisenä vuonna, jona hän hallitsi valloitettua Babylonia. Danielin 9:1:ssä Raamatun kertomus puhuu "Dareioksen ensimmäisestä vuodesta", ja tämä on ehkä ollut Babylonin kukistumisen ja "Kyyroksen ensimmäisen vuoden" (Babylonin hallitsijana) välissä. Jos näin oli, tämä merkitsisi sitä, että kirjoittaja ajatteli ehkä Kyyroksen ensimmäisen vuoden alkaneen loppuvuodesta 538 eaa. Jos kuitenkin Dareiosta pidetään Babylonian varakuninkaana, jolloin hän olisi hallinnut yhtäaikaa Kyyroksen kanssa, Kyyroksen ensimmäinen hallitusvuosi kesti babylonialaisen tavan mukaan laskettuna nisankuusta 538 nisankuuhun 537 eaa.

Raamatun kertomuksen mukaan Kyyroksen säädös, jonka nojalla juutalaiset vapautettiin palaamaan Jerusalemiin, esitettiin todennäköisesti loppuvuodesta 538 tai alkuvuodesta 537 eaa. Tällöin juutalaispakkosiirtolaisilla olisi ollut aikaa valmistautua muuttoon Babylonista, tehdä pitkä matka Juudaan ja Jerusalemiin (matka joka saattoi Esra 7:9:n mukaan kestää nelisen kuukautta) ja silti asettua asumaan Juudassa sijaitseviin "kaupunkeihinsa" "seitsemännessä kuussa" (tisrikuussa) 537 eaa. (Esra 3:1, 6.) Tämä merkitsi ennustetun 70-vuotisen Juudan autioituksen päättymistä; autioitus oli alkanut samassa kuussa, tisrikuussa, 607 eaa.

2.Kuninkaiden kirja 25:22–26
22. Mutta sen väen käskynhaltijaksi, joka jäi Juudan maahan, sen, jonka Nebukadnessar, Baabelin kuningas, jätti sinne, hän asetti Gedaljan, Ahikamin pojan, Saafanin pojanpojan.
23. Kun kaikki sotaväen päälliköt, he ja heidän miehensä, kuulivat, että Baabelin kuningas oli asettanut Gedaljan käskynhaltijaksi, tulivat he miehinensä Gedaljan luo Mispaan, nimittäin Ismael, Netanjan poika, Joohanan, Kaareahin poika, netofalainen Seraja, Tanhumetin poika, ja Jaasanja, maakatilaisen poika.
24. Ja Gedalja vannoi heille ja heidän miehillensä ja sanoi heille: "Älkää peljätkö kaldealaisten palvelijoita. Jääkää maahan ja palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te menestytte."
25. Mutta seitsemännessä kuussa tuli Ismael, Netanjan poika, Elisaman pojanpoika, joka oli kuninkaallista sukua, mukanaan kymmenen miestä, ja he löivät kuoliaaksi Gedaljan ja ne Juudan miehet ja kaldealaiset, jotka olivat hänen kanssansa Mispassa.
26. Silloin nousi kaikki kansa, pienimmästä suurimpaan, ja samoin sotaväen päälliköt, ja he menivät Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia

2Ai 36:20, 21
20. Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan.
21. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan - niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi - kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.

>>
Seuraava huomattava ajankohta on Artakserkseen (Longimanus) 20. vuosi, jona Nehemia sai luvan mennä rakentamaan Jerusalemia uudelleen (Nehemia 2:1, 5–8)[a]
Tämän vuoden tapahtumat, joihin kuului Jerusalemin ja sen muurien uudelleen rakentaminen, ovat lähtökohtana Danielin 9:24–27:ssä olevalle profetialle "seitsemästäkymmenestä viikosta". Siinä mainitut viikot ovat selvästi "vuosiviikkoja" (Daniel 9:24, KR-92, RS, AT, Mo), ja niiden yhteismäärä on 490 vuotta. Profetiassa viitattiin Jeesuksen ilmaantumiseen Messiaana vuonna 29 ya., hänen kuolemaansa "viikon puolivälissä" eli viimeisen vuosiviikon keskellä, nimittäin vuonna 33, ja Jumalan juutalaisia kohtaan osoittaman erikoissuosion kauden päättymiseen vuonna 36. Ne 70 vuosiviikkoa päättyivät siis Corneliuksen kääntymykseen, 490 vuoden kuluttua vuodesta 455 eaa. (Apost. 10:30–33, 44–48; 11:1)

[a]Näin ollen kreikkalaisten, persialaisten ja babylonialaisten lähteiden todisteet osoittavat yhtäpitävästi, että Artakserkseen valtaantulovuosi oli 475 eaa. ja hänen ensimmäinen hallitusvuotensa 474 eaa. Tämän mukaisesti Artakserkseen 20. vuosi, jolloin Danielin 9:24:n 70:tä viikkoa aletaan laskea, oli 455 eaa. Jos laskemme Danielin 9:25:n perusteella 69 vuosiviikkoa (483 vuotta) vuodesta 455 eaa., tulemme siihen merkittävään vuoteen, jolloin Messias, Johtaja, saapui.
Vuodesta 455 eaa. vuoteen 1 ya. on täydet 455 vuotta. Kun siihen lisätään (483 vuodesta) puuttuvat 28 vuotta, tullaan vuoteen 29 ya., juuri siihen vuoteen, jolloin Jeesus Nasaretilainen kastettiin vedessä ja voideltiin pyhällä hengellä ja jolloin hän aloitti julkisen palveluksensa Messiaana eli Kristuksena (Lu 3:1, 2, 21, 22) >> Lainattu wt julkaisusta


Nehemia 2:1, 5 - 8
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Neh.2.html

Daniel 9:24, KR-92
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Dan.9.html

Apostolien teot 10:30–33
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Apt.10.html

Apostolien teot 10: 44–48
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Apt.10.html

Luukas 3:1, 2, 21, 22
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Luuk.3.html

Apostolien teot 11:1
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Apt.11.html

minun puolesta vaikka pitempääkin.Sama kuin poliitikassakin, mutta siellä sentään järjestetään valit ja katsotaan kuka voittaa!

Jumalasta tuossa ns. (V)anhassa (T)estamentissa käytetään toistuvasti Heprean monikkomuotoista ilmaisua Elohim, eikä lainkaan yksikkömuotoista ilmaisua Eloah. Mikä mahtaa olla syynä moiseen? Ja - please - älä sano, että kolominnaesuuvvestahan tässä ilimiselevästi kysymys ompi.

http://www.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/html/finnish/1933,38/Jer.27.html

Tuossa yllä on linkki Jeremian 27. lukuun. Avaa se ja lue samalla, mitä siinä kerrotaan. Esitän sisällön tässä sanallisesti.


Luku alkaa sanoilla:
1. Joojakimin, Joosian pojan, Juudan kuninkaan, hallituksen alussa tuli
Herralta tämä sana Jeremialle

Jeremia sai siis Joojakimin hallituskauden alussa (JT:t huom., MILLOIN se oli?) Jumalalta ilmoituksen, että alueen kaikki kansakunnat joutuvat Babylonian ja Nebukadnessarin vallan alaisiksi 70 vuoden ajaksi.
Tuon 70 vuotta kestävän Israelilaisten tottelemattomuudesta johtuneen rangaistusajan ydinajatuksena ei suinkaan ollut Jerusalemin tuhoaminen. Kyse oli kansojen alistamisesta Babylonian vallan alle, jonka yhtenä näkyvänä tunnuspirteenä oli vankien, pakkosiirtolaisten, ottaminen.

Jakeeseen 11 asti kerrotaan asioista, jotka olivat jo tapahtuneet paljon aikaisemmin!
Alueen kansat oli alistettu Babylonian alaisuuteen (vaikka moni ennustelija ei sitä aikanaan uskonut) ja Jerusalem oli myös vallattu, suuri osa kansaa vagittu ja temppelikalusteita viety pois.

Toisin kuin Jehovan todistajat koittavat uskotella, YDIN asiassa ei ollut Jerusalemin tuhoaminen. Nuo kansojen alistamisen (pakkosiirtolaisuuden) tapahtumat eli 70-vuotinen alistamiskausi oli ollut jo kauan käynnissä, kun Jeremia varoitti jakeessa 12 eteenpäin Sidkiaa.

Jerusalem oli vallattu ja alistettu Babylonian alaisuuteen jo paljon aikaisemmin, mutta siellä oli virinyt kapinahenki Nebukadnessaria kohtaan väärien ennustelijoiden vuoksi. Jumala oli luvannut, että kaikki kansat ja kaupungit, jotka nöyrtyvät palvelemaan Nebukadnessaria 70 vuoden ajan, saavat asua kotiseuduillaan viljelemässä maata, jotta Nebu saa siitä verotuloja.

Jerusalemin kapinaliike kesken tuota 70-vuotisjaksoa huolestutti Jeremiaa:
12. Sidkialle, Juudan kuninkaalle, minä puhuin aivan samalla tavalla, sanoen: Taivuttakaa kaulanne Baabelin kuninkaan ikeen alle ja palvelkaa häntä ja hänen kansaansa, niin te saatte elää.
13. Miksi pitäisi teidän kuolla, sinun ja sinun kansasi, miekkaan, nälkään ja ruttoon, niinkuin Herra on uhannut sitä kansaa, joka ei tahdo palvella Baabelin kuningasta?
14. Ja älkää kuulko niiden profeettain sanoja, jotka sanovat teille näin: "Ette te joudu palvelemaan Baabelin kuningasta"; sillä valhetta he ennustavat teille.

Kaikki alueen kansat Jerusalemia myöten olivat olleet Nebukadnessarin alamaisia jo lähes 20 vuoden ajan, kunnes tuo Jerusalemin kapina alkoi. Suurin osa pakkosirtolaisista oli otettu jo paljon aikaisemmin vangiksi (pariin otteseen), mm. Hesekiel (ks. Hes.33:21).

Jerusalemia EI OLLUT tarkoitus tuhota!
Jeremia esittikin siksi vetoomuksen:
16. Ja papeille ja koko tälle kansalle minä puhuin sanoen: Näin sanoo Herra: Älkää kuulko profeettainne sanoja, niiden, jotka ennustavat teille sanoen: "Katso, Herran temppelin astiat tuodaan nyt kohta takaisin Baabelista"; sillä valhetta he ennustavat teille.
17. Älkää kuulko heitä. Palvelkaa Baabelin kuningasta, niin te saatte elää. Miksi pitäisi tämän kaupungin tulla raunioiksi?

Huomaa, ettei 70-vuotisen ennustuksen täyttämiseksi ollut minkäänlaista tarvetta tuhota Jerusalemia. Kyse oli VAIN edelleen alistumisesta Babylonian alaisuuteen, jota vastaan Jerusalem oli alkanut KAPINOIMAAN. Autioitus (=Jeremian varhaisempi jo toteutumaan alkanut enustus) ei siis ollut vasta ALKAMASSA tuosta tapahtumasta.

Kansojen autioitus ei tarkoittanut noiden kaikkien alueiden täydellistä tyhjentämistä niillä asuneista ihmisistä (muista jakeen 11. alkuperäinen lupaus: "Mutta sen kansan, joka taivuttaa kaulansa Baabelin kuninkaan ikeen alle ja palvelee häntä, sen minä annan jäädä omaan maahansa, sanoo Herra; se saa sitä viljellä ja siinä asua."), vaan kysymys oli kuvaannollisesta autonomiaan kohdituneesta autioituksesta, oman vallankäytön luovuttamisesta Babylonialle!

19. Sillä näin sanoo Herra Sebaot pylväistä, vaskimerestä, altaiden telineistä ja muista kaluista, jotka vielä ovat jäljellä tässä kaupungissa
20. ja joita Nebukadnessar, Baabelin kuningas, ei ottanut mukaansa, kun hän vei Jekonjan, Joojakimin pojan, Juudan kuninkaan, sekä kaikki Juudan ja Jerusalemin ylimykset Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.

Jerusalemin tuhoaminen oli vain tuon 70-vuotisen jakson aikana tapahtunut kapinointia seurannut ei välttämätön rangaistus. Ei suinkaan alku tuolle 70 vuodelle!

Paljon on tullut kommentteja, mutta jehovat eivät ole vielä kyenneet vastamaan kysymykseen joka koskee Dan. 9:2:ta. Kysymyshän kuuluu "mikä on teidän jehovantodistajien käsitys tuosta monikkomuodosta 'autioitukset'? Mitä tuo tarkoittaa teidän mielestänne?"

Tuohon ei siis ole tullut todistajilta ainuttakaan kunnollista vastausta ja tuskin tuleekaan, näin arvelinkin. ;-)

-Corrector-