Tarina teille kaikille teille, jotka olette eksyksissä
Olkaa hyvät;
Minä en enää
tiedä minne mennä.
Minä en enää tiedä
minne kuulun.
Minä en tiedä
missä kotini on.
Onko se metsien tummissa äärissä.
Kaukana horisontin.
Minä en enää tiedä
missä huoneeni on.
Enkä minä tiedä missä
sinä olet.
Enkä minä enää tiedä kuka olen,
mihin kuulun tässä rajattomuuden
tilassa metsien äärissä.
Tässä tuntemattomuuden
syvässä tilassa.
Yössä hiljaisessa äärettömässä, jossa
makaan yksin sängyssä
peittonani tähtitaivas rajaton.
Et ole enää vieressäni.
En enää nää kauniita unisen kuvan
kasvojasi.
Nään vain varjot tummat liikkuvat.
En enää kuule rakkauden kuiskauksiasi unen läpi. En enää nää raollaan olevia huuliasi.
Kuun valaisemia kasvojasi. Ne ikuisesti ovat kadonneet johonkin tuntemattomaan kaukaisuuteen
iäisyyden rajattomuuteen.
Vieressäni on vain rajattomuuden tyhjyyden tumma tila odottavassa hiljaisuuden tilassa.
Nään pimeyden väistyvän valon tieltä.
Aamun sarastaeassa hiipuu
varjot metsien tummiin reunoihin.
Valo alkaa valtaamaan tilan. Yön tummuus
väistyy. Kuulen tuulen henkäyksen.
Verhon liikahduksen.
Henkitykseni. Hiljaisuuden.
Ei aamussa enää äänesi kuulu.
Ei huoneessa tuoksusi enää tunnu.
Ei sinun lämpösi ihollani tunnu,
Aamun viiltävä kylmyys ihollani tuntuu.
Kietoo minut syliinsä viileään.
Hiljaiseen. Kuulen vain tuulen
henkäyksen, metsän rajojen huminan.
Et ole enää täällä. Ei äänesi enää kuulu.
Ei tuoksusi huoneessa tunnu.
Ei lämpösi enää kietoudu
ympärilleni. En enää nää
kauniita unen täyttämiä kasvojasi.
Ne ovat pois.Vaienneet.
On jäänyt vain hiljaisuus
metsien tummien rajojen ylle.
Ei aamussa enää äänesi kuulu.
Ei huoneessa enää tuoksusi tunnu.
Et ole enää täällä.
Enkä minä enää tiedä
mikä maailma minua palvoo.
Olen eksyksissä äärettömän rajamailla.
Tajunnastani kumpuaa äärettömyyden loputon äärettömyys,
rajanaan vain ikuisuuden äärettömyys.
Tapaturman uhri,
jonka ystävä tapaturman uhri
kuoli heti pitkän taistelunsa jälkeen.
Hän sai rahat, mutta menetti elämän.
Olkaa hyvät;
Minä en enää
tiedä minne mennä.
Minä en enää tiedä
minne kuulun.
Minä en tiedä
missä kotini on.
Onko se metsien tummissa äärissä.
Kaukana horisontin.
Minä en enää tiedä
missä huoneeni on.
Enkä minä tiedä missä
sinä olet.
Enkä minä enää tiedä kuka olen,
mihin kuulun tässä rajattomuuden
tilassa metsien äärissä.
Tässä tuntemattomuuden
syvässä tilassa.
Yössä hiljaisessa äärettömässä, jossa
makaan yksin sängyssä
peittonani tähtitaivas rajaton.
Et ole enää vieressäni.
En enää nää kauniita unisen kuvan
kasvojasi.
Nään vain varjot tummat liikkuvat.
En enää kuule rakkauden kuiskauksiasi unen läpi. En enää nää raollaan olevia huuliasi.
Kuun valaisemia kasvojasi. Ne ikuisesti ovat kadonneet johonkin tuntemattomaan kaukaisuuteen
iäisyyden rajattomuuteen.
Vieressäni on vain rajattomuuden tyhjyyden tumma tila odottavassa hiljaisuuden tilassa.
Nään pimeyden väistyvän valon tieltä.
Aamun sarastaeassa hiipuu
varjot metsien tummiin reunoihin.
Valo alkaa valtaamaan tilan. Yön tummuus
väistyy. Kuulen tuulen henkäyksen.
Verhon liikahduksen.
Henkitykseni. Hiljaisuuden.
Ei aamussa enää äänesi kuulu.
Ei huoneessa tuoksusi enää tunnu.
Ei sinun lämpösi ihollani tunnu,
Aamun viiltävä kylmyys ihollani tuntuu.
Kietoo minut syliinsä viileään.
Hiljaiseen. Kuulen vain tuulen
henkäyksen, metsän rajojen huminan.
Et ole enää täällä. Ei äänesi enää kuulu.
Ei tuoksusi huoneessa tunnu.
Ei lämpösi enää kietoudu
ympärilleni. En enää nää
kauniita unen täyttämiä kasvojasi.
Ne ovat pois.Vaienneet.
On jäänyt vain hiljaisuus
metsien tummien rajojen ylle.
Ei aamussa enää äänesi kuulu.
Ei huoneessa enää tuoksusi tunnu.
Et ole enää täällä.
Enkä minä enää tiedä
mikä maailma minua palvoo.
Olen eksyksissä äärettömän rajamailla.
Tajunnastani kumpuaa äärettömyyden loputon äärettömyys,
rajanaan vain ikuisuuden äärettömyys.
Tapaturman uhri,
jonka ystävä tapaturman uhri
kuoli heti pitkän taistelunsa jälkeen.
Hän sai rahat, mutta menetti elämän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lähimmän psykiatrilääkärin puhelinnumero ja tilaa pikaisesti itsellesi vastaanottoaika.
Ei kuule tapaturman uhri psykiatria tarvitse.
En ole nimittäin päästäni mitenkään sairastunut!
Sairastuin valtionvirastossa kosteusvaurioista astmaan!
Minut heitettiin ulos. Tuosta vain kylmästi v. 1998.
Sen jälkeen en ole saanut töitä koska minulla on ammattitauit ja vaikeaksi luokiteltu astma, joten en kykenisikään töihin.
Mitä Sinuun kirjoittaja tulee, niin kirjoitukseni mitä kirjoitin tarinaa, runoa vaatii kyllä aivoja, että sen ns. ymmärtää.
Sinulla ei ole ns. älyä, että ymmärtäisit runoni sanat.
Ne ovat sinulle yksinkertaiselle ihmiselle liian vaikeita.
Laitoin tämän koska halusin runon muodossa herättää ihmiset tähän maailmaan, Suomeen mitä täällä tapaturman uhreille tehdään.
Ymmärrän Sinunlaisia. Säälin teitä joilla ei ole tuota älyä oivaltaa sanojani. Annan sinulle anteeksi! Ja olen pahoillani, että
olet noin yksinkertainen. Tai ainakaan et harrasta kirjallisuutta.
Vai oletko näitä lakipykälien väsääjiä itse?
Katsotaan nyt kuka menee ja minne:)