Yhteiskunnassa, on muutospaineita naisen seksuaalisuuden vapauttamiseksi. Perinteinen malli, jossa nainen leimataan kaikkien halveksimaksi ja stigmatisoimaksi huoraksi, jos hän on yhdynnässä avioliiton ulkopuolella, on ehkä poistumassa. Suomessa tällaista naista ei ole kivitetty tai kunniamurhattu, mutta suomalaisen perinteen mukaan tällaisen naisen on itse oletettu ”menevän koskeen”, jos huoran teot paljastuvat.
Tasa-arvoisen seksuaalisen vapauden tiellä on kuitenkin esteitä. Osalle miehistä vanhan vain naisiin kohdistuvan kontrollin säilyttäminen on edullista.
Tämä käy selvästi esille mm. Internetin keskuskostelupalstojen miesten pohdinnoista. Toisaalta miehet toivovat naisten olevan seksuaalisesti vapaamielisiä, mutta toisaalta pelätään erittäin paljon sitä, että oma vaimo ei olisikaan uskollinen. ”Et kai tuollaista horoa kukaan ota vaimokseen?” on yleinen reaktio omaa seksuaalisuuttaan vapaasti ilmaisevaan naiseen. Yleensä kaikenlaista naisen uudenlaista ja vapaamielistä asennoitumista seksiin toisaalta toivotaan, toisaalta pelätään. Ja pelko kohdistuu nimenomaan siihen, pysyykö vaimo sitten uskollisena, jos hänelläkin on voimaksa seksuaalivietti?
Rehellisesti sanottuna tämä pelko ei myöskään ole aiheeton, vaikkakin usein suuresti liioiteltu. Yhä suurempi osa avioliitoista päätyy eroon, ja tosiasiassa suuri erossa vaimonsa menettäneiden miesten joukko ei onnistu uudelleen avioitumaan. Pakkosinkkuus on monille miehille todellinen uhka, ja tutkimusten mukaan elämän laatua ja onnellisuutta huomattavastikin laskeva tekijä. Jopa miehen elinikä lyhenee dramaattisesti yksin elämisen seurauksena.
Vastoin onnellisuuden myyttiä, avioliiton seksielämä on todellisuudessa hyvin ongelmallista. Maailman johtava alan tutkija E Lauman on esittänyt, että noin 80 % aviopareista kärsii jostain seksuaalielämän häiriöstä tai ongelmasta. Hyvin usein ongelman syy löytyy enemmän miehestä.
Niinpä niiden miesten, jotka pystyvät vain huonoon seksuaaliseen suoritukseen ja/tai ovat huonossa asemassa parisuhdemarkkinoilla ulkonäön, luonteen tai varallisuuden takia kannattaa vastustaa naisten tasa-arvoista oikeutta seksuaaliseen vapauteen. Sen sijaan ne miehet, jotka ovat kysyttyjä parisuhdemarkkinoilla ja/tai jotka pystyvät naista hyvin tyydyttäviin seksuaalisiin suorituksiin, hyötyvät naisen seksuaalisesta vapautumisesta. Eli miesten, jotka eivät pelkää vaimonsa seksuaalisuuden voimakkuutta ja jotka tietävät, että tulevat varmasti löytämään uuden puolison, jos vaimo eroaa, ei ole mitään syytä vastustaa kohti naisten seksuaalista tasa-arvoistumista kulkevaa suuntausta. Ns. ”luuseri-reppanoilla” tilanne taas on päinvastainen.
Erilasten miesten peliteoreettisesti tarkasteltu asema on otettava huomioon keskustelussa seksistä. Kaikki miehet eivät ole ryhmänä samassa asemassa, vaan miehet ovat selvästi jakaantuneet.
Tasa-arvoisen seksuaalisen vapauden tiellä on kuitenkin esteitä. Osalle miehistä vanhan vain naisiin kohdistuvan kontrollin säilyttäminen on edullista.
Tämä käy selvästi esille mm. Internetin keskuskostelupalstojen miesten pohdinnoista. Toisaalta miehet toivovat naisten olevan seksuaalisesti vapaamielisiä, mutta toisaalta pelätään erittäin paljon sitä, että oma vaimo ei olisikaan uskollinen. ”Et kai tuollaista horoa kukaan ota vaimokseen?” on yleinen reaktio omaa seksuaalisuuttaan vapaasti ilmaisevaan naiseen. Yleensä kaikenlaista naisen uudenlaista ja vapaamielistä asennoitumista seksiin toisaalta toivotaan, toisaalta pelätään. Ja pelko kohdistuu nimenomaan siihen, pysyykö vaimo sitten uskollisena, jos hänelläkin on voimaksa seksuaalivietti?
Rehellisesti sanottuna tämä pelko ei myöskään ole aiheeton, vaikkakin usein suuresti liioiteltu. Yhä suurempi osa avioliitoista päätyy eroon, ja tosiasiassa suuri erossa vaimonsa menettäneiden miesten joukko ei onnistu uudelleen avioitumaan. Pakkosinkkuus on monille miehille todellinen uhka, ja tutkimusten mukaan elämän laatua ja onnellisuutta huomattavastikin laskeva tekijä. Jopa miehen elinikä lyhenee dramaattisesti yksin elämisen seurauksena.
Vastoin onnellisuuden myyttiä, avioliiton seksielämä on todellisuudessa hyvin ongelmallista. Maailman johtava alan tutkija E Lauman on esittänyt, että noin 80 % aviopareista kärsii jostain seksuaalielämän häiriöstä tai ongelmasta. Hyvin usein ongelman syy löytyy enemmän miehestä.
Niinpä niiden miesten, jotka pystyvät vain huonoon seksuaaliseen suoritukseen ja/tai ovat huonossa asemassa parisuhdemarkkinoilla ulkonäön, luonteen tai varallisuuden takia kannattaa vastustaa naisten tasa-arvoista oikeutta seksuaaliseen vapauteen. Sen sijaan ne miehet, jotka ovat kysyttyjä parisuhdemarkkinoilla ja/tai jotka pystyvät naista hyvin tyydyttäviin seksuaalisiin suorituksiin, hyötyvät naisen seksuaalisesta vapautumisesta. Eli miesten, jotka eivät pelkää vaimonsa seksuaalisuuden voimakkuutta ja jotka tietävät, että tulevat varmasti löytämään uuden puolison, jos vaimo eroaa, ei ole mitään syytä vastustaa kohti naisten seksuaalista tasa-arvoistumista kulkevaa suuntausta. Ns. ”luuseri-reppanoilla” tilanne taas on päinvastainen.
Erilasten miesten peliteoreettisesti tarkasteltu asema on otettava huomioon keskustelussa seksistä. Kaikki miehet eivät ole ryhmänä samassa asemassa, vaan miehet ovat selvästi jakaantuneet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miettivät naisen seksuaalisuudesta suomessa. kouluttautuneet naiset eivät siedä kontrollointia miehen taholta ja vapaaehtoinen sinkuus naisten parissa lisääntyy. teillä miehillä on naurettavan kieroutuneita ongelmia. hoitakaa omat asenteet siihen malliin että naiset haluavat teitä ja pysyvät rinnalla.
Kouluttuneista naisistakin vain 1 % on lukenut Foucaultia, ja ymmärtää, että miesten ei tarvitse kontrolloida naisia, eikä tarvita mitään poliisia kontrolloimaan naisten seksuaalista käyttäytymistä. Naiset kontrolloivat itse itseään, toimivat omina sisäistettyinä poliiseina noudattaen historiassa kerrostuneita käsityksiä naisen olon säännöistä ja oikeutuksista.
selvyyksiä. jotkut ovat vapautuneepia kuin toiset. ei siihen Foucaultia tarvita. monilla miehilläkin on sisäinen poliisi etti nyt ihan överiksi mene ja oma elämä pilaannu toista lokkaamalla.
Suomessakin on kunniamurhia, eli "mustasukkaisuustappo" on useimpien parisuhteessa tapettujen naisten kuolinsyy.
Monissa muissa maissa ja USA:n osavaltioissa kunniamurha, eli vaimon murhaaminen uskottomuuden paljastuttua oli sallittu hyvin pitkään, eli mies vältti kokonaan vankilatuomion teon jälkeen. Etelä-Euroopassa puhuttiin "intohimorikoksista", jolloin vaimonsa murhaamisesta sai vain lievän tuomion tai ei vankilaa lainkaan.
En tiedä missä maissa tällainen laki on vielä voimassa? Suomessa murhasta saa aina elinkautisen tuomion, mutta jos teko tuomitaan pikaistuksissa tehdyksi tapoksi, niin tuomio voi olla lievä.
..en ymmärrä alkuunkaan horinaa seksuaalisesta vapautumisesta..
..kuka hullu esimerkiksi perustaisi perheen ja mitä varten, jos siinä säännöllisesti suhmuroisi joku vieras jorma tai vieläpä useampi seksuaalisen vapaamielisyyden nimissä ja tyhjentäisi vielä jääkaapinkin kaydessään, ei p..kele vetele..
..