Demokratia on hyvä, mutta siinä on paljon heikkoja kohtia, jotka jokaisessa vaaleissa tulee esille.
Toistan aikaisemmin kirjoitetut näkemykseni, koska siinä on vakavia kysymyksiä meille jokaiselle. Niitä ei saisi lakaista ”maton alle” (http://www.nic.fi/~jlindell/yhteiskunta.html / Demokratia ):
”Vaikka meillä on periaatteessa hyvin toimiva vaalijärjestelmä, tuntuu siltä, että päätökset sittenkin tehdään ”kabineteissa” eli kaukana kansasta. Kansan valitsemat henkilöt ovat sittenkin järjestelmän vankeina. Miten pitemmälle yhdentyminen eli globalisaatio kehittyy, sitä voimakkaammin tämä piirre tulee esille. Ihmiset jäävät lopuksi vain pelinappuloiksi laajassa poliittisessa ja taloudellisessa järjestelmässä, jota ei ainakaan demokraattisesti hallita. Mitä kaikkea tämä vaikuttaa yksityisten elämään ja hyvinvointiin ei kukaan edes voi kattavasti aavistaa. Toimiiko kaikki tämä niin kuin lumivyöry, joka lopuksi vie kaiken mukaansa? Eikö kukaan voi jarruttaa näitä turmiollisia vaikutuksia? Näyttää siltä, että kaikki hyväkin kehitys jää lopuksi tämän ”lumivyöryn” alle. Kukaan ei edes tiedä, kuka hallitsee. Markkinavoimat ovat varsin ”kasvoton” järjestelmä, josta kukaan ei oikein tiedä mitään. Psykologiset tekijät voivat hetkessä saada aikaan sekaannusta globalisoituneessa maailmassa. Kun tähän lisätään luonnonmullistuksia, terroristiteot ja –uhkaukset, on ihmiskunnan hyvinvointi todella uhattu. Päivittäin kuulemme tästä esimerkkejä. Jokaisen pitäisi enemmän avoimesti pohtia näitä uutisia, eikä liian ”sinisilmäisesti” ummista silmäänsä.
Nyt jo puhutaan ”uudesta maailmanjärjestelmästä”. Tekniikan kehitys viime vuosikymmenien aikana antaa monenlaisia uusia mahdollisuuksia, ei vain hyvään vaan myös pahaan. Raamatun pohjalta ymmärrämme, että nykyaikana ollaan kovalla vauhdilla menossa Antikristuksen hirmuvaltaa kohti. Tämä on kokonaan kaiken demokratian ja yksityisten ihmisten ulottumattomissa. En puutu sen enempää tähän. Totean vain, että Raamattu toteutuu ”piinallisen kirjaimellisesti”, kuten eräs professori joutui toteamaan yli 50 vuotta sitten.
Kaikesta tästä huomaamme, että kristillinen sanoma olisi tavattoman tärkeä yhteiskunnassamme. Mutta senkö takia sitä vastustetaan ja pala palalta yritetään vesittää ja murentaa? ”Tämän maailman ruhtinas” voi ehkä sallia tiettyä uskonnollisuutta mutta ei todellista evankeliumin sanomaa. Hänkö johtaa tätä kehitystä kohti katastrofia? Milloin me kristityt olemme heräämässä todellisuuteen? Vai onko silloin jo liian myöhäistä?
Toistan aikaisemmin kirjoitetut näkemykseni, koska siinä on vakavia kysymyksiä meille jokaiselle. Niitä ei saisi lakaista ”maton alle” (http://www.nic.fi/~jlindell/yhteiskunta.html / Demokratia ):
”Vaikka meillä on periaatteessa hyvin toimiva vaalijärjestelmä, tuntuu siltä, että päätökset sittenkin tehdään ”kabineteissa” eli kaukana kansasta. Kansan valitsemat henkilöt ovat sittenkin järjestelmän vankeina. Miten pitemmälle yhdentyminen eli globalisaatio kehittyy, sitä voimakkaammin tämä piirre tulee esille. Ihmiset jäävät lopuksi vain pelinappuloiksi laajassa poliittisessa ja taloudellisessa järjestelmässä, jota ei ainakaan demokraattisesti hallita. Mitä kaikkea tämä vaikuttaa yksityisten elämään ja hyvinvointiin ei kukaan edes voi kattavasti aavistaa. Toimiiko kaikki tämä niin kuin lumivyöry, joka lopuksi vie kaiken mukaansa? Eikö kukaan voi jarruttaa näitä turmiollisia vaikutuksia? Näyttää siltä, että kaikki hyväkin kehitys jää lopuksi tämän ”lumivyöryn” alle. Kukaan ei edes tiedä, kuka hallitsee. Markkinavoimat ovat varsin ”kasvoton” järjestelmä, josta kukaan ei oikein tiedä mitään. Psykologiset tekijät voivat hetkessä saada aikaan sekaannusta globalisoituneessa maailmassa. Kun tähän lisätään luonnonmullistuksia, terroristiteot ja –uhkaukset, on ihmiskunnan hyvinvointi todella uhattu. Päivittäin kuulemme tästä esimerkkejä. Jokaisen pitäisi enemmän avoimesti pohtia näitä uutisia, eikä liian ”sinisilmäisesti” ummista silmäänsä.
Nyt jo puhutaan ”uudesta maailmanjärjestelmästä”. Tekniikan kehitys viime vuosikymmenien aikana antaa monenlaisia uusia mahdollisuuksia, ei vain hyvään vaan myös pahaan. Raamatun pohjalta ymmärrämme, että nykyaikana ollaan kovalla vauhdilla menossa Antikristuksen hirmuvaltaa kohti. Tämä on kokonaan kaiken demokratian ja yksityisten ihmisten ulottumattomissa. En puutu sen enempää tähän. Totean vain, että Raamattu toteutuu ”piinallisen kirjaimellisesti”, kuten eräs professori joutui toteamaan yli 50 vuotta sitten.
Kaikesta tästä huomaamme, että kristillinen sanoma olisi tavattoman tärkeä yhteiskunnassamme. Mutta senkö takia sitä vastustetaan ja pala palalta yritetään vesittää ja murentaa? ”Tämän maailman ruhtinas” voi ehkä sallia tiettyä uskonnollisuutta mutta ei todellista evankeliumin sanomaa. Hänkö johtaa tätä kehitystä kohti katastrofia? Milloin me kristityt olemme heräämässä todellisuuteen? Vai onko silloin jo liian myöhäistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Demokratiassa on varjopuolensa todellakin silloin, kun kansa äänestää johtoonsa yritysten nuolekelijoita, oman edun tavoittelijoita ja oman rajoittuneen puolueohjelmansa ympärille kahliutuneita henkilöitä, jotka eivät katso kansansa ja yhteiskuntansa hyvinvointia ja suuntaviivaa tarkemmin...on myös väärällä tyylillä vallanhaluisia henkilöitä ehdokkaina sensijaan, että ehdokkaiksi pyrkisi psykologeja, filosofeja yhteiskuntatieteilijöitä...siis eri tieteen aloilta. Nyt on vain muutama fiksu taloustietäjä joukossa lähinnä.
Siis tähän suuntaan, että hän tulee vielä planeetallemme se lienee tarkoittaa suurta tehtäväkäyntiä (hän ei toimi pienissä asioissa) ja todennäköisesti pimeyteen suuntautuneessa maailmassa, joka vaatii paikallisuniversumin päälliköiden toimenpiteitä ja siis jopa itse Jeesuksen tuloa.
Jeesushan on jo kertaalleen karkoittanut pahimmat riivaajat planeetaltamme ja nyt on kyse jostain samanlaisesta, mutta joka jyllää eri muodossa? Tämä on vain arvailua eikä kenenkään tarvitse ottaa tätä vakavasti. Jeesus on kuitenkin Jumalasta seuraava ja päällikkömme sekä Luoja-Poika.
Pitää asettaa sekä ehdokkaille että äänestäjille! Nythän mielisairaat ja aivovammaiset saavat äänestää samalla painoarvolla terveiden kanssa. Ottakaa esimerkiksi vaikka antiikin Kreikka.