Olen monestikin miettinyt, että onko huumori syntymälahjana saatua, vai voiko se perityä?
Vaikuttaako ympäristö,mallit jotka lapsuudessa on saatu? Tai voiko huumorintajua kehittää?
Merkillistä myöskin,että hyvin erilaiset jutut ja tilanteet naurattavat eri ihmisiä.Joku ei voi nähdä mitään naurettavaa siinä, mille taas joku toinen nauraa katketakseen.
On myöskin ihmisiä, joiden pelkkä läsnäolo saa muissa aikaan huvittumista.Tai vastaavasti niitä , jotka omalla olemuksellaan vetäisevät muut vakavaksi.
Entä silloin, kun kommunikoidaan pelkästään kirjoitetun sanan varassa.Emme näe ilmeitä, eleitä , emmekä kuule ääntä. Toisen ihmisen naurun kuuleminen voi myöskin saada oman naurun kirpoamaan.
Kirjoitetussa tekstissä taas huumori välittyy kielellisien kuvien kautta.Kuitenkin myös lukijan mielessä syntyy omia kielikuvia ja tekstin sisältö saattaa muuttua paljonkin siitä , mitä vaikkapa kirjoittaja itse on mahdollisesti tarkoittanut.
Kirjoittajalla saattaa olla hyvinkin hauskaa tekstiään naputellessa ja kuitenkaan se ei välttämättä aina välity muille lukijoille.
Tarvitaanko huumorin ymmärtämiseen samankaltaista kokemus-ja arvomaailmaa? Naurattavatko hyvin erilaisten ammattikuntien, ryhmittymien,tai elämän tavoista poikkeavien vitsit toisiaan?
Ihmiset myös nauravat eritavoin.
On hersyvää, tikahduttavaa,kähisevää,räiskyvää,
hihittelevää,hekottavaa,tärisevää,hiljaista hymisevää,hymähtelevää,vaivautunutta, pelokasta, liioteltua, ja ymmärtävää leppoisaa naureskelua.
Itseäni naurattivat alkuunsa vaikkapa nuo chattiin uudistuksen jälkeen asennetut hymiöt.Naurun ilmaisu oli pelkistettynä;kevyt nauru ja hekotus.
Tylsää.Kaikki tälläinen valmiisiin malleihin asettelu köyhdyttää kielellistä ilmaisua.
Onneksi noita hymiöitä ei ole näillä keskustelupalstoilla.
Täällä nauroin viimeksi esko tennarin teksteille.
Tuo syntynyt miniatyyrielämä kutkutti nauruhermoja ja jäi mielikuvana elämään sanastooni.
Elokuva ; Agnes Browne,jonka katsoin yleltä torstai-iltana nauratti omalaatuisella ja koskettavalla huumorillaan. Onnekseni en uskonut ennakko arviota, jossa leffa oli määritelty naiviksi ja tunteiden ,sekä vakavuuden epätasapainoiseksi yritelmäksi.Saimpahan naureskella sydämen kyllyydestä.
Mikä sinua naurattaa/tai nauratti viimeksi?
Millainen nauraja olet?
Vaikuttaako ympäristö,mallit jotka lapsuudessa on saatu? Tai voiko huumorintajua kehittää?
Merkillistä myöskin,että hyvin erilaiset jutut ja tilanteet naurattavat eri ihmisiä.Joku ei voi nähdä mitään naurettavaa siinä, mille taas joku toinen nauraa katketakseen.
On myöskin ihmisiä, joiden pelkkä läsnäolo saa muissa aikaan huvittumista.Tai vastaavasti niitä , jotka omalla olemuksellaan vetäisevät muut vakavaksi.
Entä silloin, kun kommunikoidaan pelkästään kirjoitetun sanan varassa.Emme näe ilmeitä, eleitä , emmekä kuule ääntä. Toisen ihmisen naurun kuuleminen voi myöskin saada oman naurun kirpoamaan.
Kirjoitetussa tekstissä taas huumori välittyy kielellisien kuvien kautta.Kuitenkin myös lukijan mielessä syntyy omia kielikuvia ja tekstin sisältö saattaa muuttua paljonkin siitä , mitä vaikkapa kirjoittaja itse on mahdollisesti tarkoittanut.
Kirjoittajalla saattaa olla hyvinkin hauskaa tekstiään naputellessa ja kuitenkaan se ei välttämättä aina välity muille lukijoille.
Tarvitaanko huumorin ymmärtämiseen samankaltaista kokemus-ja arvomaailmaa? Naurattavatko hyvin erilaisten ammattikuntien, ryhmittymien,tai elämän tavoista poikkeavien vitsit toisiaan?
Ihmiset myös nauravat eritavoin.
On hersyvää, tikahduttavaa,kähisevää,räiskyvää,
hihittelevää,hekottavaa,tärisevää,hiljaista hymisevää,hymähtelevää,vaivautunutta, pelokasta, liioteltua, ja ymmärtävää leppoisaa naureskelua.
Itseäni naurattivat alkuunsa vaikkapa nuo chattiin uudistuksen jälkeen asennetut hymiöt.Naurun ilmaisu oli pelkistettynä;kevyt nauru ja hekotus.
Tylsää.Kaikki tälläinen valmiisiin malleihin asettelu köyhdyttää kielellistä ilmaisua.
Onneksi noita hymiöitä ei ole näillä keskustelupalstoilla.
Täällä nauroin viimeksi esko tennarin teksteille.
Tuo syntynyt miniatyyrielämä kutkutti nauruhermoja ja jäi mielikuvana elämään sanastooni.
Elokuva ; Agnes Browne,jonka katsoin yleltä torstai-iltana nauratti omalaatuisella ja koskettavalla huumorillaan. Onnekseni en uskonut ennakko arviota, jossa leffa oli määritelty naiviksi ja tunteiden ,sekä vakavuuden epätasapainoiseksi yritelmäksi.Saimpahan naureskella sydämen kyllyydestä.
Mikä sinua naurattaa/tai nauratti viimeksi?
Millainen nauraja olet?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Oliko käsittämätöntä, mykistävää, ihmeellistä, uskomatonta, sanoinkuvaamatonta, sytyttävää, ainutlaatuista, vaiko hyvä?
Sinun juttusi ainakin itkettää minua joten kiitos siitä.
Siis tämä juttuko , vai yleensä tänne kirjoittamani?
Tosin en tietenkään voi tietää, mikä tässä itkettää sinua. Mutta kertoisitko?
...että Hyacinth Bucketin hahmo pohjautuu sinuun. Ei itketä enää vaan naurattaa :D
Tässähän pääsi oikein hupaisan hahmon kaksoisolennoksi:D
Tovoivoisin toki omaavani tuota hahmoa esittävän näyttelijän lahjat.
Tosiasiassa saattaisin enemmänkin samaistua siihen naapurin naiseen, jonka hyppysistä noi talvioaiheiset kupit putoilevat:-)
Mutta kiva kuitenkin ,että itkusi vaihtui jo naurun puolelle. Noin sitä pitää:DDD
..lisä huvitusta noista tahattomista kiro*tus virheistä. Samastuin niin voimakkaasti tähän kahvikuppien pudottelijaan, että kirjoitus käsikin jo tärisi.
...en osaa yhdistää mielessäni nikkihahmoosi. Hänhän on vaatimaton, arka ja hienotunteinen. No kukin yhdistelköön halunsa mukaan
..sinun näkemyksessäsi olen Hyasintti.Eikä se minua hetkauta sinne ei tänne.
Vaatimaton, arka ja hienotunteinen, eivät mielestäsi taas ole nikkihahmoani kuvaavia---sekin ihan okoo.
Sanoit mielipiteesi ja kommentoit huumoria käsittelevään aloitukseen omalla laillasi.
Mikäs minä olisin näkemystäsi muuttamaan.
----joten ei mitään hätää:=D JA DEE....
Tahattomalla tavallaan
..niin en lähde arviomaan sinun hahmosi tahattomuutta.
Mutta varmaankin hahmosi vielä tässä selkiintyy komenteistasi.
..naurattaa vähän sellaiset hirtehishuumoriset jutut. Näillä palstoilla olen joskus sureksien hihitellyt noille painovirhepaholaisen hommille. Osaakin iskeä useimmiten vähiten toivottuun hetkeen.
Sitten ovat nämä 'suuremmat suut', joita siteeraan erittäin mielelläni, kuten esim:
Moselyn laki
- Tapaturmia sattuu kun kaksi ihmistä yrittää olla fiksuja yhtä aikaa.
Robinsonin laki
- Henkilö, jonka nenän edestä nappasit hyvän parkkipaikan on sama jonka luo olet tulossa työpaikkahaastatteluun.
Tyrkyttämisen laki
- Kun laitat juustoa hiirenloukkuun, jätä aina tilaa hiirelle.
Lisäksi uskon, että vielä jatkossakin tulen hymähtelemään aina nähdessäni jotain Turkmenistaniin tai Euroviisuihin liittyvää. :)))
..tuossa oli kyllä kutkuttavaa.Näin jo mielessäni , kuinka hiiri yrittää ängetä syömään juustoa eikä mahdu millään loukkoon. *talentaa mieleensä*
ja niihin liittyvä komiikka. Tilannekomiikka vaatii älyä, nopeutta ja hyvää makua.
...tilannekomiikka on vain valitettavan harvoin jälestäpäin enää toistettavissa , tai toisaalta ei. Niistähän nuo taitavat kirjailijat , tarinoitsijat, humoristit ja koomikot muillekkin naurua ammentavat.
Monesti taas tilanteen kertominen on mahdotonta, niin , että kuulijankin saisi nauramaan sille.
Ystävässäni on joitain sellaisia taitureita , jotka osaavat, niin eläytyen näytellä tilanteen jälkikäteen, että sen näkee silmissään ja kokee nahoissaan.
on parhain naurun aihe.
Itselleni joudun nauramaan tuon tuostaan. Aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista koomista joka ei ehkä juuri sillä hetkellä naurata mutta jälkikäteen sitäkin enemmän.
Netissä kielikuvista tulee herkästi mielikuvia jotka saavat hekottelemaan.
Samoin kuin tahaton kirjoitus tyyli, josta kyllä sanoman saa selville mutta sanojen asettelu saa toisen jos kolmannenkin merkityksen, ja se saa purskahtamaan nauruun.
Yksin kikatteluakin harrastan milloin missäkin, muistaa tai näkee jotain hassua.
Väsyneenä nauraminen menee monesti hysterian partaalle. Ei osaa lopettaa vaikka haluaisi, eikä siinä vaiheessa enää ulkopuoliset tiedä onko nauru muuttunut itkuksi. Mikä taas naurattaa sitäkin enemmän kun joutuu katsomaan ihmisten hämmentyneitä ilmeitä.
Kumppani hämmentyy kun yöllä saatan hihitellä unissani.
Lukaisenpa vielä mikä muita naurattaa.
..itselleni minäkin eniten taidan nauraa.
Tuli tässä mieleeni sananparsi:
Huumori ei milloinkaan ole humoristisempi, kuin milloin se tahtoo selittää itseään.
-ja onhan hymy lyhin etäisyys kahden ihmisen välilläkin---ainakin tosinaan.
ei naurata ikinä*hyvin, hyvin vakavana*
Oon kuullu että mr.Bean on oikeessa elämässä tosi vakava tyyppi.
*häipyy ulkoiluttamaan mattoja*
.. nyt vois tosiaan jatkaa miniatyyristen eläimien pakastusta.
-mua naurattaa ,joskus vakavastikkin*
vaan vitsi:)
Mua naurattaa, no voi hitsi...ihan tavalliset hassut pikku jutut joita sattuu itse kullekkin.Omat mokailut myös, tosin pienen sulattelun jälkeen(rusinat eivät ole vieläkään sulaneet).
Parhaiten nauruhermoja kutkuttaa sellaiset jutut..*miettii miten osaisi selittää*..siis tahattomasti tapahtuvat ja henkilön persoonallisuuskin vaikuttaa tuleeko iso vai pieni nauru:)
Valmiiksi nauretuista amerikkaisväännöistä en pidä.Niissä nauraminen menee jo vahingonilon puolelle.
Mr.Bean ja nalle on jotain sellaista..yksinkertaisen hauskaa:)
Sanalliset jutut on kans hauskoja...myynti-ilmoitus.."lastenpäästä vedettävä sänky.." tai telkkarijuontajan moka.."Marita Kattilan".. tahi.."KalaVeli Hemilän..":D
Oikeestaan arkipäivän kommellukset on kaikista parhaita:)
Musta tuntuu että kyllä kasvuympäristö vaikuttaa ihmisen nauramiskäyttäytymiseen.Jos kovin tiukasti lapsia kielletään nauramasta ääneen tai julkisilla paikoilla niin kyllä se näkyy.
Meillä on ollut aika..hmm, vappamuotoinen kasvatus nauramisen suhteen ja hyvä niin.Entisvanhaan ainakin oltiin aika tosikoita.
Mun miehen ja mun suvuissa huomaa eron.Toiset nauraa melkein tyhjästäkin ja toiset on hyvinkin totista sakkia.Heh, ei mun mies silti mikään ikäloppu oo..*virnistää*
Sitten on vielä nuo alueelliset erot..äitin puolelta mussa on sitä ilooosta mieltä ja isän puolelta vähän jäyhempää:D
itselle nauran. Yritän jossain vaiheessa kahlata tuon sinun viestin. Aika paljon on siinä ajatusta, vaan masse ei oo osse.
Kauheen vaikee.
Ps. NK, oo, niinkuin et olisikaan. Hengitä syvempään kuin ikinä. Laske pikkuhiljaa ulos ja tunne massen räpylä päälläsi. Sen jälkeen kaikki on helppoa.
..toi massen räpylä* tuntuu niin hyvälle, ettei sanotuksi saa.
*massuttaa suklaatia samalla*
-shuu*pielet kääntyivätkin jo kummasti kohti korvia ja silmät vetivät sikkuralle**
Tarviis sen paperipussin hengityksen säätelyyn*
Kutsuin Roosa ystävääni Rosmariinaksi. Lähdenkö lomalle? :=))))))
..täällä on käynyt kato , vai veikö pakkanen osan kommenteja?
Päivän ajatelma:Jos Aatami palaisi takaisin maanpäälle ,niin ainoa asia minkä hän tunnistaisi,olisivat vanhat vitsit.
--niin ,kuinka paljon merkitseekään nauru! Se on salakirjoituksen avain, jonka avulla pääsemme selville koko ihmisestä.
Meillä on hemmetin hyvä työtiimi ja oma sisäpiirihuumori, otetaan siihen nopeasti mukaan uudet työntekijät ja harjoittelijat.
Eilen olimme yhdessä erään tiimimme jäseneen tupareissa ja nuorruimme nauraen taas vuosia.
Töissä meillä on hauskaa ja pomomme on sanonut että töissä saa olla hauskaa.
turhaa ajanhukkaa naureskella toisille ihmisille ja niiden virheille. Näin mää eppäilen..
Kjäh!
oikeastaan en muista koska olisin viimeksi nauranut siten, että nauru olisi vallannut jokaisen solun. Kujerran ja hymisen... kehrään kuin kissa, hyvää oloa tai mielen kutkutusta.
...mutta, että nauraisin ääneen, nauramalla, katketakseni, hekottaisin. Ehkä en edes osaa...
Kuulunen itse noihin *naurusta* tunnistettaviin.
Ystäväni ainakin usein sanovat muistavansa erityisesti nauruni.
On tosi jännää kuulla ihmisen nauruääni. Toiset nauravat todella hillitysti tai hymisten, hyristen...hihitellen jne. Tuo kissamainen kehräävä nauru se kuulostaa kiehtovalle.
Mutta on tilanteita jolloin nauramista on suorastaan mahdotonta hillitä. Minulla on yksi ystävä , jonka kanssa pidämme toisinaan nauruterapeuttisen* session. Juttu voi alkaa mistä tahansa ja toinen keksii siihen lisää tarinaa, jota toinen taas jatkaa. Niitä juttuja taas on mahdotonta selittää kenellekään toiselle. Mutta tuollaista naurua nauretaan kyllä vedet silmistä tirkuen ja vatsanahat hellinä.Tälläisen naurun koen yhtälaisen kollektiivisena, kuin sen syvimmän itkunkin.Molemmat ikäänkuin pesee sielun puhtaaksi.