Olen kirjoittanut paljon kristillisistä arvoista.
Eilen illalla kuulin miten sosiaalidemokraattisen opetusministerin johdolla pohditaan toimenpiteitä, jotka rajoittaisivat kristillisten koulujen toimintaa. Halutaan yleisesti voimakkaasti rajoittaa kristillisiä periaatteita kouluissa. Toisaalta tämän päivän lehdestä luin, miten eräässä lukiossa oli aamunavauksessa suoraan liputettu Tarja Halosen puolesta. Valtavaa ristiriitaa!
Perinteellisesti on Suomen selkärankana ollut isänmaa, koti ja uskonto. Näitten avulla on Suomi kestänyt vaikeita aikoja ja on tänä päivänä se hyvinvointivaltio, mikä se on. Nyt tehdään kovasti myyräntyötä näitten kestävien arvojen nujertamiseksi. On niin kuin sahataan ne oksat poikki, joiden varassa Suomi lepää. Mitä tapahtuu sinä päivänä, kun oksat katkeavat? Kauhea pudotus ja sekasorto.
Sen takia meidän tulisi vakavasti toisella presidenttivaalikierroksella pohtia kenelle annamme äänemme, jotta nämä nykyiset trendit eivät pääsisi tuhoamaan tätä yhteiskuntaa.
Tähän sopii otteita linkistäni
http://www.nic.fi/~jlindell/yhteiskunta.html / Ihmisarvo:
Aikaamme leimaa voimakas mielihyväkulttuuri. Elämän tarkoitus pelkistyy nautintoon ja elämysten tavoitteluun. Itsekeskeiseen mielihyväkulttuuriin uponneen on vaikea kasvaa vanhemmuuteen.
Mielihyvästä on tullut aikamme suosituimpia epäjumalia, jonka eteen ollaan valmiit uhraamaan paljon, jopa oma terveys ja henki. Mielihyvän asettaminen korkeimmaksi arvoksi ja elämän tarkoitukseksi ei kuitenkaan tuota hyvinvointia, vaan suunnattomasti pahoinvointia yhteiskuntaamme. Mielihyvä kulttuuri normittaa seksuaalietiikkaa ja viihdemaailmaa ja hedonismin huipennus on huumeriippuvuus, joka lopulta tuhoaa monen nuoren elämän.
Mielihyväkulttuuri on individualistista, koska siinä keskitytään vain ihmisen omiin tunteisiin. Muiden tunteet ovat toisarvoisia. Mielihyväkulttuurissa ei ole tärkeää miettiä, mikä on oikein tai väärin, vaan mikä tuntuu hyvältä ja oikealta minulle.
Suvaitsevaisuudesta olen kirjoittanut mm.: Eräs muotisana nykyään on suvaitsevaisuus. Koska uskovaiset ovat evankeliumista löytäneet jotakin arvokasta, josta he haluavat pitää kiinni, heitä pidetään suvaitsemattomina tai "tiukkapipoisena". Mutta miksi niin monet suvaitsevaisuutta ja vapautta kannattavat ihmiset kuitenkaan eivät suvaitse uskovaisia? Epäjohdonmukaista!
Suvaitsevaisuuskäsite on usein eksynyt harhateille. Vaikka se tarkoittaa, että meidän tulee kuunnella ja ainakin tiettyyn asteeseen kunnioittaa toisten mielipiteitä, se ei suinkaan tarkoita, että meidän pitää niitä hyväksyä. Se ei merkitse, että me emme saisi tuoda voimakkaastikin esille kristillisiä mielipiteitämme, niin kuin jotkut yrittävät yksipuolisesti väittää. Tämä ei suinkaan ole muitten yläpuolelle asettumista. Tietenkin väitteiden takana tulisi olla perusteluja. Tiedän, ettei uskon asioista voi sellaista esittää, minkä kaikki voisivat tai edes haluaisivat hyväksyä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on nurinkurista, jos uskovaisten pitäisi vaieta uskostaan ja Jumalan ilmoittamista periaatteista, mutta muut saisivat vapaasti esittää kaikenlaisia omia mielipiteitä.
Tämä johtuu siitä, että ihminen, joka haluaa toteuttaa vain omia mielihaluja, ei voi sallia auktoriteetteja. Nämä ovat mm. Jumala ja Raamattu, jossa on ilmoitettu Jumalan tahto – eikä myöskään niitä kristittyjä, jotka pitäytyvät Raamatun totuuksiin ja Jumalan periaatteisiin.
Kristillisiä periaatteita ja perusarvoja on vuosisatoja pidetty kunniassa ja ne ovat osoittautuneet kestäviksi, vaikkakin niitä ei aina ole noudatettu oikealla tavalla. Nykyään tuntuu siltä, että niitä halutaan vähitellen karsia pois vapauden ja suvaitsevaisuuden varjolla. Esitän vakavan kysymyksen: mitä laitetaan tilalle? Ellei ole periaatteita ja perusarvoja joudutaan edellä mainittujen trendien kautta vähitellen anarkiaan. En usko, että kukaan sellaista haluaisi.
Eilen illalla kuulin miten sosiaalidemokraattisen opetusministerin johdolla pohditaan toimenpiteitä, jotka rajoittaisivat kristillisten koulujen toimintaa. Halutaan yleisesti voimakkaasti rajoittaa kristillisiä periaatteita kouluissa. Toisaalta tämän päivän lehdestä luin, miten eräässä lukiossa oli aamunavauksessa suoraan liputettu Tarja Halosen puolesta. Valtavaa ristiriitaa!
Perinteellisesti on Suomen selkärankana ollut isänmaa, koti ja uskonto. Näitten avulla on Suomi kestänyt vaikeita aikoja ja on tänä päivänä se hyvinvointivaltio, mikä se on. Nyt tehdään kovasti myyräntyötä näitten kestävien arvojen nujertamiseksi. On niin kuin sahataan ne oksat poikki, joiden varassa Suomi lepää. Mitä tapahtuu sinä päivänä, kun oksat katkeavat? Kauhea pudotus ja sekasorto.
Sen takia meidän tulisi vakavasti toisella presidenttivaalikierroksella pohtia kenelle annamme äänemme, jotta nämä nykyiset trendit eivät pääsisi tuhoamaan tätä yhteiskuntaa.
Tähän sopii otteita linkistäni
http://www.nic.fi/~jlindell/yhteiskunta.html / Ihmisarvo:
Aikaamme leimaa voimakas mielihyväkulttuuri. Elämän tarkoitus pelkistyy nautintoon ja elämysten tavoitteluun. Itsekeskeiseen mielihyväkulttuuriin uponneen on vaikea kasvaa vanhemmuuteen.
Mielihyvästä on tullut aikamme suosituimpia epäjumalia, jonka eteen ollaan valmiit uhraamaan paljon, jopa oma terveys ja henki. Mielihyvän asettaminen korkeimmaksi arvoksi ja elämän tarkoitukseksi ei kuitenkaan tuota hyvinvointia, vaan suunnattomasti pahoinvointia yhteiskuntaamme. Mielihyvä kulttuuri normittaa seksuaalietiikkaa ja viihdemaailmaa ja hedonismin huipennus on huumeriippuvuus, joka lopulta tuhoaa monen nuoren elämän.
Mielihyväkulttuuri on individualistista, koska siinä keskitytään vain ihmisen omiin tunteisiin. Muiden tunteet ovat toisarvoisia. Mielihyväkulttuurissa ei ole tärkeää miettiä, mikä on oikein tai väärin, vaan mikä tuntuu hyvältä ja oikealta minulle.
Suvaitsevaisuudesta olen kirjoittanut mm.: Eräs muotisana nykyään on suvaitsevaisuus. Koska uskovaiset ovat evankeliumista löytäneet jotakin arvokasta, josta he haluavat pitää kiinni, heitä pidetään suvaitsemattomina tai "tiukkapipoisena". Mutta miksi niin monet suvaitsevaisuutta ja vapautta kannattavat ihmiset kuitenkaan eivät suvaitse uskovaisia? Epäjohdonmukaista!
Suvaitsevaisuuskäsite on usein eksynyt harhateille. Vaikka se tarkoittaa, että meidän tulee kuunnella ja ainakin tiettyyn asteeseen kunnioittaa toisten mielipiteitä, se ei suinkaan tarkoita, että meidän pitää niitä hyväksyä. Se ei merkitse, että me emme saisi tuoda voimakkaastikin esille kristillisiä mielipiteitämme, niin kuin jotkut yrittävät yksipuolisesti väittää. Tämä ei suinkaan ole muitten yläpuolelle asettumista. Tietenkin väitteiden takana tulisi olla perusteluja. Tiedän, ettei uskon asioista voi sellaista esittää, minkä kaikki voisivat tai edes haluaisivat hyväksyä, mutta se on heidän asiansa. Minusta on nurinkurista, jos uskovaisten pitäisi vaieta uskostaan ja Jumalan ilmoittamista periaatteista, mutta muut saisivat vapaasti esittää kaikenlaisia omia mielipiteitä.
Tämä johtuu siitä, että ihminen, joka haluaa toteuttaa vain omia mielihaluja, ei voi sallia auktoriteetteja. Nämä ovat mm. Jumala ja Raamattu, jossa on ilmoitettu Jumalan tahto – eikä myöskään niitä kristittyjä, jotka pitäytyvät Raamatun totuuksiin ja Jumalan periaatteisiin.
Kristillisiä periaatteita ja perusarvoja on vuosisatoja pidetty kunniassa ja ne ovat osoittautuneet kestäviksi, vaikkakin niitä ei aina ole noudatettu oikealla tavalla. Nykyään tuntuu siltä, että niitä halutaan vähitellen karsia pois vapauden ja suvaitsevaisuuden varjolla. Esitän vakavan kysymyksen: mitä laitetaan tilalle? Ellei ole periaatteita ja perusarvoja joudutaan edellä mainittujen trendien kautta vähitellen anarkiaan. En usko, että kukaan sellaista haluaisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.