Yhtäkkiä äkkäsin että näissä kahdessa ihmistyypissähän on jotain samaa. Jutut menevät jotakuinkin niin että uskovainen tai alkkis aloittaa liiveihin uiden että "elä tykkää pahaa mutta pälä pälä pälä" ja kun toinen ei sitä vuodatusta jaksa kuunnella, niin sitten alkaakin sättiminen. Juopon jokellukset perustuvat siihen että hänellä itsellään on paha olla ja hänellä on huono itsetunto, mutta jotenkin hänen pitää se kostaa sille joka on sattunut hollille, ja tälle sitten yritetään tehdä selväksi kuinka paska tämä kuuntelija onkaan "luullessaan itsestään jotain".
Uskovaisen versio siitä että toiselta pitää ottaa ne luulot pois menee niin, että kun ei toinen suostu sitä hänen uskoaan välittömästi itselleen adoptoimaan, niin sitten saa kuulla että mihin sitä onkaan joutumassa kärvennettäväksi ja kidutettavaksi etc. Mahdollisesti myös saa vielä kuulla olevansa "ylpeä" tai "kovasydäminen" ihminen. Näistä molemmista sekä juopot että uskovaiset tykkäävät ihmisiä haukkua.
Juopot näkevät toisinaan pikku-ukkoja, ja jotain häikkää lienee myös uskovaisten silmissä, sillä niin usein he kuvailevat uskomattoman pahojen henkien lauman joka muka riehuu mielipuolen lailla sen sielussa joka ei suostu niitä pelottelujuttuja tosissaan ottamaan.
Onhan se tietysti niin että sekä juopolla että uskovaisella on varmasti he-le-ve-tin paha olla, mutta millähän tavoin se siitä paremmaksi muuttuu että kaikki ryhtyvät heidän ylimmiksi kavereikseen ja tarttuvat joko pulloon tai "pyhään" kirjaan? Monotooninen maailma se semmoinen olisi missä ei saa olla kuin yhtä ainoaa ihmistyyppiä.
Uskovaisen versio siitä että toiselta pitää ottaa ne luulot pois menee niin, että kun ei toinen suostu sitä hänen uskoaan välittömästi itselleen adoptoimaan, niin sitten saa kuulla että mihin sitä onkaan joutumassa kärvennettäväksi ja kidutettavaksi etc. Mahdollisesti myös saa vielä kuulla olevansa "ylpeä" tai "kovasydäminen" ihminen. Näistä molemmista sekä juopot että uskovaiset tykkäävät ihmisiä haukkua.
Juopot näkevät toisinaan pikku-ukkoja, ja jotain häikkää lienee myös uskovaisten silmissä, sillä niin usein he kuvailevat uskomattoman pahojen henkien lauman joka muka riehuu mielipuolen lailla sen sielussa joka ei suostu niitä pelottelujuttuja tosissaan ottamaan.
Onhan se tietysti niin että sekä juopolla että uskovaisella on varmasti he-le-ve-tin paha olla, mutta millähän tavoin se siitä paremmaksi muuttuu että kaikki ryhtyvät heidän ylimmiksi kavereikseen ja tarttuvat joko pulloon tai "pyhään" kirjaan? Monotooninen maailma se semmoinen olisi missä ei saa olla kuin yhtä ainoaa ihmistyyppiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
juoppo uskis Mäntybaarissa?
Tällä palstalla on hirveä määrä alkoholisteja. Alkoholi on tuhonnut heidän aivosolujaan siinä määrin, että heille on muodostunut aivovaurio. Tämän aivovaurion vuoksi heille on puhjennut ohimolohkon epilepsia, joka antaa vahvan kokemuksen korkeamman voiman läsnäolosta.
Lyhyesti: Alkoholisti tulee uskoon. Miksi muuten AA:kin nojaisi niin paljon Raamattuun ja Jumalaan? Usko on hyvä viinan korvike, uusi riippuvuus vanhan tilalle. IMO kai se on parempi olla uskovainen kuin juoppo...
(Odotan milloin alkkarit saavat viestin sensuroitua, totuus tekee kipeää)
Minun käsitykseni on että tässä paikassa on monenlaisia ihmisiä, eikä kaikki ole alkoholisteja. Usko ei ole mikään mekaaninen robottijuttu, että on pakko mennä kirkkoon koska on siitä riippuvainen. Vaikka ihmisellä olsikin usko, ei hänen ole pakko olla joka sunnuntai kirkossa tai muussa seurakunnassa. Se on hyväksi uskovaiselle mutta ei pakko, koska usko on se tärkein ja teot tulevat vasta sen jälkeen.
Se ei ymmärrä jolla ei ole uskoa, vaan se ihminen pitää uskoa hullutuksena. Usko asustaa ihmisen sydämmessä eikä kirkon koristeissa!
Minun luonteiseni ihminen ei mene kenenkään viereen sanomaan alentuvasti: Älä tykkee pahhoo!
En ole sellainen ihminen, mutta en kuitenkaan kiistä ettei sellaisnenkin henkilö voisi jonkun kirkon penkkiä kuluttaa.