Kun sosiaaliturvaa ryhdyttiin meillä luomaan, Suomi ei ollut sellainen vauras maa kuin nykyään. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - haluttiin, ettei kukaan joudu ylivoimaisiin vaikeuksiin erilaisten riskien kuten sairauden tai työttömyyden kohdatessa. Työttömyyden ajateltiin tuolloin olevan ihmisillä ohimenevä elämänvaihe, jonka ajan pärjää hyvinkin pienillä tuloilla.
Työmarkkinatilanteen muutosten aiheuttamia uusia riskejä ei ole sosiaalipolitiikassa tunnustettu. 1990-luvulla uusi ongelma, ylivelkaantuminen, synnytti yhden uuden järjestelmän, velkajärjestelyn. Pitkäaikaistyöttömyyden massiivinen lisääntyminen ei sen sijaan ole johtanut mihinkään sosiaalipoliittiseen uudelleen arviointiin. Työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat tasoltaan niin alhaisia, etteivät ne turvaa toimeentuloa kuin lyhytaikaisesti.
Viime aikoina on julkaistu tilastoja köyhyyden lisääntymisestä. Olennaista on se, että ongelmat syntyvät nimenomaan tulojen pysyessä pieninä pitkään, vuosikausia.
Sen sijaan että olisi tunnustettu pitkäaikaistyöttömyyden vaativan uusia ratkaisuja, on päinvastoin entistäkin turvaa heikennetty. Työttömyyseläke on poistettu 1950-luvulla ja sen jälkeen syntyneiltä. Sitä ennen kiristettiin ansiosidonnaisen päivärahan uusimista. Sen seurauksena valtaosa työttömistä - vuosikymmeniäkin töitä tehneistä - jäi sen ulkopuolelle kokonaan. Kun vallitseva tavoite on tuloerojen kasvattaminen ja alimpien palkkojen laskeminen, sosiaalisen perusturvan tason madaltaminen on ollut siinä olennainen osa.
Nyt tarvitaan ensinnäkin perusturvan tason nostoa kautta linjan. Toiseksi on uudistettava muuta sosiaaliturvaa ja palveluita, joiden vaikutus on samansuuntainen. Esimerkiksi työpaikkaterveydenhuollon puuttuminen työttömiltä samoin kuin omavastuuajat tuovat lisärasitusta niille, joilla on pienimmät tulot.
Ihmisten säällisen toimeentulon turvaaminen sosiaalipolitiikan kautta on viime vuosikymmeninä tehnyt mahdolliseksi sen, että myös työssäkäyvät ovat säilyttäneet ehtonsa kohtuullisina. Jos perusturvaa ei nyt paranneta, voidaan joutua jälleen siihen tilanteeseen, että työvoimaansa on myytävä mihin hintaan hyvänsä.
Turva, ei turvattomuus, kannustaa kaikenlaiseen tekemiseen. Sen osoittaa Tanskan malli, sen osoittavat vapaaehtoisjärjestöjen kokemukset. Vain ihminen, jolle turva on taattu, voi aloittaa uutta ja olla kyvykäs toimimaan.
Työmarkkinatilanteen muutosten aiheuttamia uusia riskejä ei ole sosiaalipolitiikassa tunnustettu. 1990-luvulla uusi ongelma, ylivelkaantuminen, synnytti yhden uuden järjestelmän, velkajärjestelyn. Pitkäaikaistyöttömyyden massiivinen lisääntyminen ei sen sijaan ole johtanut mihinkään sosiaalipoliittiseen uudelleen arviointiin. Työttömän peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat tasoltaan niin alhaisia, etteivät ne turvaa toimeentuloa kuin lyhytaikaisesti.
Viime aikoina on julkaistu tilastoja köyhyyden lisääntymisestä. Olennaista on se, että ongelmat syntyvät nimenomaan tulojen pysyessä pieninä pitkään, vuosikausia.
Sen sijaan että olisi tunnustettu pitkäaikaistyöttömyyden vaativan uusia ratkaisuja, on päinvastoin entistäkin turvaa heikennetty. Työttömyyseläke on poistettu 1950-luvulla ja sen jälkeen syntyneiltä. Sitä ennen kiristettiin ansiosidonnaisen päivärahan uusimista. Sen seurauksena valtaosa työttömistä - vuosikymmeniäkin töitä tehneistä - jäi sen ulkopuolelle kokonaan. Kun vallitseva tavoite on tuloerojen kasvattaminen ja alimpien palkkojen laskeminen, sosiaalisen perusturvan tason madaltaminen on ollut siinä olennainen osa.
Nyt tarvitaan ensinnäkin perusturvan tason nostoa kautta linjan. Toiseksi on uudistettava muuta sosiaaliturvaa ja palveluita, joiden vaikutus on samansuuntainen. Esimerkiksi työpaikkaterveydenhuollon puuttuminen työttömiltä samoin kuin omavastuuajat tuovat lisärasitusta niille, joilla on pienimmät tulot.
Ihmisten säällisen toimeentulon turvaaminen sosiaalipolitiikan kautta on viime vuosikymmeninä tehnyt mahdolliseksi sen, että myös työssäkäyvät ovat säilyttäneet ehtonsa kohtuullisina. Jos perusturvaa ei nyt paranneta, voidaan joutua jälleen siihen tilanteeseen, että työvoimaansa on myytävä mihin hintaan hyvänsä.
Turva, ei turvattomuus, kannustaa kaikenlaiseen tekemiseen. Sen osoittaa Tanskan malli, sen osoittavat vapaaehtoisjärjestöjen kokemukset. Vain ihminen, jolle turva on taattu, voi aloittaa uutta ja olla kyvykäs toimimaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Haluat, että pitkäaikaistyöttömän elintaso vastaisi työväen elintasoa? Tällä hetkellähän valitettavan pitkälti onkin näin. Ja mitä siitä on seurannut; Suomessa on samaan aikaan sekä työttömyyttä että työvoimapula!
Tottakai olisi kaunis ajatus, että "kaikilla olisi hyvä olla", niin kuin rouva presidentti TV-mainoksessaan sanoo. Teiltä sosialisteilta vain puuttuu se keino tuon toteuttamiseksi. Mistä saadaan se raha kaikkien hyvinvointiin? Jos kaikilla on hyvä olla riippumatta omista tekemisistään, niin mikä ajaa eteenpäin? Jotta sosiaaliturva voidaan ylipäänsä ylläpitää, tarvitaan paljon osaavia työntekijöitä menestyviin yrityksiin. Mutta kun työtön elää lähes yhtä hyvin kuin työntekijät, alkaa olla vaikeaa saada niitä työntekijöitä.
Haluatte tuloerot alas. Suomessa tuloerot ovat jo hyvin alhaiset erittäin progressiivisen verotuksen takia. Toimiva ja kehittyvä yhteiskunta perustuu tuloeroihin, siihen että paremmin pärjäävät saavat enemmän kuin toiset. Miksi kitkuttaisin vuosikausia opiskelijana saadakseni samat tulot kuin nakkitehtaan liukuhihnan vieressä seisoja? Sosialismi vie ihmisiltä motivaation, ja ilman motivaatiota yhteiskunta ei toimi.
"Turva, ei turvattomuus, kannustaa kaikenlaiseen tekemiseen." Ei kumpikaan. Jos minulla on hyvä turvallinen olo, niin miksi pyrkisin vallitsevasta tilasta johonkin? Kannustavaa on se, kun näet mahdollisuuden parempaan. Opiskellessani joudun tulemaan toimeen 430 eurolla kuussa. Sillä pitäisi maksaa vuokra, ruoka, liikkuminen, vaatteet, koulukirjat jne. Nykyisillä tuloillani elämä on tiukkaa, ja se motivoi opiskelemaan mahdollisimman nopeasti. Järkytyin, kun televisio-ohjelmassa eräs työtön valitti kun rahat ei riitä. Hänen kuukausitulonsa erilaisten tukien myötä oli lähes 1000 euroa!!
Saulista tullee presidentti, mutta valitettavasti se ei ongelmiamme ratkaise. Pitäisi saada eduskuntaan enemmän järkevään ajatteluun kykeneviä ihmisiä.