Puolen vuoden sessio

söin
aamupalaksi neljän viljan puuroa
päivälliseksi seitiä ja vihannessekoitusta, ruispala (molemmat puolet), keittokinkkua ja paprikaa
illalliseksi nakkikeittoa ja lehtileipää, keittokinkkua, juustoa, kurkkua, tomaattia, paprikaa

Nyt aattelin illalla ottaa vielä pari klementiiniä. Mä uskosin, että mulla on todella ollu ruokailutottumukset niin epäterveelliset, että tosi raju muutos rasvan ja suolan suhteen on vaikuttanut siksi näin nopeasti mun painon putoamiseen. Lisäks just se, että mä oon ihan alusta asti käyny salilla ja uimassa säännöllisesti. Ja olinhan mä turvoksissa, ihan oikeesti. Siis vähän niinku vedellä täytetyt kumihanskat, sellanen olokin mulla oli... Mä en syö ollenkaan vaaleeta leipää, enkä pullaa enkä mitään sellasta "turhaa". Ehkä sain syödä tarpeeksi roskaa, kun mätin sitä aamusta iltaan ja välillä yölläkin! Tuli vain mitta täyteen, ja sitä se mun kohdalla ainakin vaatii, muuten ei jaksa skarpata!

Uskokaa itseenne, kyllä me laihdutaan kesään mennessä!

olet siis mukana herbalife-systeemissä? minun olisi myös tarkoitus saada aloituspakkaus ensi kuussa. hiukan epäilevällä mielellä kyllä olen, kun se on niin kallista ja jos lopettaa niin varmaan painokin nousee. olisi mukavaa kuulla sinulta kokemuksia? puhuin kyllä jälleenmyyjän kanssa asiasta yli tunnin,mutta on heidän työtään mainostaa tuotetta...kertoi laihtuneensa 5kk aikana 15kg. itse lisään tuohon vielä 5kg,sen verran tätä painoa kertynyt herkuttelun seurauksena (ne sipsit,ne sipsit...ja dippi päälle).hidastahan se on, mutta niin kai elämäntapamuutokset yleensäkin. tuntuu vaan hassulta että niin moni asia tehdään erilailla kuin paikkareissa... tsemppiä nyt kumminkin ja olisi kiva kuulla sinusta ja onnistumisestasi!

sipulipipuli kirjoitti:

olet siis mukana herbalife-systeemissä? minun olisi myös tarkoitus saada aloituspakkaus ensi kuussa. hiukan epäilevällä mielellä kyllä olen, kun se on niin kallista ja jos lopettaa niin varmaan painokin nousee. olisi mukavaa kuulla sinulta kokemuksia? puhuin kyllä jälleenmyyjän kanssa asiasta yli tunnin,mutta on heidän työtään mainostaa tuotetta...kertoi laihtuneensa 5kk aikana 15kg. itse lisään tuohon vielä 5kg,sen verran tätä painoa kertynyt herkuttelun seurauksena (ne sipsit,ne sipsit...ja dippi päälle).hidastahan se on, mutta niin kai elämäntapamuutokset yleensäkin. tuntuu vaan hassulta että niin moni asia tehdään erilailla kuin paikkareissa... tsemppiä nyt kumminkin ja olisi kiva kuulla sinusta ja onnistumisestasi!

Lue lisää

Niin, halusit tietää enemmän hl:sta..
Aloitin itse käytön joulukuun alussa, ja tähän päivään mennessä painoni on pudonnut noin 2 kiloa.
Ruokavaliota noudatettaessa on tärkeää, että pysyy siinä, mitään turhaa ja ylimääräistä ei voi syödä. Mulla on ehkä siksikin noin huono tulos, koska siinä oli joulut, uudet vuodet ym. herkuttelupäivät, ja mun oli tosi vaikee pysyy niiden jälkeen sit enää valiolla!
Mutta sanoisin näin, että olo virkistyy, sentit katoaa, (muista kirjata kaikki ylös) mulla on nyt vyötäröltä lähtenyt 5 cm. Ja muutenkin se on tosi helppoa tehdä niitä pirtelöitä; ja jauheen voi sekoittaa myös luonnonjugurttiin jne.
Myös liikkuminen edesauttaa tulosta, totta kai, jä mä en oo liikkunut oikeastaan ollenkaan!
Eli mulla on ollu aika tahmee alku, mutta ihan omaa syytä, koska itsekuria on puuttunut; sitä kyllä tarvitaan niinkuin laihdutuksessa yleensä!
Kallistahan se tietty on, mutta toisaalta siinä on sitten sun kuukauden ruuat suurinpiirtein ostettu.
Kyllä mä suosittelen kokeilemaan, ja kerrohan heti, mitä pidät, kun aloitat!!! :-) ja kysy vaan kaikkee jos kiinnostaa...

Innemon kirjoitti:

Niin, halusit tietää enemmän hl:sta..
Aloitin itse käytön joulukuun alussa, ja tähän päivään mennessä painoni on pudonnut noin 2 kiloa.
Ruokavaliota noudatettaessa on tärkeää, että pysyy siinä, mitään turhaa ja ylimääräistä ei voi syödä. Mulla on ehkä siksikin noin huono tulos, koska siinä oli joulut, uudet vuodet ym. herkuttelupäivät, ja mun oli tosi vaikee pysyy niiden jälkeen sit enää valiolla!
Mutta sanoisin näin, että olo virkistyy, sentit katoaa, (muista kirjata kaikki ylös) mulla on nyt vyötäröltä lähtenyt 5 cm. Ja muutenkin se on tosi helppoa tehdä niitä pirtelöitä; ja jauheen voi sekoittaa myös luonnonjugurttiin jne.
Myös liikkuminen edesauttaa tulosta, totta kai, jä mä en oo liikkunut oikeastaan ollenkaan!
Eli mulla on ollu aika tahmee alku, mutta ihan omaa syytä, koska itsekuria on puuttunut; sitä kyllä tarvitaan niinkuin laihdutuksessa yleensä!
Kallistahan se tietty on, mutta toisaalta siinä on sitten sun kuukauden ruuat suurinpiirtein ostettu.
Kyllä mä suosittelen kokeilemaan, ja kerrohan heti, mitä pidät, kun aloitat!!! :-) ja kysy vaan kaikkee jos kiinnostaa...

Lue lisää

mukavaa kun vastasit... olen hiukan tosiaan epäillyt sitä hinnan takia,mutta ruokapointtisi oli hyvä. nyt on kyllä niin hyvä motivaatio,että uskon vakaasti onnistuvani tällä kertaa...ei edes tee mieli rasvaista ruokaa,pelkkä hajukin närästää. olisi tosiaan mukavaa kuulla sinunkin kokemuksia sitten kun aloitan...se vaan rassaa kun koulussa on niin rasvaista ruokaa eikä pelkkää salaattiakaan viitsisi syödä:( mutta katsotaan nyt! tämä nyt on kumminkin varmaan hiukan väärä keskustelu rupatella ohi aiheen...laitan vaikka uuden aiheen nimellä herbaajat hoi tms kun pääsen alkuun:) onnistumisen iloa kaikille ja paljon,paljon tahtoa ja voimaa!!

!!! kirjoitti:

mukavaa kun vastasit... olen hiukan tosiaan epäillyt sitä hinnan takia,mutta ruokapointtisi oli hyvä. nyt on kyllä niin hyvä motivaatio,että uskon vakaasti onnistuvani tällä kertaa...ei edes tee mieli rasvaista ruokaa,pelkkä hajukin närästää. olisi tosiaan mukavaa kuulla sinunkin kokemuksia sitten kun aloitan...se vaan rassaa kun koulussa on niin rasvaista ruokaa eikä pelkkää salaattiakaan viitsisi syödä:( mutta katsotaan nyt! tämä nyt on kumminkin varmaan hiukan väärä keskustelu rupatella ohi aiheen...laitan vaikka uuden aiheen nimellä herbaajat hoi tms kun pääsen alkuun:) onnistumisen iloa kaikille ja paljon,paljon tahtoa ja voimaa!!

Lue lisää

Miksi olisi väärä ketju? Emmehän me täällä mainosta vaan kerromme/ jaamme kokemuksia?!? Sittenhän pitäisi karppaajien, pointsien laskijoiden, kaloreiden laskijoiden olla kaikki omissa ketjuissaan?!?Ja mielestäni se on tylsempi vaihtoehto...
Sinua pohditutti kouluruokailu. Mulla olisi töissä mahdollisuus syödä laitosruokaa, mutta en useinkaan syö, koska teen ennemmin ovat eväät...Mutta vinkkini kouluruokailuun olisi, että ota pari lasia rasvatonta maitoa, piimää, sekä salaattia niin paljon kuin lautaselle mahtuu. Jos lisäksi on jotain lihaa/kanaa/kalaa, niin ota sitä, mutta jätä peruna/riisi/makaroni/leipä pois. No sittenhän on ongelma, että jos on jotain perunapohjaista kiusausta, makaroonilaatikkoa tms. niin minä kyllä sinuna ottaisin sitten vain salaatin ja juomat. Voithan sitten muuten ottaa pari välipalaa kouluun, hedelmän, pirtelön, tai vaikka oman jugurtin (johon sekoitettu ne jauheet) Syöt sitten heti koulun jälkeen kotona sen päivän pääaterian! Nää olis mun vinkkejä.....

!!! kirjoitti:

mukavaa kun vastasit... olen hiukan tosiaan epäillyt sitä hinnan takia,mutta ruokapointtisi oli hyvä. nyt on kyllä niin hyvä motivaatio,että uskon vakaasti onnistuvani tällä kertaa...ei edes tee mieli rasvaista ruokaa,pelkkä hajukin närästää. olisi tosiaan mukavaa kuulla sinunkin kokemuksia sitten kun aloitan...se vaan rassaa kun koulussa on niin rasvaista ruokaa eikä pelkkää salaattiakaan viitsisi syödä:( mutta katsotaan nyt! tämä nyt on kumminkin varmaan hiukan väärä keskustelu rupatella ohi aiheen...laitan vaikka uuden aiheen nimellä herbaajat hoi tms kun pääsen alkuun:) onnistumisen iloa kaikille ja paljon,paljon tahtoa ja voimaa!!

Lue lisää

voitte vaihtaa kuulumisia ihan tässä ketjussakin. Täällä on tosiaan karppaajia, pointsien laskijoita (minä muiden muassa) ja herbalife-ruokavaliota noudattavia, sekä niitä, jotka eivät ole millään erityisellä ruokavaliolla, vaan pudottavat painoa kotikonstein ja liikunnalla. En ole huomannut, että yhtään toista poissulkevaa kommenttia olisi tässä ketjussa ilmennyt. Ei ole tullut kinoja siitä mikä olisi paras keino, koska kaikki ovat käsittääkseni ymmärtäneet sen, että jokainen on löytänyt itselleen sopivan painonhallintakeinon eikä kukaan yritä tuputtaa toisille omaa linjaansa. Käytäntö on siis ollut se, että jos joku kysyy, niin vastataan, mutta ei mainosteta eikä tuputeta omaa vaihtoehtoa parhaana. Mukavia ihmisiä täällä on ja hyvin tullaan toimeen vaikka moni on täysin toisistaan eroavilla linjoilla!

Helmi78 kirjoitti:

voitte vaihtaa kuulumisia ihan tässä ketjussakin. Täällä on tosiaan karppaajia, pointsien laskijoita (minä muiden muassa) ja herbalife-ruokavaliota noudattavia, sekä niitä, jotka eivät ole millään erityisellä ruokavaliolla, vaan pudottavat painoa kotikonstein ja liikunnalla. En ole huomannut, että yhtään toista poissulkevaa kommenttia olisi tässä ketjussa ilmennyt. Ei ole tullut kinoja siitä mikä olisi paras keino, koska kaikki ovat käsittääkseni ymmärtäneet sen, että jokainen on löytänyt itselleen sopivan painonhallintakeinon eikä kukaan yritä tuputtaa toisille omaa linjaansa. Käytäntö on siis ollut se, että jos joku kysyy, niin vastataan, mutta ei mainosteta eikä tuputeta omaa vaihtoehtoa parhaana. Mukavia ihmisiä täällä on ja hyvin tullaan toimeen vaikka moni on täysin toisistaan eroavilla linjoilla!

Lue lisää

että täällä on erilaisia laihduttajia. Voihan sitä saada vinkkejä toisten jutuista vaikka itse olisikin jollain eri tyylillä laihduttamassa.
Ei paikkarit, karppaus ja herbaus ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Moni ruokaohjekkin on sellaisenaan sopiva eri tyyleihin ja muuntelemallahan pystyy aina soveltaa itselleen sopivia ohjeita.

Helmi78 kirjoitti:

voitte vaihtaa kuulumisia ihan tässä ketjussakin. Täällä on tosiaan karppaajia, pointsien laskijoita (minä muiden muassa) ja herbalife-ruokavaliota noudattavia, sekä niitä, jotka eivät ole millään erityisellä ruokavaliolla, vaan pudottavat painoa kotikonstein ja liikunnalla. En ole huomannut, että yhtään toista poissulkevaa kommenttia olisi tässä ketjussa ilmennyt. Ei ole tullut kinoja siitä mikä olisi paras keino, koska kaikki ovat käsittääkseni ymmärtäneet sen, että jokainen on löytänyt itselleen sopivan painonhallintakeinon eikä kukaan yritä tuputtaa toisille omaa linjaansa. Käytäntö on siis ollut se, että jos joku kysyy, niin vastataan, mutta ei mainosteta eikä tuputeta omaa vaihtoehtoa parhaana. Mukavia ihmisiä täällä on ja hyvin tullaan toimeen vaikka moni on täysin toisistaan eroavilla linjoilla!

Lue lisää

kiitos kaikille kommenteista...hyvä että löytyy erilaisia kokemuksia. sitä vaan meinasin 'ohi aiheella' kun kyse ekassa viestissä oli vaa'an lukemista...mullakin on vaaka mutta siitä on kyllä paristot loppu:D pitänee hommata uudet...vaikka senttien mittaus oikeastaan kannustaa enemmän. olen kyllä tosi ilonen että täältä löytyy niin asiallista porukkaa,harmittavan usein kuulee vaan sellaista 'vittuilua' näissä muissa aiheissa. olisi muuten mukavaa kuulla karppaajienkin kokemuksia?en oikein tiedä mistä asiassa on kyse...ja mitä mieltä olette juomisesta (alkoholin) laihdutuksen yhteydessä?

sipulipipuli kirjoitti:

kiitos kaikille kommenteista...hyvä että löytyy erilaisia kokemuksia. sitä vaan meinasin 'ohi aiheella' kun kyse ekassa viestissä oli vaa'an lukemista...mullakin on vaaka mutta siitä on kyllä paristot loppu:D pitänee hommata uudet...vaikka senttien mittaus oikeastaan kannustaa enemmän. olen kyllä tosi ilonen että täältä löytyy niin asiallista porukkaa,harmittavan usein kuulee vaan sellaista 'vittuilua' näissä muissa aiheissa. olisi muuten mukavaa kuulla karppaajienkin kokemuksia?en oikein tiedä mistä asiassa on kyse...ja mitä mieltä olette juomisesta (alkoholin) laihdutuksen yhteydessä?

Lue lisää

Alkoholin kanssa kannattaa olla pikkasen varuillaan. Se sisältää paljon kaloreita ilman mitään raviontoarvoa. Ei se nyt koko laihdutusta romuta jos silloin tällöin jotain ottaa, mutta useammin käytettynä se kyllä kertyy vatsan ympärille vararenkuloiksi. Puhumattakaan siitä, kun humalassa tekee mieli napostella jotakin, saati sitten krapulassa. Lainaan netistä löytämääni juttua alkoholin kaloreista.. :

"Laihduttajalle alkoholi on ongelmajuoma. Kun veressä on alkoholia, ihminen polttaa sen aina ensin energiaksi ja vasta sen jälkeen alkavat hiilihydraatit, proteiinit ja rasva palaa. Alkoholissa on energiaa 7 kcal/gramma eli lähes yhtä paljon kuin rasvassa (9 kcal/g) ja paljon enemmän kuin hiilihydraateissa ja proteiinissa (4 kcal/g). Alkoholigramman palamiseen kuluu 4 kcal, joten jokaisesta grammasta tulee 3 ylimääräistä kaloria. Siksi runsas alkoholinkäyttö lihottaa."

Jiiikooo kirjoitti:

Alkoholin kanssa kannattaa olla pikkasen varuillaan. Se sisältää paljon kaloreita ilman mitään raviontoarvoa. Ei se nyt koko laihdutusta romuta jos silloin tällöin jotain ottaa, mutta useammin käytettynä se kyllä kertyy vatsan ympärille vararenkuloiksi. Puhumattakaan siitä, kun humalassa tekee mieli napostella jotakin, saati sitten krapulassa. Lainaan netistä löytämääni juttua alkoholin kaloreista.. :

"Laihduttajalle alkoholi on ongelmajuoma. Kun veressä on alkoholia, ihminen polttaa sen aina ensin energiaksi ja vasta sen jälkeen alkavat hiilihydraatit, proteiinit ja rasva palaa. Alkoholissa on energiaa 7 kcal/gramma eli lähes yhtä paljon kuin rasvassa (9 kcal/g) ja paljon enemmän kuin hiilihydraateissa ja proteiinissa (4 kcal/g). Alkoholigramman palamiseen kuluu 4 kcal, joten jokaisesta grammasta tulee 3 ylimääräistä kaloria. Siksi runsas alkoholinkäyttö lihottaa."

Lue lisää

ja eikös alkoholi turvota myös, eli varmaan kerää sitä nestettä elimistöön? Kyllä ainaki noita runsaasti juovia ihmisiä kun katsoo, niin on ne aika pöhöttyneitä...

että äidit moista lapsilleen opettaa! "Mutta kyllähän se vähän luonnolle otti, kun pienestä pitäen on äiti opettanut että lautaselle ei saa jättää ruokaa, varsinkaan missään hienossa ravintolassa..." Meidän äiti opetti ihan samaa. Ja siksi olenkin syönyt ihan kaiken koko elämäni ajan, mitä lautaselle on laitettu. Sitten vielä oikein kannustettiin ottamaan lisää! Minä aion opettaa omalle lapselleni, että jos maha on täynnä, ei ole pakko syödä kaikkea. Ja toinen asia on selkeät ruoka-ajat, ei sitä mitä meillä kotona oli, että jatkuvasti oli jollakin joku leipä kädessä tai pullaa tai mitä tahansa. Siis lapsuuden kodissa. Voi voi voi voi voi voi.... Mutta itsepä olen itseni isoksi syönyt. Ei siitä voi äitiä syyttää, mutta kuitenkin...

näytti puntari siis 80.4.
Olisikohan huomenna jo alle 80 ???

I hope so!

Aloitin täällä tossa 80 kiloisena, sitten taas se paino pomppas heti 2-3 kiloo ylöspäin; mulla heittelee muutenkin se ton määrän vuorokauden aikana!Mutta tiukkana tosiaan saa olla, ei se muuten laske!
Mulla onkin tänään vapaapäivä; yhdet kahvikekkerit tiedossa, se on varmaan helppo hoitaa kotiinpäin.
Tsemppiä kaikille ja vaihdellaan ajatuksia!!!

Hienosti sullakin kilot karisee! =)

etenemään uusi elämä! Kiva lukea, että olet ostanut paljon kasviksia. Minäkin kaipailisin papuruokaohjeita, kun minusta ne pavut on kuitenkin aina ihan hyvälle maistuneet, mihin on törmännyt mm.meksikonpadassa tai chili con carnessa. En vaan osaa itse pavuista mitään tehdä.
Olen minä ainakin seurannut molempia Olet mitä syöt-versioita. Mä taistelen kyllä vieläkin sitä hamppi-pizza-peikkoa vastaan, mikä eilenkin nosti päätään taas kun näin siinä ohjelmassa ne roskaruokaläjät! En voi sille mitään, mutta ihmettelen vain, miten niistä ihmisistä tekee pahaa katsoa niitä ruokia, mitä ne itse on syöneet... Mulla alkoi vain tekemään mieli pizzaa ja hampurilaisia... Taidan olla vähän sairas... Tää taisikin olla sitten eka kerta tän laihiksen aikana, kun tuli sellanen olo, että jotain hampurilaista mulle kiitos! Mutta jätin sen oloksi vain, en lähtenyt minnekään ostamaan roskaruokaa. Meni se ohi sitten.

Vessassa mäkin ravasin alkuun tosi paljon, yölläkin piti nousta pissille. Nyt on vähän laantunut vessan tarve.

Kertokaahan päivistänne lisää!

Helmi78 kirjoitti:

etenemään uusi elämä! Kiva lukea, että olet ostanut paljon kasviksia. Minäkin kaipailisin papuruokaohjeita, kun minusta ne pavut on kuitenkin aina ihan hyvälle maistuneet, mihin on törmännyt mm.meksikonpadassa tai chili con carnessa. En vaan osaa itse pavuista mitään tehdä.
Olen minä ainakin seurannut molempia Olet mitä syöt-versioita. Mä taistelen kyllä vieläkin sitä hamppi-pizza-peikkoa vastaan, mikä eilenkin nosti päätään taas kun näin siinä ohjelmassa ne roskaruokaläjät! En voi sille mitään, mutta ihmettelen vain, miten niistä ihmisistä tekee pahaa katsoa niitä ruokia, mitä ne itse on syöneet... Mulla alkoi vain tekemään mieli pizzaa ja hampurilaisia... Taidan olla vähän sairas... Tää taisikin olla sitten eka kerta tän laihiksen aikana, kun tuli sellanen olo, että jotain hampurilaista mulle kiitos! Mutta jätin sen oloksi vain, en lähtenyt minnekään ostamaan roskaruokaa. Meni se ohi sitten.

Vessassa mäkin ravasin alkuun tosi paljon, yölläkin piti nousta pissille. Nyt on vähän laantunut vessan tarve.

Kertokaahan päivistänne lisää!

Lue lisää

Tuo Chili con Carne on tietysti se paras papu ohje, mutta tässä pari joita meillä ollaan tehty. Ja kun HK blån vaihtaa johonkin muuhun, niin nämä ovat ihan laihdutus ruokaakin. Ohjeet on 3-6 hengelle, riippuen ruokahalusta.
1. Meksikolainen makkarapata - Tämä ohje on jostain 15v takaa, ja meillä ollut aina lasten suosikki.
3 sipulia, 1kpl HKn sininen, 3dl riisiä, 1tlk papuja tomaatissa, 2tlk ananaspaloja, 5 valkosipulia, liemikuutio, mexikan maustetta, paprika- ja jauheliha maustetta. (mausteet tietysti maun mukaan)
Alkuperäisen ohjeen mukaan koko ruoka valmistetaan kattilassa (järjestys oli makkara, sipuli, riisi), mutta yleensä teen sen itse näin.
Riisi kiehumaan kattilaan ohjeen mukaan 2dl vettä ja liemikuutio. Sipuli kuullotetaan ja lisätään kattilaan. Makkarapalat paistetaan ja maustetaan, sen jälkeen saavat jonkin aikaan hautua miedolla lämmöllä. Kun riisi on melkein valmis, ananas mehuineen lisätään kattilaan ja pavut paistinpannulle. Sekoitetaan niin että ananakset ja pavut lämpiävät hyvin ja koko homma sekoitetaan yhteen. Basilikaa olen joskus vielä lopussa laittanut jos maustaminen on ollut muuten miedompaa.
2. Makkarakastike - tämä on oikeastaan sovellus edellisestä.
1kpl HKn sininen, 1tlk papuja tomaatissa, 2tlk ananamurskaa, 1(2) sipulia, valkosipulia.
Paistetaan makkarapalat ja lisätään sipuli ja valkosipuli kuullottumaan. Hetken päästä mausteet maun mukaan (paprika, mustapippuri, jauhelihamauste). Kun ovat maustuneet jonkin aikaa niin lisätään pavut ja ananas (liemineen) ja seos saa jäädä kannen alle muhimaan 5-10 minuuttia.
Eli tästä tulee paksu kastike jota ollaan syöty perunan tai pastan kanssa.

Mausteilla näissä saa paljon aikaan, ja ekaa varsinkin ollaan syöty maksikolaisittain maustetuna.

Moips. Tuosta illalla syömisestä, kun kysyit niin minua on kehotettu syömään vielä iltakahdeksan aikoihin jotain proteiinipitoista! Avainsana siis proteiinit kuten rahka tai pari siivua juustoa/kinkkua. Olin aina ennen tyhmänä luullut, että iltakuuden jälkeen syöminen lihottaa. Tosi asiassa nukun paljon paremmin, kun proteiini pitää nälän pois. Eli siis ei leipää tai makeita hedelmiä enää illalla. Tosin kaikkihan tässä laihtumisessa kiinni on kaloreista ja kulutuksesta, ei suinkaan siitä kuinka narraa nälän pysymään pois. Kukin tehköön tyylillään. :)

No hei, onneksi olkoon hienosta saavutuksesta! Mä olisin ainakin sinuna ihan hirjan tyytyväinen - viisi kuukautta ja yhdeksän kiloa! Itse olen laihtunut myös noin puolen kilon viikkovauhtia, ja se on mielestäni oikein hyvä juttu.

Iltasyöminen ei lihota - päivän kokonaiskalorimäärä ratkaisee. Ja kuten edellä jo joku kirjoitti, illalla kannattaISI syödä jotakin proteiinipitoista, mutta ei se ruisleivän palanen esim. kalkkunasiivulla tai kananmunalla ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto, ainakaan minun mielestäni. Eivätkä kyllä porkkanatkaan, jos vaan maha ei ala kauheasti sitten yöllä kurnimaan. Itse esim. eilen illalla söin pari pientä omenaa ja pari pientä hapankorppua, eikä ollut sitten nälkä enää.

Peppua ja reisiä ei saa erikseen pienemmäksi. Ne kyllä pienenevät siinä samalla kun koko muukin kroppa, mutta sieltä se usein on tiukimmassa. Kannattaa vaan lisätä rasvaa polttavaa liikuntaa ja lihaskuntotreeniä, niin kyllä nekin siitä muokkautuu, usko pois.

Mitä parahin terveisin, Jiko

Itselläni on suuri tavoite laihtua viiden kuukauden aikana 9-10kg, eli olet suuri idolini! Osoitit juuri, että tavoitteeni ei suinkaan ole mahdoton.

Siis että olet saanut hymyn kasvoillesi. Kun viime viikolla sun kirjoitukset oli aika alavireisiä...

"Suurta painonpudotusta viikon aikana ei ole tapahtunut, n. 500g, mutta olen iloinen tostakin, koska olen tosiaan jo monta kuukautta sitten aloittanut. "
Ole kuule iloinen vain tuosta puolesta kilosta! Puoli kiloa viikossa on ihan hyvä tahti ja elimistölle terveellistä! Paljon varmemmin pysyy poissa kilot tuolla vauhdilla, kuin jollain pikadieetillä. (en sano, etteikö sekin toinen vaihtoehto voisi olla mahdollinen, mutta yleisesti ottaen varmemmin kilot pysyy loitolla)

"Toiset laihtuu kuukaudessa n. 5 kg ja minä n. 2kg. Mutta toisaalta suurinosa niistä toisista on aloittanut uuden vuoden puolella ja minä jo syksyllä..eli mulla ei tota tosi huimaa viikko laskua enää tapahdukaan. "
Kyllä se vauhti minullakin vielä tasaantuu. Ihmettelin tosin, kun ei vielä ollut tasaantunut, mutta ei se pitkään enää tolla vauhdilla putoa tuo paino! Ja kuten sanoin, mulla on niin suuri muutos tapahtunut nyt elämässä, että uskoisin sillä olleen suurin vaikutus painon putoamiseen. Kerron nyt jotain mitä en aiemmin ole kertonut. Erosimme mieheni kanssa tässä samassa rytäkässä, ja mulla meinasi ihan pari päivää mennä, ettei ollut minkäänlaista ruokahalua. Piti ihan tuputtaa jotain suuhun, vaikka kyllä tätä varastoa olisi riittänyt omassa elimistössäkin... Meillä oli tosi riitaisa suhde ja mä söin paljon suruuni.Nyt on olo keventynyt siinäkin mielessä, ettei sureta niin paljon, kun ei tarvitse päivittäin tapella jonkun kanssa. Positiivista energiaa on siis paljon, ja kohta varmaan kevättä rinnassa! =)

"huomaan, että vatsa on pienentynyt, mutta niinkun lukematkin kertovat peppu ja reidet eivät meinaa millään pienentyä. "
Sama vika täällä! Onko sinulla lapsia? Mulla on vuoden ikäinen tyttö ja lantion seutu on mulla siis aivan järkyttävän iso muuhun kehoon nähden! Vatsa on pienentynyt paljon, JA RINNAT grrrr, mut lantio ja takapuoli loistavat olemassa olollaan heti kun peilin näkee! Ihan kamalan näköistä. Ihanku ei kuuluis mulle nuo ollenkaan... Salilla käymisen TOIVON tähän auttavan. En siis tiedä, toivon...

"Nyt haluaisinkin tietää mitä te olette mieltä iltasyömisistä? "
Kuulin Novalta joku aika sitten jonkun ravintoterapeutin jutustelun tästä aiheesta, ja hän sanoi, että illalla saa syödä, jos välttää hiilihydraatteja. Eli hedelmiä, kasviksia, proteiinia. En ole kokeillut tuota itse, muistui vain mieleeni. Mun kohdalla en usko että varsinaisesti iltasyöminen lihottaisi, kun syön päivällä tosi vähän (verrattuna entiseen elämääni) Tämäkin voi toki olla yksilöllistä, mutta luulisin, että enempi vaikuttaa päivän mittaan nautitut kalorit, kuin yksittäisen aterian kalorit.

Kirjoittele vain pitkästi jos tykkäät, kyllä mä ainakin jaksan lukea!

Helmi78 kirjoitti:

Siis että olet saanut hymyn kasvoillesi. Kun viime viikolla sun kirjoitukset oli aika alavireisiä...

"Suurta painonpudotusta viikon aikana ei ole tapahtunut, n. 500g, mutta olen iloinen tostakin, koska olen tosiaan jo monta kuukautta sitten aloittanut. "
Ole kuule iloinen vain tuosta puolesta kilosta! Puoli kiloa viikossa on ihan hyvä tahti ja elimistölle terveellistä! Paljon varmemmin pysyy poissa kilot tuolla vauhdilla, kuin jollain pikadieetillä. (en sano, etteikö sekin toinen vaihtoehto voisi olla mahdollinen, mutta yleisesti ottaen varmemmin kilot pysyy loitolla)

"Toiset laihtuu kuukaudessa n. 5 kg ja minä n. 2kg. Mutta toisaalta suurinosa niistä toisista on aloittanut uuden vuoden puolella ja minä jo syksyllä..eli mulla ei tota tosi huimaa viikko laskua enää tapahdukaan. "
Kyllä se vauhti minullakin vielä tasaantuu. Ihmettelin tosin, kun ei vielä ollut tasaantunut, mutta ei se pitkään enää tolla vauhdilla putoa tuo paino! Ja kuten sanoin, mulla on niin suuri muutos tapahtunut nyt elämässä, että uskoisin sillä olleen suurin vaikutus painon putoamiseen. Kerron nyt jotain mitä en aiemmin ole kertonut. Erosimme mieheni kanssa tässä samassa rytäkässä, ja mulla meinasi ihan pari päivää mennä, ettei ollut minkäänlaista ruokahalua. Piti ihan tuputtaa jotain suuhun, vaikka kyllä tätä varastoa olisi riittänyt omassa elimistössäkin... Meillä oli tosi riitaisa suhde ja mä söin paljon suruuni.Nyt on olo keventynyt siinäkin mielessä, ettei sureta niin paljon, kun ei tarvitse päivittäin tapella jonkun kanssa. Positiivista energiaa on siis paljon, ja kohta varmaan kevättä rinnassa! =)

"huomaan, että vatsa on pienentynyt, mutta niinkun lukematkin kertovat peppu ja reidet eivät meinaa millään pienentyä. "
Sama vika täällä! Onko sinulla lapsia? Mulla on vuoden ikäinen tyttö ja lantion seutu on mulla siis aivan järkyttävän iso muuhun kehoon nähden! Vatsa on pienentynyt paljon, JA RINNAT grrrr, mut lantio ja takapuoli loistavat olemassa olollaan heti kun peilin näkee! Ihan kamalan näköistä. Ihanku ei kuuluis mulle nuo ollenkaan... Salilla käymisen TOIVON tähän auttavan. En siis tiedä, toivon...

"Nyt haluaisinkin tietää mitä te olette mieltä iltasyömisistä? "
Kuulin Novalta joku aika sitten jonkun ravintoterapeutin jutustelun tästä aiheesta, ja hän sanoi, että illalla saa syödä, jos välttää hiilihydraatteja. Eli hedelmiä, kasviksia, proteiinia. En ole kokeillut tuota itse, muistui vain mieleeni. Mun kohdalla en usko että varsinaisesti iltasyöminen lihottaisi, kun syön päivällä tosi vähän (verrattuna entiseen elämääni) Tämäkin voi toki olla yksilöllistä, mutta luulisin, että enempi vaikuttaa päivän mittaan nautitut kalorit, kuin yksittäisen aterian kalorit.

Kirjoittele vain pitkästi jos tykkäät, kyllä mä ainakin jaksan lukea!

Lue lisää

sen verran, että siksi kysyin onko lapsia, kun silloin aiemmin, kun olin ISO, ja laihduin, niin ei mun mielestä mun lantio ollut näin iso kuin nyt. Raskaus näkyy mulla ainakin just tossa alavatsassa, lantiossa ja takapuolessa. Ja siihen on tainnut tiukasti jumahtaakin...

Jiiikooo kirjoitti:

Itselläni on suuri tavoite laihtua viiden kuukauden aikana 9-10kg, eli olet suuri idolini! Osoitit juuri, että tavoitteeni ei suinkaan ole mahdoton.

Hienoa, olen jonku idoli :) Piristit mun päivääni aika paljon. :) Ja juu, kyllä se on mahdollista. Itsellä n. 6kg lähti vähän yli kuukaudessa, mutta kropassa se näkyi vasta myöhemmin. Usko vain itseesi, kyllä se onnistuu..olenhan minäkin onnistunut :)

Helmi78 kirjoitti:

Siis että olet saanut hymyn kasvoillesi. Kun viime viikolla sun kirjoitukset oli aika alavireisiä...

"Suurta painonpudotusta viikon aikana ei ole tapahtunut, n. 500g, mutta olen iloinen tostakin, koska olen tosiaan jo monta kuukautta sitten aloittanut. "
Ole kuule iloinen vain tuosta puolesta kilosta! Puoli kiloa viikossa on ihan hyvä tahti ja elimistölle terveellistä! Paljon varmemmin pysyy poissa kilot tuolla vauhdilla, kuin jollain pikadieetillä. (en sano, etteikö sekin toinen vaihtoehto voisi olla mahdollinen, mutta yleisesti ottaen varmemmin kilot pysyy loitolla)

"Toiset laihtuu kuukaudessa n. 5 kg ja minä n. 2kg. Mutta toisaalta suurinosa niistä toisista on aloittanut uuden vuoden puolella ja minä jo syksyllä..eli mulla ei tota tosi huimaa viikko laskua enää tapahdukaan. "
Kyllä se vauhti minullakin vielä tasaantuu. Ihmettelin tosin, kun ei vielä ollut tasaantunut, mutta ei se pitkään enää tolla vauhdilla putoa tuo paino! Ja kuten sanoin, mulla on niin suuri muutos tapahtunut nyt elämässä, että uskoisin sillä olleen suurin vaikutus painon putoamiseen. Kerron nyt jotain mitä en aiemmin ole kertonut. Erosimme mieheni kanssa tässä samassa rytäkässä, ja mulla meinasi ihan pari päivää mennä, ettei ollut minkäänlaista ruokahalua. Piti ihan tuputtaa jotain suuhun, vaikka kyllä tätä varastoa olisi riittänyt omassa elimistössäkin... Meillä oli tosi riitaisa suhde ja mä söin paljon suruuni.Nyt on olo keventynyt siinäkin mielessä, ettei sureta niin paljon, kun ei tarvitse päivittäin tapella jonkun kanssa. Positiivista energiaa on siis paljon, ja kohta varmaan kevättä rinnassa! =)

"huomaan, että vatsa on pienentynyt, mutta niinkun lukematkin kertovat peppu ja reidet eivät meinaa millään pienentyä. "
Sama vika täällä! Onko sinulla lapsia? Mulla on vuoden ikäinen tyttö ja lantion seutu on mulla siis aivan järkyttävän iso muuhun kehoon nähden! Vatsa on pienentynyt paljon, JA RINNAT grrrr, mut lantio ja takapuoli loistavat olemassa olollaan heti kun peilin näkee! Ihan kamalan näköistä. Ihanku ei kuuluis mulle nuo ollenkaan... Salilla käymisen TOIVON tähän auttavan. En siis tiedä, toivon...

"Nyt haluaisinkin tietää mitä te olette mieltä iltasyömisistä? "
Kuulin Novalta joku aika sitten jonkun ravintoterapeutin jutustelun tästä aiheesta, ja hän sanoi, että illalla saa syödä, jos välttää hiilihydraatteja. Eli hedelmiä, kasviksia, proteiinia. En ole kokeillut tuota itse, muistui vain mieleeni. Mun kohdalla en usko että varsinaisesti iltasyöminen lihottaisi, kun syön päivällä tosi vähän (verrattuna entiseen elämääni) Tämäkin voi toki olla yksilöllistä, mutta luulisin, että enempi vaikuttaa päivän mittaan nautitut kalorit, kuin yksittäisen aterian kalorit.

Kirjoittele vain pitkästi jos tykkäät, kyllä mä ainakin jaksan lukea!

Lue lisää

ei ole...mutta iso takapuoli on silti. Mahtanee olla sukuvika :) Mutta tosiaan vielä on kiloja jäljellä joten eiköhän peppu& reidet pienene painon putoamisen kanssa.

Ja todellakin tiedän mistä puhut, ihan kuin vatsa ei olisi saman ihmisen kuin peppu & reidet, mutta kyllä ne kaikki vaan samaa ihmistä, mua, on :) Mä olen kans harkinnut tota salilla käyntiä, että jos se auttais noihin ongelmakohtiin, mutta tosiaan kun työtön olen niin rahaa ei ylimääräistä ole, joten olen yrittänyt kotikonstein...ja yritän vieläkin.

Rinnat on tosiaan kans pienentyneet..siitä olen oikeastaan iloinenkin, koska olivat käyneet jo aika isoiksi :) Kaverini sanoi kerran että laihduttamisen huono puoli on, että rinnat pienenee ja on sitä tääläkin jotkut "valittaneet". Mä olen ajatellut asian sillälailla, että mä olen mielummin 20kg laihempi kuin isorintainen.

Tsemppiä sulle laihdutuksen ja yksin elämisen suhteen! Pystyt siihen! :)

Kirsikk.a kirjoitti:

ei ole...mutta iso takapuoli on silti. Mahtanee olla sukuvika :) Mutta tosiaan vielä on kiloja jäljellä joten eiköhän peppu& reidet pienene painon putoamisen kanssa.

Ja todellakin tiedän mistä puhut, ihan kuin vatsa ei olisi saman ihmisen kuin peppu & reidet, mutta kyllä ne kaikki vaan samaa ihmistä, mua, on :) Mä olen kans harkinnut tota salilla käyntiä, että jos se auttais noihin ongelmakohtiin, mutta tosiaan kun työtön olen niin rahaa ei ylimääräistä ole, joten olen yrittänyt kotikonstein...ja yritän vieläkin.

Rinnat on tosiaan kans pienentyneet..siitä olen oikeastaan iloinenkin, koska olivat käyneet jo aika isoiksi :) Kaverini sanoi kerran että laihduttamisen huono puoli on, että rinnat pienenee ja on sitä tääläkin jotkut "valittaneet". Mä olen ajatellut asian sillälailla, että mä olen mielummin 20kg laihempi kuin isorintainen.

Tsemppiä sulle laihdutuksen ja yksin elämisen suhteen! Pystyt siihen! :)

Lue lisää

Teillä on kaikilla on siis ihan mieletön vauhti ja tsemppi päällä!!!Mahtavaa!!!Upeita tuloksia me kyllä saadaan aikaan, ja on saatukin jo!
En tänäänkään vielä päässyt painoni kanssa alle 80kilon, mutta ehkä huomenna jo! Nyt on mullakin tsemppi pitkästä aikaa päällä, sehänn katosi jo vähäksi aikaa jossain vaiheessa...
Omien mittojen mittaaminen ja ylöskirjaaminen on kyllä palkitsevaa! Sitä kannattaa tehdä, sillä se kertoo vielä enempi kuin vaaka, kun esim. kiinteytyy! ja yleensähän se on niin, että rinnoista lähtee ekaksi ja viimeseksi lantiolta :-(
Mutta topakkaa tiistaita kaikille!!!

Juttelin tästä jokin aika sitten lääkärinikin kanssa ja sanoi että se on sitä vanhaa uskomusta TJSP. Eli hänen mielestä ehdottomasti kokonaiskalorit merkitsee. Monesta paikkaa olen lukenut että illalla ei kannataisi juurikaan hiilihydraatteja syödä. No tämähän sopii minulle ja ruisleivät syönkin välipalana töiden jälkeen.

Itse teen juuri päinvastoin mitä yleensä laihduttajille suositellaan. Eli syön lämpimän aterian illalla TVn ääressä n.2000 aikaan, mikä on n. 4 tuntia ennen nukkumaan menoa. Paljon kasviksia ja kohtuudella proteiinia ja rasvaa. Tähän on seuraavia syitä ja hyötyjä, jonka lisäksi päivällä minun on helpompi olla pienemmällä ruualla.
- Saa valmistaa ruuan rauhassa, vihannesten pilkkominen ottaa aikansa ja töiden jälkeen on yleensä kiireitä. Monesti tulee samalle tehtyä suraavan päivän eväät.
- Saa nauttia ruuasta rauhassa, kun pienemmät muksut on jo nukkumassa. Eli tämä on rauhottumisen hetki illalla.
- Kun samalla katsoo TVtä, tulee syötyä rauhallisesti.
- Ei tule harrastettua iltanapostelua.

Tapojahan on monia, mutta tämä on toiminut minulla oikein hyvin jo yli puoli vuotta.

Micci_67 kirjoitti:

Juttelin tästä jokin aika sitten lääkärinikin kanssa ja sanoi että se on sitä vanhaa uskomusta TJSP. Eli hänen mielestä ehdottomasti kokonaiskalorit merkitsee. Monesta paikkaa olen lukenut että illalla ei kannataisi juurikaan hiilihydraatteja syödä. No tämähän sopii minulle ja ruisleivät syönkin välipalana töiden jälkeen.

Itse teen juuri päinvastoin mitä yleensä laihduttajille suositellaan. Eli syön lämpimän aterian illalla TVn ääressä n.2000 aikaan, mikä on n. 4 tuntia ennen nukkumaan menoa. Paljon kasviksia ja kohtuudella proteiinia ja rasvaa. Tähän on seuraavia syitä ja hyötyjä, jonka lisäksi päivällä minun on helpompi olla pienemmällä ruualla.
- Saa valmistaa ruuan rauhassa, vihannesten pilkkominen ottaa aikansa ja töiden jälkeen on yleensä kiireitä. Monesti tulee samalle tehtyä suraavan päivän eväät.
- Saa nauttia ruuasta rauhassa, kun pienemmät muksut on jo nukkumassa. Eli tämä on rauhottumisen hetki illalla.
- Kun samalla katsoo TVtä, tulee syötyä rauhallisesti.
- Ei tule harrastettua iltanapostelua.

Tapojahan on monia, mutta tämä on toiminut minulla oikein hyvin jo yli puoli vuotta.

Lue lisää

syön ton raskaamman lämpimän aterian vasta illalla. Mulla on aika pitkälti samat syyt kun sulla. Tosin meillä tyttö käy yöunille vasta klo22-23...Ei olla vielä onnistuttu kääntämään rytmiä, nukkuu päivällä sitten 10-11 asti. Toisaalta saa itsekin nukkua aamulla sitten vähän pidempään.
Mun syyt illan lämpimään ruokaan on:
-telkkaria on vaan mukavampi katsoa kun samalla syö jotakin, ja jos en söisi lämmintä ruokaa, todennäköisesti napostelisin jotakin epäterveellistä
-aamulla ei ole ollenkaan niin kova nälkä kun illalla syön hyvin. Ja aamut on meillä sellaista kiirettä, kun tyttö on vielä vaipoissa ja puuro pitää laittaa ja koira pissittää ja... Siinä jää monesti oma aamupala väliin...
-mulla ei ole päivällä jostain syystä niin kova nälkä, että jaksaisin syödä raskaasti (enää, kun nyt on vähän jo oppinut erottamaan sen, mikä on nälkää ja mikä jotain himoa...) Jos söisin päivällä raskaammin, todennäköisesti söisin vielä illallakin raskaasti, koska se tv houkuttelee syömään. Pitäisi tuostakin kummasta tavasta päästä eroon!

Onpa hauskaa heittää kysymyksiä, kun sitten voi vastata niihin samantien :-)

Mä aloin lihomaan noin parikymmpisenä, kun sairastuin masennukseen, ja painoni nousi vajaassa vuodessa 10-12 kiloa. Opiskelin silloin vielä! Lopetin silloin liikkumisen täysin, kun sitä aikaisemmin kävin innokkaasti jumpissa ym. ja söin sitten suruuni ja viihdyttääkseni itseäni jne. Samalla myös seurustelin, joten oli paljon mukavampaa mennä sipsipussin kanssa tv:n ääreen kuin lähteä jumppaan...
No masikseni helpotti ajallaan ja lopetin lääkityksen, sittemmin erosin miehestäni ja LAIHDUIN! Eli taas melkein putosi se 10- 12 kiloa pois, kun olin yksin jne, eikä ollut masennuksestakaan tietoakaan. No sitten löysin uuden aivan ihanan miehen, ja niinpä ne kilot taas pikkuhiljaa alkoivat kertyä. Nyt painan taas sen 10-12 kiloa enemmmän, kuin tavatessamme. On se niin väärin!!!
Eli nyt on tsemppi päällä jne. Liikkumisen riemua en ole löytänyt vieläkään uudestaan, mutta tarkoituksena on kyllä tässä kevään kuluessa lopettaa jahkailu ja alkaa toimimaan!
Olen aikaisemmin kokeillut painonvartijoita 3 kertaa, Atkinsin diettiä, kaloreitten laskua jne. Nyt olen tällä hl:lla, ja tuntuu sopivan hyvin.
Isoimmillani olen ollut 83kiloa; kaksi kertaa elämässäni, ja aikuisena muistaakseni laihimmillani 65 kiloa.
Kertokaa kokemuksistanne! Ja kuten huomaatte, mulla nää tunteet on aina liittyneet vahvasti syömiseen, sokeririippuvuus mulla taitaa myös olla. Eikä oo lapsia vielä yhtään! Kuinkahan iso must sit tuleekaan kun niitä joskus tulee tehtyä...:-/

Eli yli neljä vuotta sitten aloimme olemaan yhdessä nykyisen avomieheni kanssa. Hän on laiha kuin mikä, eikä lihoa oikeastaan millään..(nyt hän on lihonnut 2kg, mikä on hänelle suuri ongelma :)) Eli hänen kanssaan olemme syöneet kaikkea mahdollista. Kuten jo aikaisemmin olen kertonut sipsit ovat paheeni.

Olen aina ollut isompi kuin kaverini, mutta varsinainen lihoaminen alkoi siis vuonna 2001-2002. Tavatessani nykyisen avomieheni syksyllä 2001 painoin vielä 68kg, viime kesänä eli vuoden 2005 kesänä painoin 91kg.

Kolmen ja puolen vuoden yksissä olo mieheni kanssa oli siis tuonut 23kg!!!

Viime heinäkuussa minulta leikattiin viisaudenhammas, jonka seurauksena lopetin tupakanpolton. Olin siis leikkauksen jälkeen muutaman päivän polttamatta, ja sitten ajattelin, että miksi enää edes polttaisin.

Eli viime heinäkuusta lähtien olen parantanut elämäntapojani :) En muista missä vaiheessa "heräsin", mutta muistan mihin. Yhden viikon aikana söin neljä sipsipussia! Eli olin vain kolmena päivänä ilman sipsiä. Se oli mielestäni aivan kauheeta. Sipsit siis sai jäädä.

Elokuun lopussa aloin tehdä pieniä kävelylenkkejä, jotka pitenivät pikku hiljaa. Syyskuun lopussa jaksoin JUOSTA vähän yli puolet lenkistäni. Aloitin juoksun pikku hiljaa, kuten kävelynkin, aina pidemmälle ja pidemmälle.

Liukkaiden tultua en enää uskaltanut juosta, vaan nykyään kävelen reippaasti. Mutta olen jo päättänyt, että keväällä kun on vähän sulempaa aloitan juoksun jälleen. On hienoa huomata kuinka joka kerta jaksaa puristaa itsestään vähän enemmän ja jaksaa juosta pidemmälle, tosi hieno tunne! Olen päättänyt, että vielä juoksen koko lenkkini..en tiedä koska se onnistuu, mutta kaikki aikanaan.

Ja minähän en ole koskaan aikaisemmin yrittänyt laihduttaa, tai no onhan niitä ollut, että huomenna aloitan ja sit olen kestänyt muutaman päivän, mutta niitä en laske laihduttamiseksi.

Olen 5 kk laihduttanut, enkä edes tiedä miten se alkoi. Se vain alkoi. En päättänyt, että nyt laihdutan, vaan aloitin vain lenkillä käynnin ja jätin ne paheeni, eli sipsit pois.

Olen monelle sanonut, että minulle tupakanpolton lopettaminen ei ole ollut niin vaikeaa kuin sipsien syönnin lopettaminen. Tupakkaa ei ole tehnyt mieli koko puolen vuoden aikana, mutta auta armias kuinka monta kertaa olen haaveillut sipseistä...ja niitä olen toki myös syönytkin, mutta en enää samalla tavalla kuten ennen, nykyään vähän ja harvoin.

Mutta olen päättänyt, että pystyn tähän. Ja tiedän, että tekin pystytte!!!

Sairastuin vuosi sitten vaikeaan masennukseen ja tämän vuoden aikana olen lihonut n. 15 kiloa. Normaali painoni ennen oli 55 kg, nyt painan 70 kg.
Uskon että lääkitys tuo minulle turvotusta ja se ei lähde edes laihiksella. Olen kokeillut jo pitkän aikaa. Nyt olen ollut laihiksella nämä kaksi viikkoa ja tulos on -0. Masentaa, kun minuun ei mikään kuuri tepsi.

Innemon kirjoitti:

Onpa hauskaa heittää kysymyksiä, kun sitten voi vastata niihin samantien :-)

Mä aloin lihomaan noin parikymmpisenä, kun sairastuin masennukseen, ja painoni nousi vajaassa vuodessa 10-12 kiloa. Opiskelin silloin vielä! Lopetin silloin liikkumisen täysin, kun sitä aikaisemmin kävin innokkaasti jumpissa ym. ja söin sitten suruuni ja viihdyttääkseni itseäni jne. Samalla myös seurustelin, joten oli paljon mukavampaa mennä sipsipussin kanssa tv:n ääreen kuin lähteä jumppaan...
No masikseni helpotti ajallaan ja lopetin lääkityksen, sittemmin erosin miehestäni ja LAIHDUIN! Eli taas melkein putosi se 10- 12 kiloa pois, kun olin yksin jne, eikä ollut masennuksestakaan tietoakaan. No sitten löysin uuden aivan ihanan miehen, ja niinpä ne kilot taas pikkuhiljaa alkoivat kertyä. Nyt painan taas sen 10-12 kiloa enemmmän, kuin tavatessamme. On se niin väärin!!!
Eli nyt on tsemppi päällä jne. Liikkumisen riemua en ole löytänyt vieläkään uudestaan, mutta tarkoituksena on kyllä tässä kevään kuluessa lopettaa jahkailu ja alkaa toimimaan!
Olen aikaisemmin kokeillut painonvartijoita 3 kertaa, Atkinsin diettiä, kaloreitten laskua jne. Nyt olen tällä hl:lla, ja tuntuu sopivan hyvin.
Isoimmillani olen ollut 83kiloa; kaksi kertaa elämässäni, ja aikuisena muistaakseni laihimmillani 65 kiloa.
Kertokaa kokemuksistanne! Ja kuten huomaatte, mulla nää tunteet on aina liittyneet vahvasti syömiseen, sokeririippuvuus mulla taitaa myös olla. Eikä oo lapsia vielä yhtään! Kuinkahan iso must sit tuleekaan kun niitä joskus tulee tehtyä...:-/

Lue lisää

"Mä aloin lihomaan noin parikymmpisenä, kun sairastuin masennukseen, ja painoni nousi vajaassa vuodessa 10-12 kiloa. Söin sitten suruuni ja viihdyttääkseni itseäni jne. Samalla myös seurustelin, joten oli paljon mukavampaa mennä sipsipussin kanssa tv:n ääreen. No masikseni helpotti ajallaan ja lopetin lääkityksen, sittemmin erosin miehestäni ja LAIHDUIN!" Mulla tuo jälkimmäinen kävi toisin päin, ensin erosin, sitten lopetin lääkityksen ja sitten laihduin. Mulle tuli kaiken kaikkiaan sillon ekalla kerralla 20kg, joka lähti sitten poiskin kun paranin, ja lääkkeet jäi, sekä noudatin painonvartijoiden ohjeita ja aloitin kuntosalilla käymisen. Lisäksi silloin liikuin pyörällä joka paikkaan, kaupungillekin, vaikka sinne oli matkaa 9km.
"No sitten löysin uuden aivan ihanan miehen, ja niinpä ne kilot taas pikkuhiljaa alkoivat kertyä. " Aivan. Minä painoin pitkään 58kg, ehkä juuri tuon liikunnan takia. Pystyin syömään melkein mitä tahansa, kulutin kaiken pois. Sitten kun aloin enemmän olemaan (ex-)mieheni kanssa, lihoin pari kiloa. Sitten tulin raskaaksi, ja lihoin 22kg, eli yhteensä tuli 24kg puolessa toista vuodessa. Ei hyvä. Nyt olin siis isoimmillani, mitä koskaan. Painoni vain käväisi 82kg:ssa, eli sitä aikaa ei pitkään kestänyt. En nauttinut ainoastakaan päivästä niin isona. Ja mulle on paheita olleet ROSKARUOKA, mikä oli pelkästään mun ruokaani, en tehnyt kotona mitään, kaiken tilasin pizzeriasta tai kävin hakemassa mäkistä, sekä SIPSIT, mä saatoin syödä 5-7 päivänä viikossa sipsejä! Erilaisia aina, jos alkoi kyllästyttää joku. Karkit ei niinkään himottanu, mutta niitä söin kun ukkokin söi. Tyhmää. Sitten vaan alkoi tympästä kun korvissa humisi verenpaineen ääni ja mitkään hyvät vaatteet ei enää mahtuneet päälle! Jouduin menemään lääkärille ton huminan takia ja siksi kun oli vaikea hengittää, lääkäri totesi verenpaineen olevan vaarallisen korkea. Antoi puoli vuotta aikaa laskea verenpainetta ruokavaliolla, ja jos ei onnistu, saan lääkityksen. Lisäksi hän sanoi riskieni olevan samaa luokkaa kuin 50-60-vuotiaalla ylipainoisella henkilöllä! Ja mä oon vasta 27v! Silloin ajattelin, että NYT ne lähtee! Mä olen onnistunut ennenkin ja onnistun nytkin. Sen vain päätin.
Mä olen siis kerran aiemmin pudottanut paikkareilla sen 20kg (lääkityksen lopettaminen varmasti kyllä myötävaikutti, sekä liikunnan lisääminen). Nyt näiden ylipainokilojen kanssa olen kokeillut Atkinsia yli puoli vuotta, ja sen aikana sain vain lisää kiloja...Ja tuo verenpaine paheni. Joulukuun olin pelkällä roskaruualla, en millään dieetillä. Mässäsin ruualla ja voivottelin läskejäni, kun mikään ei auta... HAH! Nyt ne lähtee. Se on silkka totuus. (nyt en voi enää antaa itseni epäonnistua, kun olen näin sitä kaikille tolkuttanut... )

Kova tsemppi on päällä mullakin ja olen jäänyt kuntosaliharrastukseen aivan koukkuun! 3-4 kertaa viikossa käyn, ja toivon, että tulokset näkyvät sekä lääkärillä että vyötäröllä!

Hmm...jotenkin vaan koen sen noloksi asiaksi, että minä olen ollut ylipainoinen lapsuusvuosista asti. Minä olin aina se, joka joutui terkkarin silmätikuksi ihan lukioon asti (amk.ssa sentään tajusivat jo olla hiljaa laihduttamisen tuputtamisesta!). Yritetty on ystävät hyvät! En tiedä kuinka monta laikkaria minulla on ollut koulun alaluokilta lähtien. Minulla on tuo läski kertynyt alakroppaan ja käsivarsiin, siis varsin mukavat allit. Elämässä on silti mennyt paremmin kuin uskoisikaan. Olen valmistunut ammattiin (opiskelen vielä jatkoa), saanut töitä ja ihanan rakastavan miehen, jonka kanssa haave yhteisestä kodista vihdoinkin tuli toteen. Läskit eivät ole olleet tiellä missään vaiheessa. Vaikka myönnän sen, joka päivä mietin nykyisin laihduttamista. Pohdin milloin aloittaa kunnolla, miltä näyttää kevyempänä ja kuinka paljon saisikaan itseluottamusta, kun laihtuisi edes vähän tästä 105 kilosta. Pahimmillaan olen ollut 130kg, josta suurin pudotukseni kerralla -34kg puolessa vuodessa. Kaikki kilot eivät onneksi tulleet takaisin, mutta tähän se jäikin. Viimeset vuodet olen kamppaillut 90 ja 100 kilon välillä, nyt hieman jo pulskempana. En kuitenkaan luovuta! Jonakin päivänä toivon olevani ja uskon olevani normaalipainossa. Semmoista se elämä on! Pinnistellään ja ponnistellaan ystävät :)

Siis mullahan tämä juttu meni näin...kuten sanotaan "17-vuotiaana nainen on kauneimmillaan", tämä sanonta piti ainakin tähän asti minun elämässäni täysin totta...olen aina ollut hieman pulska, vasta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni kuitenkaan ylipainoinen...eli vaikka painoa on aina ollut, niin olen kuitenkin pysynyt normaalipainon puolella...eli siis 17-kesäisenä oli ihannemitoissani, painoa silloin n.60kg (kuitenkaan ilman mitään laihdutuksia, paino oli vaan tippunut ihan huomaamattani...voi kun se lähtiskin nyt yhtä helposti..:)) Sitten kävikin niin että 18 täytettyäni muutin pois kotoa, ja mikä pahinta, muutin ihan senaikaisen koulun viereen...no aikalailla se liikkuminen loppui sitten siihin, ja muutenkin ruokatavat muuttui aikas radikaalisti, ja myönnettäköön nyt sekin tässä samaan syssyyn että sinä kesänä myös alkoholin kulutukseni taisi olla aika huipussaan...Ja kun siihen päälle lisättiin vielä autoileva poikakaveri seuraavana syksynä, niin johan se lihotuskuuri oli valmis...
Eli vuoden aikana kiloja tuli siis reilusti lisää, kaikki 10kg ovat tulleet yhteensä nyt viimeisen kahden vuoden sisällä...
Ensimmäinen vuosi menikin oikeastaan niin etten edes oikeastaan huomannut koko lihomista...sitten rupesivat kaverit, äiti ja jopa yksi opettajamme huomauttelemaan että on sulle vähän noita kiloja nyt kertynyt... Tähän väliin on pakko pohdiskella sellaista että eikö noillekaan mikään kelpaa?!?!?
Kun painoin sen kuutisenkymmentä, niin kyllä sain kuulla harvasenpäivä juuri esim. äidiltäni että "voi että kun sä olet laiha", ja "miten sä oletkin noin laiha!", ja "kamalaa kun sä oot laihtunu, etkö sä syö enää mitään!"...eli silloin oli jo merkkejä siitä että minua pidettiin liian laihana, no sitten kun lihoin, niin eikös aikaakaan kun ruvettiin jo siitäkin mussuttamaan...eivät siis tyytyväisiä milloinkaan!
Ukko ei ole kyllä ikinä painostani sanonut halaistua sanaa, joskus kun kysyin asiasta, vastasi vain että hänelle on hyvä sillon kun mulle on hyvä...ei ole sen koomin asiasta puhuttu, enkä oikeastaan tiedä mitä mieltä se nytkään on tästä mun elämäni uudesta suunnasta...
No siis takaisin itse asiaan...sitten kun oli lihonnut n.6-7kg,älysin asian itsekin, mutta en vaan vaivautunut tekemään sille mitään...Itse asiassa nyt joulun jälkeen mua ensimmäisen kerran rupes oikeen häikkäämään tämä paino...ja sillonhan mä päätin että kerta nyt ei oo hyvä, niin sit asialle kans ruvetaan jotain tekemään...
Eli en ole ikinä ennen kokenut tarvetta laihduttaa, vaikka se varmasti olisi muutama kilo sitten ollutkin vielä helpompaa..Mutta kun mietin miten kiva oli ostella sillon niitä kaikkia pienen pieniä hellemekkoja, ja kaiken maailman farkkuja ym. muotikuteita mitä muutkin mun ikäiset käyttää, niin kyllä mä saan siitä intoa laihtumiseen...Varsinkin kun ton ahterin sais siihin kuntoon että se edes mahtuisi näihin nykyajan matalalantioisiin housuihin, niin oi että....
Kyllähän se on helpommin sanottu kun tehty, mutta päivä kerrallaan tässä nyt mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää....jos joskus pääsen vielä siihin kuuteenkymmeneen, niin jonkun on kyllä vannotettava mut, etten enää ikinä liho takasin...

Helmi78 kirjoitti:

"Mä aloin lihomaan noin parikymmpisenä, kun sairastuin masennukseen, ja painoni nousi vajaassa vuodessa 10-12 kiloa. Söin sitten suruuni ja viihdyttääkseni itseäni jne. Samalla myös seurustelin, joten oli paljon mukavampaa mennä sipsipussin kanssa tv:n ääreen. No masikseni helpotti ajallaan ja lopetin lääkityksen, sittemmin erosin miehestäni ja LAIHDUIN!" Mulla tuo jälkimmäinen kävi toisin päin, ensin erosin, sitten lopetin lääkityksen ja sitten laihduin. Mulle tuli kaiken kaikkiaan sillon ekalla kerralla 20kg, joka lähti sitten poiskin kun paranin, ja lääkkeet jäi, sekä noudatin painonvartijoiden ohjeita ja aloitin kuntosalilla käymisen. Lisäksi silloin liikuin pyörällä joka paikkaan, kaupungillekin, vaikka sinne oli matkaa 9km.
"No sitten löysin uuden aivan ihanan miehen, ja niinpä ne kilot taas pikkuhiljaa alkoivat kertyä. " Aivan. Minä painoin pitkään 58kg, ehkä juuri tuon liikunnan takia. Pystyin syömään melkein mitä tahansa, kulutin kaiken pois. Sitten kun aloin enemmän olemaan (ex-)mieheni kanssa, lihoin pari kiloa. Sitten tulin raskaaksi, ja lihoin 22kg, eli yhteensä tuli 24kg puolessa toista vuodessa. Ei hyvä. Nyt olin siis isoimmillani, mitä koskaan. Painoni vain käväisi 82kg:ssa, eli sitä aikaa ei pitkään kestänyt. En nauttinut ainoastakaan päivästä niin isona. Ja mulle on paheita olleet ROSKARUOKA, mikä oli pelkästään mun ruokaani, en tehnyt kotona mitään, kaiken tilasin pizzeriasta tai kävin hakemassa mäkistä, sekä SIPSIT, mä saatoin syödä 5-7 päivänä viikossa sipsejä! Erilaisia aina, jos alkoi kyllästyttää joku. Karkit ei niinkään himottanu, mutta niitä söin kun ukkokin söi. Tyhmää. Sitten vaan alkoi tympästä kun korvissa humisi verenpaineen ääni ja mitkään hyvät vaatteet ei enää mahtuneet päälle! Jouduin menemään lääkärille ton huminan takia ja siksi kun oli vaikea hengittää, lääkäri totesi verenpaineen olevan vaarallisen korkea. Antoi puoli vuotta aikaa laskea verenpainetta ruokavaliolla, ja jos ei onnistu, saan lääkityksen. Lisäksi hän sanoi riskieni olevan samaa luokkaa kuin 50-60-vuotiaalla ylipainoisella henkilöllä! Ja mä oon vasta 27v! Silloin ajattelin, että NYT ne lähtee! Mä olen onnistunut ennenkin ja onnistun nytkin. Sen vain päätin.
Mä olen siis kerran aiemmin pudottanut paikkareilla sen 20kg (lääkityksen lopettaminen varmasti kyllä myötävaikutti, sekä liikunnan lisääminen). Nyt näiden ylipainokilojen kanssa olen kokeillut Atkinsia yli puoli vuotta, ja sen aikana sain vain lisää kiloja...Ja tuo verenpaine paheni. Joulukuun olin pelkällä roskaruualla, en millään dieetillä. Mässäsin ruualla ja voivottelin läskejäni, kun mikään ei auta... HAH! Nyt ne lähtee. Se on silkka totuus. (nyt en voi enää antaa itseni epäonnistua, kun olen näin sitä kaikille tolkuttanut... )

Kova tsemppi on päällä mullakin ja olen jäänyt kuntosaliharrastukseen aivan koukkuun! 3-4 kertaa viikossa käyn, ja toivon, että tulokset näkyvät sekä lääkärillä että vyötäröllä!

Lue lisää

että ollaan "samassa veneessä."
Miksiköhän siinä usein käy niin, kun vakiintuu, niin kilot senkuin lisääntyy?! Ei kaikille silti niin käy?!
Ja mitä masennukseen tulee, ni mä en usko että ne kaikki lääkkeet lihottaa, koska olen aina lääkkeitä saadessani vaatinut semmoisia, mitkä ei lihota. Joidenkin kohdalla voi jopa laihtua! Vaan se sairaus itsessään lihottaa, jos on sitä tyyppiä että syö suruun. Toisethan taas laihtuu, kun ei ruokakaan maistu.
On nää vaikeita ja monimutkaisia asioita!!!
Mutta kuten tästä käy ilmi; tunteet on aika paljon mukana tässä syömisessä! Mulla on taipumusta syödä liikaa ja herkkuja, kun olen stressaantunut, surullinen jne. Toisaalta olen myös hemmotellut itseäni hyvällä ruualla kun olen ollut iloinen ja on ollut juhlan aihetta...Mutta en enää.
Kiva kuulla et oot jäänyt kuntosaliharrastukseen koukkuun! mä kans koko ajan tässä psyykkaan itseäni että aloitan sen tässä joku päivä...

sinikello kirjoitti:

Sairastuin vuosi sitten vaikeaan masennukseen ja tämän vuoden aikana olen lihonut n. 15 kiloa. Normaali painoni ennen oli 55 kg, nyt painan 70 kg.
Uskon että lääkitys tuo minulle turvotusta ja se ei lähde edes laihiksella. Olen kokeillut jo pitkän aikaa. Nyt olen ollut laihiksella nämä kaksi viikkoa ja tulos on -0. Masentaa, kun minuun ei mikään kuuri tepsi.

Lue lisää

Mitä lääkkettä syöt masennukseesi?!?
Muistathan sen, että jos olet tarpeeksi huonossa kunnossa, ei laihduttaminenkaan onnistu! Silloin on turha vaatia itseltään liikaa, koska ensiksi täytyy hoitaa oma mieli siihen malliin että pääsee eteenpäin! Tiedän kokemuksesta!
Tuossa on vaara joutua noidankehään, kuten minulle on joskus käynyt...Olen ollut masentunut, sitten yrittänyt laihduttaa, epäonnistunut kun ei pysty/jaksa jne. Sitten masentuu lisää ja syö siihen vitutukseen ja sitten masentuu lisää ja taas syö ja sitten kun on oikein itseinho päällä niin sitten aloittaa laihiksen ja taas sama kaava toistuu...
Yksi hyvä resepti on että liiku kerran päivässä edes vähän! Se piristää ja tuo hyvää oloa, vaikka lähteminen voi olla vaikeaa. Mun pitää itekin tehdä ton kanssa töitä, koska en todellakaan oo liikkunut päivittäin jne, mutta niin PITÄÄ tehdä!!! Se auttaa!
Ja muista että pienikin edistys täytyy huomata, ja lähde liikkeelle pienistä askelista.Kun ei heti tavoittele korkeimmalle, ei putoakaan ylhäältä...you know!
Ja puhun nyt tosiaan omasta kokemuksestani.
p.s en oo mäkään päässy viel alle 80kilon ja tulos on -0 edelliseen viikkoon, mutta ei anneta periksi!!!!!!

Kirsikk.a kirjoitti:

Eli yli neljä vuotta sitten aloimme olemaan yhdessä nykyisen avomieheni kanssa. Hän on laiha kuin mikä, eikä lihoa oikeastaan millään..(nyt hän on lihonnut 2kg, mikä on hänelle suuri ongelma :)) Eli hänen kanssaan olemme syöneet kaikkea mahdollista. Kuten jo aikaisemmin olen kertonut sipsit ovat paheeni.

Olen aina ollut isompi kuin kaverini, mutta varsinainen lihoaminen alkoi siis vuonna 2001-2002. Tavatessani nykyisen avomieheni syksyllä 2001 painoin vielä 68kg, viime kesänä eli vuoden 2005 kesänä painoin 91kg.

Kolmen ja puolen vuoden yksissä olo mieheni kanssa oli siis tuonut 23kg!!!

Viime heinäkuussa minulta leikattiin viisaudenhammas, jonka seurauksena lopetin tupakanpolton. Olin siis leikkauksen jälkeen muutaman päivän polttamatta, ja sitten ajattelin, että miksi enää edes polttaisin.

Eli viime heinäkuusta lähtien olen parantanut elämäntapojani :) En muista missä vaiheessa "heräsin", mutta muistan mihin. Yhden viikon aikana söin neljä sipsipussia! Eli olin vain kolmena päivänä ilman sipsiä. Se oli mielestäni aivan kauheeta. Sipsit siis sai jäädä.

Elokuun lopussa aloin tehdä pieniä kävelylenkkejä, jotka pitenivät pikku hiljaa. Syyskuun lopussa jaksoin JUOSTA vähän yli puolet lenkistäni. Aloitin juoksun pikku hiljaa, kuten kävelynkin, aina pidemmälle ja pidemmälle.

Liukkaiden tultua en enää uskaltanut juosta, vaan nykyään kävelen reippaasti. Mutta olen jo päättänyt, että keväällä kun on vähän sulempaa aloitan juoksun jälleen. On hienoa huomata kuinka joka kerta jaksaa puristaa itsestään vähän enemmän ja jaksaa juosta pidemmälle, tosi hieno tunne! Olen päättänyt, että vielä juoksen koko lenkkini..en tiedä koska se onnistuu, mutta kaikki aikanaan.

Ja minähän en ole koskaan aikaisemmin yrittänyt laihduttaa, tai no onhan niitä ollut, että huomenna aloitan ja sit olen kestänyt muutaman päivän, mutta niitä en laske laihduttamiseksi.

Olen 5 kk laihduttanut, enkä edes tiedä miten se alkoi. Se vain alkoi. En päättänyt, että nyt laihdutan, vaan aloitin vain lenkillä käynnin ja jätin ne paheeni, eli sipsit pois.

Olen monelle sanonut, että minulle tupakanpolton lopettaminen ei ole ollut niin vaikeaa kuin sipsien syönnin lopettaminen. Tupakkaa ei ole tehnyt mieli koko puolen vuoden aikana, mutta auta armias kuinka monta kertaa olen haaveillut sipseistä...ja niitä olen toki myös syönytkin, mutta en enää samalla tavalla kuten ennen, nykyään vähän ja harvoin.

Mutta olen päättänyt, että pystyn tähän. Ja tiedän, että tekin pystytte!!!

Lue lisää

Onnitteluni myös sulle, koska olet ollut TODeLLA aktiivinen liikkumisen ym. elämänmuutoksen suhteen! KAdehdittavaa!!!!
Niinhän se on että kaikki on omasta päästä kiinni, päätöksestä!
Ajattelin kommentoida tota sipsipussijuttua, koska just tommosista asiosta sen huomaa, miten hullusti sitä on syönyt!!!
Sulla kun oli noi sipsit onkelmana, niin mulla on kaikki makea; jäätelö ja suklaa. Mä söin usein itseni joka ilta niin ähkyyn makeaa, esim. 7 jäätelöä pakastimesta suoraan putkeen, että lopulta mun oli pakko aina olla siinä ähkytilassa että voin mennä nukkumaan. Noi illat on ollut aina mun heikoin lenkki!
tai muutenkin oon syönyt ihan järjettömiä määriä!
Mutta mulla oli toi 7 jäätelöö per ilta jotenkin se herättävä juttu....

jättilimppu kirjoitti:

Hmm...jotenkin vaan koen sen noloksi asiaksi, että minä olen ollut ylipainoinen lapsuusvuosista asti. Minä olin aina se, joka joutui terkkarin silmätikuksi ihan lukioon asti (amk.ssa sentään tajusivat jo olla hiljaa laihduttamisen tuputtamisesta!). Yritetty on ystävät hyvät! En tiedä kuinka monta laikkaria minulla on ollut koulun alaluokilta lähtien. Minulla on tuo läski kertynyt alakroppaan ja käsivarsiin, siis varsin mukavat allit. Elämässä on silti mennyt paremmin kuin uskoisikaan. Olen valmistunut ammattiin (opiskelen vielä jatkoa), saanut töitä ja ihanan rakastavan miehen, jonka kanssa haave yhteisestä kodista vihdoinkin tuli toteen. Läskit eivät ole olleet tiellä missään vaiheessa. Vaikka myönnän sen, joka päivä mietin nykyisin laihduttamista. Pohdin milloin aloittaa kunnolla, miltä näyttää kevyempänä ja kuinka paljon saisikaan itseluottamusta, kun laihtuisi edes vähän tästä 105 kilosta. Pahimmillaan olen ollut 130kg, josta suurin pudotukseni kerralla -34kg puolessa vuodessa. Kaikki kilot eivät onneksi tulleet takaisin, mutta tähän se jäikin. Viimeset vuodet olen kamppaillut 90 ja 100 kilon välillä, nyt hieman jo pulskempana. En kuitenkaan luovuta! Jonakin päivänä toivon olevani ja uskon olevani normaalipainossa. Semmoista se elämä on! Pinnistellään ja ponnistellaan ystävät :)

Lue lisää

Oikein paljon tsemppiä ja motivaatiota; kyllä me kaikki laihdutaan kun me vaan halutaan:-) Eiks vaan...?

*annuli* kirjoitti:

Siis mullahan tämä juttu meni näin...kuten sanotaan "17-vuotiaana nainen on kauneimmillaan", tämä sanonta piti ainakin tähän asti minun elämässäni täysin totta...olen aina ollut hieman pulska, vasta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni kuitenkaan ylipainoinen...eli vaikka painoa on aina ollut, niin olen kuitenkin pysynyt normaalipainon puolella...eli siis 17-kesäisenä oli ihannemitoissani, painoa silloin n.60kg (kuitenkaan ilman mitään laihdutuksia, paino oli vaan tippunut ihan huomaamattani...voi kun se lähtiskin nyt yhtä helposti..:)) Sitten kävikin niin että 18 täytettyäni muutin pois kotoa, ja mikä pahinta, muutin ihan senaikaisen koulun viereen...no aikalailla se liikkuminen loppui sitten siihin, ja muutenkin ruokatavat muuttui aikas radikaalisti, ja myönnettäköön nyt sekin tässä samaan syssyyn että sinä kesänä myös alkoholin kulutukseni taisi olla aika huipussaan...Ja kun siihen päälle lisättiin vielä autoileva poikakaveri seuraavana syksynä, niin johan se lihotuskuuri oli valmis...
Eli vuoden aikana kiloja tuli siis reilusti lisää, kaikki 10kg ovat tulleet yhteensä nyt viimeisen kahden vuoden sisällä...
Ensimmäinen vuosi menikin oikeastaan niin etten edes oikeastaan huomannut koko lihomista...sitten rupesivat kaverit, äiti ja jopa yksi opettajamme huomauttelemaan että on sulle vähän noita kiloja nyt kertynyt... Tähän väliin on pakko pohdiskella sellaista että eikö noillekaan mikään kelpaa?!?!?
Kun painoin sen kuutisenkymmentä, niin kyllä sain kuulla harvasenpäivä juuri esim. äidiltäni että "voi että kun sä olet laiha", ja "miten sä oletkin noin laiha!", ja "kamalaa kun sä oot laihtunu, etkö sä syö enää mitään!"...eli silloin oli jo merkkejä siitä että minua pidettiin liian laihana, no sitten kun lihoin, niin eikös aikaakaan kun ruvettiin jo siitäkin mussuttamaan...eivät siis tyytyväisiä milloinkaan!
Ukko ei ole kyllä ikinä painostani sanonut halaistua sanaa, joskus kun kysyin asiasta, vastasi vain että hänelle on hyvä sillon kun mulle on hyvä...ei ole sen koomin asiasta puhuttu, enkä oikeastaan tiedä mitä mieltä se nytkään on tästä mun elämäni uudesta suunnasta...
No siis takaisin itse asiaan...sitten kun oli lihonnut n.6-7kg,älysin asian itsekin, mutta en vaan vaivautunut tekemään sille mitään...Itse asiassa nyt joulun jälkeen mua ensimmäisen kerran rupes oikeen häikkäämään tämä paino...ja sillonhan mä päätin että kerta nyt ei oo hyvä, niin sit asialle kans ruvetaan jotain tekemään...
Eli en ole ikinä ennen kokenut tarvetta laihduttaa, vaikka se varmasti olisi muutama kilo sitten ollutkin vielä helpompaa..Mutta kun mietin miten kiva oli ostella sillon niitä kaikkia pienen pieniä hellemekkoja, ja kaiken maailman farkkuja ym. muotikuteita mitä muutkin mun ikäiset käyttää, niin kyllä mä saan siitä intoa laihtumiseen...Varsinkin kun ton ahterin sais siihin kuntoon että se edes mahtuisi näihin nykyajan matalalantioisiin housuihin, niin oi että....
Kyllähän se on helpommin sanottu kun tehty, mutta päivä kerrallaan tässä nyt mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää....jos joskus pääsen vielä siihin kuuteenkymmeneen, niin jonkun on kyllä vannotettava mut, etten enää ikinä liho takasin...

Lue lisää

Tsemiä myös sulle tässä projektissasi! Niinhän se on, että seuraavan kerran ei enää päästetä itseämme tuhtiin kuntoon!!! Painonhallinta on kuitenkin elämänpituinen juttu, jos kerran siihen on taipumusta...
Joskus harmittelin itsellenikin, että voi p.....miksi olen päästänyt itseni näin ja näin isoksi...se tapahtuu usein huomaamatta ja sitten ei ehkä haluakaan huomata, kun ei vaan välitä!

Innemon kirjoitti:

Mitä lääkkettä syöt masennukseesi?!?
Muistathan sen, että jos olet tarpeeksi huonossa kunnossa, ei laihduttaminenkaan onnistu! Silloin on turha vaatia itseltään liikaa, koska ensiksi täytyy hoitaa oma mieli siihen malliin että pääsee eteenpäin! Tiedän kokemuksesta!
Tuossa on vaara joutua noidankehään, kuten minulle on joskus käynyt...Olen ollut masentunut, sitten yrittänyt laihduttaa, epäonnistunut kun ei pysty/jaksa jne. Sitten masentuu lisää ja syö siihen vitutukseen ja sitten masentuu lisää ja taas syö ja sitten kun on oikein itseinho päällä niin sitten aloittaa laihiksen ja taas sama kaava toistuu...
Yksi hyvä resepti on että liiku kerran päivässä edes vähän! Se piristää ja tuo hyvää oloa, vaikka lähteminen voi olla vaikeaa. Mun pitää itekin tehdä ton kanssa töitä, koska en todellakaan oo liikkunut päivittäin jne, mutta niin PITÄÄ tehdä!!! Se auttaa!
Ja muista että pienikin edistys täytyy huomata, ja lähde liikkeelle pienistä askelista.Kun ei heti tavoittele korkeimmalle, ei putoakaan ylhäältä...you know!
Ja puhun nyt tosiaan omasta kokemuksestani.
p.s en oo mäkään päässy viel alle 80kilon ja tulos on -0 edelliseen viikkoon, mutta ei anneta periksi!!!!!!

Lue lisää

kannustuksesta. Se tuntuu hyvältä.

Minä olin aktiiviurheilija johonkin lukioikään saakka. Kilpailin mm. hiihdossa, futiksessa ja jonkin verran myös yleisurheilussa. Jo ala-asteen ensimmäisinä vuosina päiväohjelmaani kuului treenit, ja tottakai olin hirmuisessa kunnossa - ja paljon ikäisiäni lihaksikkaampi ja "isompi".

Tottakai sitten sain kuulla tästä, ja minua kiusattiin aikalailla siitä, etten ollut niinkuin muut ikäiseni tytöt, laiha rimpula. Pärjäsin kyllä ikäisilleni pojille hyvin mm. juoksussa. :)

No jostain sitten sain itsekin päähäni, että olen ruma ja "iso". Ja sitä jatkui.. ja jatkui..

Lukion ensimmäisellä sitten jouduin polvivamman vuoksi jättämään lähes kaiken urheilun vuodeksi. Sen vuoden aikana lihoin varmasti 20kg, koska söin edelleen saman verran kuin silloin kun minulla oli esim. 2x päivässä treenit. En koskaan saanut enää aloitettua treenausta, joten kaikki jäi.

Sittemmin olen vasta päässyt eroon sekä polvivammasta, että vääränlaisesta minäkuvasta. Nyt voin hyvällä mielin sanoa, että pystyn laihtumaan, ja että pystyn jälleen treenaamaan. En ehkä enää koskaan kilpaile, mutta ainakin aion saada itseni taas kuntoon, jotta voin näyttää itselleni. :)

(ja onhan tähän mahtunut kaikenlaisia laihdutuskuureja ja päätöksiä väliin, mutta jos niistä kertoisin, niin tästä tulisi Todella Pitkä Tarina.)

Jiiikooo kirjoitti:

Minä olin aktiiviurheilija johonkin lukioikään saakka. Kilpailin mm. hiihdossa, futiksessa ja jonkin verran myös yleisurheilussa. Jo ala-asteen ensimmäisinä vuosina päiväohjelmaani kuului treenit, ja tottakai olin hirmuisessa kunnossa - ja paljon ikäisiäni lihaksikkaampi ja "isompi".

Tottakai sitten sain kuulla tästä, ja minua kiusattiin aikalailla siitä, etten ollut niinkuin muut ikäiseni tytöt, laiha rimpula. Pärjäsin kyllä ikäisilleni pojille hyvin mm. juoksussa. :)

No jostain sitten sain itsekin päähäni, että olen ruma ja "iso". Ja sitä jatkui.. ja jatkui..

Lukion ensimmäisellä sitten jouduin polvivamman vuoksi jättämään lähes kaiken urheilun vuodeksi. Sen vuoden aikana lihoin varmasti 20kg, koska söin edelleen saman verran kuin silloin kun minulla oli esim. 2x päivässä treenit. En koskaan saanut enää aloitettua treenausta, joten kaikki jäi.

Sittemmin olen vasta päässyt eroon sekä polvivammasta, että vääränlaisesta minäkuvasta. Nyt voin hyvällä mielin sanoa, että pystyn laihtumaan, ja että pystyn jälleen treenaamaan. En ehkä enää koskaan kilpaile, mutta ainakin aion saada itseni taas kuntoon, jotta voin näyttää itselleni. :)

(ja onhan tähän mahtunut kaikenlaisia laihdutuskuureja ja päätöksiä väliin, mutta jos niistä kertoisin, niin tästä tulisi Todella Pitkä Tarina.)

Lue lisää

Mukavaa kuulla sinunkin tarinaasi...
Minun on nyt pakko kommentoida tuota sinun vääristynyttä minäkuvaasi, koska minulla on ollut samanlaisia ongelmia.
Olen 12- vuotiaasta (murrosiän alku ja kehon kehitys jne.) pitänyt itseäni lihavana, vaikka olen ollut täysin normaalipainoinen, en laiha, mutta sopusuhtainen...
Tämä johtuu myös siitä, että kaikki ystäväni olivat silloin riukuja, siis todella laihoja, hoikkia ja pitkiä jo ruumiinrankenteeltaan, ja minä olen ollut aina isokokoisempi ja riuskempi, voimakkaampi jne. Eli olen tuntenut aina itseni isommaksi kuin muut ystäväni...Se on todella kurjaa! Nyt olenkin ajatellut niin että pyrin käyttämään tämän jäntevyyteni positiiviseksi. MIksi yrittää olla joku balleriina, kun minusta ei semmoista koskaan tule?! Mielestäni voisin ennemmmin keskittyä juuri vaikkapa punttikseen ja urheilulliseen ulkonäköön, olla terve ja isokokoinen, ja voimakas...:-)'Heh , no ehkä ymmärsit pointtini. Mutta tosiaan...tällä on toinen samanlainen, joka on aina ollut isompi kuin muut.....

Todella hienoa! Kyllä ne loputkin kilot saavat kyytiä, kunhan vain jaksat sanoa herkuille ei ja terveelliselle elämäntavalle kyllä!:)

Eikä toi rasvainen lounas ja pullakahvit haittaa niin paljoa jos vaikka lähdet pienelle (tai vähän pidemmälle) kävelylenkille. Ja kyllä siitä viikonlopustakin selviät, kunhan syöt tarpeeksi usein, ja terveellisesti!

Ei kai tuota puolta vuotta ole mitenkään ihmeellisemmin määritelty, mutta kait se kaikilla on kesä :) Itselläni on ainakin tavoitteena heinäkuun alku.

=) En usko, että tämän päiväinen herkuttelu kaataa sun dieettiä, jos jätät sen vain tähän päivään. Ja olethan auttanut ystävääsikin, ajattele sitä, saat siitä positiivista energiaa! Nyt kun olet jo kaksi kiloa kevyempi, liikkuminen alkaa olemaan päivä päivältä helpompaa ja mukavampaa. Pikku hiljaa suosittelen sitä vain lisäämään. Omien voimien mukaan teet, ja kerta kerralta lisäät vaikka liikunnan rasittavuutta. Olo paranee ja kroppa kevenee! Kyllä sä pystyt! Nyt vain unohdat taas vähäksi aikaa ne herkkuhetket, pistät vaikka johonkin tulevaisuuteen jonkun kivan herkkupäivän odottamaan, ja silloinkin VAIN se YKSI PÄIVÄ! (siis jos niitä herkkuja kaipaat) Mulla on tiedossa tyttären kummin syntymäpäivät helmikuun alussa, ja olen jo luvannut itselleni ne herkut siellä... Mutta siihen saakka olen ilman herkkuja. Ennättää niitä sittenkin syödä, ei ne minnekään maailmasta häviä. (valitettavasti...)

Luulisin, että kaikki on mielessään ajatelleet summittaisesti puoli vuotta tammikuusta eteen päin, eli noin puoli vuotta. Mulla ei ainakaan ole mitään tarkkaa päivämäärää, millon pitäisi olla keho timminä. Se on sitten kun on, enkä nyt suutu jos ei kesään mennessäkään olisi, sitten vain jatketaan niin kauan että on ylimääräiset kilot karisseet.

Voimia vaan nyt, jatka terveellistä elämää!

Joo, mä en oo myöskään alkoholia juonut, nyt sitten 3.2. kun on tyttären kummin synttärit ni varmaan tulee sitäkin juotua, ja olen antanut itselleni luvan myös herkkuihin. Mutta se tietää sitten tiukkaa treeniä että kuluttaa kalorit pois!
Varmasti kilot putoaa tuolla sun tavallasi! Pidä vain pintasi! ;)

Mä punnitsen itteni uimahallilla aina vessassa käynnin jälkeen. Kun salilla tulee juotua vettä n.puoli litraa, sitten käyn uimassa ja sen jälkeen yleensä pissittää aika kovasti. Tulee vaan sellanen mieleen, että sehän on poistuvaa virtsaa mikä sitä lisäpainoa siihen vaakaan tuo, joten en kyllä ymmärrä miksi sitä ei saisi poistaa ennen punnitusta? Minua ainakin motivoi enemmän ne pienemmät lukemat kuin isot. En tiedä mikä tässä asiassa on absoluuttinen totuus, mutta mä teen ainakin niinkuin itsestä hyvälle tuntuu, koska jos aina kuitenkin punnitsen itseni samalla tavalla, vessassa käynnin jälkeen, niin kyllä mun mielestä näkyy se oikea kilojen putoaminen siinä. Se on sitten eri asia jos välillä punnitsee aamulla heti kun on herännyt, ja välillä vessassa käynnin jälkeen, välillä aamupalan jälkeen ja sitä rataa. Sillon vaaka antaa mitä sattuu niin sanotusti. Tärkeintä on mun mielestä tosiaan se, että aina samaan aikaan ja samalla rutiinilla.

Kyllä mun mielestä painonpudotukseenkin mahtuu herkkupäiviä ja niitä pitääkin olla ettei repsahda täysin vanhaan elämään. Pitää vaan muistaa pitää huoli siitä, ettei putki jää päälle! Ja vähän katsoo mitä muuta sen päivän aikana syö, ettei mene ihan hulinaksi. Mä meinaan myös pitää helmikuun alussa sellasen herkuttelupäivän. Sit vaan vähän rankempaa treeniä ja tiukempaa ruokavaliota sen perään, niin kyllä tää dieetti sen kestää!

Hauskaa elokuvailtaa teille sitten! Mitä leffaa menette katsomaan?

Helmi78 kirjoitti:

Mä punnitsen itteni uimahallilla aina vessassa käynnin jälkeen. Kun salilla tulee juotua vettä n.puoli litraa, sitten käyn uimassa ja sen jälkeen yleensä pissittää aika kovasti. Tulee vaan sellanen mieleen, että sehän on poistuvaa virtsaa mikä sitä lisäpainoa siihen vaakaan tuo, joten en kyllä ymmärrä miksi sitä ei saisi poistaa ennen punnitusta? Minua ainakin motivoi enemmän ne pienemmät lukemat kuin isot. En tiedä mikä tässä asiassa on absoluuttinen totuus, mutta mä teen ainakin niinkuin itsestä hyvälle tuntuu, koska jos aina kuitenkin punnitsen itseni samalla tavalla, vessassa käynnin jälkeen, niin kyllä mun mielestä näkyy se oikea kilojen putoaminen siinä. Se on sitten eri asia jos välillä punnitsee aamulla heti kun on herännyt, ja välillä vessassa käynnin jälkeen, välillä aamupalan jälkeen ja sitä rataa. Sillon vaaka antaa mitä sattuu niin sanotusti. Tärkeintä on mun mielestä tosiaan se, että aina samaan aikaan ja samalla rutiinilla.

Kyllä mun mielestä painonpudotukseenkin mahtuu herkkupäiviä ja niitä pitääkin olla ettei repsahda täysin vanhaan elämään. Pitää vaan muistaa pitää huoli siitä, ettei putki jää päälle! Ja vähän katsoo mitä muuta sen päivän aikana syö, ettei mene ihan hulinaksi. Mä meinaan myös pitää helmikuun alussa sellasen herkuttelupäivän. Sit vaan vähän rankempaa treeniä ja tiukempaa ruokavaliota sen perään, niin kyllä tää dieetti sen kestää!

Hauskaa elokuvailtaa teille sitten! Mitä leffaa menette katsomaan?

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että kyllä herkuttelupäiviäkin pitää olla..kunhan niitä ei ole joka päivä ja herkuttelee kohtuudella. Ajattelinkin syödä sinä päivänä lounaaksi tonnikalasalaatin. Me siis mennään katsomaan Matti-leffa :) Aika harvoin tulee käytyy elokuvissa, mutta nyt on tullu ihan hirveesti hyviä leffoja, joten ihan kivaa vaihtelua.. :)

Niin, mä en tosiaan tiä, että kumpi parempi, ennen vai jälkeen vessassa käynnin, mutta sen vuoksi käynkin ennen ja jälkeen...ei tule ainakaan paha mieli, kun yhden vessareissun jälkeen paino putoaa puoli kiloa :)

Kerrompa taas jotain itsestäni...tai no en ihan itestäni, mutta liittyy muhun. Eli siskoni sairastui muutama vuosi sitten anoreksiaan.
Kun hän pääsi hoitoon (hän on siis nykyään ihan terve..ainakin anoreksian osalta :)) niin sielä heidät punnittiin aamuisin, ennen kun he olivat käyneet vessassa. Tosta vain oon päätelly, että josko se on sit laihuttaessa sama...kun siis heitähän lihotettiin.. :)

Kirsikk.a kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että kyllä herkuttelupäiviäkin pitää olla..kunhan niitä ei ole joka päivä ja herkuttelee kohtuudella. Ajattelinkin syödä sinä päivänä lounaaksi tonnikalasalaatin. Me siis mennään katsomaan Matti-leffa :) Aika harvoin tulee käytyy elokuvissa, mutta nyt on tullu ihan hirveesti hyviä leffoja, joten ihan kivaa vaihtelua.. :)

Niin, mä en tosiaan tiä, että kumpi parempi, ennen vai jälkeen vessassa käynnin, mutta sen vuoksi käynkin ennen ja jälkeen...ei tule ainakaan paha mieli, kun yhden vessareissun jälkeen paino putoaa puoli kiloa :)

Kerrompa taas jotain itsestäni...tai no en ihan itestäni, mutta liittyy muhun. Eli siskoni sairastui muutama vuosi sitten anoreksiaan.
Kun hän pääsi hoitoon (hän on siis nykyään ihan terve..ainakin anoreksian osalta :)) niin sielä heidät punnittiin aamuisin, ennen kun he olivat käyneet vessassa. Tosta vain oon päätelly, että josko se on sit laihuttaessa sama...kun siis heitähän lihotettiin.. :)

Lue lisää

mielipiteesi elokuvasta?

Mä olen eronnut mun miehestä pari viikkoa sitten, ja meidän PITI aluksi mennä siihen ensi-iltaan katsomaan tuo elokuva. Sit tuli se ero, 13.pv perjantaina. No, mies alkoi piirittää mua välittömästi sen eron jälkeen, ja lupasi viedä mut seuraavana lauantaina katsomaan Matin. Annoin periksi ja ajattelin, että antaa sen yrittää. Sitten kävi taas niin, että petyin ja ero pysyi voimassa, enkä päässyt elokuviin eikä mies saanut minua takaisin.

Nyt on sama ralli päällä, koko ajan pyytää mua katsomaan sitä leffaa, mutta en uskalla enää lupautua. Johan sitä on kaksi kertaa koitettu mennä katsomaan, eikä kumpikaan kerta ole onnistunut...

Siksi pyysin, että kertoisit millainen se oli...

Mä punnitsen itseni aina aamuisin kun herään, heti vessassa käynnin jälkeen, alasti. Mutta kun teen kaksivuorotyötä, välillä punnitsen itseni jo klo 5.30 ja välillä klo 10.30. Että on toi aamupainokin vähän liukuva käsite.....

Äärimmäisen hyvää tulosta oot tehnynnä! Mä tulen pikkasen jäljessä, mutta senttejä on karissut täälläkin. Maanantaina näkee, mikä oli ensimmäisen kuukauden tulos. Näyttäisi siltä, että kolmisen kiloa kuukaudessa on nyt mun tahti, mikä on erittäin hyvä (vois hyvin loogisesti ajatella, että viidessä kuukaudessa miinusta olisi jo 15kg!!!..tosin ei se ihan niin loogista ole..)

Mutta siis: ONNITTELUNI!

Siis todella hyvin sulla!!!
Mulla ei jumankauta meinaa millään nyt mennä alle sen 80 kilon. Ei millään!!!
meinaa hermot mennä!
Toi kiikun kaakun meininki kuulostaa harmillisen tutulta :-( Meillä on sitä samaa ilmassa ollunna, mutta aina se menee niin että kaikki jää vain puheen tasolle, mutta silti! Turhaa menee energiaa tommoseen, kun sen vois käyttää hyödyllisimminkin! Mä kun sitten sydänsuruihini joko syön tai juon......

Jiiikooo kirjoitti:

Äärimmäisen hyvää tulosta oot tehnynnä! Mä tulen pikkasen jäljessä, mutta senttejä on karissut täälläkin. Maanantaina näkee, mikä oli ensimmäisen kuukauden tulos. Näyttäisi siltä, että kolmisen kiloa kuukaudessa on nyt mun tahti, mikä on erittäin hyvä (vois hyvin loogisesti ajatella, että viidessä kuukaudessa miinusta olisi jo 15kg!!!..tosin ei se ihan niin loogista ole..)

Mutta siis: ONNITTELUNI!

Lue lisää

nostaa aina päätään kun johonkin ryhdyn, siksi pitää aina yrittää parastaan. Sitten kun jossain epäonnistun niin hävettää niin vietävästi! Oon meinannu nyt onnistua! :D

Ei se tahti oo mun mielestä tärkeintä, kyllä säkin onnistut tavoitteessas jos niin haluat!

Innemon kirjoitti:

Siis todella hyvin sulla!!!
Mulla ei jumankauta meinaa millään nyt mennä alle sen 80 kilon. Ei millään!!!
meinaa hermot mennä!
Toi kiikun kaakun meininki kuulostaa harmillisen tutulta :-( Meillä on sitä samaa ilmassa ollunna, mutta aina se menee niin että kaikki jää vain puheen tasolle, mutta silti! Turhaa menee energiaa tommoseen, kun sen vois käyttää hyödyllisimminkin! Mä kun sitten sydänsuruihini joko syön tai juon......

Lue lisää

koko ajan ihme jahkaamista...Mulla on vähän sama homma, syön herkkuja ku ottaa päähän. En oo kyl viinaa suruihini juonu vielä yhtään kertaa, mut kaiken maailman muuta sontaa on kyl tullu kurkusta alas laitettua (=roskaruokaa, karkkeja, sipsejä, yms.) Nyt oon vaihtanu sitä kohdetta mihin puran olojani, eli liikunta. Tulee kyllä niin hyvä olo siitä, että en voi ku suositella kaikille! Varsinkin jos yhtään on sellasta ilmapiiriä lähellä, mikä syö energiaa.

Helmi78 kirjoitti:

nostaa aina päätään kun johonkin ryhdyn, siksi pitää aina yrittää parastaan. Sitten kun jossain epäonnistun niin hävettää niin vietävästi! Oon meinannu nyt onnistua! :D

Ei se tahti oo mun mielestä tärkeintä, kyllä säkin onnistut tavoitteessas jos niin haluat!

Lue lisää

Toinen piilevähkö perfektionisti täällä. Kaikki aikaisemmat laihdutusyritykseni ovat kariutuneet siihen, että jos on tullut takapakkia (=epäonnistuminen), olen luovuttanut (koska en kuitenkaan koskaan onnistu).

Tällä kertaa aivoissa on tapahtunut jokin vinksahdus, ja olen ollut hyvin armollinen itseäni kohtaan. Yhden kerran ulkona syömässä - so what! Yksi pieni alkoholipitoinen ilta - SO WHAT! Eikun katse vaan eteenpäin, ja siihen mahdolliseen riemun päivään, kun kilot on voitettu ja lannistettu. :) Eli olen jostain löytänyt voiman jatkaa ns. epäonnistumisesta huolimatta - ja hei, miinus kolme kiloa alkaa olla totta ensimmäiselle kuukaudelle! :D

Onnitteluni myös sinulle! Tosi hyvä saavutus!!!

Mitäpä teillä on viikonloppuna tiedossa?!?
Mulla on huomenna yhdet tuparit ja synttärit, joten tiedossa on SYÖMISTÄ JA JUOMISTA.... Mutta aion ainakin yrittää kohtuudella, molempia :-) Tärkeintähän on, ettei se herkuttelu sitten jää taas päälle......

Innemon kirjoitti:

Onnitteluni myös sinulle! Tosi hyvä saavutus!!!

Mitäpä teillä on viikonloppuna tiedossa?!?
Mulla on huomenna yhdet tuparit ja synttärit, joten tiedossa on SYÖMISTÄ JA JUOMISTA.... Mutta aion ainakin yrittää kohtuudella, molempia :-) Tärkeintähän on, ettei se herkuttelu sitten jää taas päälle......

Lue lisää

ole mitään ylimääräistä tänä viikonloppuna. Viime viikolla kyllä oli.
Eli rauhallinen viikonloppu, hyvää ruokaa mutta ei herkkuja, ja vain pari saunaolutta tai siideriä.

Innemon kirjoitti:

Onnitteluni myös sinulle! Tosi hyvä saavutus!!!

Mitäpä teillä on viikonloppuna tiedossa?!?
Mulla on huomenna yhdet tuparit ja synttärit, joten tiedossa on SYÖMISTÄ JA JUOMISTA.... Mutta aion ainakin yrittää kohtuudella, molempia :-) Tärkeintähän on, ettei se herkuttelu sitten jää taas päälle......

Lue lisää

Viikonlopusta tulee ehdottoman rauhallinen ja lokoisa (NO DRINKING!). Oon ollut koko viikon kipeä, ja haluan levätä ja parantua täysin, että pääsen ensi viikolla taas töihin ja ennenkaikkea treenaamaan!!!

kaikilla muilla, mutta ei täällä. :( En tiedä uskallanko vaa'alle, kun on tullut syötyä pikkusen paremmin ja enemmän. *huokaus* Ne kaksi kiloa lähti, mutta tähän jojoiluun tottuneena ja kyllästyneenä en tajua mikä minut ajaa aina herkkujen ääreen. Ihan kuin aivot hokisivat koko ajan "apua, apua, kaksi kiloa läskivajetta, vaje on pakko täyttää heti mielellään vielä tuplana"...damn.
Noh. Illalla saunaan ja mahtava tsemppi päälle! Ja maanantaina 1 viikon tulos. Plussaa vai miinusta? Heh. En tiedä kuinka voikin olla näin vaikeaa. Alku on hankala aina.

jättilimppu kirjoitti:

kaikilla muilla, mutta ei täällä. :( En tiedä uskallanko vaa'alle, kun on tullut syötyä pikkusen paremmin ja enemmän. *huokaus* Ne kaksi kiloa lähti, mutta tähän jojoiluun tottuneena ja kyllästyneenä en tajua mikä minut ajaa aina herkkujen ääreen. Ihan kuin aivot hokisivat koko ajan "apua, apua, kaksi kiloa läskivajetta, vaje on pakko täyttää heti mielellään vielä tuplana"...damn.
Noh. Illalla saunaan ja mahtava tsemppi päälle! Ja maanantaina 1 viikon tulos. Plussaa vai miinusta? Heh. En tiedä kuinka voikin olla näin vaikeaa. Alku on hankala aina.

Lue lisää

Älä maire masennu kaikilla on heikot hetkensä. Otetaan vaan itseämme tiukemmin niskasta kiinni ja näytetään muille missä kaappi seisoo ja varsinkin itselle. Mulla on pakkomielle käydä joka päivä puntarissa ja kun olin pari päivää käymättä niin tuli semmonen olo ett paino ei pysy kurissa. Päätin siis jatkaa jokapäiväistä punnitusta ja se sopii mulle.

Eilen kävin hiihtämässä poikani kanssa. En oo vuosiin sitä harrastanu mut nyt se tuntu ihan kivalta kun sai mennä luvan kanssa rauhllista vauhtia kun kaveri on vasta 5v ja ei oo oikein vielä hiihdelly. Poika innostui niin että mennään myös tänään kunhan pääsen töistä.

Aurinkoista päivän jatkoa kaikille.

Tervetuloa mukaan! Kyllä tänne mahtuu :-)

Mä olen tässä nyt ihan kahden vaiheilla...Siis ton isännän kanssa. Tiiän itekin että on tosi typerää tällanen ees taas jahkaaminen, ja ollaan-ei olla -meininki. Ja energiaa vie, totta tosiaan. Mut se on nyt taas koittanu kaikkensa. Toi ison kimpun ruusuja ja sanoo, ettei millään muulla ole merkitystä... Oon tosiaan ihan ulalla. Oon ite aina ollu sitä tyyppiä, että kerrasta poikki ja uutta etsimään, mutta ei se aina näköjään mene niin. Voi että nää on vaikeita nää suhde-asiat!
Mietin siis, että pitäiskö sille ukolle antaa pikkurilli ja käydä kattomassa tuo matti sen kanssa...Jos se vielä oli hyvä elokuvakin...

AAAAAAARGH!!! En tiedä!!!!