MITÄ KIRKON TILALLE?
Mikä tilalle silloin kun suuri joukko kirkon jäseniä ei enää pysty olemaan kirkon jäseninä kun esim homoliittojen siunaaminen TULEE KIRKKOON?
Urho Muroma lausuu kirjassaan "Kansanherätys" seuraava:
"Laitoskirkot menevät kohti täydellistä hengelistä porttoutta kohti, emmekä me voi sitä estää".
Kirkon "ongelma" on myöskin siinäkin, että sillä on rahaa kuin roskaa. Paikalliset seurakunnatkin sijoittavat ylimääräsiä rahojaan pörssiosakkkeisiin ja asunto-osakeisiin.
Kirkko lienee ainut laitos joka ei ole joitunut saneeraamaan toimintaansa , koska rahaa on niin että monesti eivät tiedä minne sitä laittasivat.
Huolta eivät siis tunne vaikka isommatkin määärät kirkosta eroasi.
Mihin siis menee hän joka joutuu omantunnon syistä eroamaan kirkosta?
Vapaat suunnat eivät tule kysymykseen koska he vaativat uudelleen kasteelle menon.
VAPAAKIRKKO syntyi aikanaan luterilaisen kirkon sisälle, mutta erkaantui siitä myöhemmin.
Lapsia kastettiin vapaakirkossa vielä 40- luvulla, mutta sitten siitä luovuttiin.
Vapaakirkko missasi tuolloin mahdollisuutensa olla kirkosta eronneille uusi hengellinen koti. Vapaakirkolla olisi moninkertainen jäsenmäärä jos he olisivat pitäneet kiini lapsikasteesta. Ja nyt lähitulevaisuudessa vapaakirkosta tulisi lut.kirkolle vakava kilpailija.
Vapaakirkon jäsenmäärä saataisi lähivuosina nousta satoihin tuhansiin. jos he olisivat pitäneet kiini lapsikastesta.
Entä kirkon sisälle olevat herätysliikkeet?
Nehän pysyvät pystyssä sillä rahamäärällä jonka kirkko heille vuosittain antaa ja määrä vastannee herätysliikkeen jäsenten kirkolle maksamaa kirkollisveroa. Kirkko on sitonut herätysliikkeet rahalla itsensä.
Jo vanhurskauttamis-julistuksen hyväksymisen aikoihin oletin, että esim Kansanlähetys jättää kirkon ja luottaisi siihen, että jäsenet maksavat liikkeelle sen rahamäärän mitä maksoivat kirkolle.
Totta on että tässä lopussa ei enään ole viisasta ryhtyä perustamaan mitään uutta kirkkokuntaa lut.kirkosta eroaville.
Luterilaiset ääriliikkeet keskityvät pajolti korkeakirkollisiin virkakysymyksiin ja niistä ei ole enemmälti kirkosta eroaville hengelliseksi kodiksi.
Toivoa vaan sopii, että jokin luterilainen herätyliike irtoaa lopulta kirkosta ja valmistautuu vastaanottamaan ne sadatuhannet jotka eivät enää omantunnon syistä pysty kirkon jäseninä olemaan mm homoliittojen siunaamisen vuoksi.
Ongelmaksi vaan muodostuu tuolloin kokoustilat, tosin niitä ylimääräsiä tilojaan kirkko jo nytkin yrittää kaupitella jopa lehti-ilmoituksilla.
Eräs Ruotsissa saarnamatkalla ollut veli kertoi, että häneltä kyselivät, että missä he voisivat viettää ehtoollista, kun kirkon asiat ovat sielä vieläkin hassummin kuin Suomessa. Veli kertoi vastanneensa, että kokoontukaa kodeissa kuten alkuseurakuntakin.
Mitä siis hehdä?
Luottaako siihen että kirkko tekee parannuksen ja ryhtyy pitämään kiinni Raamatun opetuksesta?
Toive lienee utopistinen.
Luterilaiset jäsenet ovat luterilaiset ja sellasina pysyvät.Kirkko ei sensijaan monessakaan asiassa enää ole KÄYTÄNNÖSSÄ luterilainen.-
HUOM ! en siis yllytä ihmisiä eroamaan kirkosta- olkaa siellä niin kauan kuin omatuntonne antaa myöte ja etenkin silloin JOS pystytte olemaan siellä VALONA ja niin kuan kun teillä on siellä toimintamahdollisuus.
Kyse on nyt siitä mitä sen jäkeen kun mahdollisuudet olla kirkossa valona menee ja ovet toimia sulkeutuvat. Ja kun suuret joukot eivät enää pysty omantunon vuosi olemaan mukana.
Tästä irvailemattomia mielipiteitä.
Mikä tilalle silloin kun suuri joukko kirkon jäseniä ei enää pysty olemaan kirkon jäseninä kun esim homoliittojen siunaaminen TULEE KIRKKOON?
Urho Muroma lausuu kirjassaan "Kansanherätys" seuraava:
"Laitoskirkot menevät kohti täydellistä hengelistä porttoutta kohti, emmekä me voi sitä estää".
Kirkon "ongelma" on myöskin siinäkin, että sillä on rahaa kuin roskaa. Paikalliset seurakunnatkin sijoittavat ylimääräsiä rahojaan pörssiosakkkeisiin ja asunto-osakeisiin.
Kirkko lienee ainut laitos joka ei ole joitunut saneeraamaan toimintaansa , koska rahaa on niin että monesti eivät tiedä minne sitä laittasivat.
Huolta eivät siis tunne vaikka isommatkin määärät kirkosta eroasi.
Mihin siis menee hän joka joutuu omantunnon syistä eroamaan kirkosta?
Vapaat suunnat eivät tule kysymykseen koska he vaativat uudelleen kasteelle menon.
VAPAAKIRKKO syntyi aikanaan luterilaisen kirkon sisälle, mutta erkaantui siitä myöhemmin.
Lapsia kastettiin vapaakirkossa vielä 40- luvulla, mutta sitten siitä luovuttiin.
Vapaakirkko missasi tuolloin mahdollisuutensa olla kirkosta eronneille uusi hengellinen koti. Vapaakirkolla olisi moninkertainen jäsenmäärä jos he olisivat pitäneet kiini lapsikasteesta. Ja nyt lähitulevaisuudessa vapaakirkosta tulisi lut.kirkolle vakava kilpailija.
Vapaakirkon jäsenmäärä saataisi lähivuosina nousta satoihin tuhansiin. jos he olisivat pitäneet kiini lapsikastesta.
Entä kirkon sisälle olevat herätysliikkeet?
Nehän pysyvät pystyssä sillä rahamäärällä jonka kirkko heille vuosittain antaa ja määrä vastannee herätysliikkeen jäsenten kirkolle maksamaa kirkollisveroa. Kirkko on sitonut herätysliikkeet rahalla itsensä.
Jo vanhurskauttamis-julistuksen hyväksymisen aikoihin oletin, että esim Kansanlähetys jättää kirkon ja luottaisi siihen, että jäsenet maksavat liikkeelle sen rahamäärän mitä maksoivat kirkolle.
Totta on että tässä lopussa ei enään ole viisasta ryhtyä perustamaan mitään uutta kirkkokuntaa lut.kirkosta eroaville.
Luterilaiset ääriliikkeet keskityvät pajolti korkeakirkollisiin virkakysymyksiin ja niistä ei ole enemmälti kirkosta eroaville hengelliseksi kodiksi.
Toivoa vaan sopii, että jokin luterilainen herätyliike irtoaa lopulta kirkosta ja valmistautuu vastaanottamaan ne sadatuhannet jotka eivät enää omantunnon syistä pysty kirkon jäseninä olemaan mm homoliittojen siunaamisen vuoksi.
Ongelmaksi vaan muodostuu tuolloin kokoustilat, tosin niitä ylimääräsiä tilojaan kirkko jo nytkin yrittää kaupitella jopa lehti-ilmoituksilla.
Eräs Ruotsissa saarnamatkalla ollut veli kertoi, että häneltä kyselivät, että missä he voisivat viettää ehtoollista, kun kirkon asiat ovat sielä vieläkin hassummin kuin Suomessa. Veli kertoi vastanneensa, että kokoontukaa kodeissa kuten alkuseurakuntakin.
Mitä siis hehdä?
Luottaako siihen että kirkko tekee parannuksen ja ryhtyy pitämään kiinni Raamatun opetuksesta?
Toive lienee utopistinen.
Luterilaiset jäsenet ovat luterilaiset ja sellasina pysyvät.Kirkko ei sensijaan monessakaan asiassa enää ole KÄYTÄNNÖSSÄ luterilainen.-
HUOM ! en siis yllytä ihmisiä eroamaan kirkosta- olkaa siellä niin kauan kuin omatuntonne antaa myöte ja etenkin silloin JOS pystytte olemaan siellä VALONA ja niin kuan kun teillä on siellä toimintamahdollisuus.
Kyse on nyt siitä mitä sen jäkeen kun mahdollisuudet olla kirkossa valona menee ja ovet toimia sulkeutuvat. Ja kun suuret joukot eivät enää pysty omantunon vuosi olemaan mukana.
Tästä irvailemattomia mielipiteitä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Vaihdoin ortodoksiseen kirkkoon ja kas kummaa, aloin ymmärtämään kirkon merkityksen juuri Kristuksen kirkkona. Lempeänä ja ymmärtävänä, anteeksiantavana.
Samaa olen miettinyt, mutta en ole ratkaisua keksinyt.
Olen lähinnä ajatellut vapaita suuntia, mutta tuntuisi oudolta mennä uudelleen kasteelle. En näe mitään väärää uskovien kasteessa, mutta olen kumminkin jo saanut yhden kasteen ja mielestäni se riittää. Joskus toivon, että olisin alusta lähtien saanut olla vapaissa suunnissa mukana ja sinne alunperin kastettukin (tulin uskoon teini-iässä).
Ortodoksinen kirkko tuntuu liian muodolliselta.
Mielestäni lut. kirkko on jyrkässä alamäessä, ja homokeskustelu on siitä hyvä esimerkki.
Minäkin katselin vapaiden suuntien perään, koska etsin mahdollisimman alkukristillistä kristillisyyttä. Sitten aloin pohtia, että vapaat suunnat ovat kaikkea muuta kuin alkukristillisiä, koska kaikki ovat syntyneet lähes 2000 v Kristuksen syntymästä, joten "aitous" vaikutti olevan kaukana ja kaikenlainen hihhulointi ei teennäistä. Niinpä aloin tutustua ort.kirkkoon ja pystyn hyvin uskomaan sen edustavan vanhaa apostolista perinnettä (halveksittuine) traditioineen päivineen.
Markus 16:15-16.
kasteasiassa totuuden ei muuta. Siis kaikki uskovien kasteelle...
Siinäpä se - lähteäkö tai jäädä.
On totta että kirkon puhtaus on mennyttä (jo aikaisemminkin), ja on täysi työ yrittää pitää välinsä Jumalaan ja Jeesukseen kunnossa.
Kysymys jonka moni asettaa itselleen on kuinka Jumala suhtautuu kirkon jäseneen joka ei halua olla kirkon luopumuksessa mukana, mutta kuitenkin valitsee olla kirkon jäsen, siis kuinka Jumala katsoo niiden puoleen jotka jäävät jäljelle vaikka tietävätkin että kirkko tekee väärin. Itselläni on se kuva että Raamattu yksikantaisesti kehoittaa lähtemään. Ruotsissa ovat monet papitkin jättäneet kirkon ja toiset jääneet vaikka tietävätkin että esimerkiksi juuri homoliittojen siunaaminen on täysin Raamatun vastaista. Toiset kieltäytyvät (ainakin vielä) siunaamasta homoliittoja. Helluntailais pastori Åke Green melkein vangittiin kun uskalsi kertoa Raamatun kannan, vaikka sen rakkaudellisesti esiin toikin. Suoraan sanoen en haluaisi jäädä, mutta kuten sanoit ei ole oikein paikkaa mihin mennä. Mihinkään kiihko paikkaan en kyllä mene. Vaikka toisaalta en ole aikaiseminkaan jakanut kaikkia kirkon oppeja, en esimerkiksi jaa kirkon katsanto kantaa helvettiin ikuisena piina pesänä.
Niin että helppoa ei oo kellää mut kaikkie täytyy ellää...
..vai mitä sanot itse Voitto Ramu? Jos unohtaa vapaa kirkot ja sen sellaiset - mitä tehdä?
kasi
Vaikea paikka -
vapaat sunnat eivät missään tapausessa voi olla vaihtoehto kasteopin vuoksikaan.
Ehkä- ja toivottovasti joku herätysliike pystyy ryhdistäytymään ja perustammaan oman Perus- Luterilaisen kirkkokunnan.
Minä olen käynyt Luther-säätiön Messuissa! Siellä saa ravintoa ja hoitoa. Menkää ihmeessä kuuntelemaan elävää, Raamattuun pitäytyvää ja tervettä Sanan opetusta. Kiitos Herralle näistä.
käydä kts. helluntai-ja vapaaseurakunnan kokouksia? Voi olla että yllättyt, myönteisesti!
oikeita paikkoja, oikean Raamatun opetuksen vuoksi.Tuhannet , ja tuhannet ovat tämän todenneet siirrytyään ev. lut porttokirkosta joko Helluntai seurakuntaan, tai Vapaakirkkoon ja heidän elämässään on alkanut siunaus kun ovat tuon kasteasiankin hoitaneet kuntoon uskovaisena.Minäkin sen totesin ja suosittelen...
Varmaan hyvä jahka jättäisivät ne korkeakirkolliset virkakysymykset sivuun ja keskittyisivä Jeesuksen sovitustyön julistamisene.
"eloa on paljon" tosi paljon ja niitä ei hoideta virkakysymyksistä riitelemällä.
"Tuhannet ja tuhannet" miksi ne eivät näy noiden lahkojen jäsenmäärissä? Jäsenmääräthän polkevat niissä paikoillaan.
Kasteasiaan kaatuu nuo hellari ja vapaakirkko asiat. Ne EIVÄT OLE VAIHTOEHTOJA luterilaisille.
Itse olen harkinnut tätä seurakuntaa,tosin en vielä tiedä huolisivatko he minua jäsenekseen.Liikkellä ei ole niitä ekumeenisia yhteyksiä joita varsinaisilla vapailla suunnilla on.He ovat kriittisiä ns.torontolaisuuteen,edellinen Raamatun käännös käytössä.Selkeä julistus,tosin olen tutustunut siihen lähinnä Uusi Elämä Jeesuksessa lehden kautta,paitsi kerran kävin telttakokouksessa.Kirkko matka muodostuisi myös pitkäksi,mutta ei juuri pidemmäksi kuin lähimpään Luterilaiseen kirkkoon,jossa vielä saarnataan Jumalan Sanaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000013534199
Baptisteilla on tok ihyvää pelastuksen sanomaa, mutta se KASTE.
Toki Lut kirkosta löytyy vielä elävästä uskosa olevia pappejakin, mutta paljon on paikkakuntaisia ongelmia.
Kirkon yleinen linja on todella huolestustuttava.
Miksi ei pysytty Lutherin uskonpuhdistuksessa?
totuuden kasteasiassa hyväksy se.
Itse osallistun myös Luther-Säätiön messuihin ja olen löytänyt sieltä hengellisen kotini. Kuulun yhä kiinteästi evl.kirkkoon, mutta Luther-Säätiön messuista saan sitä mitä syntinen tarvitsee, sillä siellä pyritään pitämään Jumalan Sana esillä niinkuin se Raamatussa on meille ilmoitettu ja ehtoollinen toimitetaan Jumalan säätämyksen mukaan.
On aika ihmeellinen kommenttisi "korkeakirkollisuudesta" voisitko hieman täsmentää.
Mitä tulee naispappeus kysymykseen. Se onkin Luther-Säätiön tilaisuuksissa hieno piirre ettei tarvitse sitä pohdiskella ja alvariinsa siitä puhua, se kun on itsestään selvä synti mitä ei tule vetää kirkon toimintaan mukaan.
Jumala ei nimittäin voi sietää mitään syntiä.
Säätiön toiminnassa mielestäni toteutuu se, että niihin tilaisuuksiin voi mennä vaikka millaisena syntisenä ja saa oppia tuntemaan Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen, saa uskon jolla pääsee osalliseksi syntien anteeksisaamisesta ja saa voiman tehdä parannusta uskoen evankeliumiin.
jos aikoo pysyä uskossa loppuun asti!
www.jeesus-on-herra.com
Kun yli 40 vuotta sitten tulin uskoon niin sen herätyksen vaikutus pyyhkiytyi pois vuosikymmenien saatossa .Elossaolevista kymmenistä heränneistä (v.k. ja hell.)
useimmat ovat luopuneiden joukossa ja vain muutamia on vielä uskossa.Osa toimi jopa saarnaajina aikansa.
Suuret luvut johtavat helposti harhaan.
Muistaakseni Luther sanoi aikanaan jotain tähän tyyliin (huom! lainaus ulkomuistista): "Jos seurakuntaan hyväksyttäisiin ainoastaan hurskaat uskovat, niin tuskinpa koko Saksasta löytyisi niin montaa heitä että saisimme edes yhden seurakunnan perustettua." Eli vaikka tilanne inhimillisesti katsottuna saattaa näyttää pahalta, niin emme me tiedä Jumalan suunnitelmia. Jospa Suomessa joudutaan vielä kovan paikan eteen ja käännytään sitten koettelemuksissa uudelleen Jumalan puoleen? Sota-aikoina esim. piti varsin hyvin paikkansa sanonta: "juoksuhaudoissa ei ole ateisteja". Tämä luopuminen liittyy mielestäni ainakin osittain siihen, että suomalaisilla menee liian hyvin, ei tarvita Jumalaa mihinkään.
Oma mielipiteeni: aion pysyä luterilaisessa kirkossa niin kauan, kun saan siellä uskoa ja julistaa evankeliumia siten kuin se on raamatussa meille annettu. Mikäli tilanne kehittyy joskus niin huonoksi, että raamatullisen evankeliumin julistaminen kielletään kirkossa, niin silloin on aikani lähteä.
Olen löytänyt itselleni hengellisen kodin luterilaisen kirkon sisällä toimivasta herätysliikkeestä. Vielä löytyy luterilaisen kirkon sisältä herätysliikepohjalla toimivia Jumalanpalvelusyhteisöjä, joissa evankeliumia puhtaana julistetaan. Itse aion pysyä niiden huomissa siihen asti jos/kun eteen tulee eroamispäätös. Tällöin en uskoakseni ole yksin lähdössä. Eli pysytään yhdessä kirkossa niin kauan, kunnes ristiriita on liian suuri ja lähdetään sitten joukolla. Yksin lähtijät ovat vaarassa harhautua "maailman tuuliin" tai vapaiden suuntien saaliiksi?
Hyvä asenna- olkaa mukana niin kauan kuin omatuntonne myöten antaa. Paikkakuntakohtaisesta tilanteesta on myöskin kyse.
Mutta:
"taistelkaa kun kasakat- hirtetään meidät kuitenkin"
Nyt on vielä seurakuntia, jossa ei ole vääryys vallalla ja se jotuu Sanalle uskovaisista seurakuntien papeista niillä paikkakunnilla.
Nyt vielä voi osallistua joissain paikoissa jumalanpalvelukseen, sillä kaikkialla ei vielä ole kirkko saarrettu naisppeudeilla, joka on EPÄJUMALANPALVELUSTA Raamatun vastaisena.
Nyt vielä on jumalanpalvelusjärjestys sellaista, että Jumalan kunnia ratkaisee.
Nyt on kuitenkin jo aika paha ja aika käy yhä enemmän turmiota kohti. Nyt on erityisen taistelun aika, kun on alettu Kristusta ajamaan eri toimin kirkosta ulos. Ulosajotoimet ovat johdettuja kirkon ylimmästä tasosta alkaen siten, että maailmaa kohti on kumarrettu ja unohdettu Sanaan sitotuminen.
Lankeemus mihin ollaan ajautumassa on maailmallisuus ja sen syntielämän hyväksyminen kirkossa. Siuinä samalla kun maailmallisuus hyväksytään, niin hyväksiytään Jumalan vastaisuus, Raamatun hylkääminen Jumalan Sanana. Jossain vaiheessa siirrytään Sanaan pitäytyviä vastaan ja aletaan vainoamaan tunnustavia uskovaisia. Valitettavasti siitäkin on jo merkkejä luterilaisessa kirkossa nähtävissä. Kirkko ottaa tuomioistuimet lihan käsivarren aseeksi.
Nyt vielä jatkan omalta osaltania taistelua luterilaisessa kirkossa oikean tunnustuksen puolesta tietoisena, että pahempaan suuntaan ollaan menossa päivä päivältä. Kirkon uudistukset kohta kohdalta ovat merkkeinä huonommasta suunnasta. Onhan tämä raamatun totuus, että usko loppuu ja kun Kristus tulee, että löytäneekö Hän uskoa maan päältä?
Taistelussa seuraan ajatusta, etten sun päin eroa ja liity toiseen väärään, siis ojasta allikkoon. En myös ero ilman taistelua ja Jumalan Sanan todistusta väärille. Lutherkin erotettiin kolmesti paavikirkosta ja hän ei muuten ole itse eronnut sun päin tai vallanhalusta. Luther vielä toivoi paavinkirkolta jotain positiivista 1530 Augsburgin valtiopäivillä. Uskonpuhdistushan katsotaan aklneeksi 31.10.1517. Paavin bulla sai täyden voimansa 10.12.1520. Panna sinetöityi 2.1.1521. Luther sanoo, että hänet erotettiin kolmesti: Staupiz, paavi ja keisari.
Olen omaksunut Luherin linjan eroamiskysymyksessä.
Helluntaiseurakunnat, Vapaaseurakunnat, Babtistiseurakunnat mm. niissä on oikea ja Raamatullinen USKO ja KASTE opetus.
Eikö kukaan todellakaan löydä mitään hyvää Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta?
Se on sentään tällaisenaan monelle rakas. Nämä kirjoitukset vain valitettavasti aiheuttavat monta pahaa mieltä.
Kirkko on lähes kaikkialla läsnä,mutta millaisena?
Raamatusta katsotaan se formaatti, mikä on oikea kirkko. Sitten jos kirkko on harhaantunut Raamatun linjasta, niin siitä on varoitettava. Kirkon on jatkuvasti taisteltava oikean tunnustuksen puolesta. Jos se ei sitä tee, niin hetken kuluttua ei ole kirkkoa, on vaan komeat kumisevat kulissit. Kirkon on peräännyttävä siis harhaisista päätöksistään ja kun niin tapahtuun, niin annan tunnustuksen sanat uskollisille paimenille. Toki annan nytkin niille harvoille uskollisille paimenille, jotka ovat luterilaisessa kirkossa pysyneet Raamatun linjalla ja siten hylkäävät rationalistisuuden, liberaaliteologian ja kriittisen raamatuntulkinnan.
Tälläisenään kirkosta löytyy vaan vähän hyvää.