päähän tiettyjä asioita.
Mulla ja äidilläni ei oo koskaa ollu mistää parhaimmasta päästä välit.Aina on ollu jos jonkimoisia sanaharkkoja,mutta aina oon antanu anteeksi ja lopulta on sovittukin.Mutta nyt tuntuu etten viitsi edes enää sopia tai yrittää tulla toimeen.
Äidilläni on se huono puoli...että aina kun kerron hänelle jotain henkilökohtaisia asioita,niin hän menee ja juoruaa ne ihan kaikille...riippumatta siitä kuinka nolosta tai vaikeasta asiasta on kyse.Ja koskaan ei ole vaikuttanut,kun olen hänelle vannottanut,etten halua muiden ihmisten koskaan kuulevan niitä asioita.
Kaikkein pahin tapaus tuli viikonloppuna.kun sain tietää että hän oli toimittanut Baaritutuilleen keskenmenostani ja kaikesta siihen liittyvistä yksityiskohdista.Ja samalla sain kuulla että hän ja siskoni mielestä minä itseaiheutin km:ni..ja miten helvetillä olisin sen itse aiheuttanut!Oli niin kiva mennä baariin juhlimaan mieheni kanssa ja yrittää saada muuta ajateltavaa,kuin keskenmenoni...ja sitten joku puolituttu kyselee että kuinkas olen voinut sen jälkeen yms...
Tähänasti olen sen asian pystynyt pitämään sisälläni ja olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut...mutta hermostuin totaalisesti äidilleni...huusin ja tönin.(rumasti tehty,mutta hermot paloivat totaalisesti).Tilanne meni kuitenkin ohi nopeasti...ja nyt en ole kuullut äidistäni maata,kuin silloin yöllä lähetti viestin että ei ole enää vaivoinani...Laitoin vain takaisin että en ole niin sanonutkaan,mutta haluaisin joskus puhua äitini kanssa asioistani,ilman että koko paikkakunta siitä tietää seuraavana päivänä.
Nyt mulla tuntuu räjähtävän pää...omatunto soimaa kun räyhäsin äidille ja taas toisaalta tiedän etten tehnyt väärin vaan äitini teki.Onko muilla yhtään samanlaisia tilanteita ollut ja miten ne on selvitetty vai onko annettu asian vain olla!
Mulla ja äidilläni ei oo koskaa ollu mistää parhaimmasta päästä välit.Aina on ollu jos jonkimoisia sanaharkkoja,mutta aina oon antanu anteeksi ja lopulta on sovittukin.Mutta nyt tuntuu etten viitsi edes enää sopia tai yrittää tulla toimeen.
Äidilläni on se huono puoli...että aina kun kerron hänelle jotain henkilökohtaisia asioita,niin hän menee ja juoruaa ne ihan kaikille...riippumatta siitä kuinka nolosta tai vaikeasta asiasta on kyse.Ja koskaan ei ole vaikuttanut,kun olen hänelle vannottanut,etten halua muiden ihmisten koskaan kuulevan niitä asioita.
Kaikkein pahin tapaus tuli viikonloppuna.kun sain tietää että hän oli toimittanut Baaritutuilleen keskenmenostani ja kaikesta siihen liittyvistä yksityiskohdista.Ja samalla sain kuulla että hän ja siskoni mielestä minä itseaiheutin km:ni..ja miten helvetillä olisin sen itse aiheuttanut!Oli niin kiva mennä baariin juhlimaan mieheni kanssa ja yrittää saada muuta ajateltavaa,kuin keskenmenoni...ja sitten joku puolituttu kyselee että kuinkas olen voinut sen jälkeen yms...
Tähänasti olen sen asian pystynyt pitämään sisälläni ja olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut...mutta hermostuin totaalisesti äidilleni...huusin ja tönin.(rumasti tehty,mutta hermot paloivat totaalisesti).Tilanne meni kuitenkin ohi nopeasti...ja nyt en ole kuullut äidistäni maata,kuin silloin yöllä lähetti viestin että ei ole enää vaivoinani...Laitoin vain takaisin että en ole niin sanonutkaan,mutta haluaisin joskus puhua äitini kanssa asioistani,ilman että koko paikkakunta siitä tietää seuraavana päivänä.
Nyt mulla tuntuu räjähtävän pää...omatunto soimaa kun räyhäsin äidille ja taas toisaalta tiedän etten tehnyt väärin vaan äitini teki.Onko muilla yhtään samanlaisia tilanteita ollut ja miten ne on selvitetty vai onko annettu asian vain olla!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen todella pahoillani! Itsekin kokenut ksksi keskenmenoa;/
juuri samaa kokenut, mutta äiti-tytär suhde on meilläkin vaikea. Olen 38v., mutta äiti pitää vieläkin tapana neuvoa minua monissa asioissa. Nyt olen ottanut tyyliksi vain mumista jotain näihin huomautuksiin ja yritän olla ajattelematta.. Enkä kerro kaikkea äidilleni.. vaikeaa se oli aluksi, mutta nyt menee hyvin kun olen ottanut etäisyyttä.
noloja hetkiä on ollut läpi elämän. Olemme jo yli 40v molemmat. Olen oppinut sensuroimaan puheeni niin, että puhun vain asioista, jotka saavat kuulua kylältä takaisin. Se on ainoa keino säilyttää rauha, koska toista ihmistä ei voi muuttaa.
mutta enää en aio kertoa mistään henkilökahtaisista asioistani äidilleni...pakko se on.En enää jaksa miettiä mitä voi kertoa ja mitä ei...sillä en todellakaan halua että täälä tuppukylässä jokaikinen tietää elämästäni kaiken.Kaipa äitikin sitten joskus tajuaa tehneensä väärin...
Toivon että välit siitäkin huolimatta olisivat kunnossa...sillä pitäähän jo lapsienikin takia pitää välit kunnossa,kun muitakaan isovanhempia ei enääole!
Kiitos kaikille vastauksista!