HERMAKSEN KIRJA PAIMEN
Hermas kirjoitti Paimen-nimisen teoksensa vuosien 88 ja 97 välillä Patmoksessa, lähellä Efesosta. Samoin kuin Barnabaan evankeliumissa, myös siinä tunnustetaan Jumalan Ykseys. Tämän vuoksi se pyrittiin tuhoamaan kolminaisuusopin
juurrutettua asemansa silloin jo tiukasti vakiintuneeseen Paavalin kirkkoon. Teos oli myös yksi niistä kirjoista, jotka kiellettiin Nikean kirkolliskokouksessa (vuonna 325) tehdyllä päätöksellä.
On ilmeistä, että Hermas kirjoitti Paimen -teoksensa suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Johannes kirjoitti evankeliumiaan. Tosin joidenkin mielestä Paimen kirjoitettiin ennen tätä. Siitä ollaan kuitenkin yksimielisiä, ettei Hermas ollut lukenut eikä nähnyt yhtäkään Uuden testamentin neljästä evankeliumista. Jotkut uskovat, että Paimen olisi saanut vaikutteita varhaisesta, ns. Hebrealaisevankeliumista, jota ei ole enää olemassa. Hermaksen oma selostus siitä kuinka hän ryhtyi kirjaa kirjoittamaan, ei kuitenkaan tue tällaista väitettä.
Aina Nikean kirkolliskokoukseen saakka kirja hyväksyttiin, ja Jeesuksen ensimmäiset seuraajat käyttivät kirjaa laajalti pitäen Hermasta profeettanaan. 200-luvulle tultaessa Klemens Aleksandrialainen hyväksyi sen osaksi Uutta testamenttia. Origenes (185 - 254) hyväksyi kirjan ilmoitettuna kirjana ja se liitettiin sen Codex Sinaticus-sarjan loppuosaan, joka oli käytössä neljännen vuosisadan puoliväliin saakka. Tertullianus (160 - 220) hyväksyi sen aluksi, mutta myöhemmin, käännyttyään montanistiksi, kieltäytyi tunnustamasta sitä. Iraneus (130 - 200) hyväksyi kirjan Pyhänä Kirjoituksena. Korintin Eusebios kielsi kirjan, mutta Athanasius hyväksyi sen 367, koska hänestä se soveltui hyvin uusien käännynnäisten yksityiseen opiskeluun. Persialainen Manikheus vei sen kauas itämaihin. Myös Dante piti teosta hyvin vaikuttavana.
Kaiken kaikkiaan Paimen-teosta voidaan pitää kirjana, jota ei
voida jättää huomiotta ja jonka suurin osa varhaisista kristityistä ajattelijoista ja Jumalan rakastajista tunnusti ilmoitettuna kirjana. Teos kirjoitettiin, kun pyrkimykset saattaa Jeesuksen opetukset hellenistisen kulttuurin mukaiseksi olivat vielä lapsenkengissään ja kun monet Jeesuksen seuraajista olivat vielä tietoisia siitä, että Jeesus oli tullut saattaakseen voimaan ja levittääkseen Mooseksen juutalaisille antamia opetuksia. Jeesuksen tavoin he olivat aktiivisia juutalaisia ja Jeesuksen heille välittämä tietous sai heidät yhä paremmin ymmärtämään, mitä heidän tuli tehdä. He uskoivat ja seurasivat yhä edelleen Vanhan testamentin kirjoituksia. Koska Paimen vahvisti jo heidän aiemmin tuntemiaan asioita, hyväksyivät he Hermasin kirjan Pyhien Kirjoitusten joukkoon.
Ne opetukset (erityisesti Paavalin ja myös eräiden muiden), joiden mukaan kristityn ei tarvitsisi seurata juutalaisten lakeja, kärjistivät ristiriitoja vastakirjoitettujen Pyhien Kirjoitusten kokoelman, jotka sittemmin tunnetaan Uuden testamentin nimellä, sekä Vanhan testamentin välillä. Kuitenkin kirkkolaitos päätti pitää Vanhan testamentin edelleen voimassa huolimatta näistä ristiriitaisuuksista, koska monet ihmiset olisivat pitäneet kertakaikkista Vanhan testamentin torjumista itse Jeesuksen torjumisena. Seurauksena oli väistämätön hämmennystila. Kun samanaikaisesti yritettiin sekä hyväksyä että hylätä Vanha testamentti, alkoi ilmetä ristiriitoja myös Uuden testamentin sisällä. Senhän piti olla "uutta" ilman että se olisi kuitenkaan avoimesti kumonnut vanhaa.
Kirkon varhaisina aikoina ei kuitenkaan toden teolla pyritty edes muodollisesti järjestämään kirjoja siten, että olisi pyritty varmistamaan kaikkien kertomusten ja opinkappaleitten yhteensopivuus. Ensimmäisten kristittyjen yhteisöjen johtajilla oli vapaus käyttää omaa harkintakykyään ja he saattoivat viitata sellaisiin Pyhiin Kirjoituksiin, jotka heidän omasta mielestään parhaiten kertoivat Jeesuksen opetuksista.
Kolminaisuusopin kehittymisen, muotoilemisen ja virallisen hyväksymisen jälkeen (v. 325) tällainen toimintavapaus ei enää tullut kysymykseen asemansa jo vakiinnuttaneen Paavalin kirkon piirissä. Näin ollen valittiin ja kanonisoitiin neljä evankeliumia, ja kaikki muut Jeesuksen syntymän jälkeen kirjoitetut Pyhät Kirjoitukset julistettiin kielletyiksi. Ne Paavalin kirkon johtajista, jotka eivät olleet täysin tyytyväisiä tuolloin muotoutumassa olleeseen "mysteeri-oppiin" ja jotka olivat tunnustaneet tiettyjen kiellettyjen kirjojen arvon, toivoivat voivansa säilyttää muutamia näistä kirjoista huolimatta siitä, että ne olivat selvässä ristiriidassa kirkon uuden opin kanssa. Nuo kirjat koottiin yhteen ja niihin pääsivät käsiksi enää vain kirkon piirissä vallassa olevat henkilöt. Näitä kirjoja alettiin kutsua nimellä Apocrypha ("kansalta piilotettu"). Ne poistettiin myös Raamatusta, ja vain hyvin harvoille jäi kopiota niistä kirjoista, jotka tuhottiin julkisesti. Samoin kävi niille henkilöille, joiden hallussa tällaisia kirjoja (luvatta) oli. Tämä kohtalo koitui myös Hermaksen Paimen-teoksen samoin kuin Barnabaan evankeliumin osaksi. Kirja poistettiin Uudesta testamentista. Se oli herättänyt hämmennystä niiden ihmisten mielissä, joiden käskettiin uskoa kolminaisuusoppiin, joten kirja pyrittiin tuhoamaan täydellisesti.
Nämä yritykset eivät kuitenkaan onnistuneet. Kirjaa koskevia viittauksia ja muistiinpanoja on säilynyt, mutta kenelläkään länsimaissa ei ollut pitkiin aikoihin mahdollisuutta lukea itse kirjaa. Sitten yhtäkkiä vuonna 1922 löydettiin 200-luvulta peräisin oleva tekstin papyrus-käsikirjoitus.
Havaittiin, että Hermaksen käyttämä kreikan kieli oli hyvin kansanomaista. Tavallinen kansa kykeni ymmärtämään kieltä, joten kirja oli kirjoitettu kaikelle kansalle eikä vain älymystö-eliitille. Hermaksen tyyli oli suoraa ja epävirallista. Hänen ilmaisunsa olivat omaperäisä, minkä vuoksi kirjaa oli helppo lukea.
Hermas kertoo aluksi neljästä näkemästään näystä, joista viimeistä hän kutsuu ilmestykseksi, koska enkeli vieraili hänen luonaan paimeneksi pukeutuneena. Enkeli kertoi Hermakselle, että hänet oli lähettänyt "enkeleistä kaikkein kunnianarvoisin" eli enkeli Gabriel. Enkelin oli määrä elää Hermaksen kanssa tämän elämän loppuun asti.
Enkeli käski sen jälkeen Hermasta kirjoittamaan ylös kaikki "Käskyt ja vertaukset". Koska enkeli oli sanellut nämä Hermakselle ja selittänyt vain välittävänsä ne "kaikkein kunnianarvoisimman enkelin" toimeksiannosta, pitivät varhaiskristityt kirjaa ilmestyskirjana.
Hänen käskettiin kirjoittaa seuraavat käskyt muistiin:
I. Ennen kaikkea usko siihen, että Jumala on Yksi ja että Hän loi kaiken olevan ja järjesti sen,
saattoi kaikki asiat olemattomasta olevaisiksi ja, että Hän sisältää kaiken, mutta Häntä itseään ei mikään voi sulkea piiriinsä. Sen vuoksi Luota Häneen ja pelkää Häntä sekä opi itsehillintää Hänen pelossaan. Noudata tätä käskyä ja torjut luotasi kaiken pahan ja omaksut kaikki oikeamielisyyden hyveet. Noudattamalla tätä käskyä elät Jumalan mielen mukaisesti.
II. Ole vilpitön ja koruton. Älä puhu kenestäkään pahaa, äläkä kuuntele muita, jos he puhuvat toisista pahaa. Tee niin kuin on oikein ja anna avokätisesti.
III. Rakasta totuutta.
IV. Noudata puhtautta. Ole puhdas ei ainoastaan teoissa vaan myös ajatuksissa.
V. Ole kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Herra asuu kärsivällisyydessä, paholainen taas pahantuulisuudessa.
VI. Luota siihen mikä on oikein, älä luota siihen, mikä on väärin. Oikeamielisyyden tie on suora ja tasainen, mutta synnin tie on vino ja kuoppainen. Ihmisiä seuraa kaksi enkeliä, oikeamielisyyden ja pahuuden enkeli.
VII. Pelkää Herraa ja noudata Jumalan käskyjä.
VIII. Hillitse itsesi sen suhteen, mikä on väärin, äläkä tee sellaista, mikä on väärin. Älä hillitse
kuitenkaan itseäsi sen suhteen, mikä on oikein, vaan tee sellaista, mikä on oikein. Pysy erossa kaikesta pahasta ja seuraa oikeaa tietä.
IX. Heitä pois kaikki mielessäsi liikkuvat epäilykset. Pyydä Herralta ilman epäilyä ja tulet saamaan kaikkea. Jumala ei ihmisten tavoin kanna kaunaa, vaan Hän on anteeksiantavainen ja tuntee sääliä luotujaan kohtaan. Puhdista siis sydämesi tämän maailman turhuudesta.
X. Torju itsestäsi surumielisyys, sillä se on epäilyjen ja pahantuulisuuden sisar.
XI. Ihminen, joka kysyy neuvoa väärältä profeetalta on epäjumalanpalvoja ja jää vaille totuutta.
Hermas kysyi enkeliltä, kuinka hän pystyisi erottamaan oikean profeetan väärästä. Enkeli vastasi, että ihminen, jonka henki on kotoisin ylhäältä, on jalomielinen, hiljainen ja nöyrä. Hän pidättäytyy kaikesta pahuudesta ja turhista maanpäällisistä toiveista...(Hän) ei puhu omiaan... ja puhuu silloin kun Jumala toivoo hänen puhuvan...sillä kaikki valta kuuluu Herralle. Väärä profeetta korottaa itsensä muiden yläpuolelle ja varaa itselleen eturivin paikan. Hän on röyhkeä, häpeämätön ja suulas, elää hyvin ylellisesti ja ottaa vastaan palkkioita profetoimisestaan. Voiko Jumalaa palveleva sielu todella hyväksyä palkkioita profetoimisesta? Väärä profeetta välttelee oikeamielisiä ihmisiä ja tarrautuu niihin, jotka ovat
epäileviä ja turhamaisia; hän kertoo heille kaikesta virheellisesti myötäillen heidän toiveitaan. Tyhjä astia muiden tyhjien joukossa ei mene rikki vaan on sopusoinnussa muiden kanssa. Ota kivi ja heitä se taivasta kohti, yritä tavoittaa se. Maallinen on heikkoa ja vailla voimaa. Luota sensijaan ylhäältä tulevaan voimaan. Raekuuron rakeet ovat pieniä, mutta miten kivuliaalta tuntuukaan niiden osuminen ihmisen päähän! Tai katso vesipisaraa, joka tippuu katolta maahan kuluttaen kiveen reiän. Samalla tavoin Jumalallinen Voima, joka tulee ylhäältäpäin, on mahtava ja voimakas.
XII. Pane pois mielestäsi kaikki pahat mieliteot ja pukeudu hyviin ja pyhiin toiveisiin. Jumala loi maailman ihmistä varten ja teki koko luomakunnan ihmisen alamaiseksi antaen ihmiselle täydet valtuudet hallita kaikkia olevaisia taivaan alla. Ihminen, jolla on Herra sydämessään, kykenee hallitsemaan kaikkea. Käyttäydy kuin olisit Jumalan orja. Paholainen ei kykene hallitsemaan Jumalan orjia. Paholainen tosin kykenee heitä kampeamaan, muttei heitä kaatamaan.
Hermas kirjoitti Paimen-nimisen teoksensa vuosien 88 ja 97 välillä Patmoksessa, lähellä Efesosta. Samoin kuin Barnabaan evankeliumissa, myös siinä tunnustetaan Jumalan Ykseys. Tämän vuoksi se pyrittiin tuhoamaan kolminaisuusopin
juurrutettua asemansa silloin jo tiukasti vakiintuneeseen Paavalin kirkkoon. Teos oli myös yksi niistä kirjoista, jotka kiellettiin Nikean kirkolliskokouksessa (vuonna 325) tehdyllä päätöksellä.
On ilmeistä, että Hermas kirjoitti Paimen -teoksensa suurin piirtein samoihin aikoihin kuin Johannes kirjoitti evankeliumiaan. Tosin joidenkin mielestä Paimen kirjoitettiin ennen tätä. Siitä ollaan kuitenkin yksimielisiä, ettei Hermas ollut lukenut eikä nähnyt yhtäkään Uuden testamentin neljästä evankeliumista. Jotkut uskovat, että Paimen olisi saanut vaikutteita varhaisesta, ns. Hebrealaisevankeliumista, jota ei ole enää olemassa. Hermaksen oma selostus siitä kuinka hän ryhtyi kirjaa kirjoittamaan, ei kuitenkaan tue tällaista väitettä.
Aina Nikean kirkolliskokoukseen saakka kirja hyväksyttiin, ja Jeesuksen ensimmäiset seuraajat käyttivät kirjaa laajalti pitäen Hermasta profeettanaan. 200-luvulle tultaessa Klemens Aleksandrialainen hyväksyi sen osaksi Uutta testamenttia. Origenes (185 - 254) hyväksyi kirjan ilmoitettuna kirjana ja se liitettiin sen Codex Sinaticus-sarjan loppuosaan, joka oli käytössä neljännen vuosisadan puoliväliin saakka. Tertullianus (160 - 220) hyväksyi sen aluksi, mutta myöhemmin, käännyttyään montanistiksi, kieltäytyi tunnustamasta sitä. Iraneus (130 - 200) hyväksyi kirjan Pyhänä Kirjoituksena. Korintin Eusebios kielsi kirjan, mutta Athanasius hyväksyi sen 367, koska hänestä se soveltui hyvin uusien käännynnäisten yksityiseen opiskeluun. Persialainen Manikheus vei sen kauas itämaihin. Myös Dante piti teosta hyvin vaikuttavana.
Kaiken kaikkiaan Paimen-teosta voidaan pitää kirjana, jota ei
voida jättää huomiotta ja jonka suurin osa varhaisista kristityistä ajattelijoista ja Jumalan rakastajista tunnusti ilmoitettuna kirjana. Teos kirjoitettiin, kun pyrkimykset saattaa Jeesuksen opetukset hellenistisen kulttuurin mukaiseksi olivat vielä lapsenkengissään ja kun monet Jeesuksen seuraajista olivat vielä tietoisia siitä, että Jeesus oli tullut saattaakseen voimaan ja levittääkseen Mooseksen juutalaisille antamia opetuksia. Jeesuksen tavoin he olivat aktiivisia juutalaisia ja Jeesuksen heille välittämä tietous sai heidät yhä paremmin ymmärtämään, mitä heidän tuli tehdä. He uskoivat ja seurasivat yhä edelleen Vanhan testamentin kirjoituksia. Koska Paimen vahvisti jo heidän aiemmin tuntemiaan asioita, hyväksyivät he Hermasin kirjan Pyhien Kirjoitusten joukkoon.
Ne opetukset (erityisesti Paavalin ja myös eräiden muiden), joiden mukaan kristityn ei tarvitsisi seurata juutalaisten lakeja, kärjistivät ristiriitoja vastakirjoitettujen Pyhien Kirjoitusten kokoelman, jotka sittemmin tunnetaan Uuden testamentin nimellä, sekä Vanhan testamentin välillä. Kuitenkin kirkkolaitos päätti pitää Vanhan testamentin edelleen voimassa huolimatta näistä ristiriitaisuuksista, koska monet ihmiset olisivat pitäneet kertakaikkista Vanhan testamentin torjumista itse Jeesuksen torjumisena. Seurauksena oli väistämätön hämmennystila. Kun samanaikaisesti yritettiin sekä hyväksyä että hylätä Vanha testamentti, alkoi ilmetä ristiriitoja myös Uuden testamentin sisällä. Senhän piti olla "uutta" ilman että se olisi kuitenkaan avoimesti kumonnut vanhaa.
Kirkon varhaisina aikoina ei kuitenkaan toden teolla pyritty edes muodollisesti järjestämään kirjoja siten, että olisi pyritty varmistamaan kaikkien kertomusten ja opinkappaleitten yhteensopivuus. Ensimmäisten kristittyjen yhteisöjen johtajilla oli vapaus käyttää omaa harkintakykyään ja he saattoivat viitata sellaisiin Pyhiin Kirjoituksiin, jotka heidän omasta mielestään parhaiten kertoivat Jeesuksen opetuksista.
Kolminaisuusopin kehittymisen, muotoilemisen ja virallisen hyväksymisen jälkeen (v. 325) tällainen toimintavapaus ei enää tullut kysymykseen asemansa jo vakiinnuttaneen Paavalin kirkon piirissä. Näin ollen valittiin ja kanonisoitiin neljä evankeliumia, ja kaikki muut Jeesuksen syntymän jälkeen kirjoitetut Pyhät Kirjoitukset julistettiin kielletyiksi. Ne Paavalin kirkon johtajista, jotka eivät olleet täysin tyytyväisiä tuolloin muotoutumassa olleeseen "mysteeri-oppiin" ja jotka olivat tunnustaneet tiettyjen kiellettyjen kirjojen arvon, toivoivat voivansa säilyttää muutamia näistä kirjoista huolimatta siitä, että ne olivat selvässä ristiriidassa kirkon uuden opin kanssa. Nuo kirjat koottiin yhteen ja niihin pääsivät käsiksi enää vain kirkon piirissä vallassa olevat henkilöt. Näitä kirjoja alettiin kutsua nimellä Apocrypha ("kansalta piilotettu"). Ne poistettiin myös Raamatusta, ja vain hyvin harvoille jäi kopiota niistä kirjoista, jotka tuhottiin julkisesti. Samoin kävi niille henkilöille, joiden hallussa tällaisia kirjoja (luvatta) oli. Tämä kohtalo koitui myös Hermaksen Paimen-teoksen samoin kuin Barnabaan evankeliumin osaksi. Kirja poistettiin Uudesta testamentista. Se oli herättänyt hämmennystä niiden ihmisten mielissä, joiden käskettiin uskoa kolminaisuusoppiin, joten kirja pyrittiin tuhoamaan täydellisesti.
Nämä yritykset eivät kuitenkaan onnistuneet. Kirjaa koskevia viittauksia ja muistiinpanoja on säilynyt, mutta kenelläkään länsimaissa ei ollut pitkiin aikoihin mahdollisuutta lukea itse kirjaa. Sitten yhtäkkiä vuonna 1922 löydettiin 200-luvulta peräisin oleva tekstin papyrus-käsikirjoitus.
Havaittiin, että Hermaksen käyttämä kreikan kieli oli hyvin kansanomaista. Tavallinen kansa kykeni ymmärtämään kieltä, joten kirja oli kirjoitettu kaikelle kansalle eikä vain älymystö-eliitille. Hermaksen tyyli oli suoraa ja epävirallista. Hänen ilmaisunsa olivat omaperäisä, minkä vuoksi kirjaa oli helppo lukea.
Hermas kertoo aluksi neljästä näkemästään näystä, joista viimeistä hän kutsuu ilmestykseksi, koska enkeli vieraili hänen luonaan paimeneksi pukeutuneena. Enkeli kertoi Hermakselle, että hänet oli lähettänyt "enkeleistä kaikkein kunnianarvoisin" eli enkeli Gabriel. Enkelin oli määrä elää Hermaksen kanssa tämän elämän loppuun asti.
Enkeli käski sen jälkeen Hermasta kirjoittamaan ylös kaikki "Käskyt ja vertaukset". Koska enkeli oli sanellut nämä Hermakselle ja selittänyt vain välittävänsä ne "kaikkein kunnianarvoisimman enkelin" toimeksiannosta, pitivät varhaiskristityt kirjaa ilmestyskirjana.
Hänen käskettiin kirjoittaa seuraavat käskyt muistiin:
I. Ennen kaikkea usko siihen, että Jumala on Yksi ja että Hän loi kaiken olevan ja järjesti sen,
saattoi kaikki asiat olemattomasta olevaisiksi ja, että Hän sisältää kaiken, mutta Häntä itseään ei mikään voi sulkea piiriinsä. Sen vuoksi Luota Häneen ja pelkää Häntä sekä opi itsehillintää Hänen pelossaan. Noudata tätä käskyä ja torjut luotasi kaiken pahan ja omaksut kaikki oikeamielisyyden hyveet. Noudattamalla tätä käskyä elät Jumalan mielen mukaisesti.
II. Ole vilpitön ja koruton. Älä puhu kenestäkään pahaa, äläkä kuuntele muita, jos he puhuvat toisista pahaa. Tee niin kuin on oikein ja anna avokätisesti.
III. Rakasta totuutta.
IV. Noudata puhtautta. Ole puhdas ei ainoastaan teoissa vaan myös ajatuksissa.
V. Ole kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Herra asuu kärsivällisyydessä, paholainen taas pahantuulisuudessa.
VI. Luota siihen mikä on oikein, älä luota siihen, mikä on väärin. Oikeamielisyyden tie on suora ja tasainen, mutta synnin tie on vino ja kuoppainen. Ihmisiä seuraa kaksi enkeliä, oikeamielisyyden ja pahuuden enkeli.
VII. Pelkää Herraa ja noudata Jumalan käskyjä.
VIII. Hillitse itsesi sen suhteen, mikä on väärin, äläkä tee sellaista, mikä on väärin. Älä hillitse
kuitenkaan itseäsi sen suhteen, mikä on oikein, vaan tee sellaista, mikä on oikein. Pysy erossa kaikesta pahasta ja seuraa oikeaa tietä.
IX. Heitä pois kaikki mielessäsi liikkuvat epäilykset. Pyydä Herralta ilman epäilyä ja tulet saamaan kaikkea. Jumala ei ihmisten tavoin kanna kaunaa, vaan Hän on anteeksiantavainen ja tuntee sääliä luotujaan kohtaan. Puhdista siis sydämesi tämän maailman turhuudesta.
X. Torju itsestäsi surumielisyys, sillä se on epäilyjen ja pahantuulisuuden sisar.
XI. Ihminen, joka kysyy neuvoa väärältä profeetalta on epäjumalanpalvoja ja jää vaille totuutta.
Hermas kysyi enkeliltä, kuinka hän pystyisi erottamaan oikean profeetan väärästä. Enkeli vastasi, että ihminen, jonka henki on kotoisin ylhäältä, on jalomielinen, hiljainen ja nöyrä. Hän pidättäytyy kaikesta pahuudesta ja turhista maanpäällisistä toiveista...(Hän) ei puhu omiaan... ja puhuu silloin kun Jumala toivoo hänen puhuvan...sillä kaikki valta kuuluu Herralle. Väärä profeetta korottaa itsensä muiden yläpuolelle ja varaa itselleen eturivin paikan. Hän on röyhkeä, häpeämätön ja suulas, elää hyvin ylellisesti ja ottaa vastaan palkkioita profetoimisestaan. Voiko Jumalaa palveleva sielu todella hyväksyä palkkioita profetoimisesta? Väärä profeetta välttelee oikeamielisiä ihmisiä ja tarrautuu niihin, jotka ovat
epäileviä ja turhamaisia; hän kertoo heille kaikesta virheellisesti myötäillen heidän toiveitaan. Tyhjä astia muiden tyhjien joukossa ei mene rikki vaan on sopusoinnussa muiden kanssa. Ota kivi ja heitä se taivasta kohti, yritä tavoittaa se. Maallinen on heikkoa ja vailla voimaa. Luota sensijaan ylhäältä tulevaan voimaan. Raekuuron rakeet ovat pieniä, mutta miten kivuliaalta tuntuukaan niiden osuminen ihmisen päähän! Tai katso vesipisaraa, joka tippuu katolta maahan kuluttaen kiveen reiän. Samalla tavoin Jumalallinen Voima, joka tulee ylhäältäpäin, on mahtava ja voimakas.
XII. Pane pois mielestäsi kaikki pahat mieliteot ja pukeudu hyviin ja pyhiin toiveisiin. Jumala loi maailman ihmistä varten ja teki koko luomakunnan ihmisen alamaiseksi antaen ihmiselle täydet valtuudet hallita kaikkia olevaisia taivaan alla. Ihminen, jolla on Herra sydämessään, kykenee hallitsemaan kaikkea. Käyttäydy kuin olisit Jumalan orja. Paholainen ei kykene hallitsemaan Jumalan orjia. Paholainen tosin kykenee heitä kampeamaan, muttei heitä kaatamaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin ja mikäs mahto olla tän jutun pointti?
voisitte vaikka lisätä kaiken ton paskan loppuun pienen tiivistelmän ku ei millään jaksais lukee tota huuhaata ny ihan noin paljoo.
http://www.islamopas.com/bok/jeesus/luku4.htm
koska se taisi unohtua. Huomattavaa myös, että Hermaksen kirja käyttää he-pronominia Jumalasta kymmeniä kertoja, eikä kertaakaan she-pronominia, puhumattakaan siitä, mitä pronominia Islam käyttää Allahista, vaikka se selvemmin ottaakin kannakseen, että Jumala on "yli sukupuolierojen." :-)
Että sellaisia havaintoja etsijän polulta.
Mitä sitten? Apokryfikirjat on koottu nykyään kirjoihin ja kansiin, ja ne ovat jokaisen luettavissa. Luther jo sanoi, että ne ovat hyödyllistä luettavaa jokaiselle kristitylle. Eivät suinkaan mikään kielletty hedelmä.
Löytyy mm. mainiosta teoksesta nimeltä "Apostoliset isät", jossa on muitakin alkukirkolle tärkeitä kirjoituksia (myös Didakhe, eli 12 apostolin opetukset ja todella tärkeät Ignatioksen kirjeet).
Tuo aika, jolloin Hermaan paimen on kirjoitettu on kylläkin useimpien tutkijoiden mukaan n. vuonna 150. Mitään Barnabaan evankeliumia en tunne, enkä löytänyt sitä mistään kristillisistä lähteistä? Onko se siis kristillinen kirja ollenkaan? Sen sijaan löysin Barnabaan kirjeen, joka on kirjoitettu n. vuonna 130. Se löytyy myös tuolta Apostolisten isien kirjoituksista.
Jos tällaisia heittoja löytyy, niin voi kyllä kyseenalaistaa lopunkin tekstin faktojen paikkansapitävyyden... esim. tuon MIKSI kyseiset teokset poistettiin kaanonista, tarkistaisin muusta lähteestä. Luultavasti ainakin yksi syy on ollut varma ei-apostolinen alkuperä, mikä oli syy kaanonista hylkäämiseen. Nykyäänhän tiedämme, etteivät kaikki kirjat kaanonissakaan ole apostolista alkuperää.
Kiitos muuten pht, että kerroit tuon kirjoituksen olevan taas yksi kopioitu juttu... tässä islaminuskoisten sivuilta kopioimisessa on vaan sellainen pieni huomionarvoinen seikka: tämä on taas sitä ulkopuolisen sanomaa "kristityt uskovat näin ja näin"-juttua ilman parempaa tietoa. Miksi täällä uskonto-palstalla puhutaan niin paljon toisten uskonnoista, miksi emme keskustele omasta uskostamme, josta tiedämme. En minäkään tule tänne sanomaan, että ne ja ne uskovat niin ja näin, kyllä minä tiedän. Olisi paljon hedelmällisempää lähteä keskusteluun siltä pohjalta, mitä itse uskoo, eikä kertoa mitä toiset uskovat, koska sitä ei todella voi kukaan tietää miten toiset uskoo. Ainakaan jos on jo valmiiksi muodostanut siitä tietyn mielipiteen, eikä kuuntele jos toiset sitten todella yrittävät kertoa miten uskovat.
En tiedä sainko asiani ilmaistua niinkuin tarkoitin, se jää nähtäväksi.
Kaikille Raamatusta "poistetun" ja niin sensaatiomaisen salaisen nälkäisille:
http://www.pseudepigrapha.com/index.html
Barnabaan evankekeliumista on seuraavan muslimien koostaman linkin takana jotain:
http://www.barnabas.net
Barnabaan evankeliumia ei tiettävästi oteta kovinkaan luotettavana evankeliumina, koska siitä on olemassa vain 1600-luvulta ensimmäinen alkuperäiskappale ja se nähtävästi sisältää vaikutteita tai suoranaisia lainoja mm. Danten kirjallisuudesta, helvetinkuvauksissaan. Esim. ensimmäisen linkin aika kattavassa kokelmassa sitä ei mainita vaikka muuten kristinopille "vaarallisia" varhaisia kirjoituksia on lueteltu kasapäin.
Ennenkaikkea se on muslimien suosima teos, koska siinä Jeesuksen messiaanisuus kiistetään, Jumalan kolminaisuus kiistetään ja profeetallisuus pyritään siirtämään Muhammedille.
Barnabaan evankeliumista mainitaan muutamassa ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien kirjallisuudessa, mutta minkäänlaisia otteita ei siitä ole, eikä voida näin jäljittää sitä, tarkoittiko "isät" sillä Barnabaan kirjettä, vai jotain muuta evankeliumia. Joka tapauksessä tämä 1600-luvulla kirjoitettu ja 1900-englanniksi käännetty versio sisältää sisäisiä ja ulkoisia ristiriitoja Barnabaan kirjeen, Raamatun evankeliumien, sen aikaisen kulttuurin ja muun kirjallisuuden kanssa.
Kannattaa muistaa myös, että muslimit pitävät Paavalia valheopin julistajana ja Barnabasta sen oikean evankeliumin julistajana. Heidän tiethän erosivat Paavalin elämän myöhäisessä vaiheessa.
*****
>>Miksi täällä uskonto-palstalla puhutaan niin paljon toisten uskonnoista, miksi emme keskustele omasta uskostamme, josta tiedämme.
Eli jos ensimmäinen luotettava kappale on 1600-luvulta ja siinä on viittauksia Danteen (joka kai eli 1200-luvulla?), niin onko se sitten ihme, että siinä puhutaan profeetta Muhammedista :) ja onko se sitten ihme, että sitä ei otettu kaanoniin, jos se on tehty vasta tuhat ja risat vuotta myöhemmin. Toisin sanoen koko homma ei ole edes kristillinen kirjoitus vaan sen on luultavasti joku muslimi tehnytkin?
*****
Joo tiedän että puhuin buddhalaisuudesta ja gnostilaisuudesta, ja odotin että tuot sen esille :) etpä niin hyvä keskustelukumppani olisikaan jos et niin olisi tehnyt. Olen lukenut gnostilaisuudesta alkuseurakunnan vastustajana jonkin verran, ja korjannut täällä siitä olevia vääriä tietoja. Siis en väitäkään tietäväni tarkkaan mitä gnostikot tuohon aikaan ajattelivat, ja tiedän että historia on voittajien historiaa. Mutta tämänhetkisen luotettavan tiedon mukaisesti voin kai oikaista vääriä käsityksiä siitä aiheesta?
Nykygnostikot taas eivät kai ole oma gnostilainen liikkeensä, vaan gnostilaista ajattelua esiintyy monissa uskonnoissa? Yksi hyvä esimerkki on muuten Juhan af Grannin ufo-liike :) heillä on ilmeisesti oma gnostilainen Raamattunsa ja hehän odottavat gnosista (tietoa) taivaasta. No joo, tällaisen käsityksen ainakin olen saanut, pitää taas pidättyä tekemästä lausuntoja muista.
En siis tiedä nykygnostilaisuudesta paljoakaan, muuta kuin että kristinuskon sisälläkin tuota ruumiin kieltämistä esiintyy ja mielestäni se ei ole kristinuskon opin mukaista. Gnostilaisuus kai esiintyy hyvin monena erilaisena muotona, koska se ei ole erillinen liike, jolla on tietty oppi, vaan tietyt liikkeet ja ihmiset omaavat gnostilaissävytteisiä ajatuksia. Siihen liittyy juuri hengen pitäminen hyvänä ja ruumiin pahana, sekä pelastuminen tiedon eli gnoosiksen kautta (jonka joku ihminen tms. tuo jumalalta, vrt. Jeesus).
Buddhalaisuudesta olen kuullut siellä olleilta lähetystyöntekijöiltä. Täällä mainitsin sen muistaakseni kerran, provona muuten, ja silloin kun halusin siitä oikeasti keskustella siellä Idän uskonnot-palstalla, niin mielestäni kysyin asiasta asiallisesti? Pitääkö syödä sanojaan sen verran, että toki saa keskustella toistenkin uskonnoista, kun vaan sitten ottaa sen avoimesti vastaan eikä sano että ei, et sinä niin usko, kyllä minä tiedän. Vaikeetahan tuo toki on.
Niin, todennäköisesti noista monista syistä johtuen barnabaan evankeliumia ei pidetä kovin tärkeänä teoksena. Ehkei se nyt suorastaan ole muslimin kirjoittama, koska se sisältää myös ristiriitoja Koraanin kanssa, mutta mahdollisesti muslimien vaikuttama teos, mitkä lieneekään tarkoitusperät sillä ikinä olleet. En tiedä kovinpaljoa enemmän aiheesta.
Gnostilaisuus nähdään aika yleisesti alkuseurakunnan vastustajana, siis kristittyjen tutkijoiden osalta, mutta toisen osapuolen kannata se taas on sitä alkuperäisintä kristillisyyttä. Mielestäni vastakkainasettelu on turhan jyrkkä ja mustavalkoinen, mutta juuret sillä kyllä on olemassa kirkkoisien teksteissä. Sensijaan alkuseurakunnan apostolien kohdalla raja on joskus hieman häilyvä. Esim. Paavalia voisi pitää joidenkin lausuntojen suhteen eräänlaisena gnostikkona. Gnosilliset koulut myös lainasivat mielellään ja hyvin paljon Peavalin tekstejä, mutta toiselt apuolen eivät lainanneet Pietarin tai muiden apostolien tekstejä. Tämä voisi viitata siihen, että Paavalin teologia oli parempaa maaperää gnostilliselle tulkinnalle. Ensimmäinen korinttilaiskirje esimerkiksi. 2:6-10. Ja monet muut kohdat siinä kirjeessä.
Gnostilaisia koulukuntia oli siis useita, syyrialainen, hellenistinen, ym. Yhtäkään näistä ei oltu organisoitu, eikä voida puhua systemaattisesta gnostilaisesta koulukunnasta edes markionismin suhteen. Muutamat olivat filosofisempia, toiset olivat käytännöllisempiä esimerkiksi sen ruumiin ja hengen olemusten suhteen. Voi olla, että pylväserakot tai munkkikulttuuri on saanut virikkeensä juuri tuollaisesta gnosilaisuudesta tai sitten itämaalaisesta luostaritoiminnasta. Gnostikkojen opithan ovat pitkälle samanlaisia kuin intialaisten mystikkojen ja sufien opit. Mutta mielenkiintoinen huomio tuosta dualismista ja mihin se voi johtaa on se, että jos ruumista pitää totaalisen merkityksettömänä, niin miksi sitä pitäisi kurittaa tai miksi se pitäisi kieltää? Sehän on merkityksetön!
Ja näin tietääkseni jotkut gnostikot saattoivatkin sanoa, että syökää, juokaa ja tanssikaa kun toiset taas sanoivat, että älkää syökö, älkää juoko, älkääkä tanssiko. No miksei sitten olisi ollut niitä, jotka olisivat kulkeneet kaitaa keskitietä? Kohtuudella kaikkea.
Dualismia on useata eri sorttia. Metafyysinen dualismi, eettinen dualismi ja substansiivinen dualismi... Tätä taustaa vasten ajattelin, että hyvä olisi huomioida, millaisesta dualismista gnostikkojen keskuudessa oli kyse. Käsitteenähän dualismi tuli yleiseen filosofiseen käyttöön vasta 1800-luvulla.
Nykygnostikot tosiaankin ovat hieman eri asia kuin alkugnostikot, joiden kukoistuskausi loppui parissa sadassa vuodessa valtaanpääseen ortodoksisen kirkon tukahdutettua sen. Manikealaisia ja joitain koptilaisia lahkoja kai on vielä olemassa, joiden juuret ulottuvat ihan sinneensimmäisille vuosisadoille. Meillä lännessä gnostilaisen virtauksen mantteliperijöinä ovat olleet lähinnä vapaamuurarit, rosenkroitsilaiset, alkemistit ja teosofit. Heitä ei vielä voi ihan verrata mainitsemiisi nykygnostikkoihin (Grann), koska jäljitettävissä olevat juuret ovat kuitenkin useita vuosisatoja vanhoja. Itse viittasin tuollaisiin länsimaisiin nykygnostilaisiin suuntiin, esim. Vapaa Katollinen kirkko, joiden jäsenien kanssa olen saanut keskustella.
On totta, että sielläkin henkeä pidetään parempana ja ylempänä kuin materiaa, mutta minkäänlaiseen ruumiin kieltämiseen en törmännyt. Itseasiassa hyvä - paha vastakkainasettelu on heille jopa vierasta, eli periaatteessa sillä asteikolla ei voi edes arvioida heidän hengen ja ruumiin käsityksen suhdetta. Sama koskee buddhalaista käsitystä asiasta. Se täytyisi ottaa aina huomioon, mitä dualismi heidän kohdallaan tarkoittaa ja mitä hyvä ja paha tarkoittavat, koska samoja sanoja voidaan käyttää, mutta niille annetaan silti erilaisia merkityksiä, kuin mitä me olemme tottuneet antamaan. Buddhalainen kirjallisuus esim. on hyvin pitkälle kieliasultaan länsimaistettua. Puhutaan esim. armosta ja pelastuksesta, taivaasta, helvetistä, hyvästä ja pahasta jne... mutta on väärin ajatella, että he tarkoittaisivat niillä samoja asioita, kuin me olemme tottuneet tarkoittamaan.
Voin katsella taas joskus lähteitä tuolle kaikelle, jos sellainen kiinnostaa. Lähteiden paikantaminen on vain niin työlästä :-)
Joo tiedän, että lainasivat Paavalia. Hyvin valikoivasti kylläkin, poistivat Paavalin kirjeistä kohdat, jotka eivät sopineet opetukseensa. En itse pidä Paavalia gnostilaisena, UT:ssa on paljon gnostilaissävytteisempiäkin kirjoja, kuten Johanneksen evankeliumi. Paavalin tekstit vaan ovat hyvin hedelmällistä maaperää erilaisille tulkinnoille.
Tuosta ruumiillisuudesta nimenomaan on kahta erilaista tulkintaa ollut sen ajan gnostilaisuudessa. Toinen on, että ruumiillinen on pahaa, eli kaikki ruumiilliset nautinnot/kärsimykset ym. tulisi minimoida, jotta voi keskittyä hyvään eli hengelliseen. Toinen tulkinta on, että ruumiillisella ei ole mitään merkitystä, joten voi tehdä mitä vaan. Varmasti on ollut maltillisempiakin tulkintoja, mutta niitä ei ole ollut tarpeen torjua silloin niin jyrkästi.
Juuri se, että gnostilaisuudella ei ollut organisoituja "lahkoja", teki siitä erityisen vaarallisen alkukristillisyydelle, sillä silloin gnostikot kävivät seurakunnan kokouksissa ja heidän oppinsa levisivät siellä. Sitten oli tiettyjä opettajia, jotka opettivat gnostilaisuutta, kuten juuri Markion ja Valentinos. Yksi piirre, joka teki siitä harhaoppisen, oli se, että gnostilaiset pitivät Vanhan Testamentin Jumalaa erinä kuin Uuden Testamentin. Jeesus oli taas gnoosiksen eli tiedon tuoja, joka kertoi tästä oikeasta Jumalasta.
Ja tuosta, että buddhalaiset kirjoitukset tarkoittavat meillä eriä kuin siellä. Se on erittäin hyvä huomio, ja olen varma, että kaikki esim. Suomessa buddhalaisuuteen kääntyneet eivät sitä tiedosta, koska ovat kotoisin eri kulttuurista ja omaavat erilaisen kontekstin. Juuri tuosta syystä on niin vaikea lähteä tulkitsemaan toisen kulttuurin uskontoa tms.
En todellakaan ole koskaan tarkoittanut sitä, että gnostikot tai buddhalaiset olisivat kaikki tyynni Saatanasta :D yritin vain sanoa tuota, että sellaiset opit saattavat johtaa sellaiseen jyrkkään dualismiin mitä siis esiintyi ainakin alkukirkon aikoihin, ja et voine väittää, että sitä ei esiintyisi nykyäänkin. Tiedän, että kristinusko on myös altis sellaiselle tulkinnalle, ja siksi sitä vastaan tulisi taistella edelleenkin aktiivisesti.
Juuri se lähtökohta, mistä kirjoituksia tulkitaan, johtaa siihen miten niitä tulkitaan. Esim. kristilliset kirjoitukset ovat syntyneet suurin osa juutalaisessa kontekstissa, uusimpiin toki on vaikuttanut hellenismikin. Siksi niitä tulisi tulkita nimenomaan siitä näkökulmasta, ei gnostilaisesta tai islamilaisesta.
Kiitos vaan tarjouksestasi lähteiden suhteen, minulla on itselläkin niitä jonkun verran, kun vaan ehtisi lukea lisää jossakin välissä :) sun kans on ilo taas keskustella.
Kiva juttutuokio, ajattelin jotain lisätä, mutta oikeastaan se on vain jotain pientä nippelitietoa, joka on kyllä kaikkien luettavissa alan kirjallisuudesta, joten pitäydyn innossani ja jätän toiseen kertaan. :)
Vielä lopuksi oma näkemykseni gnostilaisuuden suhteen. En näe siinä mitään sen kummempaa ristiriitaa nykyisin tunnetun kanonisoidun Raamatun kanssa, kuin Raamatun sisällä tapahtuvien pienten seurakuntaselkkausten välillä. Paavali oli gnostilaisempi kuin Pietari ja Johannes taas gnostilaisempi kuin synoptiset kirjoittajat vaikkei heitä sen perinteisen määritelmän mukaan gnostilaisiksi kategorisoidakaan. Lähinnä etsin vain vivahteita.
Asian kanssa on vähän sama ongelma, kuin New Age liikkeen määrittelyssä. Liike on hajanainen ja monikirjava ja sen takia kaikki tiukat määrittelyt tekevät vain vääryyttä kaikelle tuolle. Tietysti kun tarkoituksena on tehdä selviä pesäeroja erilaisiin uskonnollisiin näkemyksiin, niin siitä lähtökohdasta johtuen, on tietysti luontevaa jaotella asioita "hyviin" ja "pahoihin". Kun kirkko jo maallistuessaan ja valtion kanssa naimisiin mentyään alkoi näitä pesäeroja tekemään, on mahdollista, että lapsia heiteltiin pesuvesien mukana. Ihmisten (pappien) oma turhamaisuus ja opillinen hurmostaisteluhenki sokeutti ihmisten mieliä, mystinen sisältö ja ydinmehu jäi pois ja jäljelle jätettiin enemmän tai vähemmän tyhjä kuori, dogmaattinen teologia. Eipä silti, etteikö tuokin hengen kanssa ymmärrettynä voisi antaa ihmisille paljon, onhan se antanut ja antaa tänäkin päivänä. Ehkä erityylisten kristinlahkojen tarkoitus onkin ottaa huomioon ihmisten erilaisuudet ja Jumala tarjoaa hieman erimuodossa Sanansa kunkin ihmisen yksilöllisen sisäisen rakenteen mukaan...?
Dualistinen mieli tarvitsee dualistiset käsitteet ymmärtääkseen alkeet. Siinä yksi käytännöllinen ja psykologinen muoto dualismista. Silti ilmiömaailman takaisen noumenonin, Jumalaisen viisauden voi ymmärtää vain monistinen mieli, ihmisen henki, joka on Jumalan hengestä siinnyt.
Näin aattelen, mutta jatketaan taas juttua, kun asiat ovat hautuneet ja kypsyneet, toivottavasti taas vähän eteenpäin :)
Toisaalta kun minun, Luojani on feminiini ja maapallon Luoja ja Jumala.
En oikein voisi ymmärtää sitä miten esimerkiksi kristillisyydessä on tuhansia eri lahkolaisuuksia ja jokainen heistä väittää sitä minun jesse on parempi kuin sinun. Ja meidän risti ( murha-ase) on paremmin kiiloitettu kun teidän, meidän jessen veri on jo sinisempää kuin heidän.
Lopuksi, nuo haukkuu meitä ja meidän jessee niin meillä on nyt oikeus mennä heidän luo ja tappaa koko joukko jessen vereen ja nimeen. Esim. USA- IRAK. Tai ENGLANTI - AFGANISTAN. tai historiassa tuhannet ja taasen tuhannet muut tapahtumat jotka on johtanut veren vuodatukseen jessen nimissä.
Ja vielä sitä että jokainen heistä kuitenkin sanoo raamattua auktoriteettinaan uskonsa ja näkemystensä perustaksi. Kun esimerkiksi minä en raamattua ota auktoritäärisenä tai täysin edes totuutena siksi että sen on eri ihmiset pitkällä aikavälillä muuttaen kirjoittaneet ja laittaneet omia toinen toistaan värikkäämpiä ja suolattuja kertomuksia siten että, jopa totaalinen paha on jo hyvä ja kunnioitettava olla opeissa mukana ja jopa voittaa totaalisen hyvän eli Jumalamme sanat.
Minusta on raamatussa erittäin hyviä viisauksia ja toteamuksia siroteltu ympäriinsä, jotka on noukittava sieltä kuin lintu, koko ajan ollessa tietoinen siitä että, totaalinen paha on sormeillut sitäkin kirjaa ja jättnyt sinne omat valheensa, samoin kun antanut ymmärtää lukijoiden sen että, pahassakin olisi pikkuriikkisen hyvää jota kannattaisi ottaa sieltä mieleensä. Juuri tämä on se pahuuden suurin ansa ihmiselle.
Siksi minä kuuntelenkin kokoajan puoli korvalla Jumalani ääntä, siitä mitä hän sanoo minulle, joka on puhdasta oppia häneltä ja jossa ei pahuus pääse väliin. Kuitenki jatkuvasti varovaisesti katsoen kaikkea totaalisen hyvyyden silmin siten verraten sanomaa että se on sopusoinnussa totaalisen hyvyyden kanssa.
Sama koskee jokaista ihmistä kenet tapaan ja puhuttelen häntä ja kanssakäyn päivittäin, vertaan heidän puheitaan totaalisen hyvyyden silmin.
Kuitenkin myöntäen oman heikkouteni, ja täten pyytäen Luojalta oman mieleni muokkausta suurempaa valaistumista kohti samoin muokkausta oman kiihtymykseni hillitsemiseksi, koska olen tulinen luonteeltani, täten ilman Jumalan apua en voisi muuttua ja lähentyä lähemmäksi totaalista hyvyyttä.
Sanot, ettei voi ymmärtää tuhansia lahkoja, mutta samalla erotat itsesi kaikista noista tuhansista ja tulet lahkoksi nro. 1001. En nimittäin usko, että ajattelisit omasta jumalattarestasi, että se on huonompi tai alempi tai jopa pelkkää omaa mielikuvitustasi. Kyllä jokainen uskoo juuri siihen, minkä parhaimmaksi ja korkeimmaksi ja viisaimmaksi omassa minässään näkee. "Ihminen on tietonsa mitta".
Se on erityisen selvä lähtökohta. Kun jokin uskonnollinen lahko pysyy suhteellisen pienenä, niin kaikelta tuolta vertailulta ehkä säilytään, mutta katsos, kun kristikunta käsittää yhteensä "puolet" MAAPALLON (Äiti Jumalasi) väestöstä, niin on selvää, että erilaisia kantoja on lukemattomia. Erilailla uskontoonsa suhtautuvia on lukemattomia. Miten ihmiset voisivat nähdä uskonnolliset asiat samalla tavalla, kun he eivät vielä tunne edes itseään, eivätkä pysty näkemään itseäkään vielä jaottomana 'ykkösenä'. Ajatteles vain omaa tulista luontoasi. Jokainen taistelee taisteluja omassa itsessään ja niin pitkään kuin tuota taistoa on, heijastuu se myös ulkomaailmaan.
Siinä yksi selitys, joka on itselleni vankka ja koettu totuus.
Sinä et ehkä pidä Raamattua totuutena, mutta pidät jotain muuta, ja kun kerrot siitä totuudestasi maailmaan, tuot sen ulos suustasi ja kehostasi, niin samalla aloitat sodan, samanlaisen sodan kuin mikä tahansa uskonsota. Jotkut käyvät sitä tuliasein, toisen sanaviikattein, mutta yhtä karua sotaa se on silti.
Totaalisesta pahasta en kyllä missään mielessä voi olla samaa mieltä, että joku sellainen sormi olisi Raamattua veistellyt. Se on voinut muuttua, sitä on voitu muuttaa, mutta se on ollut silkkaa tietämättömyyttä, eikä Jumalaa seuraava sielu voi siitä sokeutua. Ihmettelen itse, mihin perustat tuollaisen väitteen. Kristinuskoa on jo pari vuosisataa arvosteltu tuosta väärentämisestä, mutta yksikään tutkija ja ihminen ei ole voinut näyttää sellaista toteen, historian kirjojen puuttuessa. On tietysti helppo vedota, että ne poltettiin, ne tuhottiin, todistusaineet ovat kadonneet, mutta miten sellaisen asian voi tietää, jos kenelläkään ei ole todistusaineistoa? Näkisin, että suurinosa tuosta tunteenomaisesta kritiikistä ja syytöksistä on vain perusteettomia "juoruja". Tiedän, että suuri osa tuosta tunteellisesta kritiikistä on tiettyjen historian hahmojen "mentaalisen" maailman vai sanoisko karisman imitointia vain.
Myönnän, että hyvinkin sellaista on voinut tapahtua, en yhtään ihmettelisi ihmisistä, jotka uskonnot viittaan varjoutuvat, tai muuten heikkoina sieluina siinä viitassaan kääntävät kelkkansa ja erehtyvät väärälle polulle, mutta laajamittainen petos, valehtelu ja organisoitu väärentäminen on kyllä kaiken tämänhetkisen tietoni mukaan täyttä 'mutua'.
Siinä kyllä olen samaa mieltä, että Jumalan nimissä ei KOSKAAN saisi kohottaa kättänsä toista vastaan. Mutta valitettavasti en vain voi tehdä paljon mitään, jos oman uskontoni nimikkeen alla on historiassa näin tehty tai tehdään tänä päivänä. Kai ihmiset ovat edes jonkinverran vastuussa omista tekosistaan?
Lopuksi vielä sanottakoon, että itse olen vapaaehtoisesti lähtenyt kantamaan Jeesuksen nimeä harteillani. Näin joudun myös kestämään kaiken loan ja vääryyden, mitä Mestarin nimissä on ikinä tehty. Jotka ovat valinneet toisin, niin toivottavasti heillä on helpompaa. Vaikka kuvitella voi, että kenelläkään ei ole helppoa.
Rauhaa Sinulle ja Jumalallesi :)
kuka tuon potaskan jaksoi lukea?
En minä ainakaan.
"Maria Magdalenan evankeliumi" eli Nag Hammadin tekstit.
Alkukristillisyys ei ollut aivan sitä, millaiseksi meidän kuvamme J.Kristuksen seuraajien opetuksesta on muodostunut. Itseasiassa tämän kuvan ovat luoneet alkukristillisyyden vastustajat, kirkkoisät jotka kirjarovioiden ja toisinajattelijoiden eristämisen avulla muokkasivat kristillistä lahkoista Rooman valtakunnan valtiouskonnoksi sopivaa, eikä tämän formaattiin istunut rahanvaihtajien pöytien kaataminen tai käsitykset, että "ei ole orjia eikä isäntiä".
Noin vuonna 200 jKr. etelä-egyptiläisen Pachomiuksen luostarin munkit olivat ilmeisesti saaneet ankaran käskyn siivota kirjastonsa "kerettiläisyydestä".
Joku tuntematon, ehkä sensori itse, keräsi 52 gnostilaista evankeliumia ja muuta tekstiä, sulki ne saviruukkuun ja piilotti erämaahan. 1600 vuotta myöhemmin tämä aikapommi laukesi.
Tämä kätkö, joka nyt tunnetaan Nag Hammadin kokoelmana, löydettiin 1945, mutta kesti vielä vuoteen 1979 ennenkuin tutkija Elaine Pagelsin kirja toi ne suuren yleisön tietoisuuteen. Myöhään tai varhain, peruuttamaton oli tapahtunut. Gnostilaiset, jotka kirkkoisien ankaran kiivailun säestäminä oli sysätty historian hämärään määritelminään vain vihollistensa raivokas disinformaatio olivat nyt saaneet äänensä kuuluviin.
"Gnosis", tieto kreikankielellä, viittaa varhaiskristilliseen käsitykseen yksilön kontaktista jumalalliseen ilman välittäjää, kirkon hierarkiaa, "tiedon" -gnosiksen- kautta. Gnostilaisten mukaan "korkeampi eli jumalallinen mystinen totuus on kenen tahansa saavutettavissa uskonnon harjoittamisen ja moraalisen elämän kautta." (Riane Eisler: Malja ja miekka, s.170) Pyhää byrokratiaa rakenteleville piispoille tämä oli yhtä suuri kauhistus, kuin naisten toimiminen papillisissa tehtävissä seurakunnissa.
Feministiset kirjoittajat, kuten Riane Eisler, kiinnittävät huomiota siihen, että Jeesus ilmestyi kuoltuaan ensimmäiseksi naiselle, Maria Magdalenalle:11. Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan. 12. ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan ... siinä missä Jeesuksen ruumis oli maannut. 13. Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä sinä itket?" Hän sanoi heille: "He ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä mihin he ovat hänet panneet." 14. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus. (Johannes 20:11-14)
Niin siis apostoli Johannes. Nag Hammadin asiakirja "Maria Magdalenan evankeliumi" jatkaa. Ensimmäiset kuusi sivua tästä koptilaisesta käsikirjoituksesta ovat kadonneet.
#... sitten, onko pelastettu vaiko ei?
Vapahtaja sanoi: "Kaikki luonnollinen, kaikenmuotoiset asiat, kaikki luotu on olemassa toistensa kanssa ja toisissaan, ja tulee ymmärretyksi omien juuriensa kautta, koska asioiden olemus on purettu yksin niiden olemuksen ja alkuperän kautta (dissolved into the roots of its nature alone). Ne joilla on korvat, kuulkoot. (myös Matt. 11:15, etc.)
Pietari sanoi hänelle: "Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat, kerro meille mikä on maailman synti?" (myös Johannes 1:29) Vapahtaja sanoi: "Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan 'synniksi'. Tästä syystä jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen." Hän jatkoi: "Tästä syystä sinä tulet olemaan ja tulet kuolemaan ...
... kuka ikinä tietää, tulee tietämään...
... kärsimys, jolla ei ole mitään itsensä kaltaista, joka on saanut alkunsa jostakin, mikä on luonnonvastaista. Sitten seuraa epäjärjestys koko kehossa. Tästä syystä minä sanon sinulle, ole hyvin rohkea (myös Matt. 28:9) ja jos sinut on lannistettu, sinun tulee yhä ottaa rohkeasti vastaan mitä on tulossa. Jolla on korvat, kuulkoon." Kun Siunattu oli sanonut tämän, hän tervehti heitä kaikkia sanoen: "Rauha kanssasi (myös Johannes 14:27) Ota vastaan minun rauhani itsellesi. Ole varuillasi, ettei kukaan johda sinua harhaan sanoilla 'katso täällä (on Kristus)' tai 'katso tuolla (on Kristus)' (myös Matt. 24:5, 24:23, Luukas 17:21) koska Ihmisen Poika on kanssasi (myös Luukas 17:21). Seuraa häntä; jotka etsivät häntä, tulevat löytämään hänet (myös Matt. 7:7). Mene, ja levitä evankeliumia kuningaskunnasta (myös Matt. 4:23, 9:15, Markus 16:15). Minä en jätä käskyjä, mutta mitä olen käskenyt sinua, en ole antanut sinulle lakeja, kuten lainlaatija tekee, ettet tulisi estetyksi niiden kautta."
He itkivät ja valittivat suuresti sanoen: "Kuinka me voimme mennä pakanoiden (gentiles) eteen ja saarnata heille Ihmisen Pojan kuningaskunnasta? Jos he eivät säästäneet häntä, miten he säästävät meidät?"
Silloin Maria nousi ylös, tervehti heitä kaikkia, ja sanoi heille veljellisesti: "Älkää itkekö ja surko, älkääkä olko neuvottomia, sillä hänen armonsa on teidän kanssanne ja suojelee teitä, vaan ylistäkää mieluummin hänen suuruuttaan." Kun Maria tämän sanoi, hän käänsi heidän sydämensä Jumalan puoleen, ja he alkoivat keskustella (Vapahtajan) sanoista.
Pietari sanoi Marialle: "Sisar, me tiedämme että Vapahtaja rakasti sinua enemmän kuin muita naisia (myös Johannes 11:5, Luukas 10:38-42). Kerro meille Vapahtajan sanat jotka sinä muistat - jotka sinä tiedät, mutta me emme tiedä emmekä ole kuulleet."
Maria vastasi sanoen: "Mikä on kätketty sinulta, sen tulen julistamaan sinulle." Ja hän puhui heille näillä sanoilla: "Minä", hän sanoi, "näin näyssä Herran, ja sanoin hänelle: 'Herra, näin sinut tänään näyssä.' Hän vastasi ja sanoi minulle: 'Olet siunattu, koska et ollut päättämätön näkyni edessä. Missä on mieli, siellä on sinun rohkaisusi.' (myös Matt. 6:21) Sanoin hänelle: 'Herra, näkeekö hän joka näkee näyn sen sielun vai hengen kautta?' Vapahtaja vastasi sanoen: 'Hän näkee sen sielun, ei hengen, kautta, mutta mieli joka (on) kahden välissä - tämä on (se mikä) näkee näyn...'
(Osa alkuperäistä tekstiä on kadonnut.)
...ja Himo sanoi, 'en nähnyt sinun alenevan, mutta nyt näen sinun ylenevän. Miksi valehtelet, koska sinä kuulut minulle?' Sielu vastasi ja sanoi: 'Minä näin sinut. Sinä et voi nähdä minua etkä tunnistaa minua. Minä vaatetan sinut, etkä tunne minua.' Kun se oli sanonut tämän, se poistui suurella riemulla.
Jälleen he tulivat kolmanteen voimaan, jota kutsutaan tietämättömyydeksi. Se (voima) puhutteli sielua sanoen: 'Mihin olet menossa? Pahuuteen olet sidottu. Mutta olet sidottu; älä siis tuomitse!' (myös Matt. 7:11) Ja sielu sanoi, 'Miksi tuomitset minut vaikka en ole tuominnut? Olin sidottu vaikka en ollut sitonut. Minua ei oltu tunnistettu. Mutta olin tunnistanut että Kaikki tulevat vapautumaan, sekä maalliset (asiat) että taivaalliset.'
Kun sielu on ohittanut kolmannen voiman, se meni ylöspäin ja näki neljännen voiman, (joka) otti seitsemän muotoa. Ensimmäinen muoto on pimeys, toinen himokkuus, kolmas on tietämättömyys, neljäs on kuoleman kiihoittuminen, viides on lihan valtakunta.
Kuudes on lihan hulluuden viisaus, seitsemäs on vihantäyteinen viisaus. Nämä ovat vihan seitsemän (voimaa). He kysyvät sielulta: "Mistä tulet, ihmisen surmaaja, tai mihin menet, avaruuden valloittaja (conqueror of space)?" Sielu vastasi sanoen, "Mikä sitoo minua, on irroitettu, mikä saartaa minua, se on lyöty, ja himoni on loppunut ja tietämättömyyteni on kuollut. Yhdessä (maailmassa) olen vapautunut maailmasta, (ja) esikuvassa (vapautunut) taivaallisesta esikuvasta, ja unohduksen kahleista, jotka ovat hetkelliset. Tästä ajasta siirryn ajan lepoon, ikuisuuden hiljaisuuteen."
Kun Maria oli tämän sanonut, hän vaikeni kunnes Vapahtaja oli puhunut hänelle. Mutta Andreas vastasi ja sanoi veljille, "Sanokaa, mitä (haluatte) sanoa siitä, mitä hän (Maria) on sanonut. Viimeksi en uskonut, että Vapahtaja puhui näin. Tämä opetus on tosiaan vierasta oppia."
Pietari vastusti myös häntä (Mariaa) ja vastasi puhuen samat asiat. He kyselivät toisiltaan Vapahtajasta: "Voiko hän todella puhua naisen kanssa (myös Johannes 4:27) ilman meidän tietämystämme (ja) salaa meiltä? Käännymmekö me ja kaikki kuuntelemme häntä? Pitääkö Hän (Vapahtaja) häntä (Maria M) meitä parempana?
Silloin Maria itki ja sanoi Pietarille, "Veljeni Pietari, mitä sinä ajattelet? Luuletko sinä, että minä keksin tämän itse sydämessäni, tai että olen valehdellut Vapahtajasta?" Leevi vastasi ja sanoi Pietarille, "Pietari, sinä olet aina ollut kuumaluonteinen. Nyt näen sinut kiistelemässä naisen kanssa kuten kiistakumppanit. Jos Vapahtaja teki hänestä kunnioitetun, aiotko tosiaan hyljeksiä häntä? Vapahtaja tunsi hänet perinpohjin (myös Luukas 10:38-42). Siksi Hän rakasti häntä enemmän kuin meitä (myös Johannes 11:5). Olkaamme mieluummin häpeissämme ja hankkikaamme Hänet itsellemme johtamaan meitä, ja levittäkäämme evankeliumia, älkäämme manatko pois toisia ohjeita ja toisia lakeja (jotka ovat) Vapahtajan sanojen takana." ... ja he tulivat esiin ja julistivat evankeliumia.#
Englanninkielinen versio: "The Nag Hammadi Library in English", J M Robinson, Harper Collins. Myös muita lähteitä on käytetty.
Näin siis kertoo Nag Hammadin hämmästyttävä dokumentti. Kun Magdalena oli Johanneksen mukaan ensimmäinen ylösnousseen Kristuksen nähnyt henkilö, se tekee hänestä tärkeän. Ilmestyminen tällä tavalla on verrattavissa jälkisäädökseen: Annan asemani ja tehtäväni näin osoitetulle henkilölle.
Tämä on mielenkiintoista sitä vasten, että Kristus ilmaisee po. tekstissä tulonsa syyn: "...jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen, palauttaakseen sen juurilleen." Ehkä tämäkin joskus avautuu. "Syntiä ei sellaisenaan ole" jää myös mietityttämään.
Sielun ja erilaisten demonien keskustelu muistuttaa tiibetiläisen "Kuolleiden kirjan", Bardo Thötrölin, kaavaa: Neuvoja sielulle elämän ja kuoleman välitilan (bardo) läpi selviämiseen, ja vaarojen välttämiseen. Kun sielu tietää oikeat vastaukset, demonit väistyvät.
"Mikä sitoo minua, on irroitettu, mikä saartaa minua, se on lyöty, ja himoni on loppunut ja tietämättömyyteni on kuollut." Tämä on kovin mielenkiintoista. Joku näyttää osanneen luetella juuri oikeat asiat, eikä yhtään väärää. Jos oletamme, kuten oikein on, ettei "hyvää" ja "pahaa" ole erillisinä ilmiöinä, vaan ne ovat ykseys, mitä jää negatiivisten asioiden määritelmäksi: Tietämättömyys, joka johtaa itselle ja muille vahingollisiin tekoihin, himo joka joka sitoo ihmisen hetkeen ja sumentaa arvostelukyvyn johtaen elämän pituiseen onnettomuuteen, takertuminen katoavaan, ja henkisen itsenäisyyden menetys, jotka estävät kehittymisen kohti parempaa. Nag Hammadin tekstissä ne ovat kaikki, eikä mitään turhaa.
Ohjeita noudattava sielu saa astua ikuisuuksien lepoon, jolla toisissa kulttuureissa on toinen nimitys.
Pietarin kiivailu Maria Magdalenan välittäjän roolia ja myös viestin sisältöä kohtaan on rinnastettavissa patriarkaalisen antiikin yhteiskunnan kiukkuun naisellisen tajunnan ja elämän voiman restauraatiota, jota Nag Hammadin asiakirja ja sen luonut yhteiskunnallinen muutospyrkimys edustavat, vastaan. Sillä kertaa "pietarit" onnistuivat tukahduttamaan sen mitä eivät ymmärtäneet, mutta tapahtumat 2000 vuotta sitten eivät silti olleet turhia?
Jolla on korvat, kuulkoot.
Taas tulee aika hullua tekstiä. Kehottaisin edelleen tutustumaan aiheeseen ennenkuin puhuu läpiä päähänsä.
Koptilainen Marian evankeliumi ei sisälly Nag Hammadin kokoelmaan, vaan nk. Berliinin koodeksiin.
Magdalan Marian asema kunnioitettuna apostolina joissakin gnostilaisissa teksteissä ei tarkoita, että kenellä tahansa naisella olisi ollut mahdollisuus päästä näkyvään yhteisölliseen asemaan. Tätä osoittaa se, että jotkin Magdalan Mariaa erityisesti arvostavat tekstit voivat käyttää naista halventavaa kieltä väärän elämäntavan tai uskonnollisen asenteen symbolina. Naisen on mm. "tultava mieheksi" ollakseen kelvollinen taivasten valtakuntaan ja "naiseuden tekojen" harjoittaminen voi olla este ihmisen pelastumiselle.
Lähde: Dunderberg, Ismo ja Marjanen, Antti (toim.) Nag Hammadin kätketty viisaus. Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. Helsinki: WSOY, 2001.
http://www.helsinki.fi/teol/hyel/gnosti/
virheet ovat luonnollisia kun kopioidaan ymmärtämättä
asiasta mitään.
>Koptilainen Marian evankeliumi ei sisälly Nag Hammadin kokoelmaan,
>vaan nk. Berliinin koodeksiin.