Oon 22 ja poikuus tallella. Ei o koskaan ollu tyttöystävää. Ongelma on kai se etten koskaan käy baareissa enkä sen takia tapaa ihmisiä. Mä käyn kyllä koulua, mut olen aika ujo enkä siis pysty tekemään aloitetta. Miten siis pääsen pukille? Kyl mä tiedän että mä oon vielä nuori ja blaa blaa blaa mut asia on nyt niin että itsetunnon kannalta ois hyvä vihdoinkin päästä poikuudesta. Tää asia rassaa mua ajoittain aika lailla. Kiitti neuvoista
miten pääsen poikuudesta?
22 wee jätkä
306741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
voi vitsi tollasen miehen mä haluisin kylsä pukille viel joskus pääset......kyl mä voisin sun kans olla silleen
Ai että sä voisit tehä sitä mun kanssa? Kiitos :)
Muuten, mistäs päin oot? Ois kiva tutustua...Enkä todellakaan odota että me tehtäis sitä, vaan ois vaan kiva tutustua sinunlaisiin ihmisiin. Onx sulla sähköpostiosoitetta?
Olen 23-vuotias, ja täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä; Ei kokemusta (pl. yksi suutelukohtaus kerran baarissa olessani; Käyn baareissa tosi harvoin, muutaman kerran vuodessa ja silloinkin lähinnä kavereiden seuraksi istumaan iltaa).
Puhun teoriapohjalta, mutta en usko, ainakaan enää, että itsetunnon kannalta tarvisi väenväkisin päästä poikuudesta eroon. Ehkä se auttaisi väliaikaisesti, mutta on vaikea kuvitella, että joku epämääräinen pano poistaisi itsetunto-ongelmaa, jos sellainen on päässyt syntymään. Jos se yhdestä poikuudesta olisi kiinni, olisin minäkin varmaan kiertänyt baareissa aktiivisemmin etsien vaikkapa keski-ikäistä kapakkaruusua, joka ei paljoa kranttuile sen suhteen, kelle antaa. Se ei välttämättä vain ole kovin antoisa (heh) vaihtoehto, ja sekin saattaisi jättää jälkeensä tyhjän tunteen.
Mutta ymmärrän kyllä erittäin hyvin sinua; Varsinkin kun lukee jotain Suomi24:ää, niin aika ajoin vakuuttuu siitä, että tytöt haluavat vain kokenutta miestä, koska "yli 20-vuotiaassa kokemattomassa miehessä täytyy olla jotain vikaa", "eihän se osaa edes tyydyttää minua" (ikäänkuin seksi olisi jokin rutiinitoimenpide vain toisen osapuolen tyydyttämiseksi), "sitähän joutuisi opettamaan abuaah emmähaluu yhyy" ja niin edelleen. Kyllähän se pahalta tuntuu, ja suosittelenkin jättämään lukematta sinkkupalstoja, jos ne itsetuntoasi nakertavat.
Eli tuota joo. Ei minulla ole vastausta kysymykseesi. "Ole aktiivinen". Älä vaivu itsesääliin äläkä erakoidu tai muodosta koulun- ja kaupassakäynnistä jotain noidankehää. Se on kyllä ehkä helpommin sanottu kuin tehty.
Hyvin tiivistetty.
Kaikki virheet tehty maksullista lukuunottamatta.
Jota muuten on suositeltu yllättävän usein. Ja vielä rakastumisen tunteen kohteena olleiden naisten taholta.
Yksi täysi katastrofi takana.
Nyt tehdään työtä ja eletään 60 mg Seronilin kanssa. Ahdistaa. Repii. Kavereilla lapsia yms.
Huomenna psykoterapeutin ensi tapaaminen. En usko mitään apua siitä olevan, mutta...
Ei pysty muille antamaan edes mitään neuvoa. Muuta kuin "älkää tehkö niin kuin minä".
"Yksi täysi katastrofi takana."
"Ei pysty muille antamaan edes mitään neuvoa. Muuta kuin "älkää tehkö niin kuin minä"."
Saako udella mikä tämä katastrofi oli? Mitä olet tehnyt niin perustavalla tavalla väärin?
Mä oon 24-vuotias neitsyt (nainen). Piti vain laittaa ettei nyt ihan kaikki naiset eti kokenutta miestä. Mä haluaisin menettää neitsyyteni mieluiten sellaiselle joka on aika samalla tasolla kuin minäkin olen. En halua liian kokenutta miestä, koska pelkään tuottavani hänelle pettymyksen (mikä tietenkin on odotettavaa, koska olen kokematon).
En toki väittänytkään, että kaikki naiset haluaisivat. Sen sijaan väitin, että lukemalla tämäntyyppisiä foorumeita saa usein sellaisen käsityksen, kuin kokeneisuus olisi vaatimus täysikäiseltä mieheltä.
Ja jotkut varmasti vierastavatkin kokematonta miestä. Ei siinä mitään, mutta uskon kyllä, että monia naisia se ei haittaa ollenkaan. Joitakin saattaa jopa kiihottaa ajatus kokemattoman pojan kouluttamisesta. Kolmannekseen minulle on tullut sellainen käsitys, että oikeasti seksiä joutuu joka tapauksessa "opettelemaan uudestaan" partnerin vaihtuessa, ainakin siis jos puhutaan vakavista suhteista, eikä yhden illan panoista, joissa kai tärkeintä on tyydyttää itsensä toisella. Tässä "romanttisessa vaihtoehdossa" neitsytnainen ja -mies tuskin aiheuttavat toisilleen pettymystä. Tai ylipäätään neitsyt ei aiheuta toiselle pettymystä, vaikka se toinen olisi kokenut. Näin uskon ainakin. Eri asia tietysti on, jos toinen odottaa jotain mahtisonnin amok-nylkytystä tai himokasta, läpi yön kestävää estotonta pornoleffaseksiä.
Mä vuosi sitten tapailin yhtä kokenutta (?) miestä ja musta tuntuu että mä olin sille pettymys, varsinkin kun kerroin olevani vielä neitsyt (ja edelleen olenkin!). Siihenkin se kommentoi aika loukkaavasti.
Mut toisaalta olin itsekin vähän pettynyt siihen, kun kumminkin se tuntui olevan kokenut, mut puheista ja teoistakin sai vähän sellaisen kuvan että oli varmaan opetellut hommat pornoleffoista. Itse asiassa tuli jopa joskus miettineeks että kuinka sen edelliset tyttökaverit oli sitä kestänyt!?
Ei sillä oikeastaan hirveesti ole niin väliä onko mies kokematon tai kokenut, kunhan ei kumminkaan odota multa liikoja ja edes vähän arvostaa mun neitsyyttäni, eikä sano siitä mitään pahaa. Mä kun en sitä kumminkaan häpeä, se kun on mun oma valinta.
Valitettavasti mulkkuja on olemassa, ja erityisen valitettavaa on, jos naiset menettävät uskoaan miehiin mulkkujen takia. Näkemykseni mukaan mukava ja kunnollinen mies ei todellakaan ylenkatso naista sen takia, että tämä on kokematon; Päinvastoin, neitsytnaiset ovat mielestäni hyvässäkin arvossa? (Tai sitten vain kuvittelen, ettei oma ajatusmaailmani ole kuitenkaan hirveän harvinainen). Kuulostaa kyllä minustakin siltä, kuin kyseinen mies olisi saanut oppinsa pornoleffoista, joissa ei tunnetusti kokemattomien ihmisten herkkää ja kaunista seksiä näy (Olen törmännyt oikeasti naisiin, jotka julistavat että seksi kokemattoman kanssa tai kahden kokemattoman välinen seksi on "onnetonta sähellystä" tai "kamalaa", mutta olen eri mieltä: seksiin tottuneiden rutiiniseksi ja pornon näytelty seksi se vasta onnetonta onkin).
Jos mies oli tyypillinen mulkero, niin hän saattoi tietty valehdellakin historiastaan; Muistetaan, että ainakin vielä yläasteella monet tekivät kaikkensa antaakseen ymmärtää, että heidän seksielämänsä on runsasta, eikä yläasteella sopinut erottua massasta. Voin hyvin kuvitella, että joillekin jää tuo "pakko olla niin kuin kaikki kaveritkin"-vaihde päälle, ja varsinkin eksien määrä on sellainen asia, jota voisin kuvitella monien miesten liioittelevan. Joskus se ehkä vain johtuu siitä, että pelätään naisen pitävän miestä jotenkin viallisena ("onhan siinä pakko olla jotain vikaa, en siis koske minäkään häneen"), jos ei johonkin ikään mennessä ole kertynyt jokin nollasta eroava määrä kokemusta.
Se itseasiassa on yksi hyvin merkittävä syy, miksi me nuoret "yli-ikäiset" miehet ahdistumme poikuutemme kanssa: Pelätään, että myöhemmin kokemattomuudesta tulee oikeasti itseään ruokkiva asia, ts. kokemuksen kartuttaminen hankaloituu vain sen vuoksi, ettei kokemusta ole. Vähän niin kuin työpaikan saaminen. Saadakseen töitä tarvitsee aiempaa työkokemusta. Mitä vanhempana ensimmäistä työpaikkaansa hakee, sitä epäileväisempiä potentiaaliset työnantajat ovat.
Pahoittelen, että vastaaminen kesti hieman odotettua kauemmin.
Katastrofi tapahtui 13.1.2001 (tai 2002, ei enää ole satavarma vuodesta). Sinkut.net ilmoitukseni kautta tuli yksi vastaus. No, halusi kohdata ja kohtaaminen tapahtuikin Tampereen yöelämässä erään lauantain työpäivän päätteeksi. Ihan kiva ihminen, tosin aika humalassa.
Keskustelu oli mitä oli, koska muutenkin metelissä on vaikea kuulla. Halusi suudella, jonka jälkeen sanoi, että voitaisiin tehdä jotain enemmänkin jos olisi paremmat olosuhteet (hänellä vieraita kotona ja minähän taas asun kotona, joten vahemmat). No, menin möläyttämään, että vie poikuuteni. Tästä alkoi armoton höykytys. Raahasi jonkun vanhemman ryyppymieheskaverinsa jonka asetti tenttaamaan miten on mahdollista, että toinen on 23 vuotias ja koskematon. Olenko homo vai mitä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa järki käteen ja nostaa kytkintä. Mutta uupumus ja elämässä ennen näkemätön tilanne sekä muutenkin pitkä pinna piti, ja lopulta päädyimme hotelliin. Iso virhe.
No, sänkyyn. Mitä minä osaisin tehdä? En mitään. Koska "näkemykseni" mukaan eihän miehen tulekaan "tehdä" paljoa. No, suuseksin antaminen oli niin "vierasta" ja "vastenmielistä" ettenhän minä kyennyt antamaan. Ja toinen oli se "järkytys", että eihän tämä tunnu yhtään miltään. Ja vielä ei ollut menty yhdyntään. No, hän nousi "ratsastamaan" ja ilman hänen kommenttiaan en vieläkään pitäisi itseäni "poikuuden menettäneenä". Ei minkäänlaista fyysistä tuntemusta. Muutaman sekunnin hän siinä oli, ja totesi, ettei voi raiskata minua. Kuulemma olin kalpea ja "pelokkaan" näköinen. No, mitä sitä kieltämään. Pelotti ja "karmi", puhumattakaan siitä järkytyksestä että tämä ei tunnu miltään.
No, aamulla syömään ja heitin hänet kotiin. Seuraavana päivänä tavattiin uudestaan, mutta jostain hän lopulta suuttui niin paljon, että raivolla poistui autosta ja kaikki katkesi siihen. No, olihan hän monessa oikeassa. Olin yksi "vitun maailman seitsemäs ihme, 23 v poika joka ei käyttäytyy näin". Olen tehnyt paljon väärin, vaikka "näkemykseni" mukaan olen tehnyt niin kuin näen oikeaksi. Tietysti tuon jälkeen on tullut paljon, paljon enemmän stressiä ja ikääkin on tullut paljon lisää. Ei mitään kokemusta ja yhä paheneva masennus. Olen ottanut yhteyttä myös prostitutioituihin monen naisen suosituksen pohjalta, mutta uskallus ei ole enää riittänyt sen rajan ylittämiseen.
Tiedän. Surkeaa. Teen työni, toivon "tuuria" ja syön lääkkeitä. Ei tässä muutakaan voi.
Vaikka joskus mietinkin, että mitä liian nopeasti seksiin etenevissä suhteissa on niin vaarallista, nyt näen selvästi, miksen taida vastaisuudessakaan sellaisiin edes yrittää sekaantua.
Otan osaa.
"kokemattomien herkkä ja kaunis seksi". Vaikka luulen että sähellystäkin voi syntyä ainakin jos tunnesidettä ihmisten välille ei ole vielä kehittynyt.
Niinpä; Oikeastaan ajattelinkin, mitä kokemattomien seksi parhaimmillaan voi olla. Se voi olla herkkää ja kaunista, jos molemmat tuntevat toisensa ja molemmilla on vahvoja tunteita toisiaan kohtaan. Jos edes toinen on liikkeellä sillä ajatuksella, että hankkiudutaan nyt äkkiä poikuudesta/neitsyydestä eroon, ihan sama kenen kanssa, niin sitten lopputulos voi olla vähemmän kaunis.
En mitenkään häpeä neitsyyttäni, mutta silti tuntuu vaikealta kertoa toiselle että on neitsyt. On kyllä kaikenlaista kommenttia saanut kuulla! Paras oli varmaan se että mulla on kuulemma aivoissa vikaa, kun oon yli 20-vuotiaana neitsyt!
Itse en oikein ole osannut ymmärtää tota vaihetta että "jos kaveritkin niin minäkin myös" vaihetta. Kai se sit joillekin on niin tärkeää olla samanlaisia kuin muutkin.. Vaikka oonkin aika ujo ja arka nainen, niin silti en ole oikeastaan koskaan yrittänyt olla joku muu, kuten esim. olla kuten kaveritkin. Siitä nyt jo on esimerkkinä sekin että opiskelin miesvaltaisella alallakin.
sen, itse oon 19 ja kokematon ja oon ollut valmis jo ajat sitten mutta kun ei oo löytynyt ketään hyvää ehokasta, vois mullakin ehkä laittaa ujouden piikkiin. Mut ei tuota nyt sen takia tarvi tehdä että muutkin, jokainen juttu ajallaan, ehit hyvin, elä stressaa!
olin siis n
Uskon että sinua "rassaa" jo pikkuisen poikuutesi ja tekee mieli päästä kokeilemaan jo, enkä siihen voikaan auttaa (koska elän suhteessa, heh :D ) Mutta haluan vain huomauttaa, että kaikki tytöt suinkaan eivät toivo vain kokeneita seksikumppaneita. Minulla päinvastoin; olen sekstannut vain kahden miehen kanssa ja kummatkin ovat olleet neitsyitä, ja musta se on ollut tosi ihana juttu! Jotenki ällöttäis jos mies olis kokenut, tulis vaan mieleen että "toivottavasti sillä ei ole tauteja" ja "mitä jos olen sen huonoin pano.."
Sitten kun naiset pitävät ihailusta, niin musta ois ihanaa nyt ku itellä monenlaisia seksikokemuksia jo takana niin päästä antaa oikein sairaan upeeta kyytiä jolleki jolla on poikuus tallella, tietäis ainaki että jäis aina sen pojan mieleen! :)
Sit loppuun viel pieni vinkki sinulle, jonka avulla voit asiaasi edistää: vaikka ujoudesta on vaikea päästä yli, pitäis kuitenki yrittää uskaltaa päästä puheisiin tyttöjen kanssa ja TEHDÄ ALOITTEITA. En tarkoita et heti alkukommenttina "mennääks panee?" vaan siis kaikenlaisia aloitteita "lähdetkö kahville/ vuokrattaisko leffa/ mentäiskö lenkille yhessä/ tuutko juhlii mun kanssa/ haluaisitko lähteä keilaamaan/ saanko lähettää sulle sähköpostia" jne jne. Koska aloitteenteko on edelleen aika pitkälti miehen tehtävä; naiset ei uskalla kovin paljoa itteään "tarjota", siinä tulee jotenki halpa tai huono olo. Nainen odottaa aina miehen suunnalta signaalia, onko tämä kiinnostunut; jos sitä ei tule, nainen ei mene ehdottelemaan mitään, koska luulee että mies on joko varattu tai ei muuten ole kiinnostunut. Jos menet ulos seisomaan ja odottamaan, että joku tyttö tulee siitä pyytää sua treffeille, niin siinä saat odottaa lopun ikäsi. Siis mene itse tekemään aloitteita!
Totta. Ei mua hitusenkaan haittaa, että kundi olisi neitsyt. En tosin ajattele sitä mitenkään tautien kannalta tms. vaan ajattelen, että hän ei vain ole halunnut ihan kenen kanssa tahansa mennä sänkyyn.
Minullakin on AIVAN IHANIA kaveripoikia, yli kaksikymppisiä, jotka eivät ole vielä olleet naisen kanssa, eikä heissä yksinkertaisesti ole YHTÄÄN MITÄÄN VIKAA. He vain haluavat todella välittää siitä naisesta, jonka kanssa harrastavat seksiä... Eikä kaikille ihan joka päivä kävele vastaan ihmistä, johon oikeasti ihastuisi.
No worries.
Mene jollekin netin deittisivustolle ja jätä ilmoitus sinne. Sopii ujoille miehenaluille! Muista kuitenkin, että useimmat tytöt kylläkin kaipaavat kärsivällistä ja rehellistä seuruste-lua ennen kuin "päästävät pukille".
Koska olet ujo ja kokematon, ensimmäinen panosi tuskin tulee onnistumaan täydellisesti (jännityksen ansiosta ratkaisevalla hetkellä ei todennäköisesti ota eteen ollenkaan tai vaihtoehtoisesti laukeat ennen kuin olet ehtinyt ottaa kalusi housuistasi), joten on parempi, että olet tutustunut tyttöön kunnolla (pippelisi uskaltaa jo seistä tämän seurassa) ja että olet kertonut tälle rehellisesti kokemattomuudestasi. Näin ymmärrätte toisianne paremmin.
Ks. yksityiskohtaiset ohjeet naisen kaatamiseen: http://www.pickupguide.com/. Monet rakastelunikseistä ovat ihan toimivia. Toisin kuin ohjeissa väitetään, tyttöä ei kuitenkaan kannata dumpata, jos hän ei anna ensimmäisellä tapaamiskerralla tai osoittautuu huonoksi panoksi. Varsinkaan neitsyttytöiltä et voi odottaa parempaa suoritusta kuin itseltäsikään. Harjoitelkaa yhdessä ja tulkaa mestareiksi.
Itte oon 21 vuotias mies/miehenalku. Tai no, poikuus ei ole vielä mennyt kyllä, että sen perusteella oon vissiin poika.
Oon seurustellut saman tytön yli kolme vuotta, ei oo vielä herunut vaikka kuulemma rakastaa mua ja näin. Ja oon tyhmä ja kärsimätön kun joskus vihjaisen siihen suuntaan et ois silleen kivaa jos jossain vaiheessa "sais"... Neiti siis on pari vuotta mua nuorempi.
Et tälleen. Ei muuten tartte sitten naisten valittaa että miehet juoksee vaan pimpin perässä ja "koeajon" jälkeen lähtee ettimään seuraavaa.
Ja mikä oli pointti? No se, että valitse sitten tyttöystäväs niin että kanssa saat joskus. Tsemppiä vaan sulle.
Mieletöntä! Kolme vuotta olet odottanut... Luulin, että tuollaisia miehiä ei ole olemassakaan, vaan että kaikki ovat noita reiän perässä ravaajia. Ihanaa olla väärässä!
Luulen, että tuossa on pitkälti eräänlaisesta valinta-efektistä: Pojat, jotka olisivat kärsivällisiä, ts. "eivät juokse reiän perässä", ovat myös yleensäottaen niitä, jotka eivät ole naisten suosiossa. He saattavat olla ujoja, jolloin he ja naiset eivät välttämättä edes kohtaa. Toisekseen vaikka kohtaisikin, niin usein käy niin, että kärsivällinen poika jää ns. kaveriansaan, eli kun hän lopulta ilmaisee tunteita tyttöä kohtaan, niin hän saa kuulla ne traagiset repliikit: "Minäkin tykkään sinusta, mutta kaverina!", "teet vielä jonkun tytön onnelliseksi, se en vain ole minä" ja niin pois päin. Uskon, että jos mies ei "juokse reiän perässä", niin hän epäseksualisoituu, naiset eivät pidä häntä enää miehenä, vaan pelkkänä kaverina tai neutrina.
Näin siis omien kokemuksieni (tai niiden puutteen, heh) ja pohdintojen pohjalta.
Hmm, saattaapa olla noinkin. Jotenkin vain riemastuin siitä, että todella on olemassa miehiä jotka jaksavat odottaa, vaikka sitten pitkäänkin. Itselläni on mennyt niin pahasti usko ja luottamus siihen, että kukaan yli 20-vuotiasta nättiä neitsyt tyttöä huolisi tai jaksaisi ymmärtää, että ihan siitä ilosta tuulettelin, että joku todella on saanut miehen, joka ei juoksentele vain pillun perässä.
Mutta todennäköisesti (valitettavastikin ehkä) nuo kärsivälliset miehet taitavat sitten olla niitä "ihankivoja"...
Mulle on ainakin käyny niin, että KAIKKI muijat johin oon "ihastunu/tykästyny" on sanonu mulle että nekin tykkää musta, mutta VAAN kaverina...
Varmasti riemastuit, enkä epäilekään, etteikö riemastumisesi olisi ollut aitoa. Ei ole tarkoitus olla mitenkään erityisen kyyninen :-) Minua vain surettaa (varsinkin omasta puolestani!) se, että mukavat ja kiltit pojat huomataan vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Kyllähän nimittäin minuunkin on ihastuttu vaikka mielelläni paasaan aina siitä, kuinka en ole naisten mielestä kiinnostava. Mutta jujupa onkin siinä, että joka ainoa nainen, joka minuun on ihastunut, on ollut jo valmiiksi (vakaassa) parisuhteessa. Väitteni on tämä: kaveriansaan joutuneet pojat ovat ihania, mutta heidät huomataan (ja erityisesti *huomioidaan*) vasta, kun heihin ei voi sekaantua, ja heitä voi verrata esim. omaan poikaystävään. Kilteissä ja mukavissa pojissa todella on niitä ominaisuuksia, joita naiset hakevat, mutta ehkä ne ominaisuudet huomataan vasta sitten, kun mietitään mitä ominaisuuksia siltä omalta poikaystävältä puuttuu.
Huomautan tässä kohtaa, että tietysti yleistän pelkästään omien kokemuksieni pohjalta. Kiltit ja mukavat pojatkin löytävät tyttöystäviä, mutta niin tuntuu keskimäärin myöhemmin kuin niillä, jotka "juoksevat pimperon perässä". Osin tietysti siksi, etteivät kiltit ja mukavat miehet juokse pimperon perässä (eli kauniimmin ilmaistuna: osoita selvästi haluavansa jotakuta; minäkään en voisi juosta pillun perässä koska se nyt vain on minusta törkeää, ja yksinpä tässä ollaan oltu koko ikä).
Minun on kyllä edelleen hankala uskoa, että monikaan mies hylkisi neitsyitä. 3 vuotta ilman seksiä voi toki hyvinkin olla liikaa monelle (minua naurattaa joka kerta, kun joku (mies tai nainen) valittaa monen viikon selibaatistaan :-D ).
Otan osaa, oi kohtalontoveri. Aluksihan nuo fraasit ovat ihan hiveleviä, mutta kun noita vuosikausia kuulee, niin sitä alkaa vähitellen toivomaan, että sanoisivat suoraan ettei voisi vähempää kiinnostaa.
Voin toivoa sinulle vain parempaa tuuria jatkossa. Olen kuitenkin varma, "pelkkinä kavereina" pidettyjä miehiä yleensä kyllä onnistaa, ennemmin tai myöhemmin (vaikka osa jäänee ikuisiksi poikamiehiksi). Tämä johtunee osin siitä, että iän karttuessa naisten miesmaku tuntuu muuttuvan alfauroista kunnollisiin, perheen isiksi sopiviin miehiin näin hieman yleistäen. Parhaassa tapauksessa kiltti ja mukava mies löytää jo nuorena nuoren naisen, jonka ei tarvitse tutustua eräisiin realiteetteihin seurustelemalla ensin öykkärin kanssa. Näinkin olen nähnyt käyvän, joten turha sitä on toivoaan menettää :)
Voi se olla noninkin.. :D
Mä voin panna sua perseeseen. Siinä sun poikuus sitten on mennytkin... :) hahaha haha haa haaaaaaa
täällä on ihan sama tilanne. joten ei syytä huoleen. olen jo aika paljon vanhempi mutta en edelleenkään ole ollut naisen kanssa omasta tahdosta. mulla on periaatteena löytää se yks ja ainoa.
tämä ei sitten ole mikään vitsi vaikka joku saattais luulla. on todellakin olemassa miehiä jotka kunnioittavat naista tasa-arvoisena partnerina eikä seksiobjektina. luulenpa vaan että naiset arvostaa tällaisia miehiä enemmän kuin jotain pikapanopukkeja...
naiset kommentteja kiitos ...