Tässäpä keskustelulinkki aiheesta "miksi olen ateisti".
Tähän ei uskis voi väittää,että "väärässä olet,ateisti, synnissä piehtaroit ja kuoltuasi rasvattua tankoa Helvettiin liu-ut kaikkien historian mielenkiintoisten persoonien seuraan."
Siis, mikä on ateistin syy olla ateisti?
(Tästä aiheesta uskis ei tiedä mitään.)
Tähän ei uskis voi väittää,että "väärässä olet,ateisti, synnissä piehtaroit ja kuoltuasi rasvattua tankoa Helvettiin liu-ut kaikkien historian mielenkiintoisten persoonien seuraan."
Siis, mikä on ateistin syy olla ateisti?
(Tästä aiheesta uskis ei tiedä mitään.)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joka aloitetaan jo teini-iässä. Kun tarpeeksi kauan ihmisille toitotetaan, että esi-isäsi olivat apinan kaltaisia ja että sinä olet alkuliemestä alunperin evoluution avulla kehittynyt sellaiseksi kuin olet, niin kyllähän sitä pikkuhiljaa rupeaa järkeväkin ihminen hyväksymään oman eläimellisyyden.
Toisaalta ateismi on evoluution turvin hyvä pakopaikka moraalisesta elämästä, aina voidaan vedota, että kyllähän eläimetkin tekee niin.
Kolmanneksi: ei uskalleta enään ajatella omilla aivoilla, vaan mennään lauman mukana. Ihminen ei ole enään yksilö vaan laumasielu, jota on helppo johtaa lauman mukana. Jos joku rupeaa liikaa ajattelemaan vaikka sitä, että mistä on tullut ja minne ollaan menossa, eli kiinnostuu vaikka Jumalan olemassa olosta niin leimataan mielenvikaiseksi tai ainakin vähän häiriytyneeksi, todellisuudentaju on hämärtynyt, ym. Kyllä siinä heikolta laumanjäseneltä äkisti halu etsiä jumalaa katoaa ja palataan ruotuun laumanjohtajan, tai johtajien alaisuuteen puolustamaan ateismin ihanuutta, vaikka sydän muuta kaipaiskin.
sydämen.usko.pelastaa on jo hyvä syy sinänsä.
Jurpo! Meinasin laittaa saman 8-)
Näppärästipä osasit kääntää asiat nurin. Varsinkin tuo "ei uskalleta enään ajatella omilla aivoilla, vaan mennään lauman mukana. Ihminen ei ole enään yksilö vaan laumasielu, jota on helppo johtaa lauman mukana".
Ai teini-iässäkö se ateistiksi aivopesu vasta alkaakin? Voi ei...pahasti olemme myöhässä uskiksiin verrattuna, heidän harjoittamansa aivopesu kun alkaa ja lapsikasteesta, pyhä- ja rippikoulusta! Jospa käännettäsiin asiat toisin: jo sylivauvoille opetettaisiin ateismia ja evoluutioteoriaa (Lajien synty taustamusiikkina soitettuna kasettina käy hyvin). Vasta täysi-ikäiseksi tultuaan lapselle annettaisiin uskonnolllista propagandaa.
Uskovainen väittää, että uskovaisia ei aivopestä lapsena, että uskovainen ei kulje lauman mukana vaan ajattelee omilla aivoillaan, että uskovainen on automaattisesti moraalinen! päivän paras vitsi, kuuluisi vitzipalstalle.
Itse evoluutioteorian kanssa päivittäin matsatessani olen pakostakin tullut tähän tulokseen: aika uskottavaa kamaa se on. Uskallan valitsemani alan puolesta sanoa tietäväni asiasta hieman enemmän kuin keskivertokansalainen.
Ihmiskunta ei syntynyt päivässä tai hetkessä. On huikeaa rakentaa mielessään kokonaisuutta siitä, mitä joskus olimme, mitä meistä sitten tuli, ja miksi olemme päätyneet. Todisteet riittävät minulle.
Se, minkä kaikki kovin mielellään unohtavat, ehkä vain saadakseen mahdollisuuden tapella aiheesta, on että evoluutio ja kreationismi eivät ole toisiaan poissulkevia teorioita. Raamattu on tunnetusti useissa asioissa vertauskuvallinen teos, joka harvoin sanoo mitään suoraan. Yksi rippikoulusta parhaiten päähäni painuneista raamatunlauseista on, että Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä. Siihen tukeutuen ajatus:
Jumala loi maailman ja universumin. Sellaiseksi kuin se tänä päivänä on, tai kenties sellaiseksi kuin se on tulevaisuudessa. Luomistyö vain kesti meidän näkökulmastamme hieman kauemmin kuin seitsemän päivää; itse asiassa, ihminen syntyi pitkän tuotekehittelyn tuloksena apinoista, ja lopulta, evoluution tultua päätökseensä (unohdettakoon tässä se totuus, ettei evoluutio vielä ole päätöksessään) Jumala oli tyytyväinen. Sekä Darwin että uskovaiset ovat oikeassa. Ihmiset kehittyivät apinoista, mutta vain koska Jumala halusi niin: koska Jumala loi lähtökohdat, joista ihminen saattoi syntyä, ja ohjasi kehitystä oikeaan suuntaan.
Tässä siis yksi vaihtoehtoteoria, ihan vain ihmisten aivonystyröitä kutittelemaan. Olen teoriasta huolimatta itse agnostikko.
Tässä nyt joitakin syitä olla ateisti:
- Ei ole mitään syytä kuvitella minkään jumalan olevan olemassa.
- Suurin osa jumalista on ristiriitaisia ja mahdottomia (vaikkapa kaikkitietävä, kaikkivoipa, rakastava Jumala, joka tuomitsee ihmisiä ikuiseen kärsimykseen).
- On rehellisempää ja oman kehityksen kannalta hyödyllisempää myöntää, ettei tiedä kaikkea, kuin uskotella itselleen satujen olevan totta.
Jumalan kieltäminen, ei käy kieltäminen.
Sisiämmässään ateisti halajaa Julman luokse, sillä huolimatta vastaanhankoittelustaan kukaan ei voi elää ilman Kakkivaltiasta!
kaikkine kirjoitusvihreineen! Jatka samaan malliin (iänkaikkinen Kakkivaltias)!
-EVVK jotkut uskonnot. Maallinen arki on ainoa josta voi olla varma ja aion elää sen niin hyvin kuin pystyn.
-Kukaan henkisesti terve ihminen ei tarvitse jumaluskoa moraaliseksi ohjeeksi. Terve omatunto riittää.
-ajatus jumalasta on vain turha olettamus joka ei selitä yhtään mitään.
-Viisas tunnustaa tietämättömyytensä eikä täytä tiedon aukkojaan jumalapurkalla.
Minusta hävisi jumal-usko raamattua lukiessa.
En vaan pystynyt hyväksymään kaikkia ristiriitaisuuksia raamatun tarinoiden välillä, enkä ristiriitoja raamatun ja todellisuuden välillä.
Ei suinkaan, vaan kokoelma sekalaisen toisiaantuntemattoman ihmisjoukon henkilökohtaisia mielipiteitä.
Lyhyesti sanottuna syy ateismiini (sille että kutsun itseäni kyseisellä nimikkeellä) on uskovaiset.
Omassa elämässäni otan vastaan kaiken viisauden, rakkauden, anteeksiannon ja onnen mitä vastaan tulee. Samoin kuin tuskan ja harmin. Sitä voi sitten agnostisesti pohtia, millaiset kosmiset voimat mahdollisesti kaiken tämän ovat aikaan saaneet. Yms.
Mutta kun uskovat latelevat totuuksia jumalansa olemuksesta, minun on pakko asettua noita väitteitä vastaan: en usko lainkaan heidän jumalaansa enkä ole sellaista olentoa muualla havainnut kuin heidän puheissaan, siispä olen ateisti.
Kyse on siis positiosta keskustelussa. Ei koko elämään säätelevästä aatteellisesta tiestä.