Muistaako joku Vesiseppojen tapauksen? Se oli kahdeksankymmentäluvun alkupuolella eräs pieni pohjalaisyritys, jonka presidentti Koivisto Postipankin Lindblomin avulla kaatoi. Kyseinen alunperin pienyritys nousi tuolloin kuin raketti talouden taivaalla. Siinä vaiheessa kun solmittu iso kauppa Saudi-Arabiaan olisi nostanut sen liikevaihdon yli Suomen valtion budjetin, jäädytti postipankki sen rahavarat. Mitään syytä tähän ei milloinkaan kerrottu. Muutaman kuukauden yritys sinnitteli, ennenkuin teki konkurssin ja yrittäjä itsemurhan. Tutkivat journalistit tekivät aiheesta selvitystä ja julkaisivat kirjan nimeltä Laillinen murha, jossa he päätyivät vakavasti epäilemään presidentti Koiviston olleen asian takana. Ongelma oli kai siinä, että yritys oli KY eikä pörssissä, joten demariherrat eivät voineet sen menestyksestä itse hyötyä, samalla tavalla kuin he nykyisin hyötyvät esimerkiksi Nokian menestyksestä, jota he kansalle tarkoitettujen palopuheiden takana suojelevat, etten sanoisi, kuten omia rahojaan.
Toki on niin että suuryritysten etu on monella tapaa myös kansallinen etu, mutta todellinen suomalaisten työllistäjä ovat pienet ja keskisuuret yritykset, joiden eteen demarit eivät ole tehneet yhtään mitään, päinvastoin, sillä heitähän suuret työttömien armeijat vain hyödyttävät. Suomessa ei ole milloinkaan nähty sellaista SDP:n kulta-aikaa kuin laman jälkeen. Työllistyttyään tämä vaalikarja ei ehkä enää äänestäisi demareita.
Minä uskon, että Niinistön valinta on ensi askel kohti aktiivisempaa ja yritteliäämpää Suomea kautta linjan, pienestä suureen. Ei Suomen kansan elämäntehtävä ole notkua soppajonoissa ja piipeertää sieltä vain neljä kertaa vuodessa äänestämään demareita. Suomi on yhä kauempana siitä haavekuvasta, jonka Eino Leino, Kallela, Sibelius ja kumppanit aikoinaan maalasivat, jonka pitäisi olla perusta itsenäisen kansan itsetietoiselle olemassaololle eurooppalaisen yhteisön jäsenenä. Minulle Niinistö on kuin suomalainen hakkapeliitta, Suomen kansainvälisen menestyksen keulakuva. Silloin oli sota ja nyt on talouden sota, kummatkin vaativat juuri sitä samaa lujuutta jota Niinistössä on. Hänen omia sanoja lainatakseni: "Näytetään niille. Eivät ne niin kovia ole".
Toki on niin että suuryritysten etu on monella tapaa myös kansallinen etu, mutta todellinen suomalaisten työllistäjä ovat pienet ja keskisuuret yritykset, joiden eteen demarit eivät ole tehneet yhtään mitään, päinvastoin, sillä heitähän suuret työttömien armeijat vain hyödyttävät. Suomessa ei ole milloinkaan nähty sellaista SDP:n kulta-aikaa kuin laman jälkeen. Työllistyttyään tämä vaalikarja ei ehkä enää äänestäisi demareita.
Minä uskon, että Niinistön valinta on ensi askel kohti aktiivisempaa ja yritteliäämpää Suomea kautta linjan, pienestä suureen. Ei Suomen kansan elämäntehtävä ole notkua soppajonoissa ja piipeertää sieltä vain neljä kertaa vuodessa äänestämään demareita. Suomi on yhä kauempana siitä haavekuvasta, jonka Eino Leino, Kallela, Sibelius ja kumppanit aikoinaan maalasivat, jonka pitäisi olla perusta itsenäisen kansan itsetietoiselle olemassaololle eurooppalaisen yhteisön jäsenenä. Minulle Niinistö on kuin suomalainen hakkapeliitta, Suomen kansainvälisen menestyksen keulakuva. Silloin oli sota ja nyt on talouden sota, kummatkin vaativat juuri sitä samaa lujuutta jota Niinistössä on. Hänen omia sanoja lainatakseni: "Näytetään niille. Eivät ne niin kovia ole".
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitten on. Eikös vastakkainasettelun aika ole ohitse? Niinhän tuo "työväen pressaehdokas" julistaa. Vai onko se pelkkää paskapuhetta...
Demareiden virheistä pitäisi aina vaieta,
se on sitä "demareiden demokratiaa".