Joskus pikkulapsena pelkäsin pimeää, kuten varmaan aikamoni muukin lapsi.
Jotkut aikuisetkin pelkäävät vielä pimeää.
Itselleni paras lääke pimeän pelkoa vastaan oli se, kun huomasin etten enää usko mihinkään yliluonnolliseen. Ei siis ole enää mitään, mitä pelkäisi.
Jumalaan uskovilla voi toki olla lohtuna "suojelusenkelit" tms. mutta aina on myös se mörkö eli peikko eli itse paholainen ja hänen riivaajahenkensä.
Jotkut aikuisetkin pelkäävät vielä pimeää.
Itselleni paras lääke pimeän pelkoa vastaan oli se, kun huomasin etten enää usko mihinkään yliluonnolliseen. Ei siis ole enää mitään, mitä pelkäisi.
Jumalaan uskovilla voi toki olla lohtuna "suojelusenkelit" tms. mutta aina on myös se mörkö eli peikko eli itse paholainen ja hänen riivaajahenkensä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pimeänpelko on ihmismielen kepposia... Uni on tuloillaan ja aistit saattavat vääristellä ääniä ja liioitella asioita, mielikuvitus hyrrää...
Itse pääsin pimeän pelosta sillä että ajattelin positiivisia asioita kuten juuri enkeleitä ja ne ympäröivät minut ja että Taivaan Isä suojelee pahalta :-)
olevan olemassa? Kun keksit enkeleitä suojaksesi.