Niin kauan kuin Suomen tasavallan laissa on siviilipalvelus oikeutettua, on jokaisella näin ollen myös oikeus valita suorittaako asevelvollisuutensa ns. varsinaisena asevelvollisuutena vai siviilipalveluksena.
Jos siviilipalveluslaki ei miellytä, siviilipalveluksen vastustajat voivat aina muuttaa ulkomaille missä sellaista lakia ei ole.
PISTE!!!
Jos siviilipalveluslaki ei miellytä, siviilipalveluksen vastustajat voivat aina muuttaa ulkomaille missä sellaista lakia ei ole.
PISTE!!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
>>Niin kauan kuin Suomen tasavallan laissa on siviilipalvelus oikeutettua, on jokaisella näin ollen myös oikeus valita suorittaako asevelvollisuutensa ns. varsinaisena asevelvollisuutena vai siviilipalveluksena.
En mielestäni antanut mitään erityistä ymmärtää. Totesimpa vain faktan että lain mukaan on oikeus valita ase-tai siviilipalveluksen välillä. Vakaumusta ei tarvitse nykyään todistaa lain mukaan joten näin ollen ei ole omista mielipiteistään ja vakaumuksistaan millään tavalla tilivelvollinen yhtään kenellekään.
Ja toiseksi, minulla ei ole erityisen hyvää koulutusta mutta enpä ole kortistossa kuitenkaan.
Lisäksi "oikeassa maailmassa" saamieni kokemuksien mukaan ns. sivarien syrjintä työelämässä on vuosien mittaan ja jatkuvasti vähentymässä. Hyvin harvaa työntekijää jaksaa nykyään loppujen lopuksi kiinnostaa miten olet asevelvollisuutesi suorittanut.
Henkilökohtaisia kokemuksia minulla ei aiheesta ole, sillä olen nainen, ja ilman palvelusvelvollisuutta pyrin pysymään ulkona koko koneistosta. Kuitenkin minulla on laaja ystäväpiiri, joka koostuu pääosin miehistä, joista lähes kaikki ovat valinneet siviilipalveluksen (ja siis valinneet, eikä menneet "velliperseinä" sinne armeijankäyntiyrityksen jälkeen). Minkä perusteella oletat että "suurin osa" sivareista ovat sivareita vain siksi että keskeyttävät armeijan? Henkilökohtaisesti kunnioitan siviilipalveluksen suorittaneita huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi niitä, jotka pidemmän keskustelun syttyessä myöntävät, etteivät halua oikeastaan mennä armeijaan, mutta tekevät niin koska se on helpompaa. Ja jos armeijankäynnin on todettu olevan se helpompi ja vaivattomampi vaihtoehto, niin silloinhan siiviilipalvelukseen astujilta vaaditaan enemmän "palleja" kun armeijan valitsevilta.
Ja tahtoisin vielä lisätä, että en ymmärrä näitä "ilman armeijaa Suomea ei olisi" -kommentteja. Tottakai Suomi olisi olemassa, tämä maaperä ei olisi puolustusvoimattomuuden johdostakaan kadonnut mihinkään. Minua ei ainakaan kiinnosta mikä lippu tangossa liehuu, tai se että kansamme puhuisi venäjää. "Yhteiskunnallisuus" isänmaallisuuden edelle.
Oletko k sattumoisin koskaan käynyt Karjalassa? 200 m päässä Suomen rajasta voi huomata köyhyyden todellisuuden.On onni asua Suomen lipun alla,sillä jos tangossa liehuisi Venäjän lippu,luultavasti löytäisit itsesi kerjäämässä tai huoraamassa kadulla.
Siviilipalvelus on lainmukaista, jos siviilipalvelukseen asuvalla on eettinen tai uskonnollinen vakaamus joka estää asepalveluksen suorittamisen rauhanaikana. Laki ei kuitenkaan edes tutki onko siviilipalvelukseen menijöillä vaakaamusta, koska se olisi typerää. Kysymys on enemmänkin siviilipalvelukseen menijöiden moraalista. Lopullinen ratkaisu siviilipalveluksen käyneiden ongelmaan sota aikana on sodanjohdon harteilla ja he varmasti päätyvät oikeaan lopulliseen ratkaisuun sen asian suhteen.
>Lopullinen ratkaisu siviilipalveluksen käyneiden ongelmaan sota aikana on sodanjohdon harteilla ja he varmasti päätyvät oikeaan lopulliseen ratkaisuun sen asian suhteen.
Silti olisi suotavaa, että sivareiden sodanaikainen asema määriteltäisiin jollain tavalla nyt, eikä joskus myöhemmin.