Kannattaa tutustua Max Jakobsonin kirjaan "Diplomaattien Talvisota", joka ilmestyi ensikerran jo vuonna 1955, mutta on nyt julkaistu uutena painoksena, koska se on edelleen ajankohtainen.
Niinistö perusteli Natokantaansa erittäin järkevästi. Samaan johtopäätökseen on helppo yhtyä kun lukee kyseisen kirjan.
Jakobson kertoo kirjassaan seuraavaa:
"Television toimittaja kysyi minulta kenen voidaan katsoa olevan syypää talvisodan syttymiseen. Vastasin: »Miten olisi Stalin?» Haastattelija ojensi minua välittömästi: »Tarkoitan Suomen puolella.»"
"Emme voi poistaa historiallisesta tapahtumien kulusta kymmenen vuoden jaksoa ja kytkeä vuonna 1948 alka uutta vaihetta saumattomasti vuoden 1938 päätöksiin. Emme olleet kahden kesken maailmassa - me ja Neuvostoliitto. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet määräyivät kansainvälisen tilanteen muutosten mukaan."
Tätä Niinistökin on koittanut tuoda esiin että koko maailman tapahtuvat vaikuttavat Suomen turvallisuuteen. Nato ei ota meitä enää jäseneksi siinä vaiheessa kun muuallakin tilanne on epävarma, siinä vaiheessa he pyrkivät ensisijaisesti turvaamaan omat alueensa. Juuri näin kävi Talvisodassakin. Jäimme taistelemaan yksin.
"Vuonna 1938 Neuvostoliitto valmistautui Hitlerin Saksan hyökkäykseen. »Puna-armeija ei jää rajoillemme odottamaan, vaan menee vihollista vastaan», meille selitettiin. Suomelta yritettiin vaatimattomasti saada Suomenlahden saaret tukikohdiksi Leningradiin suuntautuvan hyökkäyksen torjumiseksi. Vuotta myöhemmin tilanne oli jo aivan toinen. Hiller oli kääntymässä länteen ja jättänyt puolet Puolaa, Baltian maat ja Suomen Stalinin valtapiiriin. Baltian maat luovuttivat vastarinnatta Neuvostoliiton vaatimat tukikohdat.
Suomen suunnalla eivät enää riittäneet Suomenlahden saaret, vaan Kannaksella oli raja siirrettävä kauemmaksi Leningradista ja Hanko luovutettava punalaivaston tukikohdaksi.
Suomenkin odotettiin alistuvan Neuvostoliiton vaatimuksiin. Stalin sai Suomesta raportteja, jotka olivat ideologisten ennakkokäsitysen vääristämiä. Niiden mukaan puna-armeija ei tulisi kohtaamaan Suomessa vakavaa vastarintaa. Työläiset eivät pitäisi Neuvostoliittoa vihollisenaan: »Työläiset ja talonpojat ottavat neuvostosotilaat kukkakimpuin vastaan.»"
"Stalinin tavoitteeksi nousi tukikohtien hankkimisen ohitse Suomen valtaaminen. Tätä käsitystä tukee asiakirja, joka on julkaistu kenraali Volkogonovin Stalin-elämäkerrassa. Se on Neuvostoliiton Berliinin-suurlähettilään raportti keskustelusta, jonka hän kävi Hitlerin kanssa syyskuun 3. päivänä 1939 - siis kaksi päivää Saksan Puolaan kohdistaman hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Sen mukaan Hitler lausui seuraavaa:
»Saksan kansa on onnellinen siitä, että Neuvostoliiton ja Saksan välinen hvökkäämättömyyssopimus tulee palvelemaan molempien kansojen yhteistyön asiaa. Sodan tuloksena tilanne, joka on ollut voimassa Versaillesin sopimuksesta lähtien vuodesta 1920, tullaan kumoamaan... Venäjä ja Saksa tulevat saattamaan uudelleen voimaan ne rajat, jotka niillä oli ennen ensimmäistä maailmansotaa.»"
Stalin oli alleviivannut paksulla punakynällä viimeisen rivin. !!!!!!!!!!!!
"Molotov sanoi eläkkeelle siirryttyään: »Tehtäväni ulkoministerinä oli laajentaa isänmaamme rajoja. Ja näyttää siltä, että Stalin ja minä selvisimme tästä tehtävästä aika hyvin...» Molotov muisteli Stalinin toisen maailmansodan jälkeen tarkastelleen Neuvostoliiton karttaa ja todenneen, että »Baltian valtiot - nehän ovat ikivanhaa venäläistä maata - ja ne ovat jälleen meidän»"
Muistakaa että Suomi oli Neuvostoliiton ja Saksan välisessä Molotov-Ribbentrop sopimuksessa luokiteltu Balttian maaksi:
"Saksan valtakunnan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoittamisen johdosta ovat kummankin osapuolen allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat käyneet äärimmäisen luottamuksellisia keskusteluja kummankin osapuolen etupiireistä Itä-Euroopassa. Nämä keskustelut ovat johtaneet seuraaviin tuloksiin:
1. Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa Baltian maihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla...."
Auttoiko silloikaan kukaan meitä?? EI!!! Miksi ei??? Koska:
"Lännessä uskottiin, että pieni Suomi olisi pelkkä suupala mahtavalle puna-armeijalle. Suomi-parka, sanottiin - mutta lisättiin, että Neuvostoliittohan valmistautuu puolustautumaan Saksan hyökkäystä vastaan, joten Suomen valloitus piti vaieten hyväksyä."
Kuka takaa ettei nykyaikanakin tapahdu sama "vaijeten hyväksyminen" mikäli joku uhkaa Suomen turvallisuutta? Jäämmekö jälleen yksin selviytymään? Uskotteko että silloin selviämme?
"Hyvin paljastava asiakirja on huhtikuussa 1940 eli kuukauden kuluttua talvisodan rauhanteosta pidetyn kritiikkikokouksen pöytäkirja, joka julkaistiin Suomessa vuonna 1997 kirjassa "Puna-armeija Stalinin tentissä" (Edita)."
Oletettiin että Neuvostoliitto ei varmastikaan hyökkäisi Suomeen juuri talven alkaessa, koska silloin olosuhteet olisivat hyökkääjän kannalta mahdollisimman epäedulliset. Kuitenkin kysymykseen "Hätäilikö neuvostohallitus julistaessaan sodan juuri marras-joulukuun vaihteessa?" Stalin vastasi:
»Puolue ja hallitus toimivat täysin oikein, kun eivät lykänneet päätöstä, vaan aloittivat aktiiviset sotatoimet marras joulukuun vaihteessa täysin tietoisina siitä, että emme olleet vielä aivan valmiita sotaan Suomen oloissa. Tämä ei johtunut meistä itsestämme, vaan kansainvälisestä tilanteesta. Lännessä kolme, tärkeätä suurvaltaa olivat toistensa kurkussa... Juuri tässä tilanteessa, kun muiden kädet olivat sidotut, meillä oli otollinen hetki iskeä...>
"Stalinin vastaus osoittaa, miten Moskovassa alun perinkin oletettiin Neuvostoliiton voivan suorittaa Suomen valloituksen "omalla takapihallaan" tarvitsematta pelätä muiden valtojen siihen puuttuvan."
Niinkuin sitten kävikin.
Haluatteko todella tulevaisuudessakin olla samassa tilanteessa?
Ei ihme että venäläiset haukkuvat suomalaisia "tsuhniksi" kun emme opi historiastamme!
Niinistö perusteli Natokantaansa erittäin järkevästi. Samaan johtopäätökseen on helppo yhtyä kun lukee kyseisen kirjan.
Jakobson kertoo kirjassaan seuraavaa:
"Television toimittaja kysyi minulta kenen voidaan katsoa olevan syypää talvisodan syttymiseen. Vastasin: »Miten olisi Stalin?» Haastattelija ojensi minua välittömästi: »Tarkoitan Suomen puolella.»"
"Emme voi poistaa historiallisesta tapahtumien kulusta kymmenen vuoden jaksoa ja kytkeä vuonna 1948 alka uutta vaihetta saumattomasti vuoden 1938 päätöksiin. Emme olleet kahden kesken maailmassa - me ja Neuvostoliitto. Suomen ja Neuvostoliiton suhteet määräyivät kansainvälisen tilanteen muutosten mukaan."
Tätä Niinistökin on koittanut tuoda esiin että koko maailman tapahtuvat vaikuttavat Suomen turvallisuuteen. Nato ei ota meitä enää jäseneksi siinä vaiheessa kun muuallakin tilanne on epävarma, siinä vaiheessa he pyrkivät ensisijaisesti turvaamaan omat alueensa. Juuri näin kävi Talvisodassakin. Jäimme taistelemaan yksin.
"Vuonna 1938 Neuvostoliitto valmistautui Hitlerin Saksan hyökkäykseen. »Puna-armeija ei jää rajoillemme odottamaan, vaan menee vihollista vastaan», meille selitettiin. Suomelta yritettiin vaatimattomasti saada Suomenlahden saaret tukikohdiksi Leningradiin suuntautuvan hyökkäyksen torjumiseksi. Vuotta myöhemmin tilanne oli jo aivan toinen. Hiller oli kääntymässä länteen ja jättänyt puolet Puolaa, Baltian maat ja Suomen Stalinin valtapiiriin. Baltian maat luovuttivat vastarinnatta Neuvostoliiton vaatimat tukikohdat.
Suomen suunnalla eivät enää riittäneet Suomenlahden saaret, vaan Kannaksella oli raja siirrettävä kauemmaksi Leningradista ja Hanko luovutettava punalaivaston tukikohdaksi.
Suomenkin odotettiin alistuvan Neuvostoliiton vaatimuksiin. Stalin sai Suomesta raportteja, jotka olivat ideologisten ennakkokäsitysen vääristämiä. Niiden mukaan puna-armeija ei tulisi kohtaamaan Suomessa vakavaa vastarintaa. Työläiset eivät pitäisi Neuvostoliittoa vihollisenaan: »Työläiset ja talonpojat ottavat neuvostosotilaat kukkakimpuin vastaan.»"
"Stalinin tavoitteeksi nousi tukikohtien hankkimisen ohitse Suomen valtaaminen. Tätä käsitystä tukee asiakirja, joka on julkaistu kenraali Volkogonovin Stalin-elämäkerrassa. Se on Neuvostoliiton Berliinin-suurlähettilään raportti keskustelusta, jonka hän kävi Hitlerin kanssa syyskuun 3. päivänä 1939 - siis kaksi päivää Saksan Puolaan kohdistaman hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Sen mukaan Hitler lausui seuraavaa:
»Saksan kansa on onnellinen siitä, että Neuvostoliiton ja Saksan välinen hvökkäämättömyyssopimus tulee palvelemaan molempien kansojen yhteistyön asiaa. Sodan tuloksena tilanne, joka on ollut voimassa Versaillesin sopimuksesta lähtien vuodesta 1920, tullaan kumoamaan... Venäjä ja Saksa tulevat saattamaan uudelleen voimaan ne rajat, jotka niillä oli ennen ensimmäistä maailmansotaa.»"
Stalin oli alleviivannut paksulla punakynällä viimeisen rivin. !!!!!!!!!!!!
"Molotov sanoi eläkkeelle siirryttyään: »Tehtäväni ulkoministerinä oli laajentaa isänmaamme rajoja. Ja näyttää siltä, että Stalin ja minä selvisimme tästä tehtävästä aika hyvin...» Molotov muisteli Stalinin toisen maailmansodan jälkeen tarkastelleen Neuvostoliiton karttaa ja todenneen, että »Baltian valtiot - nehän ovat ikivanhaa venäläistä maata - ja ne ovat jälleen meidän»"
Muistakaa että Suomi oli Neuvostoliiton ja Saksan välisessä Molotov-Ribbentrop sopimuksessa luokiteltu Balttian maaksi:
"Saksan valtakunnan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoittamisen johdosta ovat kummankin osapuolen allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat käyneet äärimmäisen luottamuksellisia keskusteluja kummankin osapuolen etupiireistä Itä-Euroopassa. Nämä keskustelut ovat johtaneet seuraaviin tuloksiin:
1. Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa Baltian maihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla...."
Auttoiko silloikaan kukaan meitä?? EI!!! Miksi ei??? Koska:
"Lännessä uskottiin, että pieni Suomi olisi pelkkä suupala mahtavalle puna-armeijalle. Suomi-parka, sanottiin - mutta lisättiin, että Neuvostoliittohan valmistautuu puolustautumaan Saksan hyökkäystä vastaan, joten Suomen valloitus piti vaieten hyväksyä."
Kuka takaa ettei nykyaikanakin tapahdu sama "vaijeten hyväksyminen" mikäli joku uhkaa Suomen turvallisuutta? Jäämmekö jälleen yksin selviytymään? Uskotteko että silloin selviämme?
"Hyvin paljastava asiakirja on huhtikuussa 1940 eli kuukauden kuluttua talvisodan rauhanteosta pidetyn kritiikkikokouksen pöytäkirja, joka julkaistiin Suomessa vuonna 1997 kirjassa "Puna-armeija Stalinin tentissä" (Edita)."
Oletettiin että Neuvostoliitto ei varmastikaan hyökkäisi Suomeen juuri talven alkaessa, koska silloin olosuhteet olisivat hyökkääjän kannalta mahdollisimman epäedulliset. Kuitenkin kysymykseen "Hätäilikö neuvostohallitus julistaessaan sodan juuri marras-joulukuun vaihteessa?" Stalin vastasi:
»Puolue ja hallitus toimivat täysin oikein, kun eivät lykänneet päätöstä, vaan aloittivat aktiiviset sotatoimet marras joulukuun vaihteessa täysin tietoisina siitä, että emme olleet vielä aivan valmiita sotaan Suomen oloissa. Tämä ei johtunut meistä itsestämme, vaan kansainvälisestä tilanteesta. Lännessä kolme, tärkeätä suurvaltaa olivat toistensa kurkussa... Juuri tässä tilanteessa, kun muiden kädet olivat sidotut, meillä oli otollinen hetki iskeä...>
"Stalinin vastaus osoittaa, miten Moskovassa alun perinkin oletettiin Neuvostoliiton voivan suorittaa Suomen valloituksen "omalla takapihallaan" tarvitsematta pelätä muiden valtojen siihen puuttuvan."
Niinkuin sitten kävikin.
Haluatteko todella tulevaisuudessakin olla samassa tilanteessa?
Ei ihme että venäläiset haukkuvat suomalaisia "tsuhniksi" kun emme opi historiastamme!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvää tekstiä, josta pitäisi yksinkertaisimmallekin ja naiveimmallekin selvitä, että emme ole loputtomiin turvassa vain hyvää pataa olemalla ja varovaisina hymistelijöinä pysymällä. Tilanne ei toimi, koska Suomi ei oikeasti merkitse mitään Venäjälle, vaan on vain yksi pienistä raja-alueista, joita se vuoronperää ahdistelee. Kun tilanne on otollinen ja ikuinen laajenemishalu ja valta-aseman säilyttäminen vaatii, emme ole turvassa, vaikka kuinka olisimme rahaa niille antaneet ja toteutelleet kiltisti niiden käskyjä! Raakaa, mutta valitettavasti totta!!!
Huono itsetuntoko NATO:on teitä ajaa? Usko minua, siellä se itsetunto vain huononee, kun huomataan, ettei omista asioistaan saa päättää entisenkään vähän vertaa.
Niin, ensinnäkin Max Jakobson on ideologialtaan hyvin oikeistolainen, ja ajaa periaatekysymyksenä Suomen liitoutumista länteen ja erkaantumista idästä. Toisen maailmansodan aikainen valloitusajattelu elää kyllä edelleen tänäkin päivänä, tosin enemmän voimansa tunnossa olevassa USA:ssa.
Mutta jos lähdetään nyt sitten siitä, että Venäjä on Suomelle nimenomaan iänikuinen uhka, niin onko ratkaisu silloin liittyminen NATO:oon? Ensinnäkin Suomi on tappelemalla ja hyvällä diplomatialla onnistunut luomaan varsin hyvät suhteet Venäjään. Nyt sitä pitäisi sitten vaarantaa pelleilemällä sotilasliittoutumien kanssa. Kun nyt sitten katsotaan sitä historiaa, niin NATO:n juurethan ovat nimenomaan Venäjän vastaisen liitoutuman luominen, vaikka juuri nyt Venäjä ei kuulukaan NATO:n uhkiin. Mutta kuten tässä viestissä on yritetty moneen kertaan vakuuttaa, niin tilannehan voi hyvin muuttua. Eikä tätä tilannetta auta yhtään se että uusimmat jäsenmaat ovat kaikki hyvin hankalissa väleissä Venäjän kanssa, eikä yhdelläkään ole suurta kiinnostusta parantaa tilannetta. Venäjän kannalta uhka on täysin todellinen, sillä historiassa lännestä on hyökätty sinne useampaankin kertaan.
Ja miten NATO sitten turvaa Suomen aseman? Ensinnäkin kansainvälinen yhteisö on kyllä puuttunut hyvin kärkkäästi kriiseihin ympäri maailmaa sotilasliittojen ulkopuolisissa maissa. Toisaalta NATO ei anna ehdotonta turvaa kuitenkaan. Sääntöjen mukaan apua annetaan parhaaksi katsomalla tavalla. Jos suurvaltapolitiikassa Suomen itsenäisyys katsotaan voivan uhrata esim. kauppapoliittisten intressien edessä, niin Suomi voi kärsiä myös NATO:n jäsenenä Talvisodan kaltaisen tappion.
Entä tuoko NATO mukanaan uusia uhkia? NATO ei ole sotkeutunut kovinkaan moneen hankalaan kriisiin, mutta useat NATO-maat kyllä. Liittyessään NATO:oon myös Suomen asema muuttuu mielikuva kartalla ja esimerkiksi terrorismin uhka kasvaa oleellisesti. Toisekseen, vaikka Suomella on hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihinsa, monilla NATO-mailla on polttavia kriisejä rajamaidensa kanssa. NATO-jäsenenä meillä ei siis ole absoluutista pakkoa puuttua muissa maissa puhkeaviin kriiseihin, mutta sellaisessa tilanteessa olisimme todella hankalassa välikädessä. Haluammeko pettää liittolaisemme, vai lähdemmekö sotimaan muiden maiden huonon ulkopolitiikan takia?
Ylivoimaisesti parasta turvallisuuspolitiikkaa on järkevä diplomatia. Ja tätä NATO-jäsenyys ei missään tapauksessa ole.
huonot perustelut sinulla!
Joskus on vaan osattava valita kahdesta pahasta. Esimerkki: meillä on asevelvollisuus. Se on pakollinen juuri sen takia että se ei ole mukavaa. Jos se olisi mukavaa sen ei tarvitsisi olla pakollista. Monet silti mieltävät tämän asepalveluksen pienemmäksi pahaksi kuin sen ettei oltaisi varustauduttu mitenkään puolustamaan maata.
"Ensinnäkin Suomi on tappelemalla ja hyvällä diplomatialla onnistunut luomaan varsin hyvät suhteet Venäjään."
Tässä se tappeleminen on se suurempi paha. Se tarkoittaa veristä sotaa jossa maamme häviää ja tuhansia pommitetaan kuoliaaksi. Mitä pitempään jatkuu sota, sitä pitempään kärsivät siviilitkin. Liittoutuminen Natoon on siksi se pienempi paha.
Niin siis Suomen on nyt valittava näistä pahoista:
1) Jatkamme nykyisellä tiellä, jossa määrittelemme itse mihin lähdetään tappelemaan. Nykyisellään Suomella ei ole muista maista tänne kohdistuvaa turvallisuusuhkaa ja terrorismin uhka on hyvin vähäinen. Jos Suomeen hyökätään, kansainvälinen yhteisö tulee apuun, tai saamme ainakin sympatiaapisteet.
2) NATO-jäsenenä meitä ei sido ehdottomat säännöt, mutta suosituksia on puolustusmenojen kasvattamiseen, kuten myös NATO-operaatioihin osallistumiseen. Tarvittaessa muut maat turvautuvat myös painostukseen, ellei suosituksia ymmärrä noudattaa (esim. nyt Hollanti). NATO:lla on kaikenmoista hässäkkää päällä koko ajan ja uudet NATO-maat ovat tuoneet hankalat Venäjän-suhteensa muidenkin jäsenten riesaksi. Suomenkin turvallisuustilanne muuttuu tätä kautta hankalaksi, ja vaikka suora uhka ei edelleenkään ole kovin suuri, on riski sotkeutua muiden kiistoihin merkittävä. Menemmekö NATO:oon kääntämään muille selkää ja odottamaan, että muut kyllä tulevat meitä jeesaamaan? Terrorismin uhka nousee niinikään välittömästi, koska olemme samassa veneessä monen sellaisen maan kanssa, jotka ovat sotkeutuneet moneen liemeen. Ja lopuksi, jos tänne sittenkin hyökätään, niin NATO tulee apuun... tai ainakin saamme ne sympatiapisteet.
natoon terrorismin uhka kasvaa 30% jos osallistumme naton jäsenenä operaatoihin lähi-itään.toinen on että jos joku iso maa hyökkää kuten venäjä niin ei USA tohi varmasti tulla apuun siitähän syntyisi ydinsota
"monilla NATO-mailla on polttavia kriisejä rajamaidensa kanssa."
Tuo taisi olla sellainen mielikuvaheitto. Ainoastaan Kreikalla ja Turkilla on ongelmia rajanaapuriensa kanssa. Kreikalla Turkin kanssa ja Turkilla iänikuinen kurdiongelma, joka ei tosin ole häirinnyt sen suhteita Irakiin, vana itseasiassa Turkki ja Irak vainosivat yhdessä kurdivähemmsitöjään.
Taisit tosin tarkoittaa myös uusien NATO-maiden ongelmia Venäjän kanssa.
On naiivia luottaa diplomatiaan, jos ei ole tarpeeksi sotilaallista voimaa takana sanojen vakuudeksi. Suomen diplomatiaa Kylmän Sodan aikana on kehuttu, mutta Suomellahan oli YYA-sopimus NL:n kanssa ja siis oli käytännössä NL:n sotilaallisessa etupiirissä. Suursodan syttyessä Suomikin olisi joutunut sotatantereeksi. Venäjän vaikutus Suomessa ei ollut pelkästään sotilaallista,vaan myös taloudellista ja henkistä. Siitä johtui mm. Suomen ennennäkemätön lama kun Idänkauppa yht'äkkiä romahti.
Ja nykyään olemme riippuvaisia Venäjän energiasta, kuten viime viikk oosoitti, kun Venäjä vähensi sähköntuontiaan Suomeen 30 %.
Suomelle on paljon parempi suuntautua Länteen ja olla mahdollisimman riippumaton Venäjästä.
Viro saa edelleen NATO-jäsenenä tapella jopa rajoistaan Venäjän kanssa. Baltiassa on todellisuudessa niin vähän sotilaallista voimaa, että Venäjä toki ottaisi sen edelleenkin hyvin helposti halutessaan. Tietenkin tästä seuraisi jatkoa, mutta näin olisi varmasti käynyt jo ennen Viron NATO-jäsenyyttä. Mitä tarkalleen ottaen tapahtuisi, sitä emme voi tietää edelleenkään. NATO käskee jäsenmaitaan auttamaan sopivaksi katsomallaan tavalla. Venäjä on ydinasemaa ja monet NATO-maat ovat siitä hyvin riippuvaisia (esim. maakaasun takia).
Suomi ei pysty maantieteellistä asemaansa juuri muuttamaan. Kyllä sitä Venäjän kauppaa kannattaa tehdä ihan omankin etumme vuoksi. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että tulee taloudellinen katastrofi, jos viereinen suurvalta romahtaa. Suomella kun ei niitä omia luonnonvaroja liikaa ole, niin talous perustuu pitkälti kauppaan muiden kanssa. Tosiasia on se, että Venäjän kauppa tulee vain kasvamaan.
Varsinaista suursotaa Euroopassa on estäneet ennen kaikkea ydinaseet. Jos niitä ei haluta käyttää ja lähdetään muutoin tappelemaan, niin kyllä täällä ropisee, oltiin NATO:ssa tai ei. NATO-jäsenyys tuo tosin lisää turvattomuutta sitä kautta, että jos vaikka Baltiassa on rähinää, niin Suomi tulee vedetyksi liitoutuman kautta samaan jupakkaan. Suomella ei ole näköpiirissä suoraa konfliktia Venäjän kanssa. Virallisesti sitä ei ole NATO:llakaan, mutta monilla NATO-mailla tilanne ei ole ollenkaan niin hyvä. Kannattaako siis Suomen väkisin heikentää turvallisuustilannettaan liittymällä NATO:oon?
Venäjä on nyt heikoimmillaan ja Suomella ei ikinä tule olemaan tarpeeksi sotilaallista voimaa sitä vastaan. NATO:n pitäisi sitä antaa, mutta on naivia luottaa USA:n ja muiden todellista voimaa omaavien maiden apuun tosipaikan tullen. Ei Suomi sentään niin tärkeä ole koko maailman mittakaavassa, varsinkin kun täällä ei ole öljyn tippaa. Diplomatia on ja tulee aina olemaan Suomen tärkein turvallisuustekijä Venäjän suhteen.
Suomen sotilaspoliittinen asema muuttui Baltian maiden liityttyä NATO:oon.
Baltian/NATO:n ja Venäjän välinen raja on hyvin lähellä meitä. Vain vajaan 100 km:n päässä. Ja rannikkomme on alle 100 km:n päässä Virosta ja Tallinnasta.
Balttien ja Venäjän suhteethan ovat edelleen huonolla tolalla.
Suomi tulee joka tapauksessa vedetyksi mukaan, jos Venäjän ja Baltian välille syntyy isompi rähinä. On naiivia kuvitella, että pystyisimme pysymään ulkopuolella.
Venäjä tulisi vaatimaan meiltä sopimusta pysyttäytymisestä konfliktin ulkopuolella, mutta samalla vaatimaan oikeutta tulla "suojelemaan" meitä NATO:n mahdollisia aggressioita vastaan. Venäjä ei luota Suomen omaan puolustuskykyyn. Konfliktitilanteessa Suomi siis painostettaisiin päästämään venäläisjoukot maahan torjumaan mahdollisia NATO:n aggressioita. Tämä siis tapahtuisi jo sodan uhan aikana, ei siis vasta siinä tilanteessa, kun sota oikeasti syttyisi Venäjän ja NATO:n välille.
No sullahan tuntuu olevan tarkempi käsitys Venäjän strategiasta kuin heillä itsellään. Kyllä Venäjä tietää hyvin, että tapella voi niin kauan kuin konflikti ei rasita liikaa taloudellisia suhteita ilman. Silloin ei tarvitse pelätä muiden tulevan kovin nopeasti mukaan.
Baltian maat ovat itsenäistyneet paljon myöhemmin kuin Suomi ja ne eivät ole missään vaiheessa saaneet diplomatiaa toimimaan Venäjän kanssa. Suomella on huomattavasti pitempi itsenäisyyden aika takana ja vähintään kohtuullisin naapuruussuhtein. Venäjällä on ihan tarpeeksi ongelmia muutenkin, että alkaisi näitä turhaan sotkemaan. Suomi on pysynyt liittoutumien ulkopuolella ja on sitä edelleen Nato-maiden ympäröidessä Venäjää muilta suunnilta. Kyllä se on ihan selkeä viesti Venäjälle. Jos NATO haluaisi tehdä aggressioita Venäjää vastaan, se pystyy sen hyvin tekemään muiden NATO-maiden kautta. Toisaalta Suomenkaan intresseissä ei olisi tuollaisessa tilanteessa päästää NATO:a tänne. Suomen puolustus ei kestä suursotaa, mutta se on riittävä estämään Suomea käytettävän helppona astinlautana niin Venäjälle kuin NATO:llekin.
Toisen maailmansodan edellä tilanne oli aika lailla toinen. Suomi oli käytännössä liitossa Saksan kanssa ja Saksa ja N-liitto olivat jo sopineet lähimaiden valloituksesta etukäteen. Tänä päivänä NATO laajenee, Venäjä ei. Tilanne on paperilla rauhallinen, koska Venäjä ei kuulu NATO:n uhkiin ja niinpä laajeneminen ei ole tuonut juuri sotilaallista voimaa Venäjän rajalle. Toisaalta uusista NATO-jäsenistä harvalla on kovin hyvät suhteet Venäjän kanssa ja näiden maiden historia yhdistettynä NATO:n perustamisen historiaan luo ihan selkeää uhkaa Venäjää kohtaan. Suursodan mahdollisuus on olematon lähitulevaisuudessa, mutta pienempi konflikti on täysin mahdollinen. Tällaisessa tilanteessa NATO:n reaktio on kokonaan arvailujen varassa. Itä-Euroopan saaminen NATO:oon oli USA:lle hyvä keino pönkittää omaa asemaansa ja saada tykinruokaa omiin sotiinsa. Kuinka paljon se sitten haluaa riskeerata Baltianmaiden eteen tositilanteessa onkin kokonaan toinen asia. Länsi-Eurooppa on varmaan kiinnostuneempi näiden maiden itseisarvosta, mutta ne ovat kovin riippuvaisia Venäjästä ja niillä on vielä paljon enemmän hävittävää kuin USA:lla.
Kyllä Suomen turvallisuustilanne on ilman muuta parempi NATO:n ulkopuolella.
Suomi oli kyllä puolueeton ennen Toisen maailmansodan syttymistä ja oli sitä aina elokuuhun 1940 saakka.
Suomi noudatti Pohjoismaista puolueettomuuslinjaa 30-luvulla.
Puolueettomuuslinja ja vakuuttelut, ettei Suomi uhkaa NL:oa eivät riittäneet.
Todennäköisesti sotilasliitto pohjoismaiden kanssa tai jopa Iso-Britannian kanssa olisi estänyt NL:oa hyökkäämästä Suomeen syksyllä 1939.
Virallisesti Suomi oli puolueeton. Tosiassa Saksan kanssa alkoi olla jo säpinää. Ruotsista tuli jonkin verran tukea, mutta huomattavaa on, että Ruotsi oli niitä harvoja maita, jotka selvisivät koko sodan ulkopuolella. Englannissa Chamberlainin aikana oli pupu pöksyissä. Lisäksi Englannilla oli voimaa esim. hyökätä Norjan rannikolle, mutta Suomeen asti ei noin vain sieltä tullakaan. Stalin nimenomaan laski muiden maiden olleen sidotut auttamasta Suomea liikaa. Sen sijaan Suomen oma puolustuskyky aliarvioitiin.
Liittoutumista yleisesti: Toisessa maailmansodassa liitoutuneiden yhteispeli sujui olosuhteiden pakosta, mutta tilanne oli jokseenkin äärimmäinen. Nykyisellään NATO on vielä enempi sekava tilkutäkki, jossa osalla maista ei ole edes sanottavammin sotilaallista voimaa ja intressit eroavat todella rajusti. Samanlaisesta eri maita yhdistävästä maailmanpalosta ei myöskään ole tietoakaan. Suomen liitoutumisen vaikutus ennen toista maailmansotaa on silkkaa arvailua ja NATO-jäsenyyden vaikutukset tänä päivänä ei ole mitään sen enempää.
Suomalaisen kommunistin murhe,miksi Jakobson ajaa liittymistä Natoon ja erkaantumista idästä.Koska itä on vaarallinen,ja edustaa erttäin raakaa kapitalismia.