Tutkin kirkkoa 5 vuotta. Kuukaudessa olisi pitänyt liittyä, mutta halusin ottaa asioista selvää kunnolla. Ystäväpiirini koostui lähes yksinomaan mormoneista lopulta ja liityin kirkkoon omasta vapaasta tahdostani ja halustani. Olin jo oppinut kirkon pyhät mantrat "tiedän että jumala elää..." "todistan, että..." "jeesuksen kristuksen nimessä..." jne. Pidin yhtisöllisyyden tunteesta, ja siitä, että saatoin olla osa suurempaa kokonaisuutta, jossa kaikilla oli omat pienet kivat askareensa, eikä koskaan tarvinnut olla yksin. Apua sai lähes missä vain (kiitos mukavien ja avuliaiden lähkäreiden) ja milloin vain. Hengenravintoakin oli tarjolla tuutin täydeltä kirjoina, videoina, kokouksissa, opetusluokissa ym. Kotikäynnit, yksinäisten "perheillat" ja muut aktiviteetit täyttivät vapaa-ajan täydellisesti. Amerikkalainen organisoitu ja hallittu elämäntyyli tekivät vaikutuksen.
Ei mennyt vuottakaan, kun idylli alkoi repeillä. Ei kukaan tullutkaan käymään. Siihen asti niin tutksi tulleet lähetyssaarnaajatkin lopettivat soittelun jahka uuden jäsenen rituaalit olivat suoritettu. Minusta oli tullut tavallinen rivijäsen. En tuntenut sitä tunteenpaloa, jonka niin moni todisti sydämessään olevan. Aloin nähdä koko homman lävitse. Ainoa asia, jossa minuun otettiin yhteyttä, olivat kymmenykset. Kyseltiin, että olinko maksanyt, ja että täällä ei ainakaan näy että olisit. Eihän toki temppeliin voisi päästää jos ei noudattanut kaikkia sääntöjä. Eikä minua temppeli huvittanutkaan. Antaa kuolleiden edes levätä rauhassa. Kyllä he siellä tuonpuoleisessa varmasti voivat ihan hyvin ilman heidän puolesta ammeeseen upotuksiakin. Myöskään salaiset rituaalit ja niistä puhumisesta seuraavilla rangaistuksilla pelottelu ei kiinnostanut, annoin siis temppeliasian olla.
Vähitellen jäin epäaktiiviseksi ja lopulta erosin kirkosta. Kerran pyysin entisen seurakuntani piispalta apua erään ystäväni (kirkon jäsenen) ongelmaan, mutta sille viitattiin kintaalla. Osittain se suorastaan oli minun vikani, koska olin eronnut kirkosta, ja koko yhteisö suri sitä. Niinpä niin. Eipä näitä surevia ainakaan minun perääni huudellut. Vähitellen kaikki ystäväni kirkosta lakkasivat pitämästä yhteyttä, kuka milläkin verukkeella. Harmittaa, kun en nähnyt heidän lävitseen jo aikaisemmin.
Uskon, ettei kenellekkään kirkon jäsenelle tule sokkina se, että Map-kirkko on hyvin kaukana siitä kirkosta, joka se väittää olevansa. Esiaviollista seksiä harrastetaan aivan kuten muuallakin, joskin salassa. Pienissä piireissä syntyy helposti vaikeita riitoja jotka saavat valtavat mittasuhteet, ja siinä on silloin lähimmäisenrakkaus kaukana, kun mormoni toiselle suuttuu! Tässä vain muutamia mainitakseni usean vuoden havaintoja miettiessäni. Nuoria eroaa kirkosta Suomessa kasvavassa määrin. Pelossa eläminen ja syyllisyyden kantaminen harteilla näkyy ihmisistä, ja se on kirkon tehokkain keino saada heiltä, mitä se haluaa. Toki ihmiset myös saavat paljon! Tietysti, jos usko tekee ihmisen onnelliseksi, on se hänelle oikea tie, enkä käy sitä tuomitsemaan.
Koskaan en tuntenut oloani uhatuksi tai kiristetyksi, joskin olin koko ajan hieman kärkevä sanomaan mielipiteeni. Välillä tuntui, kuin minua olisi tarkoituksella käsitelty hieman silkkihansikkain. Minulla on paljon lämpimiä muistoja "mormoniajoiltani", joita en vaihtaisi mistään hinnasta. Kuitenkaan en voinut kannattaa sen kaltaista tekopyhyyttä ja pyramidimaista vallankäytön mallia.
Älkääkä nyt ystävät rakkaat sanoko, että "ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta kirkko on..." Koska se kuuluu noihin jo edellä mainitsemiini mormonien pyhiin mantroihin. Keksikää kerrankin jotain itse, ja alkakaa ajatella omasta ja sen rakkaan perheenne puolesta.
Ajattelen teitä lämmöllä, tervehtikää ensi kerralla, kun nostan kättä. Loppujen lopuksi, saman Luojan luomia me kaikki olemme. Kaikki yhdenarvoisia.
Ei mennyt vuottakaan, kun idylli alkoi repeillä. Ei kukaan tullutkaan käymään. Siihen asti niin tutksi tulleet lähetyssaarnaajatkin lopettivat soittelun jahka uuden jäsenen rituaalit olivat suoritettu. Minusta oli tullut tavallinen rivijäsen. En tuntenut sitä tunteenpaloa, jonka niin moni todisti sydämessään olevan. Aloin nähdä koko homman lävitse. Ainoa asia, jossa minuun otettiin yhteyttä, olivat kymmenykset. Kyseltiin, että olinko maksanyt, ja että täällä ei ainakaan näy että olisit. Eihän toki temppeliin voisi päästää jos ei noudattanut kaikkia sääntöjä. Eikä minua temppeli huvittanutkaan. Antaa kuolleiden edes levätä rauhassa. Kyllä he siellä tuonpuoleisessa varmasti voivat ihan hyvin ilman heidän puolesta ammeeseen upotuksiakin. Myöskään salaiset rituaalit ja niistä puhumisesta seuraavilla rangaistuksilla pelottelu ei kiinnostanut, annoin siis temppeliasian olla.
Vähitellen jäin epäaktiiviseksi ja lopulta erosin kirkosta. Kerran pyysin entisen seurakuntani piispalta apua erään ystäväni (kirkon jäsenen) ongelmaan, mutta sille viitattiin kintaalla. Osittain se suorastaan oli minun vikani, koska olin eronnut kirkosta, ja koko yhteisö suri sitä. Niinpä niin. Eipä näitä surevia ainakaan minun perääni huudellut. Vähitellen kaikki ystäväni kirkosta lakkasivat pitämästä yhteyttä, kuka milläkin verukkeella. Harmittaa, kun en nähnyt heidän lävitseen jo aikaisemmin.
Uskon, ettei kenellekkään kirkon jäsenelle tule sokkina se, että Map-kirkko on hyvin kaukana siitä kirkosta, joka se väittää olevansa. Esiaviollista seksiä harrastetaan aivan kuten muuallakin, joskin salassa. Pienissä piireissä syntyy helposti vaikeita riitoja jotka saavat valtavat mittasuhteet, ja siinä on silloin lähimmäisenrakkaus kaukana, kun mormoni toiselle suuttuu! Tässä vain muutamia mainitakseni usean vuoden havaintoja miettiessäni. Nuoria eroaa kirkosta Suomessa kasvavassa määrin. Pelossa eläminen ja syyllisyyden kantaminen harteilla näkyy ihmisistä, ja se on kirkon tehokkain keino saada heiltä, mitä se haluaa. Toki ihmiset myös saavat paljon! Tietysti, jos usko tekee ihmisen onnelliseksi, on se hänelle oikea tie, enkä käy sitä tuomitsemaan.
Koskaan en tuntenut oloani uhatuksi tai kiristetyksi, joskin olin koko ajan hieman kärkevä sanomaan mielipiteeni. Välillä tuntui, kuin minua olisi tarkoituksella käsitelty hieman silkkihansikkain. Minulla on paljon lämpimiä muistoja "mormoniajoiltani", joita en vaihtaisi mistään hinnasta. Kuitenkaan en voinut kannattaa sen kaltaista tekopyhyyttä ja pyramidimaista vallankäytön mallia.
Älkääkä nyt ystävät rakkaat sanoko, että "ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta kirkko on..." Koska se kuuluu noihin jo edellä mainitsemiini mormonien pyhiin mantroihin. Keksikää kerrankin jotain itse, ja alkakaa ajatella omasta ja sen rakkaan perheenne puolesta.
Ajattelen teitä lämmöllä, tervehtikää ensi kerralla, kun nostan kättä. Loppujen lopuksi, saman Luojan luomia me kaikki olemme. Kaikki yhdenarvoisia.
Vastaukset 41
Vanhimmat
että "ihmiset eivät ole täydellisiä, mutta kirkko on..." Kielllät jopa tätä sanomasta, mutta se on totisinta totta. Toinen kummallisuus viestissäsi on tämä: "Ainoa asia, jossa minuun otettiin yhteyttä, olivat kymmenykset. Kyseltiin, että olinko maksanut, ja että täällä ei ainakaan näy että olisit." Sellainen ei pidä paikkaansa ja jos pitäisikin, niin olisi menetelty tosi väärin.
Onhan noita kummallisuuksia kirjoituksessasi muitakin kuten: "Eikä minua temppeli huvittanutkaan. Antaa kuolleiden edes levätä rauhassa. Kyllä he siellä tuonpuoleisessa varmasti voivat ihan hyvin ilman heidän puolesta ammeeseen upotuksiakin." Silmiin pistäviä kärjistyksiäsi ovat myös: kuukaudessa olisi pitänyt liittyä ja pyramidiorganisaatio. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Kastehaaste voidaan antaa kyllä jo ensimmäisen opetustilanteen yhteydessäkin. Yleensä liittymiseen menee ainakin neljä kuukautta eikä pyramiidiorganisaatiosta voi puhua, sillä kukaan ei saa taloudellista etua toiminnastaan kirkossa.
Et ole näköjään lainkaan ymmärtänyt kuolleiden puolesta tehtävää työtä. Ei heitä häiritä, vaan päin vastoin tehdään heidän puolestaan epäitsekästä rakkauden työtä.
Tekstisi sopii pikemminkin noiden muka-entisten-mormonien tyyliin kuin todellisen eronneen kirjoittamaksi. Et siis ole lainkaan uskottava.
Kelpaa, kelpaa, mutta kun sitä nyt ei kirkossasi ole tarjolla missään muussa muodossa kuin eronneiden puheissa.
"Et siis ole lainkaan uskottava."
Niin, kannattaa olla puhumatta toisten uskottavuudesta, ennen kuin olet vähän tarkemmin selvittänyt miten hyvin sinä ja uskonlahkosi kykenette sitä uskottavuutta edustamaan.
nakertaa jo tuo käyttämäsi sana "uskonlahkosi", sillä kirkkomme ei ole lahko. Se ei ole eronnut mistään muusta, vaan on perustettu suoraan ilmoitusten perustalle. Et siis tunne sitä, mistä esität ajatuksiasi (= ennakkoluulojasi).
millä tavalla sinä itse ja vitsikkään uskonlahkosi perverssi perustaja olisitte uskottavampia kuin tuo keskusttelun aloittaja????????
Miten sä "viisas ja oppinut ja sivistynyt" mies kehtaat kerta toisensa jälkeen tyrmätä AINA kaiken mikä ei sinua henk.koht. miellytä!?
Minä kyllä yhdyn edelliseen puhujaan täysin!
Kun sinusta tulee rivijäsen niin kyllä sinun panostasi odotetaan kaikista eniten rahallisesti ja ajassa. Siinä on enemmän antajana kuin saajana (missä sinänsä ei ole vikaa).
Mutta kun se määritellään mitä sinun pitää antaa ja kenelle ja missä muodossa niin se kyllä ahdistaa.
ei sinulla ole oikeutta mitätöidä kenenkää kokemusta jos se eroaa omastasi, häpeä!
Sitäpaitsi tuo oli henkilökohtaisuuteen menevää haukkumista! et tunne kirjoittajaa mutta kivi jälleen lentää!
Ja tuo että "Et ole ymmärtänyt"!!!
Eikö kirkolla ole oikeus opettaa oikein oppejaan?
Sälytät sen vastaanottajan niskaan jos et muuta keksi... Sen olet tehnyt minullekin.
Kirkko ei siis ota minkäänlaista vastuuta mistään miten se toimii tai mitä se opettaa?
-Älä vastaa, kyllä se on kirjoituksistasi tullut hyvin ilmi... Vika on aina siinä kuka asettuu vastaan, vaikka olisi kuinka hullunkurinen, epälooginen juttu.
et vastaa kysymyksiin asiallisesti vaan satuilet asian vierestä ja syytät kysyjää jä hänen ymmärryskykyä, ja viimekädessä vain häivyt.
että tällä palstalla ei kaihdeta mitään keinoja saada kirkkoamme huonoon valoon? Täällä esiintyy toistuvasti esim. "mormoni", joka on vain muka-mormoni. Tuon aloituksen tekijän voi hyvinkin kokea astetta kehittyneemmäksi hämääjäksi, sillä siinä määrin siinä on noita täysin outoja heittoja, joilla ei ole vastinetta todelisuudessa.
Varmasti käy hyvin usein juuri niin, kuin Tapani epäilee, että jäseneksi kastettu ei todellakaan ole "ymmärtänyt". Minäkin olen selvinnyt opinnoista, työelämästä ja monesta muusta kunnialla, mutta mormonismia en pysty "ymmärtämään".
Vika ei ole älykkyydessä, joka riittää hyvin normaaliin elämään, ei tunnepuolella tai emotionaalisessa herkkyydessä, koska sitä on testattu oikein ammatin takia. Emotionaalisuutta, herkkyyttä ja empatiaa on sopivasti, ei liikaa, ei liian vähän.
Kirkon opetus vain on sekavaa, epäjohdonmukaista ja alati muuttuvaa. Siitä ymmärtämisvaikeudet, jotka ovat täysin todellisia. Opilliset kohdat eivät ole selvinneet minulle nyt vielä jälkeenpäinkään, vaikka olen palstaa ja eri mormonismisivuja lukenut kaksi vuotta.
http://www.mormon.org
Siellä on kirkon virallista oppia hyvin laajasti.
Niinkuin sanoin että et voi mitätöidä toisen kokemusta sen prusteella jos se ei vastaa omaasi...
Kannattaisiko ottaa laput silmiltä?
aloitusviestissä ollut mitään vikaa tai epäselvää. En ole kiinnostunut edes perusteluistasi, joita ahdasmielinen ja sekava pääsi on tuottanut sen viestin luokittelemiseksi. Mutta kirjoituksesihan toimiinkin täällä mainiona esimerkkinä siitä, minkälaisia kaltaisiasi hulluja kirkko pitää sisällään. Ei voi mitään.
sellaiset laput silmilläsi, että sinulle kelpasi tuokin avaus. Sen luotettavuus on vähintään kyseenalainen. Avauksessa oli niin monia tarkoitushakuisia vääristelyjä, että avausta ei voi ilman silmälappuja pitää minään muuna kuin muka-entisen-mormonin mustamaalauksena.
Rima juuri alittui!
sinäkö todellakin olet se maailman napa?
Mistä sinä tiedät miten jokainen seurakunta suomessa toimii?
Sinun mukaan suomessa TODELLA MONI seurakunta toimii kirkon oppien vastaisesti!
Jokainen saa tehdä sellaisen keskustelun alun kuin haluaa, eikö?
En usko että monikaan vaivautuu mitään suurempaa soopaa kirjoittelemaan, ei tämä foorumi niin suuren joukon tietoisuudessa ole, että siitä mitään hyötyä olisi.
Minustakin alkaa tuntua pikkuhiljaa siltä että oletko SINÄ oikea jäsen? Todella epäkristillistä on tuo käytöksesi teilaamisinesi, vai onko mormonit edes kristittyjä?
Esitäthän täällä oikein mallijäsentä.
on tarpeen tälläkin sivustolla. Sinulla se ei riitä vastustajiemme avausten arviointiin.
sallii historialliseen ja hulluun huoripukkiin uskomisen. Ei voi mitään.
Siis..Pitää olla kriittinen "vastustajien" avauksia kohtaan mutta sitävastoin sinulla ei ole minkäänlaista kriittisyyttä omaa kirkkoasi ja sen oppeja kohtaan.
Miksi pitää yleensäkään leimata ihmisiä esim. "vastustajiksi"? Kyllä jokaisella on oikeus kertoa oma kokemuksensa ja näkemyksensä asiasta, oli se mikä tahansa.
Se ei oikeuta sinua hyökkäämään sokeasti sortuen asiattomuuksiin. Eikä ole myöskään oikeutettua hyökätä kirkon jäseniä kohtaan asiattomuuksilla.
Sinä ymmärrät tässä vääristelyiksi ne asiat jotka toinen kokee toisella tavalla kuin sinä. Se ei ole perusteltua.
Et myöskään tiedä mitä tälle ja minullekin on aikoinaan kirkossa opetettu ja kerrottu -etkä voi myöskään meitä siitä laittaa tilille jos on seurakunnassa jo alun alkaen vääristelty kirkon oppeja (ehkä).
Voisit hieman harjoittaa mainostamaasi kritiikkiä myös omaan ajattelutapaasi ja kommentteihisi.
sen hullun äijän viesteihin. Se on mielenvikainen ja sekaisin ja meille muille tulee vain paha mieli, jos erehdymme vähänkin lukemaan tämän tapanin epäselvää pupeltamista.
netissä nimettömänä esiintyvän jäsenen perusteella lähdetään kirkkoja leimaamaan, niin eipä taitais kovinkaan moni kirkko hyvin pärjätä.
Ensin heittäydtään muka mormoniksi ja sitten kirjotetaan ummet ja lammet ja ollaan niin hurskaita että.... kyllä minä olen sitten hyvä mutta kun ne mormonit... ja vielä .. älä sano noin, tai noin..
Ja sitten kun Tapani yrittää sanoa että entäs jos se onkin vaan muka mormoni taas... niin sitten toiset antit iskee takasin voimassaan ja listii vielä Tapani parankin...
hei - ei mene enää läpi. liian kevyttä ja läpinäkyvää. keksikää jotakin uutta - hohhoijaa- t
entäs se itsen kehityspuoli...
Ethän vahingossakaan huomannut, että puhuin varsin lempeään sävyyn kirkosta? Tällä palstalla on parjattu ja haukuttu, minä sentään kerroin todelliset tuntemukseni. Voit pitää minua huijarina tai ihan minä vain, mutta totuutta ei mikääm muuta. Tutkin, liityin, erosin.
Kaikki, jotka eivät valitse Map-kirkkoon liittymistä, vaikka tietääkin siitä, tai arvostelee sitä, eivät ole vastustajianne! Kriittisyys on tervettä, sinisilmäisyys ei.
että kaikki sanomamme hylänneet olisivat vastustajiamme. Hylkäämiseen voi olla monta syytä. Joku ei ole tutkinut tarpeeksi. Joku on huomannut todeksi, mutta ei ole ympäristön painostuksen vuoksi uskaltanut liittyä, mutta ei vastustakaan, vaan saattaa jopa puolustaa joissakin yhteyksissä. Vastaavasti luopumiseen on monia syitä. Eivät kaikki luopuneetkaan ole vastustajiamme.
Jätit vahingossa yhden vaihtoehdon pois. Se kuuluu näin:
Joku on tutkinut tarpeeksi ja huomannut mormonikirkon valheelliseksi.
liittyvät kirkkoon yksinäisyyttään... Ainoa tapa saada esin lähkärit kylään on kasteen jälkeen KUTSUA heidät kylään. Ikävä kyllä suurimmalla osalla jäsenistä on aivan liian paljon tekemistä perheensä kanssa eivätkä he ehdi ja jaksa pitää huolta uusista jäsenistä. Se että uusi jäsen jää yksin on etupäaässä jäsenten vika!
Mitä enemmän heitä kutsut käymään itse, sitä enemmän sinutkin kutsutaan mukaan! Tässäkin pätee se ihmisten jurous.... ei haluta tuputtaa itseään ystäväksi. Ehkä kirkon jäsenet kuulevat liikaa niitä, jotka valittavat kirkon jäsenien tuputtavan uskoaan ja he eivät uskalla tuputtaa itseään ystäväksi jollei ao. anna selviämerkkejä ystävyyshakuisuudesta.
On valitettavaa mutta usea kirkossamme on yksin. Kun olin kirkonjäsen Suomessa ei meitä kutsuttu kuin kerran pari kylään, täällä on sama juttu. Lähetyssaarnaajat käyvätmeillä miltei kerran viikossa kun kutsutaaan ja meillä on erittäin hauskaa yhdessä. Jäseniä en ole itsekkään kutsunut kovinkaan paljoa. Kuvaavaa on että meidät kutsuttiin kylään ja huomasimme että menee ainakin kuukausi ennen kuin pääsemme menemään kiireidemme vuoksi. Ennen oli savetti että lapset tuivat kipeeksi jos joku kutsui kylään.
Perheettömille on myös omia rientoja. Jossa voi tavata muita yksinäisä. Perheelliset kuten itsekkin kutsuvat aivan liian vähän perheettömiä kylään. Usein uusista jäsenistä pitäisi pitää parempi huoli! Nykyään olen huomannut että asiat ovat paremmin kuin ennen, mutta silti.... aina on parantamisen varaa.
Itse pysyn kirkossa vainja ainoastaan sen totuuden turvin jonka olen sieltä löytänyt. Jäsenen eivät minullemerkitse niin paljoa. Olen pettynyt niin monta kertaa, että olen havainnut evankeliumin ainoaksi minua kirkossa pitäväksi asiaksi. Johtavat veljet, sisaret voivat yhtäkkiä tehdä väärin tai vaihtaa leiriä, mutta Jumalan sana pysyy iankaikkisesti.
Nähdessään rakkaitttensa ja veljien ja sisarten lankeavan toinen toisensa jälkeen, ja havaitessaan kipeästi oman epätäydellisyytensä, ei enään pidä tarkeänä ajatusta siitä, että kenen kanssa sitä iankaikkisuuden viettää, vaan vain ja yksin se, että saa palvella Herraa on tärkeätä. On vain antauduttava Hänen armonsa turviin uskossa, toivoen kaikkien rakkaittensa puolesta ja hieman itsensäkin.
Voimme tietenkin miettiä MIKSI kirkkomme jäenet eivät ole parempia kuin muutkaan ihmiset. Ehkä siksi, että me olemme vain ihmisiä!? Mutta se mikä meillä kirkonjäseninä pysyvillä, omista toilailuistamme huolimatta on sama, on uskomme siihen että Jumala on armahtavainen ja että tiedämme kirkon olevan totta. Ymmärrämme sen että harhaaskelia tulee ja uskomme että voimme katumalla ja parannuksen avulla saada takaisin sen minkä menetimme ja uskomme, että kaikki ei ole menetetty. Ja ennen kaikkea emme anna periksi emmekä anna muiden vailinaisuuden kalvaa uskoamme,koska tiedämme itse olevamme heikkoja ja epätäydellisiä!
Voimme myös kysyä MIKSI nuoret elävät pelossa. Suurin syy on kirkon ulkopuoleiset ystävät jotka aivopesevät kirkon nuoria jotta saisivat heidät hairahtumaan. Nuorilla on valtavat paineet siitä että nykymaailman suhtautuminen moineenasiaan on suuresti ristiriitainen siihen nähdenmitä kirkossa opetetaan. Kaverit vaativat poika/tyttö kavereita ja vapaata seksiä. He vaativat meitä hyväksymään sellaista joka meille on opetettu olevan väärin ja joka voidaan Raamatun avulla todistaa vääräksi. On ikävääkun yhteiskunta ei voi hyväksyä toisin ajattelevia vaan kaikilta vaaditaan sama ajatuskuvio tai turpiin tulee, no ainakin sysätään yhteiskunnan ulkopuolelee ja TUO on monelle nuorelle liian suuri kynnys.
Itse olen aina ollut kirkon oman koululaitoksen puolella. Silloin voisvat lapsemme ja nuoremme vapaasti elää sitä elämää, jota he haluaisivat tulematta silmätikuksi ja kiusan kohteeksi kenelleklkään. Koulumme olisivat tietenkin vapaita muidenkin käydä.
Emme voi rakentaa uskonnollista elämäämme toisten varaan. "Kukaan ei tule lainavalolla autuaaksi." Vertaus kymmenestä neitsyestä viittaa samaan. Kullakin on oltava öljyä lampussaan, jos haluamme olla valmiita Kristuksen tullessa.
Minulla on lähipiirissäni oikein herttainen nuori uskova nainen, joka ei saa opiskeluympäristöstään ollenkaan kavereita. Hän on aina yksin. Ryhmätöihin hänet otetaan mukaan vain sellaisissa tapauksissa, joissa opettaja määrää.
Vika ei ole tytön tupakoimattomuudessa, siisteissä vaatteissa, meikittömyydessä tai edes siinä että hänellä on joka päivä risti kaulassa. Valitettavasti vika on siinä, että tämä tyttö itse haluaa "ylistää aina ja joka tilanteessa" - eli olipa aihe mikä tahansa, hetken päästä hän puhuu Jumalasta.
Jumalaan minäkin uskon, mutta mutta...
Mormoninuoret ja itsensä yksinäisiksi tuntevat kirkon jäsenet katsokoot myös omia toimiaan siltä kannalta, että tuputtavatko he koko ajan uskontoaan. Minulla on mielipiteitä uskonnosta, politiikasta, ympäristöasioista, päihteistä, ruokavaliosta, kuntoilusta ja vaikka mistä mutta kyllä normaaliin aikuisuuteen tulisi kuulua, että arvostaa toisia ihmisiä niin, ettei tyrkytä omia elämisenmallejaan ja vakaumuksiaan toiselle.
Mormonit (useimmat) tyrkyttävät ja ovat siksi kiusallista seuraa. Valitettavasti.
"Mormonit (useimmat) tyrkyttävät ja ovat siksi kiusallista seuraa. Valitettavasti."
Niin onpa ajat muuttuneet. Minun nuoruudessani ei juuri kukaan edes kehdannut kavereille myöntää olevansa mormoni kiusaamisen pelossa.
miesporukoissa pitää puhua naisista. Niin minä olen tehnyt ja seurassa on piisannut.
Turust
Kiitos kerrankin asiallisesta vastauksesta! Olen onnellinen puolestasi. Voit nauttis siitä tiestä, jonka olet valinnut, mutta ei sinun täydy olla murheellinen minun eikä muidenkaan "langenneiden" puolesta. Minäkin olen onnellinen valitsemallani tiellä. Vielä kun tällaisia vastauksia tulisi enemmän, eikä käytäisi syyttelemään ja arvostelemaan. Kiitos sinulle.
noita kummallisuuksia, jotka eivät mitenkään ole kirkkomme käytäntöjä? Ne tekevät viestistäsi sellaisen, että sitä on syytä pitää provoiluna. "Lempeys" on niistä kaukana!
että sulla on kurjia kokemuksia. Tosin eiköhän niitä ole meillä kaikilla monesta muustakin asiasta kuin jostain kirkosta. Useinhan esim. uuden työpaikankin kanssa käy niin, että aluksi on tosi kivaa ja upeeta ja kaikki on tosi kivoja ja ystävällisiä ja sit kun honeymoon on ohi, huomaa että työkaveritkin ovat ihan samanlaisia seläntakana puhujia kuin muuallakin eikä se työkään nyt enää ihan niiiiin ihanaa ole...
Mutta jos nyt palataan kirkkoon niin merkityksellisintä on ne motiivit, joilla liitytään. Jos liittyy kirkkoon saadakseen ystäviä, tai siksi kun lähkärit on niin mukavia on liittynyt väärästä syystä.
Jos ei sydämessään todella tunne evankeliumin olevan totta, ei pidä liittyä. Minä taas tunnen ja se on pitänyt kirkossa, vaikka monta kertaa kyllä tehnyt mieli erota, kun keskimäärin kirkon jäsenet on musta aika rasittavia. Mutta todistustani en voi kieltää. Omatunto ei salli ja onneksi kirkon tapahtumissakaan ei ole pakko käydä sosiaalistumassa ellei halua enkä mä yleensä halua kun ne ihmiset on vaan ihan pimeitä ;-)
Ihan totta. Ei voi verrata jotain työpaikkaa, sillä niitä on miljoonia. Mormonikirkko julistaa olevansa ainut oikea kirkko koko maan päällä.
Ja tästä seuraa, että sen pitäisi myös pystyä osoittamaan jotain erityisen hyviä hedelmiä. Mutta kun ei pysty. Sen sijaan monet jäsenet tuntevat tulleensa täysin alistetuiksi ja mollatuiksi, vaikka olisivat miten yrittäneet tehdä parhaansa.
En puutu ollenkaan noihin liittymissyihin, sillä tunnen itsekin tyttöjä jotka ovat liittyneet päästäkseen amerikkalaisen kanssa naimisiin.
Toisaalta he ovat kyllä elämäänsä tyytyväisiä joka tapauksessa, eli samapa tuo, jos on rakastunut mieheen, niin eipä sillä väliä onko tuo mormoni vai kristitty vai ateisti. Kyllä siitä hyvä elämä silti voi kehkeytyä.
Jos ei välitä siitä, että mormonikirkko on kolmantena osapuolena avioliitossa vaikkei itse uskoisikaan. Monet tykkäävät siitä sosiaalisesta toiminnasta.
ei kirkko pysty osoittamaan mitään hyviä hedelmiä? Minä olen niitä hyviä hedelmiä havainnut ja nauttinut paljonkin kuten monet muutkin.
Jos taas liittyy kirkkoon hyvin epärealistisin odotuksin (kuten vaikkapa ajattelemalla, että kirkko poistaa kaikki ongelmani) niin pettyy ihan varmasti. Ja onko olemassa yhtäkään kirkkoa, johon ei joku olisi pettynyt? Näin ollen yksikään kirkko/järjestö tms ei tuota hyviä hedelmiä?
Onko se hehkutus kuitenkin kirkon puolelta tulevaa "lobbausta"?
Luvataan vaikka mitä ja moni on pettynyt...
-Toisaalta vastuu kyllä on yksilöllä, joka taas tarkoittaa sitä että pitäisi olla tietyllä tavalla skeptinen, eikä luottaa lupauksiin...
MOlempi huonompi?
Ei mun mielestä kirkonkaan (tai jäsenten) pitäis liikoja lupailla. Ainoat asiat mitä voi luvata on sen, että kasteessa saa synnit anteeksi ja jos siitä eteenpäin elää parhaansa mukaan Jeesuksen ja Taivaallisen Isän opetusten mukaisesti ja luottaa heihin, saa nähdä heidät vielä tämän elämän jälkeen. Tai no luvata ja luvata....luvata että me uskomme näin olevan :-)
Maallisia ongelmia kirkon jäsenyys ei poista, eikä sellaisia lupauksia pitäisi mennä kenenkään esittämään.
poistaa monia ongelmia, maalliset ongelmat mukaan luettuna. Tässä vanhetessa noita käskyjäkin kykenee jo vähän noudattamaan joka johtaa kaikenpuoleiseen elämän tasapainoon.
Turust
Kun ihmisellä on uskoa, toivoa ja rakkautta maalliset ongelmat kutistuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Jeesus kehotti meitä ottamaan ristimme ja seuraamaan itseään. Hän lupaa, että Hänen ikeensä on kevyt ja risti on kevyt, sillä meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret.
Jumala ei väsy tukemaan, lohduttamaan tai auttamaan. Uskova ottaa nöyrästi vastaan niin hyvät kuin huonotkin ajat, viimein sairauden, vanhuuden ja kuoleman Jumalan lahjana.
Missä on sinun aarteesi, siellä on sinun sydämesi.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia (raha, maine, oppineisuus, ihmisten kunnioitus, tyylitaju, lahjakkuus, ulkonäkö, huippukunto,rakas harrastus jne.)
Ensimmäistä käskyä me ihmiset olemme aina ja eniten rikkomassa. Siksi se pantiin ensimmäiseksi.
Että saisin kavereita. Tunsin jotain sydämessäni, kun liityin kirkkoon, en sitä kiistä. Rakkaus on hieno tunne, rakastuminen myös. Rakastin, Mutta tunne ei ollut ikuinen. Se hiipui, eikä enää tuntunut siltä, että minun paikkani olisi kirkossa. Olisiko minun pitänyt sinnitellä? Odottaa, että tunne palaa ja teeskennellä siihen saakka? Omasta mielestäni tein oikein, kun erosin.
itse palvelemaan vaan odotitko jatkuvasti, että sinua palvellaan? "Voi sitä, joka Siionin hyvyydessä lepää." Maksoitko niitä kymmenyksiäkään yhtään? Kokeilitko, miltä tuntuu maksaa? Oliko todistuksesi alun perinkään aito?
Useimmilla jotka käyttävät osamaksua, ei maksua voi keskeyttää jos on jo jonkunverran ehtinyt maksaa. Tappio tulisi liian suureksi.
Köyhänä miehenä teen ostoni mikäli se sunkin on mahdollista, aina käteisenä. Silloin asia on kerralla selvä.
Turust