Markkinoiden kyllästyminen

Verkostomarkkinointi ja markkinoiden kyllästyminen

Verkostomarkkinoijat johdattavat ihmisiä harhaan joko tahallaan tai tietämättään. Minä uskon, että tiimien johtajat sekä pääyhtiöiden omistajat ja alan aktiiviset puolustajat tietävät alan faktat: harhaanjohtaminen on siten tahallista. Alempien tasojen uurastajat ja verkostouskovaiset eivät vain ymmärrä taloustieteen perusteita.

Mitä tapahtuu, jos värvätään niin paljon myyjiä kuin tulijoita on ja palkkiojärjestelmä kannustaa värväämään? Siitä on väistämättä sellainen seuraus, että myyjiä on jatkuvasti liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Ei ole tarpeeksi sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat ja haluavat tuotteita siihen hintaan kuin niitä myydään. Toinen kysyntää rajoittava tekijä on verkostomarkkinointi, joka on kuin kirosana monelle kuluttajalle, joka tietää jotakin alasta eikä usko hypetystä, huhuja, liioittelua ja suoranaisia valheita.

Markkinat huolehtivat siitä, ettei myyjiä voida värvätä enempää kuin alalla jo nyt toimii. Eihän vähittäiskaupankaan myyjiä voi olla esimerkiksi 30 prosenttia väestöstä?! Verkostomarkkinoijia pitäisi olla 100 % ja sittenkin rahaa häviäisi palkkiojärjestelmien ansiosta 98 – 99 prosenttia. Tämä suhdeluku voittajien ja hävinneiden välillä ei muutu miksikään, vaikka verkostomarkkinoijia olisi kuinka paljon tahansa. (noin 1:99)

Eräs pyramidien puolustaja väitti, että markkinat pitävät huolen siitä, ettei myyjiä ole liikaa. Se on tietysti totta. On mahdotonta värvätä enemmän edustajia kuin tulijoita on. Alalle ei ole mitään erityistä tunkua, joten myyjiä ei voida värvätä paljon. Silti heitä pitäisi värvätä monikymmenkertainen määrä alimmilla tasoilla hääriviä edustajia kohden. Se ei tietystikään ole mahdollista. On täysin mahdotonta, että alimmilla tasoilla olevia kohden värvättäisiin vaikka 40 edustajaa vuoden aikana, mikä on edellytys voiton saamiseksi, kun sijoitettu raha, aloituspaketit, vuosimaksut ja aktiivisen toiminnan kulut otetaan huomioon. Tuhatta edustajaa kohden kasvu ei voi olla: 1.000 – 40.000 – 160.000 – 64 miljoonaa. Jos edustaja tarvitsee lisäksi asiakkaita pätevöityäkseen palkkiojärjestelmässä ylemmälle tasolle ja ansaitakseen lisäbonuksia, niin homma menee entistä mahdottomammaksi.

Pyramidin puolustaja esitti asiat aivan päälaellaan. Hän antoi ymmärtää asian siten, että kysynnän ja tarjonnan laki pitää huolen siitä, että jokaisella edustajalla on hyvät mahdollisuudet tehdä voittoa liiketoiminnassa! Markkinat eivät huolehdi kuitenkaan siitä, että kaikille edustajille riittää tarpeeksi alasta kiinnostuneita ehdokkaita alalinjaa varten. Markkinat eivät huolehdi siitä, että kaikille edustajille riittää tarpeeksi asiakkaita ostamaan tuotteita. Tällaisen väittäminen on ala-arvoisen törkeää. Siinä käännetään kaikki asiat päälaelleen. Alalla on sanonta: ”mitä suurempi valhe on, sen helpompi se on uskoa!” Näin alalla myös toimitaan – häikäilemättömästi.

On totta, että tuotteita myydään ja myyjiä värvätään. Sitä tapahtuu kuitenkin paljon vähemmän kuin tarvittaisiin, jotta jokainen alimmilla tasoilla oleva voisi voittaa. Tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että myyjiä on jatkuvasti liikaa tuotteiden kysyntään nähden.

Markkinoiden kyllästäminen on tahallista ja suunnitelmallista. Myyjiä värvätään tarkoituksella liikaa. Yhtiöillä ei ole pienintäkään aikomusta tarjota pysyvää työpaikkaa ja pysyviä ansioita myyjilleen. Niiden tarkoitus on saada lypsettyä uhreiltaan niin paljon rahaa kuin mahdollista on. Noin 98 – 99 prosenttia edustajista häviää reaaliajassa rahaa yksin palkkiojärjestelmän, pyramidirakenteen ja markkinoiden kyllästymisen vuoksi.

Yhtiön tarkoitus on saada vuosi vuoden jälkeen tuotteilleen uusia ”kokeilijoita” markkinoimalla heille harhaanjohtavalla tavalla ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseen”. Markkinoinnin mukaan toimintaan ei liity suurta riskiä, kulut ovat pienet, kukaan ei häviä rahaa, kaikki voittavat, työ on helppoa, mitään erityisosaamista tai aiempaa myyntikokemusta ei tarvita. Totuus on päinvastainen. Mahdollisuus lisäansioihin on surkea, (alle 2 %) riski on suuri mahdollisuuteen ja edustajan varallisuuteen nähden, kuluja on noin 2.000 euroa vuodessa pienelläkin aktiivisuudella, lähes kaikki häviävät rahaa, juuri kukaan ei voita, on lähes mahdoton värvätä itselleen tuottavaa alalinjaa, ilman erityisosaamista häviää entistä varmemmin ja ellei edustajalla ole aiempaa myyjän kokemusta tai erittäin laajalle levinnyttä ja suurta tuttavien verkostoa tai kunnioitettavaa asemaa yhteiskunnassa ja siinä yhteisössä, missä hän elää ja vaikuttaa, niin turha on edes haaveilla mistään rikastumisesta tai edes lisäansioista. Eikä tämä ole mitään unelmien murskaamista vaan totuuden julkituomista ja edustajan palauttamista pilvilinnoista arkipäivän realismiin, maan päälle. Kirjoitukseni toimii kuluttajien suojan parantamiseksi ja lähimmäistemme tosi parhaaksi.

Selvitän nyt juurta jaksain markkinoiden kyllästymisen ja kyllästyneen tilan. Oletetaan, että kaupungissani on sata henkeä, jotka ovat niin tietämättömiä, että haluavat kokeilla verkostomarkkinointia vuosittain. Kaupungissani on jo nyt sata alan myyjää, koska verkostomarkkinointia on ollut Suomessa 1960-luvulta lähtien eikä kyseessä ole mikään uusi tuote, jonka markkinat eivät ole valmiiksi täynnä. Minä en voi värvätä enempää kuin vanhoja myyjiä lopettaa toiminnan, sillä kaupungissani ei ole enempää kysyntää sivutoimiselle verkostomarkkinoinnille. Kaikki ihmiset eivät halua sitä kokeilla ja osa ei pysty kokeilemaan, vaikka haluaisi. (lapset, vanhukset ja sairaat) En saa värvättyä tarpeeksi uusia edustajia alalinjaani, vaikka mitä tekisin, koska kysyntää ei ole tarpeeksi.

Jos Suomessa on 20.000 henkeä, jotka ovat valmiit kokeilemaan verkostomarkkinointia vuosittain, niin paraneeko minun mahdollisuuteni värvätä sillä, että laajennan toimintaani muille paikkakunnille? Ei. Muilla paikkakunnilla vallitsee jatkuvasti sama tilanne kuin täälläkin. Meninpä minne tahansa, niin alalla on jo valmiiksi niin paljon myyjiä kuin kerralla voi olla.

Suomessa on tilastojen valossa kerralla noin 0.3 – 1.6 prosenttia väestöstä verkostomarkkinoijana. Jos heitä olisi 40.000, niin silloin noin 20.000 henkeä vaihtuisi vuosittain uusiin myyjiin, koska ala tuottaa jatkuvasti häviäjiä 98 – 99 prosenttia ja myyjiä värvätään jatkuvasti lisää. Vanhojen myyjien täytyy väistyä edestä pois, jotta saadaan uusia tilalle. Kukaan ei jatka vuosikausia tappiollista liiketoimintaa ja sellaisten tuotteiden ostamista, joita hän ei välttämättä tarvitse siihen hintaan kuin nyt verkostojen kautta ostaa tai ollenkaan. Tappion kärsinyt alalinja vaihtuu uusiin häviäjiin noin kahdessa vuodessa kokonaan eli 99 prosenttia verkoston edustajista vaihtuu uusiin. Tuhatta viime vuonna mukaan lähtenyttä kohden eroaa tänä vuonna noin 700 edustajaa ja seuraavana vuonna noin 290. Lopettaneita on siten kahden vuoden jälkeen 990 eli vain 10 jatkaa kauemmin kuin kaksi vuotta. Se tekee yhden prosentin. Heistäkin suuri osa lopettaa muutaman seuraavan vuoden aikana, koska saadut palkkiot eivät vastaa sitä työmäärää ja aikaa, mikä työhön kuluu. Hekin kokevat työn huonosti kannattavana ja lopettavat. Ala tarjoaa pitkäaikaisen päätoimisen toimeentulon vain yhdelle tuhansista edustajista, jotka ovat alaa kokeilleet. Sivutoimisenakaan ei kovin moni jatka vuosikymmeniä.

Miksi sitten edustajia ei voi olla kerralla enemmän kuin esimerkiksi 2.5 – 3.5 prosenttia, mitä USA:ssa toimii? Miksi kaikki maailman ihmiset tai suomalaiset eivät liity verkostoihin? Alan myyjien määrää rajoittaa sen oma palkkiojärjestelmä, pyramidirakenne ja jatkuva myyjien värvääminen. Koska myyjiä on alati liikaa tuotteiden kysyntään ja asiakkaiden määrään nähden, ei kovin moni voi saada voittoa suoramyynnin avulla, myymällä tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Koska voiton saaminen perustuu palkkiojärjestelmän mukaan suureen alalinjan myyjien määrään, jää suurin osa edustajista väistämättä häviölle. Tarvitset esimerkiksi 30 hengen alalinjan saadaksesi omat rahat takaisin ja peittääksesi toiminnasta aiheutuneet kulut. Hidas kasvuvauhti ei riitä sinulle, koska olet sijoittanut toimintaan rahaa ja siitä aiheutuu jatkuvasti enemmän juoksevia kuluja kuin saat palkkioita, mikäli alalinjassasi on vain muutama edustaja. Ellet saa alalinjaasi kasvamaan 30 hengellä vuoden aikana, häviät varmasti rahaa ja työpanoksen verkostoon.

Voiko jokainen alimmilla tasoilla oleva edustaja saada vuoden aikana 30 uutta edustajaa alalinjaansa? Ei voi. Se on matemaattinen mahdottomuus. Tuhatta alimmilla tasoilla tällä hetkellä olevaa edustajaa kohden kasvulukujen pitäisi olla vuosittain 1.000 – 30.000 – 900.000 – 27 miljoonaa eli edustajien määrän pitäisi kasvaa kolmessa vuodessa samaan, mitä maapallolla suurin piirtein oli kaikissa alan firmoissa vuonna 2004. Tällaiset kasvulukemat eivät tietenkään ole mahdollisia, joten suurin osa edustajista joutuu tyytymään vähempään. Yhtä edustajaa kohden värvätään verkostoissa vähän yli 0.33 edustajaa vuodessa, jolloin myyjien kokonaismäärä väestöstä kasvaa hyvin hillitysti eikä lopulta voi mennä yli äärirajansa. USA:ssa oli vuonna 2004 rekisteröityjä verkostomarkkinoijia kolme prosenttia väestön määrästä. Se pitää sisällään päällekkäisyydet eli yksi edustaja näkyy tilastossa monena edustajana, koska moni alan myyjä toimii usean eri firman edustajana yhtä aikaa. Verkostomarkkinoinnin synnyinmaassa ja vapaan yrittäjyyden luvatussa maassa on siten vain noin 2.5 – 3.5 prosenttia väestöstä verkostomarkkinoijina yhtä aikaa. (Asukasluku 293 miljoonaa?) Alan yrityksiä on Yhdysvalloissa toiminut vuodesta 1941: suuria yhtiöitä kuten Amway, Mary Kay ja Shaklee 1950-luvun lopulta lähtien. Jos myyjät olisivat saaneet alalta pysyvän toimeentulon tai sivutoimisen työpaikan, niin lähes jokainen aikuinen olisi nyt verkostomarkkinoija. Vuonna 2004 heitä oli kuitenkin ”vain” 11.2 miljoonaa. Keskimääräinen liikevaihto oli 168 $/kk. Palkkioita maksetaan noin 50 % liikevaihdosta, joten keskipalkkiot keskiarvon mukaan laskettuna ovat olleet 84 euroa. Ei siis mikään kultakaivos.

Koska edustajien on tarkoitus ostaa tuotteita itselleen ja niihin menee helposti noin 80 – 100 dollaria/kk, ovat verkoston ulkopuoliset asiakkaat puuttuneet lähes täysin. Sekin, mitä ei ole ostettu itselle, on mennyt perheenjäsenille tai lähisukulaisille. Verkostot ovat siten tilastojen valossa lähinnä kuluttajaklubeja. Niihin ei värvätä myyjiä vaan asiakkaita. Jos asiakkaiden on tarkoitus tehdä voittoa, pitäisi heidän värvätä suuri alalinja itselleen. Niin ei voi kaikille tietystikään tapahtua. Asiakkaiden ja myyjien määrä ei voi joka vuosi moninkertaistua, mikä olisi edellytys voiton saamiselle kuluttajaklubista alalinjan palkkioiden perusteella. Suoramyynnillä ei voittoa voi kovin moni tehdä, koska ”myyjiä” on liikaa tuotteiden kysyntään nähden. Tuotteita ei saataisi myytyä verkostoon muuten kuin harhaanjohtavan markkinoinnin avulla eli markkinoimalla hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ilman suurta riskiä ja kuluja. Suurin osa on kuitenkin tuomittu häviämään rahaa tällaisissa kuluttajaklubeissa. Tuotteista maksettu liika hinta on laskettava mukaan tappioihin, sillä edustajat eivät olisi ostaneet tuotteita, ellei heitä olisi johdettu harhaan markkinoimalla hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi. Jos tuotetta ei tarvita ja sitä ei ostettaisi lainkaan, pitää tappioksi lukea koko tuotteen hinta. Jos vastaavaa tuotetta tarvitaan joka tapauksessa, on tappioksi katsottava hintaero vastaavaan halvempaan tuotteeseen, joka ostettaisiin muualta. Postikulut tulee huomioida, sillä tuotteet ostetaan normaalisti muiden ostojen yhteydessä eikä siitä aiheudu ylimääräisiä kuluja. Tyypillisiä verkostojen kautta markkinoitavia tuotteita: lisäravinteita, vitamiineja, kosmetiikkaa, ihonhoitotuotteita, shampoita, saippuoita, pesuaineita, sähköä ja puhelinliittymiä.

Alan puolustajat väittävät, ettei kukaan häviä mitään, koska edustajat saavat vastikkeen rahoilleen. Jos ostat tuotteita, et voi hävitä mitään. Tappioksi pitää kuitenkin katsoa kaikki kulut, mitkä toiminnasta ovat aiheutuneet, sillä edustaja on lähtenyt mukaan harhaanjohtavan markkinoinnin vuoksi. Edustajat eivät jatka tuotteiden käyttämistä sen jälkeen, kun lopettavat tappiollisen liiketoiminnan. He ostivat tuotteet ennen verkostomarkkinoijaksi ryhtymistä muualta tai sitten he eivät tarvinneet niitä eivätkä tarvitse vieläkään. He palaavat entisiin ostotottumuksiin. Vaikka tuotteet olisivat hyviä, ovat ne liian kalliita ylellisyystuotteita eikä keskivertoihminen sellaisia käytä. Meidän perheessämme ei tulisi kuulonkaan, että laittaisimme rahaa kauneudenhoitoon tai lisäravinteisiin 100 dollaria tai enemmän kuukaudessa.

Alan yritysten liikevaihto ei ole kasvanut siinä suhteessa kuin olisi pitänyt kasvaa, jos toiminnan lopettaneet myyjät ja heidän asiakkaansa olisivat jatkaneet tuotteiden ostamista. Heidän tilalleen on tietysti värvätty uusia myyjiä ja he ovat tuoneet omat perheensä verkostoon uusina asiakkaina. Liikevaihdosta voidaan kuitenkin nähdä, ettei se ole kasvanut näiden uusien asiakkaiden ja myyjien myötä. Liikevaihto kasvaa vain siten, että yritys avaa uusia tuotantolinjoja eli laajentaa tuotevalikoimaansa, hinnat nousevat tai siirrytään uudelle maantieteelliselle alueelle kauppaa tekemään. Siellä täytyy tietysti vallata ensitöikseen markkinaosuus, sillä markkinat ovat valmiiksi kyllästetyssä tilassa. Myytävät tuotteet ja palvelut ostetaan muualta, joten ainut keino vallata uusia alueita on vallata markkinaosuus muilta yrityksiltä.

Jatkan vielä markkinoiden kyllästymisen käsittelemistä, jotta mikään ei jää lukijoilta epäselväksi.

Jos kaupungissa on sata henkeä, jotka ovat valmiit maksamaan 70 euroa/kk ylellisyystuotteisiin, joita myyn ja he ostavat näitä tuotteita jo valmiiksi jostakin, niin miten minä voisin myydä kenellekään näitä ylellisyystuotteita, kun kukaan ei ole valmis niitä ostamaan? Tietysti kaupungissani on 80.000 asukasta, mutta heistä vain 100 on valmis ostamaan tuotteita siihen hintaan tai yleensä ollenkaan. En voi mitenkään lisätä keinotekoisesti kuluttajien tarvetta ostaa tuotteita enemmän kuin he tarvitsevat tai haluavat. Jonkin verran sitä voi lisätä, mutta siten ei saada kestäviä asiakkaita, jos johdetaan heitä harhaan tuotteiden ja liikeidean suoman lisäansiomahdollisuuden suhteen.

Jos saan toisesta kaupungista edustajan tai edustajia alalinjaani, on heillä sama tilanne edessä. Heidän kotipaikkakunnallaan ei ole tarpeeksi alalle pyrkiviä myyjiä ja tuotteita tarvitsevia sekä haluavia asiakkaita. Kysyntää on liian vähän tarjontaan nähden. Kauppa käy ja myyjä värvätään, mutta ei tarpeeksi. Käytännössä värvätään saman verran myyjiä kuin lopettavia myyjä on. Markkinat ovat siten jatkuvasti kyllästyneessä tilassa.

Jos mennään ulkomaille, niin siellä on vastassa sama tilanne. Asiakkaat ostavat tuotteita jo jostakin muualta. Kysyntää ja tarvetta tuotteiden ostamiseen ei voi lisätä loputtomiin keinotekoisesti edes harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Verkostomarkkinoinnin markkinat ovat siten jatkuvasti täynnä maissa, jossa sitä on harjoitettu vuosikausia ja myyjiksi ei ole enempää tulijoita kerrallaan. Tuotteet on aina ostettu jostakin muualta, vähittäiskaupan kautta tai toisilta suoramyyjiltä, jotka ovat toimineet ennen uuden verkoston maahan tuloa.

Vaikka markkinat ovat kyllästyneet jatkuvasti, niin myyjiä värvätään koko ajan ilman rajoitusta niin paljon kuin vain voidaan. Käytännössä se onnistuu vain siten, että lähes yhtä moni myyjä lopettaa toiminnan vuosittain kuin aloittaakin. Muuten kaikki ihmiset olisivat lopulta verkostomarkkinoijia. Jos esimerkiksi USA:ssa olisi värvätty 45 vuoden ajan joka vuosi viisi miljoonaa uutta edustajaa, tekisi se 225 miljoonaa eli lähes koko aikuisen väestön. Alan puolustajat sanovat, että alalla työskennellään tarkoituksella sivutoimisesti vain pari vuotta ja vaihdetaan sitten toiseen ammattiin. Tässä kohden pitää muistuttaa keskimääräisistä palkkioista ja liikevaihdosta. Niiden valossa on selvää, että suurin osa on tehnyt työtä tappiolla ja ollut mukana kuluttajaklubissa sekä pyramidipelissä. Keskiarvon mukaan lasketut palkkiot ovat olleet vuonna 2004 vain 85 euroa/kk. Pyramidin huipulla olevat saavat satoja tuhansia dollareita vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että mediaaniluvun mukaan laskettavat tyypillisen edustajan kuukausipalkkiot ovat paljon pienemmät. Syy toiminnan lopettamiseen on siten henkilökohtaiset tappiot ja olematon moraali. Jos edustajat olisivat olleet mukana asiakkuuden ja hyvien tuotteiden vuoksi, niin he olisivat sitä paitsi jatkaneet tuotteiden ostamista ja edustajasopimusta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Tämä todistaa aukottomasti sen, että edustajat häviävät alalla tosiasiallisesti rahaa turhiin tuotteisiin, joita he eivät tarvitse tai ostaisi muuten kuin liiketoiminnan harjoittamisen vuoksi. Vuosi- tai muut lisenssimaksut, aloituspaketit ja toiminnan kulut ovat myös koituneet tappioksi.

Palkkiojärjestelmät on laadittu niin, että tarvitset suuren alalinjan tehdäksesi voitollista tulosta. Tuotteiden suoramyynnillä ei voi tehdä kaikki myyjät voittoa, koska tuotteilla ei ole tarpeeksi kysyntää ja myyjiä on liikaa. Tarvitset siis suuren alalinjan ja sieltä nousevia palkkioita. Kaikki alimmilla tasoilla olevat eivät voi kuitenkaan kasvattaa itselleen vuoden aikana suurta alalinjaa, kymmeniä henkiä. Myyjien määrä ei voi moninkertaistua jatkuvasti. Hidas verkoston kasvu ei voi tuoda voittoa, koska toiminnasta aiheutuu kuluja enemmän kuin palkkioita tulee hitaalla kasvulla. Tappiot kasvavat, mitä kauemmin toimintaa jatkaa, jos ei saa nopeasti itselleen suurta alalinjaa.

Palkkiojärjestelmä on sellainen, että voittoon tarvitaan monta myyjää alalinjaan voiton saamiseksi. Myyjiä ei voi kuitenkaan värvätä tarpeeksi monta, koska markkinat ovat kyllästyneessä tilassa. Myyjiä on kaiken aikaa liikaa tuotteiden kysyntään ja asiakasmäärään nähden. Viimeisenä mukaan lähteneillä ei ole siten paljon mitään mahdollisuuksia voittaa rahaa järjestelmässä. Tämä on tilanne verkostomarkkinoinnissa kaiken aikaa. Kaikki on suunniteltua ja tarkoituksellista. Verkostojen alullepanijat tietävät tarkoin, miten järjestelmä toimii. He ovat laatineet palkkiojärjestelmän ja tuntevat alan tilastot. He ovat laskeneet jo etukäteen, miten paljon he voivat maksaa palkkioita ja kuinka monelle. He tietävät etukäteen, miten palkkiot jakautuvat eri tasoille ja kuinka monta edustajaa eri tasoille ylenneinä voi kerrallaan olla. He tietävät, että markkinat ovat jatkuvasti kyllästyneessä tilassa eikä myyjien määrä voi kasvaa loputtomiin ja moninkertaistua joka vuosi. Mitä he tekevät, jotka kaiken tämän tietävä?

He markkinoivat ideaa hyvänä mahdollisuutena lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamiseksi. He sanovat, ettei toimintaan liity suuria riskejä ja kulut ovat pienet. He sanovat, ettei kukaan häviä rahaa, koska edustajat saavat vastikkeen rahoilleen ostaessaan tuotteita. He sanovat auttavansa edustajia rakentamaan kannattavaa liiketoimintaa, joka mahdollistaa pysyvät suuret ansiot edustajille. He suosittelevat ideaa ehdokkaille ja sanovat, että sivutoimisesta liiketoiminnasta voi muodostua pienellä riskillä uusi ura ja passiivisten tulojen kautta voi jokainen rikastua. He sanovat, etteivät markkinat koskaan kyllästy. He sanovat, että he uskovat Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. (osa heistä) He sanovat, että liiketoiminta on eettistä ja rehellistä. Niin: kaiken tämän he sanovat ja tietävät alan faktat. Oman firman tilastot ovat jatkuvasti heidän silmiensä edessä.

Suuret yhtiöt jakavat tiimien johtajille selkeitä raportteja, mistä voi lukea oman organisaation keskimääräisen liikevaihdon/ edustaja, maksetut palkkiot, uudet liittyneet edustajat ja passivoituneet edustajat sekä sen, mille tasolle edustajat ovat ylenneet hierarkiassa. Jokainen yksittäinen edustaja voi seurata online-tilassa oman alalinjansa kasvua ja kehitystä. Jokainen aktiivinen alan ammattilainen tietää, miten alalinjassa menestytään eli että siellä ei menestytä. Mitä he sanovat sitten, kun joku huomauttaa, että järjestelmä on pyramidi eikä se voi toimia? ”Se on yksin ihmisestä itsestään kiinni, menestyykö hän vai häviääkö hän rahaa!” ”Sinä et ole toiminut ohjeiden mukaan!” ”Et ole yrittänyt tarpeeksi!” ”Et ole sitoutunut toimintaan!” ”Et ole uskonut tarpeeksi: olet ajatellut negatiivisesti ja kuunnellut alan kritiikkiä. Olet luuseri!” ”Ei tämä työ kaikille sovi: sinun ei olisi pitänyt koskaan aloittaa!” Ja mitä he sanoivat värväystilanteessa? ”Et tarvitse mitään erityiskykyjä tai kokemusta tai laajalle levinnyttä suurta tuttavapiiriä! Tiimi kouluttaa sinut tehtävääsi!” Ja näin jokainen maksukykyinen ehdokas on liitetty verkostoon eikä keneltäkään ole evätty tätä ”hyvää mahdollisuutta lisäansioihin.”

Mitä mieltä olette näiden henkilöiden moraalista ja rehellisyydestä? Pahimmat heistä käyttävät jumalisuutta keinona väärän voiton tekemiseen. Esimerkiksi Amway yhtiön toiminta on kuin uskonnollinen kultti, jossa käytetään surutta Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä ja rukoillaan häneltä menestystä liiketoimiin. Tätä tekevät jotkut tiimien korkeimmat johtajat, jotka kerskuvat valtavilla tuloillaan, mistä jopa 75 – 80 % on hankittu myymällä edustajille koulutusta, opetusmateriaalia ja markkinointimateriaalia.

Verkostomarkkinoijat puolustautuvat aina markkinoiden kyllästymistä vastaan siten, että vetoavat toiminnan laajentamiseen toiseen maahan. Katsotaan vielä kerran se, miten tämä väite kumotaan tyhjäksi verukkeeksi petoksen jatkamiselle.

Jos verkostomarkkinointi ulotetaan maahan, missä sitä ei ole ennen ollut, niin siellä tullaan saman ongelman eteen hyvin pian. Voittajien ja häviäjien väliseen suhteeseen tämä ei vaikuta mitään. (1:99) Palkkiojärjestelmä ja pyramidirakenne pitää siitä huolen, että tämä suhdeluku ei muutu. Myyjiä värvätään tahallaan liikaa, mikä pitää huolen siitä, että markkinat ovat jatkuvasti kyllästyneet. Tuotteet ostetaan joka tapauksessa jostakin jo ennen kuin verkosto laajenee toiseen maahan. Ensimmäinen tehtävä on aina voimakas markkinapenetraatio eli markkinaosuuden valtaaminen muilta alan yrityksiltä ja kilpailijoilta. Rajattomia markkinoita ei ole olemassakaan: se on utopiaa ja fantasiaa, satuja, joiden avulla pidetään uhrit lumottuina ja sokeina totuudelle. Vaikka kaikki maailman ihmiset olisivat mukana verkostoissa, saa palkkiojärjestelmä aikaan sen, että noin 99 edustajaa häviää yhtä voittajaa kohden. Tuotteitakaan nämä häviäjät eivät ostaisi, ellei niitä markkinoitaisi heille harhaanjohtavalla tavalla ja saataisi heitä sillä tavalla kokeilemaan niitä niin kauan, kunnes lopettavat tappiota tuottavan liiketoiminnan.

Jos yritys avaa uusia tuotantolinjoja eli lisää tuotteidensa määrää, niin häviäjien ja voittajien välinen suhde pysyy samana. Palkkiojärjestelmä on laadittu siten, että tarvitset tietyn määrän myyjiä alalinjaan saadaksesi sieltä voittoa. Suoramyynnillä kaikki eivät voi tehdä voittoa, koska tuotteilla ei ole tarpeeksi kysyntää ja myyjiä on värvätty tarkoituksella liian paljon. Yhä vielä heitä värvätään liikaa, joka vuosi. Alan puolustajat sanovat, ettei ole reilua, jos myyjien määrää rajoitetaan eikä anneta kaikille ehdokkaille tätä ”hyvää mahdollisuutta.” Onko sellaisilla ihmisillä mitään sydämen paikalla, jotka tietävät, miten järjestelmä toimii ja silti jatkavat tätä petollista elämäntapaa, tekeytyen vieläpä hyväntekijöiksi ja auttajiksi, kristityiksi?

Tämä rahantekokone ei koskaan pysähdy, ellei yhteiskunta pysäytä sitä lainsäädännön ja poliisin asioihin puuttumisen kautta. Sinä voit vaikuttaa asioihin vain ottamalla yhteyttä omaan kansanedustajaasi ja lähettämällä hänelle kirjeen, jossa pyydät häntä puuttumaan tähän asiaan vakavalla otteella. Toinen keino varjella lähimmäisiä petokselta on kertoa siitä heille etukäteen ja varoittaa, ettei kukaan vain lankeaisi heikolla hetkellä ansaan ja häviäisi rahaa. Rahaakin tärkeämpää on aika ja ihmissuhteet, jotka joutuvat kovalle koetukselle, kun värväät ystäviäsi sekä sukulaisiasi mukaan tähän petolliseen toimintaan.

Jatkan yhä vielä markkinoiden kyllästymisen selittämistä. Alan puolustajat perustelevat kantaansa siten, etteivät markkinat koskaan kyllästy, koska pesuaineita, hammastahnaa, shampoita, kodinkoneita ja kaikkia tuotteita myydään yhä uudestaan samoille kuluttajille, vaikka heillä on jo nyt niitä kaikkia kotonaan. Ihmiset tarvitsevat jatkuvasti kulutustavaroita ja hyödykkeitä, joten markkinat eivät koskaan kyllästy.

Tällä tavalla johdetaan ihmisiä tahallaan harhaan. Tietenkin tavaroita ja palveluita myydään jatkuvasti. Tietenkin ihmiset tarvitsevat kulutushyödykkeitä, vaikka heillä on niitä jo nyt. Mutta nyt onkin kyse siitä, kuinka moni ”yrittäjä” voi myydä niitä kannattavalla tavalla!? Jos kaupunkisi jokaisessa kadunkulmassa olisi McDonald´s ravintola, niin luuletko, että jokainen niistä tekisi voittoa? Jos jokaisessa korttelissa olisi kodinkoneliike, niin luuletko, että jokainen niistä toimisi tuloksekkaasti? Jos jokaisessa asuinhuoneessa olisi verkostomarkkinoija, niin luuletko, että heille riittäisi tarpeeksi asiakkaita ja heidän myymilleen tuotteille kysyntää, jotta jokainen voisi tehdä voittoa? Siitä verkostomarkkinoinnissa on juuri kysymys! Jotta jokainen voisi voittaa, pitäisi jokaisessa asuinhuoneessa olla oma pieni McDonald´s ravintola ja rautakauppa ja kodinkoneliike ja luontaiskauppa ja kännykkäkauppa jne., sillä muuten alimmilla tasoilla olevat edustajat häviäisivät liiketoimintaan rahaa, koska eihän mitään liiketoimintaa voi ilmaiseksi harjoittaa? Joudut maksamaan jokaiseen verkostoon liittymismaksun, aloituspaketin, vuosimaksun, ostamaan tuotteita joka kuukausi, ostamaan koulutusta, opetusmateriaalia, markkinointimateriaalia, maksamaan puhelinlaskut, matkat, ehdokkaiden kahvitukset, jne. Ilman kuluja ei liiketoiminnasta tule yhtään mitään ja mitä enemmän siihen aikaa sekä rahaa kulutat, sitä enemmän sinä häviät. Mitä kauemmin jatkat edustajana ja olet aktiivinen, sitä suuremmiksi tappiosi muodostuu. Tarvitset liki 50 hengen alalinjan saadaksesi voittoa aktiivisesta toiminnasta, sillä palkkiojärjestelmä on laadittu sillä tavalla, mutta sitähän sinä et tiennyt, jos olet alimmilla tasoilla. Sinun ei ole tarkoituskaan sitä tietää ja siksi sinua kielletään lukemasta minun kirjoituksiani. Siksi minua panetellaan ja herjataan, että sinä häviäisit rahaa ja ne jotka asioista tietävät siellä pyramidin huipulla sekä pääyhtiössä, hyötyisivät sinun työpanoksestasi ja rahastasi. Teet orjan työn, mutta et saa edes orjan etuja: asuntoa, vaatteita ja ruokaa. Sinä maksat siitä hyvästä, että myyt toisen yhtiön tuotteita ja levität ilosanomaa, verkostomarkkinoinnin liikeideaa. Liikeidea on se varsinainen tuote, mikä myydään yhä uudestaan uusille uhreille. Muut tuotteet ovat enemmän tai vähemmän pelkkä kulissi ja korea kuori tämän mädän busineksen ympärillä.

Palataan vielä kerran siihen tilanteeseen, jossa ”minä” olen ehdokas tai uusi edustaja myyjäverkostossa. Sinä voit sovittaa minun asemaani itseesi ja miettiä, onko tämä hyvä mahdollisuus vai ei?

Verkostomarkkinoinnin kautta myydään vitamiineja, lisäravinteita, kosmetiikkaa, ihonhoitotuotteita, shampoita, saippuoita, pesuaineita, kännykkäliittymiä ja sähköä. Kaikilla näillä tuoteryhmillä on jo nyt valmiit käyttäjäryhmät ja kokonaiskulutus ei maassa lisäänny tuotteiden määrän suhteen: hintoja voidaan tietysti muunnella ja lisätä, jos joku maksaa vastaavista tuotteista enemmän. Kun liityn verkostoon myyjäksi, pitää minun vallata jo täynnä olevilta markkinoilta itselleni markkinaosuus, voidakseni myydä tuotteita kuluttajille. Minun täytyy saada heidät muuttamaan ostokäyttäytymistään, mikä on erittäin vaikeaa varsinkin, kun pitäisi saada heidät ostamaan verkostomarkkinoinnin kautta, jossa tuotteet ovat tällä hetkellä keksimäärin kalliimpia kuin muualta ostettuina ja alalla on erittäin huono maine. Kun ryhdyn verkostomarkkinoijaksi, niin en siis tule rajattomille markkinoille kauppaa tekemään vaan valmiiksi täynnä oleville markkinoille, mistä minun pitäisi vallata markkinaosuus itselleni voidakseni menestyä. Tässä kohden on surkuhupaisaa se, että kaikki oman yhtiöni edustajat ovat minun kilpailijoitani. Jokainen edustaja muualla kuin omassa alalinjassa on kilpailija, joka vie asiakkaat ja ehdokkaat omaan alalinjaansa. Heistä ei ole minulle mitään hyötyä. Mitä enemmän omassa firmassa on edustajia muualla kuin minun alalinjassani ja mitä enemmän on muiden yhtiöiden edustajia, sitä surkuteltavammat ovat omat mahdollisuuteni suuren alalinjan ja asiakaskunnan hankkimiseksi. Verkoston edustajien tuttavapiiri on kaiken lisäksi osaksi yhtenevä, joten kilpailemme samoista kavereista erittäin rajallisilla markkinoilla. Tiedät markkinoiden rajallisuuden todeksi pelkästään siitä kiireestä, mikä sinulle tulee, kun liityt verkostoon tai mietit liittymistä. Ajattelet, että sinun pitää ehtiä liittyä enne kavereitasi, jotta saat heidät alalinjaasi. Et missään nimessä haluaisi odottaa ja liittyä kaverisi alalinjaan, jolloin et hyödy siitä kaverista taloudellisesti vaan hän hyötyy sinusta, jos saa koulutuspalkkioksi naamioidun värväysmaksun.

Alan puolustajat sanovat, että ns. synergiaetu on suurempi kuin keskinäisen kilpailun tuoma haitta. Mitä useampi myyjä verkostossa on, sitä laajemmalle tieto leviää ja saat siten mahdollisuuden saada itsellesi uusia asiakkaita ja myyjiä alalinjaasi tämän synergiaedun ansiosta. Ajattele kuitenkin sitä, että jos liityt esimerkiksi tuhannen aktiivisen myyjän verkostoon, niin sinulla on valmiiksi tuhat kilpailijaa oman yhtiön verkostossa ja mahdollisuuksiasi huonontaa lisäksi kaikki muiden yhtiöiden edustajat, jotka kilpailevat sinua vastaan rajallisilla markkinoilla. Miten hyvä mahdollisuus sinun mielestäsi on sille, että näiden kilpailijoiden kautta levinnyt tieto yhtiösi tuotteista tuo sinun alalinjaasi asiakkaita tai edustajia? Etkö tajua sitä, että jokainen edustaja värvää omaan alalinjaansa kaikki asiakkaat ja ehdokkaat, joille he ideaa markkinoivat! Eivät he auta sinua tekemään kannattavaa liiketoimintaa vaan huonontavat entisestään sinun surkeita mahdollisuuksiasi voiton tekemiseen! Toinen seikka, mikä sotii verkostoja ja alimpien tasojen edustajia vastaan, on nimenomaan tunnettuus. Mitä suurempi myyjien määrä, sitä enemmän on häviäjiä. Jokainen häviäjä välittää tiedon tappiostaan noin viidelle tai kymmenelle ihmiselle. Tuhannen myyjän verkostosta kantautuu negatiivinen informaatio sen tuottamista tappioista kymmenille tuhansille kuluttajille. Näin synergiaetu kumoutuu ja itse asiassa kääntyy päälaelleen!

Negatiivinen informaatio on kyllästyttänyt markkinat myös mediakritiikin kautta. Alan yhtiöitä ja toimintaa on käsitelty laajasti televisiossa ja sanomalehdissä viime vuosikymmenten aikana. Keskustelufoorumien kautta tieto leviää nopeasti eikä se ole kovin usein positiivista tietoa yhtiöiden kannalta. Tiimit ovat joutuneet siirtymään suosittelussa ns. uteliaisuus-tekniikkaan. Ehdokkaille ei kerrota yksityiskohtaisesti ideasta vaan ainoastaan vihjaistaan epämääräisesti, että ”oletko kiinnostunut erittäin hyvästä liiketoimintamahdollisuudesta, jossa ei ole riskiä menettää rahaa vaan saat hyvän mahdollisuuden lisäansioihin?” Kun ehdokas kyselee tarkemmin, että mistä oikein on kysymys, niin sanotaan, ettei sitä voi tarkemmin sillä kertaa kertoa, joten sovitaan tapaaminen myöhemmälle ajankohdalle, mahdollisimman pian. Koska sponsori on ehdokkaan tuttu, niin tapaaminen voi järjestyä helpostikin. Kohtaamisesta muodostuu sitten lyhytesittely, jossa on sen kaverin lisäksi mukana joku tuntematon liiketoiminnan esittelijä. Hän kuvaa ideaa harhaanjohtavan markkinoinnin avulla ja joku voi tehdä hätiköidyn ratkaisun lyhyessä ajassa, kun joutuu ahneuden sokaisemana ahdistavan kiireen valtaan. Markkinoinnissa vedotaan häpeilemättä ihmisen ahneuteen, rahan himoon ja herätetään hänessä kateutta hyvin ansaitsevia tiimin johtajia kohtaan. Idea saadaan näyttämään niin lapsellisen helpolta, että ehdokas luulee sen tosiaankin toimivan niin kuin se esitetään. Onhan suosittelijana tuttu henkilö, johon voi luottaa – vai voiko?

Luottamus siirtyy ketjussa ylöspäin aina pyramidin huipulle asti. Sinä luotat omaan sponsoriisi ja hän omaansa. Tämä jatkuu linjassa ylöspäin, kunnes saavutaan pyramidin huipulle ja pääyhtiöön. Mistä tiedät, että heihin voi luottaa? Et mistään. Luottamuksen ketju katkeaa hyvin nopeasti ylälinjaan mentäessä ja vastaan tulee henkilöitä, jotka eivät ole luottamuksesi arvoisia. Jos ehdokas tutustuisi tarkoin liikeideaan ja suunnitelmaan, niin hän ei lähtisi mukaan toimintaan. Jos hän ottaisi yhteyden oman kuntansa elinkeinoasiamieheen tai uusyrityskeskukseen, niin hän saisi sellaista tietoa, mikä saisi hänet hylkäämään suunnitelman. Hän saisi oikeaa tietoa markkinatilanteesta, kuluista, riskeistä, arvioidusta liikevaihdosta ja hinnoittelumahdollisuuksista. Häntä ei voitaisi johtaa sen jälkeen yhtä helposti harhaan herättämällä hänellä toiveita palkkioiden tuomasta ostovoimasta. Palkkioesimerkit eivät enää vakuuttaisi häntä. Kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta riittävien ja tarpeellisten tietojen kertominen auttaa häntä tekemään viisaan päätöksen. Valitettavasti niitä tietoja ei saa värvääjiltä vaan ne pitää hankkia muualta, esimerkiksi elinkeinoasiamieheltä ja Kuluttajaviraston oppaasta syksyltä 2002: ”Tietoa verkostomarkkinoinnista”. http://www.kuluttajavirasto.fi/user/loadFile.asp?id=3753 Internetin aikakautena kannattaa etsiä tietoa yhtiöstä muualtakin kuin sen omilta kotisivuilta. Alasta löytyy yleistä tietoa Googlesta tai muilta hakukoneilta, kun käyttää hakusanoina esimerkiksi ”verkostomarkkinointi” tai ”monitasomarkkinointi”. Onneksi elämme tietoyhteiskunnassa, jossa kuluttajien pettäminen on vaikeampaa kuin ennen vanhaan. Toisaalta nopea informaation leviäminen auttaa levittämään petoksiakin nopeammin, joten pattitilanteeseen jäädään tässä suhteessa.

Kun ryhdyn verkostomarkkinoijaksi, on maassamme ja maailmalla jatkuvasti niin paljon verkostomarkkinoijia kuin voi kerralla toimia maissa, joissa heitä on ollut jo vuosia tai kymmeniä vuosia. Verkostomarkkinoijien määrä väestöstä ei ole sanottavasti noussut USA:ssa ja Suomessa, vaikka sitä on harjoitettu jo vuosikymmeniä, yli 45 vuotta USA:ssa. Alalla voi tehdä työtä yhtä aikaa vain tietty määrä myyjiä ja koko ajan on sen verran työllistettynä. (Suomessa 0.3 – 1.6 %) Ainoa mahdollisuus saada uusia myyjiä alalinjaani on vallata markkinaosuutta muilta ennen minua liittyneiltä eri firmojen myyjiltä, jotka kilpailevat rajallisilla markkinoilla markkinaosuuksista ja ehdokkaista alalinjan myyjiksi. Ellei alan myyjistä lopettaisi jatkuvasti yhtä moni myyjä kuin toiminnan aloittaa, ei uusia myyjiä värvättäisi lainkaan, sillä kaikki aikuisikään ehtineet olisivat jo mukana verkostoissa myyjinä. Koska myyjiä kuitenkin lopettaa toimintansa, on mahdollista värvätä suurin piirtein yhtä monta myyjää tilalle kuin vuosittain lopettaa. Näin pyramidit eivät koskaan romahda vaan voivat jatkaa vuosikymmeniä niin kuin Amway. (vuodesta 1959)

Miten joku alan puolustaja voi kumota markkinoiden kyllästymisen, kun se on aivan ilmeinen tosiasia? Minkään muun alan talouspäälliköt ja yritysjohtajat eivät edes yrittäisi kumota markkinoiden kyllästymisen tosiasiaa ja markkinoiden rajallisuutta, mutta verkostomarkkinoinnin puolustajien on se pakko tehdä, sillä he eivät saisi muuten värvättyä niin paljon edustajia verkostoihinsa, jos he kertoisivat totuuden. Kukaan järkevä ihminen ei lähtisi taistelemaan markkinaosuuksista täynnä oleville markkinoille, jos tietäisi, mistä verkostomarkkinoinnissa on todella kysymys. Myyjiä ei yksinkertaisesti voi värvätä alalinjaan tarpeeksi niin että jokainen alimman tason edustaja voi voittaa. Tuotteita ei yksinkertaisesti voi myydä niin paljon, että jokainen alimman tason edustaja voisi tehdä tuloksellista suoramyyntiä. Tuotteilla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi kysyntää ja myyjiä on aivan liikaa kysyntään nähden. Uusia myyjiä on tulossa alan myyjiksi aivan liian vähän kuin tarvittaisiin, jotta jokainen alimmilla tasoilla oleva voisi saada voittoa alalinjasta nousevilla palkkioilla.

Verkostomarkkinoinnin liikeidea on järjetön ja viallinen. Se ei voi edes teoriassa toimia alatasojen myyjiä kannattavalla tavalla. Miten ihmeessä se voisi toimia käytännössä?

Verkostomarkkinoinnin puolustamiselle ei ole minkäänlaisia moraalisesti oikeutettuja perusteita. Se on tarkoituksellista alatasojen edustajien, uusien ehdokkaiden ja jopa asiakkaiden harhaanjohtamista.

Markkinat ovat kyllästyneet paikallisesti, maan laajuisesti ja maailman laajuisesti. Alan yritykset kasvattavat liikevaihtoaan vain siten, että ulottavat toimintansa uusiin maihin, nostavat hintoja ja lisäävät tuotevalikoimaa eli avaavat uusia tuotantolinjoja. Mikään näistä ei muuta voittajien ja häviäjien suhdetta vaan se pysyy aina samana. (1:99) Palkkiojärjestelmät on laadittu sillä tavalla, että ne kannustavat ja yllyttävät edustajia värväämään lisää edustajia eikä myymään tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille. Kun myyjien määrää ei millään tavalla valvota ja rajoiteta, ei systeemi voi toimia koskaan alatasojen edustajia kannattavalla tavalla.

Yritykset avaavat vain harvoin tuotantoaan uusiin maihin. Sinnekään ne eivät mene myymään tuotteita, jotka sieltä ennestään puuttuvat ja joita sen maan asukkaat tarvitsevat. Toki joitakin poikkeuksia voi olla ja kysyntää uusille tuoteryhmille on. (esim. kännykkäliittymät) Palkkiojärjestelmä pitää silti huolen siitä, että jokaisessa maassa jää yhtä moni häviölle prosentuaalisesti. Kohdemaassakaan tuo prosenttiosuus ei muutu. Kun yritys menee uuteen maahan, niin sitä verkostoa ei viedä sinne alimpien tasojen linjastoa pitkin vaan yhtiö etsii ensin vahvat tiimijohtajat kotimaasta ja kohdemaasta, joiden kautta verkoston kautta myytävät tuotteet lanseerataan uuteen maahan. Vasta sen jälkeen, kun tiimien johtajat ovat värvänneet ylimmälle huipulle apurinsa, avataan markkinat suurelle yleisölle kohdemaassa ja alimpien tasojen edustajat lähtömaassa saavat mahdollisuuden laajentaa toimintaa uuteen kohdemaahan. Siellä on silloin jo liuta kilpailijoita eikä alimpien tasojen edustajilla ole lähtömaassa kovinkaan suuria toiveita voiton tekemiseen. Pitäisi ensiksikin tuntea joku kohdemaassa ja pystyä neuvomaan hänet siellä alkuun. Mutta rajattomille markkinoille ei kukaan mene vaan rajallisille, sillä verkostomarkkinoinnin kautta myytäviä tuotteita ja palveluita on myyty kohdemaassa yleensä jo ennen kuin verkosto sinne saapuu. Jos verkoston kautta myydään jotakin ihmerohtoa, jonka väitetään parantavan kaikki taudit, niin sellaista rohtoa ei kannata kenenkään ostaa. Ei sitä oikeasti myytäisi verkostomarkkinoinnin kautta vaan pääasiallisesti vähittäismyyntiliikkeiden kautta, mistä se olisi kaikkien ihmisten saatavilla. (apteekit, luontaistuotekaupat, muut liikkeet) Jos tuotetta ei saa muualta kuin verkostomarkkinoinnin kautta, ei sitä yleensä lainkaan tarvita. Tarve tuotteiden käyttämiselle synnytetään keinotekoisesti harhaanjohtavan markkinoinnin avulla. Markkinoidaan hyvää mahdollisuutta lisäansioihin ja taloudellisen riippumattomuuden saamiseksi, pienellä riskillä ja kuluilla, mutta mahdollisuus on huono, riskit ja kulut suuret tarjottuun mahdollisuuteen ja edustajan varallisuuteen nähden. Tyypillinen kohderyhmä verkostomarkkinoinnille ovat työttömät, opiskelijat, matalapalkka-aloilla työtä tekevät, osa-aikaiset ja huonosti koulutetut ihmiset. Heille tappiot tuntuvat kahta kauheammilta, sillä moni rahoittaa toiminnan lainarahalla.

Internetin aikakautena on mahdollista laajentaa joidenkin verkostojen toimintaa ulkomaille, vaikka pääyhtiö ei avaisi siellä virallisesti toimintaansa. Näissäkään systeemeissä voittamisen mahdollisuus ei parane, sillä palkkiojärjestelmien mukaan voitot saadaan alalinjasta. Suurin osa edustajista on pyramidirakenteen vuoksi itse sitä alalinjaa, joka saa niin vähän palkkioita, ettei se riitä voiton saamiseksi. Toiminnasta aiheutuu aina kuluja, jos sitä harjoittaa aktiivisesti. Pelkkä liittyminen on nykyään maksullista kaikissa tietämissäni verkostoissa. Tappio muodostuu seuraavista kuluista: (kaikissa verkostoissa ei ole kaikkia näitä kuluja, mutta useimmissa on suurin osa niistä)

-   Aloituspakkaukset (20 – 100 euroa)
-   Vuosi- tai muut lisenssimaksut (20 – 650 euroa/vuosi tai kertamaksu: vuosi on maksettava yleensä kerrallaan)
-   Koulutus ja opetusmateriaali (kokoukset 2 – 15 €/kokous, tapahtumat 40 – 90 €/kerta, 3 – 4 tapahtumaa vuodessa, kirjojen, kasettien, ym. aiheuttamat kulut tämän lisäksi) Noin 20 – 50 €/kk.
-   Markkinointimateriaali (käyntikortit, mainokset)
-   Turhaan ostettujen tuotteiden hinta kokonaan, jos tuotetta ei tarvita lainkaan ja se ostetaan pelkästään liiketoiminnan harjoittamisen vuoksi. Jos vastaavaa tuotetta tarvitaan joka tapauksessa, niin tappioksi on katsottava yhtiöltä ostetun tuotteen ja vastaavan muualta ostetun tuotteen hintaero, mikäli tuote on kalliimpi verkoston kautta ostettuna. Tuotteita ei olisi ostettu, ellei edustajaa olisi saatu kokeilemaan sitä harhaanjohtavan markkinoinnin avulla, joka voi koskea tuotetta itseään, mutta varsinkin lisäansiomahdollisuuden markkinointia. Tuotteita on välttämätöntä ostaa, jos haluaa myydä niitä aktiivisesti henkilökohtaiseen suositteluun ja omaan kokemukseen perustuen. Jos edustajalla on alalinjaa, täytyy hänen ostaa tuotteita täyttääkseen myyntikiintiönsä ja säilyttääkseen aktiivisena oikeuden alalinjasta nouseviin mahdollisesti joskus maksuun tuleviin palkkioihin, joita kertyy kuukausittain varastoon eli ns. ”pankkiin”, mistä ne siis maksetaan ulos portaittain tietyn rajan ja muiden pätevöitymisen sääntöjen täyttymisen jälkeen. Myyntikiintiötä eivät useimmat voi täyttää myymällä suoramyyntinä tuotteita verkoston ulkopuolisille asiakkaille, koska heitä ei ole eikä tuotteilla ole siis tarpeeksi kysyntää tarjontaan ja myyjien määrään nähden.
-   Puhelin (100 hengen lista, 4-5 kontaktia/tunti, useampi soitto/ kontakti, yhteydenpito sponsoriin, pääyhtiöön ja asiakkaisiin, minuuttihinta halvimmillaan 6,9 senttiä/minuutti, sata kontaktia vähintään 1200 - 1500 minuuttia eli 83 – 100 euroa) Kuukaudessa kuluja aiheutuu noin 60 €, jos puhutaan puoli tuntia päivässä. (30 min. *30vrk *0.069€/min. = 62.10 €)
-   Matkat (lyhytesittelyihin, koulutukseen, liiketoimintaesittelyihin, asiakkaiden ja sponsorin luo, tapahtumiin) Kaksi edestakaista bussimatkaa lyhkäreihin tai kokoukseen/viikko tekee 50 €/kk (4 matkaa* 3€*4 viikkoa = 48 €)
-   Kahvitukset ynnä muut tarjoilut ehdokkaille ja asiakkaille Kahdet kahvit/viikko tekee 4viikkoa*5€=20€/kk.
-   Posti
-   Toimisto
-   Atk-välineet ja ohjelmat
-   Yrityksen perustamiskulut
-   Kirjanpito ja palkanmaksu
-   Hallinnointi
-   Yrityksen vakuutukset
-   Eläkevakuutukset
-   Yrityksen tilinhoitomaksut pankkiin
-   Muut kulut

Aktiivisesta toiminnasta aiheutuu helposti 150 – 200 euron kulut/kk. Koulutusta, opetusmateriaalia ja markkinointimateriaalia myydään noin 80 % katteella eikä niistä makseta myyntiprovisioita verkoston edustajille, joten se on tuottavampi liiketoiminta sitä hallussaan pitäville kuin yhtiön tuotteiden myynti. Esimerkiksi Amwayn Pohjois-Amerikan tiimijohtajat ansaitsevat 75 – 80 prosenttia tuloistaan myymällä näitä liiketoiminnan tukijärjestelmään kuuluvia ”työkaluja”. Niitä ovat maksulliset koulutustilaisuudet, liiketoimintaesittelyt, tapahtumat, kirjat, vihkoset, esitteet, lehdet, käyntikortit, kasetit, videokasetit, cd:t ja dvd:t. Kaikki kulut ovat välttämättömiä, jos liiketoimintaa haluaa tehdä annettujen ohjeiden mukaan. Jos et tee annettujen ohjeiden mukaan ja häviät rahaa, saat syyt niskoillesi, koska et ole tehnyt ohjeiden mukaan. Jos teet ohjeiden mukaan, niin sinulle sanotaan, ettei mitään olisi ollut pakko ostaa. Jos senkin jälkeen valitat, niin sanotaan, että se on yksin ihmisestä itsestään kiinni, menestyykö vain häviääkö rahaa. Teitpä mitä tahansa ja jos häviät rahaa, niin syy pannaan aina sinun päällesi.

Alan eniten varjeltu salaisuus ja koskematon tabu on liikeidea, jota ei saa paljastaa kenellekään, että se on virheellinen eikä voi toimia koskaan alatasojen myyjien kannalta edullisella tavalla. Alan puolustajien mielestä järjestelmässä ei ole mitään vikaa vaan se on paras järjestelmä, mitä on keksitty. Syy tappioihin on kuitenkin pääasiassa järjestelmän vika. Pyramidirakenne, epäoikeudenmukainen palkkiojärjestelmä ja markkinoiden tahallinen kyllästyttäminen värväämällä liikaa myyjiä takaa sen, että viimeisenä mukaan lähteneet edustajat häviävät rahan ja työpanoksen verkostoon. Pyramidin huipulla on muutama edustaja, jotka ansaitsevat alalinjan tappioilla ja työkalujen ostoilla jopa yli satatuhatta euroa vuodessa Suomen kokoisessa maassa. Alimmilla tasoilla se tarkoittaa sitä, että useimmat eivät saa lainkaan palkkioita tai saavat niitä vain muutaman kympin tai euron/kk. Se ei riitä sijoitetun rahan takaisin saamiseen ja kulujen peittämiseen. Suurin osa verkostojen myyjistä tekee työtä todellakin tappiolla aivan kuten alan tutkimukset osoittavat.

Laittomien pyramidien tavoin toimivien verkostomarkkinointiyritysten puolustajat vähättelevät niitä kuluja, mitä toiminnasta aiheutuu, kun ne koituvat tappioksi edustajille. Ensinnäkin he vääristävät kuluja ja esittävät ne liian pieninä. Sitten he sanovat, ettei se ole kamalaa, jos joku häviää muutaman kympin puhelimeen ja muihin kuluihin. Minä sanon heille: ”Eikö ole kamalaa, jos joku varastaa lompakostasi 20 euroa? Mitä jos joku varastaa satoja euroja, syyllistää sinut ja teettää sinulla orjan työn, mutta ei anna edes orjan etuja – asuntoa, vaatteita ja ruokaa – niin mitä sitten? Eikö se ole vielä kauheampaa?”

Pahinta on se, että hämäriä liiketoimia edistetään kristinuskon varjolla. Sellaisille minä toivon sydämen muutosta ja lainaan Paavalin sanoja:

"Herra tuntee omansa", ja: "Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee." 2Tim.2:19

Petteri Haipola, 23.1.2006

Katso lähteet http://www.kolumbus.fi/petteri.haipola/verkostomarkkinointi/johdanto.pdf tutkielman lopussa.