12 vuotta on pitkä aika toimia presidenttinä nykyaikana. Maailman poliikka muuttuu, samoin ulkopolitiikan painotukset. Lipposen pääministeri aikana Suomella oli vahva ja hyvä pääministeri. Nykyisissä johtajissamme Vanhasessa ja Halosessa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta tosiasissa Suomi on polkenut paikallaan viime vuodet.
Maatalousneuvotteluissa ei onnistuttu, nettomaksu osuus EU:lle on kasvanut. Ulkopoliittinen linja ei ole kehittynyt parina viime vuotena mihinkään. Halonen ei ole profiloitunut oikein millään sektorilla, jossa painottuu Suomen etu. Itse Halonen pitää tärkeänä Afrikan maiden asemaa ja kauppapoliittiikkaa avanneen ryhmän työtä ja raportteja YK:n valtuuksilla. Mutta mitä tämä globalisaatiotyö tuo Suomella? Jos EU ja USA ei avaa suojatullejaan, mikä on todennäköistä, ei tällaisilla Summit-kokousilla ja raporteilla ole mitään painoarvoa. Ei olla uskallettu tehdä uusia avauksia ja ratkaisuja.
Pitäisi vaikuttaa EU:n suuriin jäsenvaltioihin ja tiivistää suhteita uusiin siirtymävaltioihin (Puola ym,) ja korostaa Itämeren talousalueen asemaa sekä olla aktiivinen USA:n ja Venäjän suhteen. Lipponen hävisi ruokaviraston Italiaan ja vaihtokauppana tuli kemikaalivirasto. Hyvä niin, että edes jotain, parina viime vuotena Suomi ei ole saanut oikein mitään EU:lta ainoastaan menettänyt.
Tarvitaan uutta innovatiivista otetta ulkopolitiikkaan. Vaaleissa on tähän asti säväyttänyt ainoastaan työväen presidenttiteema ja NATO-keskustelu jota on johtanut ja valottanut vain ja ainoastaan Niinistö. Niinistö on ottanut ohjat käsiin vaalitaistelussa, mikä on virkistävää. Tuntuu siltä että Halonen ja muut ehdokkaat ovat ainoastaan odottaneet mitä Niinistö seuraavaksi sanoo ja esittäneet vasta-argumentin. Peesaajat eivät ole hyvästä, pitää mennä eteenpäin se on ihmisen perusluonne.
Hyvän presidentin mittari ei ole se, että on väritön, hajuton ja hoitanut tehtävänsä kansanomaisesti hyvin. Se ei riitä, pitää kommentoida, herättää keskustelua ja tarpeen mukaan toimia unilukkarina. Usein hiukan vallattonkin dialogi saattaa synnyttää uutta ja hyvää.
Euroopassa ja maailmalla on hyviä poliitikkoja. Brittien Blair on näkyvä, vaikkei Britanialla enää olekkaan geopoliitista ja taloudellista voimaa Euroopassa. Italian Berlusconi säväyttää, hyvässä ja pahassa. Muutamat muutkin Euroopan johtajat ovat profiloituneet. Suomessa SAK räksyttää Niinistölle, vaikka sen pitäisi olla poliitisesti sitoutumaton työmarkkinajärjestö joka hoitaa jäsentensä etua. Valtiollisissa vaaleissa ei työmarkkinajärjestöt saa kommentoida, kuten eivät tee TT, STTT, Akava ja monet muut.
Tarvitaan muutos ja Niinistö vaikuttaa kaikin puolin hyvältä.
Maatalousneuvotteluissa ei onnistuttu, nettomaksu osuus EU:lle on kasvanut. Ulkopoliittinen linja ei ole kehittynyt parina viime vuotena mihinkään. Halonen ei ole profiloitunut oikein millään sektorilla, jossa painottuu Suomen etu. Itse Halonen pitää tärkeänä Afrikan maiden asemaa ja kauppapoliittiikkaa avanneen ryhmän työtä ja raportteja YK:n valtuuksilla. Mutta mitä tämä globalisaatiotyö tuo Suomella? Jos EU ja USA ei avaa suojatullejaan, mikä on todennäköistä, ei tällaisilla Summit-kokousilla ja raporteilla ole mitään painoarvoa. Ei olla uskallettu tehdä uusia avauksia ja ratkaisuja.
Pitäisi vaikuttaa EU:n suuriin jäsenvaltioihin ja tiivistää suhteita uusiin siirtymävaltioihin (Puola ym,) ja korostaa Itämeren talousalueen asemaa sekä olla aktiivinen USA:n ja Venäjän suhteen. Lipponen hävisi ruokaviraston Italiaan ja vaihtokauppana tuli kemikaalivirasto. Hyvä niin, että edes jotain, parina viime vuotena Suomi ei ole saanut oikein mitään EU:lta ainoastaan menettänyt.
Tarvitaan uutta innovatiivista otetta ulkopolitiikkaan. Vaaleissa on tähän asti säväyttänyt ainoastaan työväen presidenttiteema ja NATO-keskustelu jota on johtanut ja valottanut vain ja ainoastaan Niinistö. Niinistö on ottanut ohjat käsiin vaalitaistelussa, mikä on virkistävää. Tuntuu siltä että Halonen ja muut ehdokkaat ovat ainoastaan odottaneet mitä Niinistö seuraavaksi sanoo ja esittäneet vasta-argumentin. Peesaajat eivät ole hyvästä, pitää mennä eteenpäin se on ihmisen perusluonne.
Hyvän presidentin mittari ei ole se, että on väritön, hajuton ja hoitanut tehtävänsä kansanomaisesti hyvin. Se ei riitä, pitää kommentoida, herättää keskustelua ja tarpeen mukaan toimia unilukkarina. Usein hiukan vallattonkin dialogi saattaa synnyttää uutta ja hyvää.
Euroopassa ja maailmalla on hyviä poliitikkoja. Brittien Blair on näkyvä, vaikkei Britanialla enää olekkaan geopoliitista ja taloudellista voimaa Euroopassa. Italian Berlusconi säväyttää, hyvässä ja pahassa. Muutamat muutkin Euroopan johtajat ovat profiloituneet. Suomessa SAK räksyttää Niinistölle, vaikka sen pitäisi olla poliitisesti sitoutumaton työmarkkinajärjestö joka hoitaa jäsentensä etua. Valtiollisissa vaaleissa ei työmarkkinajärjestöt saa kommentoida, kuten eivät tee TT, STTT, Akava ja monet muut.
Tarvitaan muutos ja Niinistö vaikuttaa kaikin puolin hyvältä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.