Demarit ovat hädissään uusista paljastuksista.
*******************************************************************
Pelko vasemmistoenemmistöisestä eduskunnasta sai porvarit hakemaan yhteistyötä ensin 1970-luvun lopulla ("K-80") ja sitten uudelleen 1980-luvun puolivälin jälkeen. Paavo Väyrynen, tuolloin Sorsan hallituksen ulkoministeri, haki yhteyttä kokoomukseen. SDP huolestui "uudesta kansanrintamasta". Ilmaus tarkoitti SDP:n ja keskustan hallitusyhteistyön laajentamista kokoomukseen ja sen vaihtoehtona, mikäli SDP ei suostuisi, porvarillista enemmistöhallitusta.
Ei ihme, että Kremlissä vierailleet johtavat sosiaalidemokraatit jakoivat huolensa NKP:n kanssa. Väyrysen saattaminen huonoon valoon idän silmissä palvelisi tietenkin SDP:n valta-aseman säilymistä.
Kun kuva todellisuudesta nyt uusien arkistojulkaisujen myötä täydentyi, asia oli SDP:n kannalta nolo. Juuri Väyrystähän on kampitettu näillä asioilla, liioitellen ja vääristellen.
Presidentti Jeltsinin avustajan Bukowskin NKP:n keskuskomitean arkistosta kopioimat ja julkaisemat asiakirjat kertovat puoluesihteeri Erkki Liikasen ja NKP:n työntekijäin keskustelleen 1986 Väyrysen epäluotettavuudesta ja toimista, joilla SDP:n puolelta aiottiin estää hänen pyrkimyksiään muuttaa hallituspohjaa ja varsinkin pyrkiä syrjäyttämään Koivisto presidentin paikalta. Niitä esitteli perjantaina Ylen A-studio.
Liikanen kiisti "esiintyneensä Koiviston puolesta" ja puhuneensa Moskovassa Koiviston aikeista ulkoministerinsä suhteen. Hän on viitannut suomalaisten samoista keskusteluista tekemiin raportteihin, jotka ovat tutkijoiden käytettävissä. Niihin on toki syytä paneutua, mutta tuskin niiden todistusvoima lähtökohtaisesti on suurempi kuin puoluesihteerin "avomielisyyttä" ihastelleiden venäläistenkään.
Olipa SDP-NKP -keskustelujen laita kuinka vain, se ainakin tiedetään, että SDP:n vastavedot onnistuivat, Väyrysen- Suomisen hallitus jäi muodostamatta, Koivisto valittiin uudelleen ja SDP:n hegemonia jatkui.
Suomen lähihistorian kuva täydentyy pala palalta. Viimeisin uusi pala todistaa ainakin sen, että "suomettumista" ei todellakaan lopettanut Kekkosen, vaan Neuvostoliiton kaatuminen. SDP:lle asiakirjat olisivat epäilemättä vähemmän kiusallisia, ellei juuri sen piiristä - vaikkapa Lasse Lehtiseltä tai Paavo Lipposelta - olisi kuultu niin monia puheenvuoroja Kekkosen "liian luottamuksellisista" idänsuhteista.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=12
*******************************************************************
Pelko vasemmistoenemmistöisestä eduskunnasta sai porvarit hakemaan yhteistyötä ensin 1970-luvun lopulla ("K-80") ja sitten uudelleen 1980-luvun puolivälin jälkeen. Paavo Väyrynen, tuolloin Sorsan hallituksen ulkoministeri, haki yhteyttä kokoomukseen. SDP huolestui "uudesta kansanrintamasta". Ilmaus tarkoitti SDP:n ja keskustan hallitusyhteistyön laajentamista kokoomukseen ja sen vaihtoehtona, mikäli SDP ei suostuisi, porvarillista enemmistöhallitusta.
Ei ihme, että Kremlissä vierailleet johtavat sosiaalidemokraatit jakoivat huolensa NKP:n kanssa. Väyrysen saattaminen huonoon valoon idän silmissä palvelisi tietenkin SDP:n valta-aseman säilymistä.
Kun kuva todellisuudesta nyt uusien arkistojulkaisujen myötä täydentyi, asia oli SDP:n kannalta nolo. Juuri Väyrystähän on kampitettu näillä asioilla, liioitellen ja vääristellen.
Presidentti Jeltsinin avustajan Bukowskin NKP:n keskuskomitean arkistosta kopioimat ja julkaisemat asiakirjat kertovat puoluesihteeri Erkki Liikasen ja NKP:n työntekijäin keskustelleen 1986 Väyrysen epäluotettavuudesta ja toimista, joilla SDP:n puolelta aiottiin estää hänen pyrkimyksiään muuttaa hallituspohjaa ja varsinkin pyrkiä syrjäyttämään Koivisto presidentin paikalta. Niitä esitteli perjantaina Ylen A-studio.
Liikanen kiisti "esiintyneensä Koiviston puolesta" ja puhuneensa Moskovassa Koiviston aikeista ulkoministerinsä suhteen. Hän on viitannut suomalaisten samoista keskusteluista tekemiin raportteihin, jotka ovat tutkijoiden käytettävissä. Niihin on toki syytä paneutua, mutta tuskin niiden todistusvoima lähtökohtaisesti on suurempi kuin puoluesihteerin "avomielisyyttä" ihastelleiden venäläistenkään.
Olipa SDP-NKP -keskustelujen laita kuinka vain, se ainakin tiedetään, että SDP:n vastavedot onnistuivat, Väyrysen- Suomisen hallitus jäi muodostamatta, Koivisto valittiin uudelleen ja SDP:n hegemonia jatkui.
Suomen lähihistorian kuva täydentyy pala palalta. Viimeisin uusi pala todistaa ainakin sen, että "suomettumista" ei todellakaan lopettanut Kekkosen, vaan Neuvostoliiton kaatuminen. SDP:lle asiakirjat olisivat epäilemättä vähemmän kiusallisia, ellei juuri sen piiristä - vaikkapa Lasse Lehtiseltä tai Paavo Lipposelta - olisi kuultu niin monia puheenvuoroja Kekkosen "liian luottamuksellisista" idänsuhteista.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=12
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta hyt on uusi aika ja tarvitaan uusia tekoja joilla kansa eheytetään. Sitä ei tehdä pankkiirin taidoilla.